Aamulehdelle (7.1.2001) antamassaan haastattelussa ulkomaankauppaministeri Kimmo Sasi esitti paljon kohua aiheuttaneen 150-henkisen eduskunnan lisäksi muutaman EU-intoilijoiden ahkerasti käyttämän, kuluneen tuntuisen, väitteen. Sasin mukaan siis EU:sta voi erota, mutta eroamisen hintana on suurtyöttömyys, joka on seurausta EU:n sisämarkkinoiden ulkopuolelle joutumisesta. Niinpä Sasi painottaa, että vain harva haluaa erota EU:sta. Hänen mielestään "keskustelua erosta käyvät vain Paavo Väyrysen ja Esko Seppäsen kaltaiset henkilöt".
Mitähän Sasi tarkoittaa Väyrysen tai Seppäsen kaltaisilla henkilöillä? Ehkä hän tarkoittaa, että jäsenyyden vastustajissa on sinne tänne Väyrysen tavoin horjuvia henkilöitä yhtä hyvin kuin Seppäsen tavoin johdonmukaisesti linjansa pitäneitäkin, vaikka Seppänen ei kylläkään kannata EU:sta vapautumista, jos saan Sasille sanoa. Mikäli Sasi tarkoitti jotain muuta, kertokoon sen selvemmin.
Voitaisiin kai yhtä hyvin sanoa, että EU:ssa haluavat pysyä vain Sasin ja Lipposen kaltaiset henkilöt? En kuitenkaan usko että tämäkään lause on totta. Sasilla ja Lipposella on pitkälti "oma lehmä ojassa" EU-jäsenyyden suhteen. Sitä ei ole kaikilla jäsenyyden kannattajilla. Jäsenyyden purkautuessa todellakin "nahkurin orsilla" tapaisivat toisensa ainakin kaikkien suurten puolueiden johtajat. He taistelevat jäsenyyden puolesta kynsin hampain, etteivät joutuisi vastuuseen kaikesta EU- ja EMU-jäsenyyteen liittyvästä laittomuudesta ja niiden mukanaan tuomista ihmisten elinolojen heikennyksistä. Suurten puolueiden johtajat olivat todennäköisesti jo 1980-luvun lopulla, jolloin pääomat vapautettiin, päättäneet, että Unioniin mennään maksoi mitä maksoi ja pelottelukampanjakin suunniteltiin valmiiksi sen varalta, että kansa aikoisi äänestää "väärin".
Tottakai EU:sta voidaan erota, eihän Suomi ole siihen koskaan perustuslakinsa mukaisella tavalla liittynytkään. Poliittisen vallan siirtäminen ulkomaille tavalla, jolla Ahon ja Viinasen hallitus sen teki haiskahtaa jopa valtiopetokselta. Samoin Lipposen hallituksen EMU-päätös pelkkänä hallituksen tiedonantona oli laeista piittaamaton, ylimielinen, diktatorinen sanelupäätös, vaikka puoluekuriin alistettu eduskunta sen hallituksen luottamuslauseäänestyksessä hyväksyikin. Tanskassa kansa sai äänestää vastaavasta EMU:n kolmannesta vaiheesta ja se äänesti vastaan. Ruotsikaan ei aio siirtyä EMU:un ilman kansanäänestystä.
Sasin pelottelu suurtyöttömyydellä on surkuhupaisaa luettavaa. Näinhän kansaa peloteltiin ennen EU-kansanäänestystäkin. Sanottiin myös että pääomat karkaavat, vaikka vasta EU oloissa ne on pakko päästääkin karkaamaan. EU-vuosina suorat sijoitukset Suomesta ulkomaille ovat olleet 107 miljardia markkaa suuremmat kuin suorat sijoitukset Suomeen. Nyt "vienti vetää" ja kansainvälistyvillä suuryrityksillä menee hyvin. Kuinkahan paljon "Suomen talouselämän" voitot lämmittävät niiden mieltä, jotka ylivelkaantuneina tai työttöminä seisovat leipäjonoissa, tai niiden, jotka yrittävät ansaita niukan leipänsä autioituvalla maaseudulla EU-byrokraattien hengittäessä niskaan?
Kyllä ministeri Sasin pitäisi tietää, että alunperin EU- ja EMU-sopeutuksista ym. johtunut suurtyöttömyys jatkuu yhä. Tilastoja on kyllä kaunisteltu, mutta satoihin tuhansiin nouseva työttömien määrä ei ole mitään pientyöttömyyttä. Ero aikaan ennen Ahon hallitusta on lähinnä siinä, että myös työttömien elinoloja on vaikeutettu ja muuhunkin sosiaaliturvaan on tehty useita miljardiluokan leikkauksia. Eli vähäväkiset rahoittavat EU-jäsenyyttämme. Eivät leikkaukset sosiaaliturvaan hetkauta niitä, jotka Unionista hyötyvät.
