Sapattikerskaajat inhoo kristikansaa!!

Vasta pari sapattialoitusta tällä ykkössivulla.

Miksi Jumala tarvitsee ...

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000001692&posting=22000000041436544

/// Kolotukset
Kirjoittanut: loppuvat kun 3.2.2009 klo 22.19
ottaa kerran viikossa "kokovartalopuudutuksen"
Ellen White; kohti parempaa elämää, sivu 36 \\\

Ei lopu kolotukset ja luulevaisuus luissa noin
maallisin keinoin. Meillä on esimerkki .. hän
tietää miten kolotuksesta pääsee takuuvarmasti!!

"3 Kun minä siitä vaikenin, riutuivat minun luuni jokapäiväisestä valituksestani."

Psalmi 32.

1 Daavidin mietevirsi. Autuas se, jonka rikokset ovat anteeksi annetut, jonka synti on peitetty!
2 Autuas se ihminen, jolle Herra ei lue hänen pahoja tekojansa ja jonka hengessä ei ole vilppiä!
3 Kun minä siitä vaikenin, riutuivat minun luuni jokapäiväisestä valituksestani.

4 Sillä yötä päivää oli sinun kätesi raskaana minun päälläni; minun nesteeni kuivui niinkuin kesän helteessä. Sela.
5 Minä tunnustin sinulle syntini enkä peittänyt pahoja tekojani; minä sanoin: "Minä tunnustan Herralle rikokseni", ja sinä annoit anteeksi minun syntivelkani. Sela.

Herra armahda ja paranna!

Olen matkani varrella oppinut tuntemaan ihmisiä, jotka eivät ole tehneet uskonratkaisua ja he kokevat juuri tällaista sydämessä, että uskovat kerskaavat uskolla ja vapaudella.

He katselevat vapauttaan vankilan kahleseinien sisäpuolelta, huomaamatta vapauden suurta avaruutta ulkopuolelta. Siitä vankilasta olisi ovi vapauteen, heille on vapauden todistus annettu Kristuksessa, mutta tästä ovesta ei haluta astua vapauden ilmapiiriin.

Tätä samaa kahlevankilaa elää ihmiset uskossakin, oikeastaan he ovat kuin häkkilintuja.

Hekin ovat kahleessa ja kahlinneet itsensä näkemyksensä kahleeseen, eikä pääse tuulettamaan siipiä Jumalan vapauteen.

Tämä vapaus on Kristuksessa, Hän on sapatin Herra, Hän on Luoja, Hän kutsuu vielä kerran kokonaisvaltaiseen sapattiin ja Hän on sapatin ihmiselle antanut.

Mutta se häkki, omaehtoinen häkki kahlitsee.
Se on ihmistekoinen häkki ja on jääty sen sisäpuolelle.

Ei huomata jokapäiväisen 7.n päiväsen viikon rytmiä, että siinäkin on Jumalallinen käsiala koko ajan olemassa, kuin se valtaisa vapauden ilma ympärillä.

On lupa jättää kaikki, on lupa astua Jumalan kansan keskuuteen, arjesta juhlaan.
Se juhla kattaa Sanan pöydän, se juhla kattaa rukoukset, se juhla kattaa tapaamiset ja toistemme siunaamiset, jne. jne.
Se on juhlapäivä. Mutta kun se kahle sitoo, se sitoo niin kaltereillaan, että se maailma on vain siinä häkissä. Siinä pyrähdellään pieniä lentoja ja pidetään vapauden siivet kuuluvan vain siihen häkin raameihin.

Mutta Jumalan vapaus, se on kokonaisvaltainen.
Se ei puutu edes Jumalan siunaamasta tahdosta, vaan se on kutsu kaikille.
Älkää jättäkö seurakunnan kokoustanne. Mitä kokousta? Sitä, jolloin kokoonnutaan yhdessä yhteen jakamaan. Siihen juhlapäivään Halleluja!!

Se on esimakua arjen raadantaan, mikä on ihmisen osalle tullut syntiinlankeemuksen tähden.
Täällä raadetaan otsahiessä, puettuna paratiisin porteilta nahka-asuun, muistuttaen sijaisuhrista.
Täällä me raadetaan tavalla tahi toisella arkea, sydämessä ympärileikattuna muistaen pukemisemme, kun sanoimme Kyllä Kristukselle. Tässä olen, armahda minua. Siinä raadannan keskellä, suun tunnustuksessa kerron työkaverille ystävälle Jeesuksesta ja kehotan häntä juhlaan mukaan.
Tule, tule sanan kuuloon. Jeesus on sinut pelastanut ja saat tulla maailmasta sen juhlista Jumalan kansan juhlaan. Pelastettujen ja armahdettujen juhlaa, se on lepopäivä, Kristuksen ihmiselle antama päivä. Se on ilonpäivä, Halleluja Juhla päivä ja tähän aikaan.
Kunnes, se lopullinen sapatin lepo astuu voimaan.
Katoavaisuus on jäänyt taakse ja ikuinen elämä armolahjana on astunut Kristuksessa täydelliseen saattoonsa, ja käärmeen pää on lopullisesti poljettu.
Täällä iloitaan siitä, että nimi on elämänkirjassa. Vaikka täällä perkeleen vallat on alistettu, niin siitä ei iloita niinkään, koska se on veristä taistelua jatkuvasti, mutta voitosta iloitaan. Siitä nimen kirjoittajasta iloitaan.
Sapatti, sillä on syvyys aikaan, se on kutsupäivä, pakanallekin. Saamme ottaa osaa, mikä oli Israelilaisille luvattu, mutta heille vielä erikoisesti lisämausteilla.
Se on heille sieltä Egyptin orjuudesta jne. oleva muistopäivän merkitys, vapauteen.
Se yhdistää heidät Herraan.
Niinkuin se yhdistää meidätkin.
Usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Jumalan Sanan kautta.
Yksi puu ei pala kauan, se ei jaksa palaa, mutta Jumalan aivoituksissa on tämä sapatti kuin majatalon hoito, leivän jako. Niin Sanan kuin sen lunastuksen muistoaterian muodossakin.

