Sapatinlevosta

SAPATTI KÄYTÄNNÖSSÄ? -LUOMISESTA TÄHÄN PÄIVÄÄN.
Sapattia vietettiin ensimmäisen kerran jo Eedenissä heti luomistyön jälkeen. (1 Moos 2:2-3)

Ei ole ollut maailmanaikaa, ettei sapattia olisi vietetty. Sapattia vietettiin jo 2000 vuotta ennen kuin oli ensimmäistäkään juutalaista olemassa. Sapatti ei siis ole “juutalaisten juhla.” Sapattia vietetään uudesti luodussa maassakin. (Jes 66:22-23)

Lepopäivän vietto seitsemäntenä päivänä on Jumalan siveyslainkin säädös. Siveyslaki on ollut voimassa kaikkina maailmanaikoina, Eedenissäkin. (Luuk 16:17) Sapatti on Herran, (2 Moos 16:23, 20:8-11) jota vietetään luomisen muistoksi. Sapatti on myös synnistä vapautumisen muisto. (5 Moos 5:12-15, 2 Moos 12:1-20, 29-37, 1 Kor 5:7-8) Sapatti on Pyhitettävä (2 Moos 16:23, Neh 9:14, Jer 17:27) sillä se on ikuinen liiton merkki Jumalan ja Jumalan kansan välillä. (2 Moos 31:13,16-17, Hes 20:12,20)

Aadam ja Eeva viettivät sapattia omalla tavallaan. Myös Israelin kansa eri vaiheissaan viettivät sapattia eri tavoin. Koskaan Jumalan tarkoitus ei ole ollut että Hänen ilon päiväänsä olisi vietetty rabbiinien ja fariseuksien käskyjen merkeissä. Jeesus opetti oikeata sapatin viettoa. (Matt 12:1-13, Luuk 13:10-17, Joh 5:8-10, 7:21-24)

Fariseukset syyttivät Jeesusta ja opetuslapsia sapatin rikkomisesta; (Mark 2:23-27, Joh 7:21-23, 9:14) (Matt 15:3-9) “Sapatti on ihmistä varten, eikä ihminen sapattia varten. Ihmisen Poika on sapatin Herra.” (Mark 2:27) Tämä tarkoittaa, että sapatti on tarkoitettu ihmiselle iloksi, virkistykseksi, ja levoksi, eikä kärsimykseksi lukuisten ankarien määräyksien vuoksi. Kristus on sapatin Herra, eli Hänellä on valtuudet opettaa oikeata sapatinviettoa. (2 Moos 16:29)

Nykyaikanakin Herra tahtoo yhden päivän kokonaan itselleen, ja ihminen lepoa, iloa ja virkistystä Luojansa yhteydessä. Sapattina ei tehdä työtä, ei hoideta omia asioita ja -askareita, ei käydä kauppaa, eikä puhuta joutavia. (Jes 58:12-14, Neh 10:32) Joutavien puhuminen tarkoittaa, ettei näistä sapattina epäsopivista asioista edes keskustella. Ihmisen on hyvä levätä Herrassa hiljentyen. Käydään kirkossa, (Luuk 4:16) seurustellaan uskonsisarusten kanssa, perheen kanssa, ja sopiva päivä tavata sairaita laitoksissa. (Jaak 1:27) Myös luonnossa liikkuminen rauhassa on usein hyödyllistä ja rentouttavaa. (Apt 16:13) Hyvänä ajatuksena neuvoksi voitaneen pitää; että sapattina tehdään se mikä on välttämätöntä ja mikä kristillisen rakkauden vuoksi on tarpeellista ja hyvää.

Ihminen oppii kunnioittamaan sapatin henkeä ettei sitä halvenna. Mitään käytännön sääntöjä ole tehty ihmisten toimesta tänään. Sapattina on lupa tehdä hyvää. Jeesus opetti kansaa, ja paransi sairaita; (Matt 12:12-13, Luuk 13:10-16, Mark 6:2, Luuk 4:31-32) Jeesus pyhitti sapatin. Apostolit opettivat myöskin, ja viettivät sapattia hengellisesti yhdessä; (Apt 13:14-16, 16:13, 17:1-2, 18:4) Johannes vietti sapattia Patmoksella. (Ilm 1:10) Jeesus kehotti rukoilemaan ettei mikään välttämätönkään häiritsisi ja tapahtuisi sapattina. (Matt 24:20) Jumala siunaa ja pyhittää sapatin. (2 Moos 20:11)

Jeesus piti Isänsä käskyt. (Joh 15:10) Jeesus jätti meille esimerkin kaikessa mitä seurata. (1Piet 2:21, 1 Joh 2:6) Alkuseurakunta pyhitti sapatin kokoontuen sapattisin; (Apt 13:14,44, 16:12-13, 17:1-2, 18:1-4 = Yhteensä 84 sapattikokousta!) (Luuk 23:55-56) Se oli Jeesuksen tahto kuolemansa jälkeenkin. (Matt 24:20)

Missään Raamattu ei esitä, että lepopäivään olisi tullut mitään muutoksia. Lepopäivä on ollut sama aikojen alusta asti.

Sapattina ihminen haluaa olla lähellä Herraa, ja nauttii Hänen seurastaan. Tämä tapahtuu ilossa, rauhassa ja rakkaudessa. (Matt 11:28-30, Joh 14:23)

Siunausta
jari laurila

Nimenomaan toisten tuotitsemisen kautta adventisti
saa ns. sapatinleponsa eli tyydytyksen lauantaista.
Näin se vaan on sanokoot jarlaut mitä tahansa.