Suomi ei todellakaan jäisi, ministeri Sasi, markkinoiden ulkopuolelle EU:sta erotessaan. Ero merkitsisi Suomen paluuta ETA-sopimuksen piiriin eli se olisi samassa asemassa kuin Norja, Sveitsi ja Islanti. Kauppasuhteet EU-maihin toimisivat. Vain EU:n päätäntävalta maamme asioissa lakkaisi.
Sasi arvosteli oikeutetusti kansanedustajien palkkioita, suurta avustajakaartia ja lisärakennuksen kustannuksia. Sen sijaan hänen johtopäätöksensä tästä kaikesta oli taas päin seiniä. Mitä järkeä on vähentää kansanedustajien määrää, jotta kaikki heidäntyöhönsä liittyvät kerskaolosuhteet voitaisiin kustantaa. Eikö viisaampaa olisi luopua valtion kustantamista avustajista, ylisuurista palkkioista ja lisärakennuksen suunnittelusta ja pitää edustajien määrä entisellään?
Demokratian kannalta on sitä parempi mitä useampi edustaja kansalla on. Nyt kansanedustajat on valjastettu hallituksen ja viime kädessä EU:n sätkynukeiksi. Heidän päätehtävänsä ei nykyisin näytä enää olevan kansan edustaminen, vaan EU:n tuhansien direktiivien ym. kirjoittaminen Suomessa laeiksi. EU palkitsee omansa ruhtinaallisesti, jotta sen valtajärjestelmä ei horjuisi.
Kansanedustajien vähentäminen merkitsee vallan keskittämistä yhä harvemmille. Se merkitsee myös pienten puolueiden ja uusien vaihtoehtojen sulkemista pois poliittisesta päätöksenteosta. Nykyistä pienempään eduskuntaan on ilman suurpääomapiirien ja joukkotiedotusvälineiden aktiivista tukea vaikea päästä. Täysin mahdotonta se on pienille puolueille ja uusille vaihtoehdoille. Keskitys ja vaihtoehtojen pois sulkeminen johtavat diktatuuriin. EU:n jäsenvaltion kyseessä ollen diktatuuri keskittyy lopulta Unionin tasolle. Sitä kai Sasin puolue Kokoomus haluaakin.
http://www.vapaansuomenliitto.fi/
Mitähän Sasi tarkoittaa Väyrysen tai Seppäsen kaltaisilla henkilöillä? Ehkä hän tarkoittaa, että jäsenyyden vastustajissa on sinne tänne Väyrysen tavoin horjuvia henkilöitä yhtä hyvin kuin Seppäsen tavoin johdonmukaisesti linjansa pitäneitäkin, vaikka Seppänen ei kylläkään kannata EU:sta vapautumista, jos saan Sasille sanoa. Mikäli Sasi tarkoitti jotain muuta, kertokoon sen selvemmin.
Voitaisiin kai yhtä hyvin sanoa, että EU:ssa haluavat pysyä vain Sasin ja Lipposen kaltaiset henkilöt? En kuitenkaan usko että tämäkään lause on totta. Sasilla ja Lipposella on pitkälti "oma lehmä ojassa" EU-jäsenyyden suhteen. Sitä ei ole kaikilla jäsenyyden kannattajilla. Jäsenyyden purkautuessa todellakin "nahkurin orsilla" tapaisivat toisensa ainakin kaikkien suurten puolueiden johtajat. He taistelevat jäsenyyden puolesta kynsin hampain, etteivät joutuisi vastuuseen kaikesta EU- ja EMU-jäsenyyteen liittyvästä laittomuudesta ja niiden mukanaan tuomista ihmisten elinolojen heikennyksistä. Suurten puolueiden johtajat olivat todennäköisesti jo 1980-luvun lopulla, jolloin pääomat vapautettiin, päättäneet, että Unioniin mennään maksoi mitä maksoi ja pelottelukampanjakin suunniteltiin valmiiksi sen varalta, että kansa aikoisi äänestää "väärin".