Rakkaat ystävät. Meillä on sanoja, ehkä huomaamattamme jopa Korkeinta vastaan.
Olemme sokeita ja sokeudessa yritämme selittää asioita. Siitä voi nousta mielle kerskaamisesta.
Tämä väittämä, se on lihasta, ja se kerskausajatus on kääntymättömällä omanlaisensa ja myös sitä se on uskovallakin, silloin kun se käy Sanaa itseänsä vastaan, sokeudesta käsin.

Tuossa istuin erään vapaansuunnan kokouksessa.
Siellä kuorolainen astui todistamaan.
Siis kastettu ja jo pidemmän matkaa mukana ollut.
Hän todisti, että vasta nyt on tullut uskoon.

Näin se on, me voimme tulla uskoon eli vapauteen myös hiljalleen, vaikka ajattelemme sitä olevamme. Ja varmasti hän oli lunastettu uskonsa tähden, mutta valo kirkastaa matkaa jatkuvasti.

Myös valtaisa siunaus oli tämän viikon maanantaipäivä. Sinne tuli rukoustilaisuuteen päivällä kaveri, jonka matkaa olen katsellut vuosikymmenet. Oli rukouspalvelutarvetta ym. ym. ym. jne. mutta vapauteen ei ollut päässyt.
Tuntui pahalta, kun kirkon rappusilla kävi välitupakat vetämässä ja kaupungilla elämä oli mitä sattuu.
Mutta nyt oli tapahtunut jotain ihmeellistä.
Näin hänet tässä kaksi viikkoa sitten rukouspalvelun tarpeessa, ja mielsin että voi kun tuo selkiäisi.
Mutta nyt. Kun aloin kuunnella hänen rukousta, se oli vapautuneen rukous. Siinä käytiin syviä uomia läpi ja se sulatti sydämen ensiasenteenkin nyt tässä, täytyy tunnustaa näin vuosien rakenne.
Mutta yhden syntisen parannus, se on ilo taivaassa ja se tuli iloksi minullekin.
Oikein jupileerasi tuolla sydämessä.
Hän kertoi, että 30 vuotta, hän on vaeltanut juomassa ja huumeiden keskellä.
Mutta hän oli vapaa.
Nyt rukoilen sydämessäni, että hän kestää.

Mutta tämä vapaus. Me voimme olla jopa kirkkojen penkeissä 30 vuotta, kahleessa jostain asiasta.
Olemme huumaantuneet vaikka katolisen opin huumepiikistä ja sitten Sana saa vapaaksi.
Ei se rakenna muuria toisia kohtaan, mutta oppii näkemään sen pienimmänkin Jumalan tahdon reseptimerkityksen, eli siunauksen ihmisen elämään.
Sitä se on.

Siunausta päiväänne.

En koe pienintäkään inhoa sunnuntaita pyhäpäivänään pitävää ihmistä kohtaan. Kokeeko koivu inhoa mäntyä kohtaan? Ne ovat erilaisia puita, mutta rinnakkain kasvavat metsässä ilman inhoa. Olen aina ihmetellyt tätä väitettä, enkä ole tähän päivään mennessä lakannut oudoksumasta moista väitettä. Minusta se on tarpeetonta kirjoittelua. Hiljentykäämme jokainen paikallamme ja pyytäkää, että Pyhä Henki johdattaa meitä itsekutakin Kristuksen ja totuuden yhteyteen. Eikö aito Kristus-usko näy keskinäisenä rakkautena ja armahtavaisuutena?

Sapatti oli perheen kotielämää, sillä sapatti oli
ihmistä varten .. uduen liiton alkuseurakinnassa.
Ylösnousemuspäivänä (su) suuri ehtoollisjuhla!!

Matt. 12:5
Tai ettekö ole lukeneet laista, että papit sapattina pyhäkössä rikkovat sapatin ja ovat kuitenkin syyttömät?
Matt. 12:8
Sillä Ihmisen Poika on sapatin herra."

Mark. 15:42
Ja kun jo oli tullut ilta, ja koska oli valmistuspäivä, se on sapatin aattopäivä,

Luuk. 6:5
Ja hän sanoi heille: "Ihmisen Poika on sapatin herra".
Luuk. 23:56
Ja palattuaan kotiinsa he valmistivat hyvänhajuisia yrttejä ja voiteita; mutta sapatin he viettivät hiljaisuudessa lain käskyn mukaan.

Perjantai-ilta ei ole sapattia vaan aattoilta!!

Sapattian ei kokouksia, vaan kotielämää levossa!!

Ap.t. 20.
Ap. t. 20:7
Sapatin mentyä, viikon ensimmäisenä päivänä, kokoonnuimme murtamaan leipää..

Ideneb