Tottakai EU:sta voidaan erota, eihän Suomi ole siihen koskaan perustuslakinsa mukaisella tavalla liittynytkään. Poliittisen vallan siirtäminen ulkomaille tavalla, jolla Ahon ja Viinasen hallitus sen teki haiskahtaa jopa valtiopetokselta. Samoin Lipposen hallituksen EMU-päätös pelkkänä hallituksen tiedonantona oli laeista piittaamaton, ylimielinen, diktatorinen sanelupäätös, vaikka puoluekuriin alistettu eduskunta sen hallituksen luottamuslauseäänestyksessä hyväksyikin. Tanskassa kansa sai äänestää vastaavasta EMU:n kolmannesta vaiheesta ja se äänesti vastaan. Ruotsikaan ei aio siirtyä EMU:un ilman kansanäänestystä.
Sasin pelottelu suurtyöttömyydellä on surkuhupaisaa luettavaa. Näinhän kansaa peloteltiin ennen EU-kansanäänestystäkin. Sanottiin myös että pääomat karkaavat, vaikka vasta EU oloissa ne on pakko päästääkin karkaamaan. EU-vuosina suorat sijoitukset Suomesta ulkomaille ovat olleet 107 miljardia markkaa suuremmat kuin suorat sijoitukset Suomeen. Nyt "vienti vetää" ja kansainvälistyvillä suuryrityksillä menee hyvin. Kuinkahan paljon "Suomen talouselämän" voitot lämmittävät niiden mieltä, jotka ylivelkaantuneina tai työttöminä seisovat leipäjonoissa, tai niiden, jotka yrittävät ansaita niukan leipänsä autioituvalla maaseudulla EU-byrokraattien hengittäessä niskaan?
Kyllä ministeri Sasin pitäisi tietää, että alunperin EU- ja EMU-sopeutuksista ym. johtunut suurtyöttömyys jatkuu yhä. Tilastoja on kyllä kaunisteltu, mutta satoihin tuhansiin nouseva työttömien määrä ei ole mitään pientyöttömyyttä. Ero aikaan ennen Ahon hallitusta on lähinnä siinä, että myös työttömien elinoloja on vaikeutettu ja muuhunkin sosiaaliturvaan on tehty useita miljardiluokan leikkauksia. Eli vähäväkiset rahoittavat EU-jäsenyyttämme. Eivät leikkaukset sosiaaliturvaan hetkauta niitä, jotka Unionista hyötyvät.
Suomi ei todellakaan jäisi, ministeri Sasi, markkinoiden ulkopuolelle EU:sta erotessaan. Ero merkitsisi Suomen paluuta ETA-sopimuksen piiriin eli se olisi samassa asemassa kuin Norja, Sveitsi ja Islanti. Kauppasuhteet EU-maihin toimisivat. Vain EU:n päätäntävalta maamme asioissa lakkaisi.
Sasi arvosteli oikeutetusti kansanedustajien palkkioita, suurta avustajakaartia ja lisärakennuksen kustannuksia. Sen sijaan hänen johtopäätöksensä tästä kaikesta oli taas päin seiniä. Mitä järkeä on vähentää kansanedustajien määrää, jotta kaikki heidäntyöhönsä liittyvät kerskaolosuhteet voitaisiin kustantaa. Eikö viisaampaa olisi luopua valtion kustantamista avustajista, ylisuurista palkkioista ja lisärakennuksen suunnittelusta ja pitää edustajien määrä entisellään?
Demokratian kannalta on sitä parempi mitä useampi edustaja kansalla on. Nyt kansanedustajat on valjastettu hallituksen ja viime kädessä EU:n sätkynukeiksi. Heidän päätehtävänsä ei nykyisin näytä enää olevan kansan edustaminen, vaan EU:n tuhansien direktiivien ym. kirjoittaminen Suomessa laeiksi. EU palkitsee omansa ruhtinaallisesti, jotta sen valtajärjestelmä ei horjuisi.
Kansanedustajien vähentäminen merkitsee vallan keskittämistä yhä harvemmille. Se merkitsee myös pienten puolueiden ja uusien vaihtoehtojen sulkemista pois poliittisesta päätöksenteosta. Nykyistä pienempään eduskuntaan on ilman suurpääomapiirien ja joukkotiedotusvälineiden aktiivista tukea vaikea päästä. Täysin mahdotonta se on pienille puolueille ja uusille vaihtoehdoille. Keskitys ja vaihtoehtojen pois sulkeminen johtavat diktatuuriin. EU:n jäsenvaltion kyseessä ollen diktatuuri keskittyy lopulta Unionin tasolle. Sitä kai Sasin puolue Kokoomus haluaakin.
http://www.vapaansuomenliitto.fi/
Vastaukset 1
Vanhimmat
Poliittisten viestien massapostittamiset puistattavat minua.