Olen nähnyt useammassakin paikassa marmoroidun pinnan esim:Ikkunansmyygissä,kylpyhuoneen betoniseinässä... jne
Miten se marmorointi (marmorin näköinen jäljitelmä) tehdään????
Voi sen tehdä maalilla kuin maalilla?
Onko eroa pinnalla ja sen tarkoituksella? (kylppäri)
Miten se marmorointi (marmorin näköinen jäljitelmä) tehdään????
Voi sen tehdä maalilla kuin maalilla?
Onko eroa pinnalla ja sen tarkoituksella? (kylppäri)
Vastaukset 19
Vanhimmat
Sillä menetelmällä pinta tehdään sirottelemalla hiutaleita päällysteen pintaan. Pystypintaan kai puhalletaan.
Tuo menetelmä on vanhahko. Uudempiakin lienee.
Kyllä pinnoituksella varsinkin kylppärissä on väliä. Kaikki eivät ole vedenkestäviä ja tiiviitä.
en siis meinaa mitää hiutaleiden heittoa vaan niin että se maalattu pinta näyttää aivankuin se olisi marmoria eli siinä maalissa on kuvioita mitkä nk markkeeraavat marmorin halkinaisuutta... toisin sanoen maalari on ne tehnyt... ilmeisesti sekoittaen maaliin jotain, en tiedä mitä siksi utelenkin???
Tehdään yleensä kaljalla tai öljyllä. Seassa on maavärejä. Usein pohjalla on valkoinen pohjaväri. Sen päälle sitten sivellään halutun sävyinen lasuuri joka töpätään luonnon sienellä. Suonistustukset voi tehdä vaikkapa sulalla tai kärkisiveltimellä. Tapajo on varmaan monia ja niin onkin. Lyhyesti ja yksinkertaisesti vaikkapa noin.
...an mun kaikki...
Arvoisa kyselijä marssii nyt ensi teoikseen kirjastoon, ja lainaa koristemaalausaiheisia kirjoja nipun, ja samalla varaa itselleen muutamia vähintään A3-kokoisia pahvialustoja, joille harjoitella. Itse maalaamista on vaikea opettaa näin netin yli, mutta kyllä, marmorijäljitelmä maalataan, mitään oikoteitä ei ole, tai ihmemaalipurkkia, josta tulisi marmorin näköistä pintaa, kun siveltimellä vetää.
Söndagsmålarelle terveisiä:
ei tehdä yleensä kaljalla (ootraus kyllä) ei tarvitse öljymaaleja, muutkin käyvät. Pohjalla ei juuri ole valkoinen, ellei jäljitellä Carraran marmoria. Tämän jälkeen ohjeet tuntuisivat paremmilta.
Ainakin olen ihan onnistuneesti saanut kaljalla toimimaan. Nopea kuivuminenkin on eduksi. Voi vaikkapa lakata miltei heti työn tehtyä. Useita kivilajia jäljitellessä on ainakin minusta hyvä, että pohja on valkoinen. Siihen on hyvä ruveta sitten kasvattelemaan pintaa. Piimälläkin saa aika hauskaa pintaa. On hieman enemmän työ aikaakin. Ihan hauskaa hommaa.
ainaskin biltema myy spraymaalia, joka tekee marmorimaisen näköisen pinnan. muisteleisin et joku kaveri on kokeillutkin ja kehunut, en vaan saa päähäni kuka ja mitä oli maalannut. eihän tuo kallis kokeilu oo ja ainaskin spreijaaminen on helppoo
Marmorointiin kannattaa käyttää tavallisia taiteilijaöljyvärejä ja lasuurina tärpätin, serotiinin ja vernissan sekoitusta,esim. 1/3 1/3 1/3. Pohjaväriksi kannattaa valita joko halutun marmorijäljitelmän "pohjavärin" vaalein, tai tummin väri, josta lähtee häivyttämään. Valkoinen pohjaväri vain liki valkoisille 'kivilaaduille'. Säästä kalja lauantaisaunaan, tai ootraukseen.
Kun väri on levitetty, sitä ruvetaan rikkomaan & häivyttämään luonnonsienellä tai esim. muovipussilla. Kuivunut pinta suonistetaan pienellä pensselillä käsi sopivasti vapisten. Kuivunut pinta lakataan haluttaessa.
Tuolta ohjeita ja kuvia enklannien kielellä:
http://www.faux-painting-techniques.com/marbling.html
Kysynyt talkkarilta, että miksei se kalja kyseiseen hommaan käy? Onko jotain esim. oma kohtaisia kokemuksia? epäonnistunut tai ei vaan toimi ym?
Entäs puunmukailussa voiko käyttä öljy tekniikkaa? Minusta voi aivan päivän selvästi.
Minusta ja monien muidenkin mielestä kaljalla tehdessä saa jonkin verran terävemmän näköistä. Tarkoitan, että kivimäisyys tulee helpommin esille.
Taiteilijavärit tuubeissa on mielestäni ok, mutta ovat turhan kalliita, jollei niille jatkossa ole muuta käyttöä. Toimivat kyllä aivan erinomaisesti.
Lasuurin suhteet olivat mielestäni muuten ok, mutta kuivikkeen määrä oli jokseenkin suuri.
Esim. serotiinia käytettäessä serotiinin suhteutus muuhun liemeen on n.2-5%. Se ilmenee tuotteen etiketissäkin ja niihin usein on myös hyvä luottaa.
Itse juuri marmoroin kaljalla ja pohjalla oli vaaleaa kun marmorit yleensä ovat aika vaaleita. Suht hyvin onnistui. Kolmea sävyä käytin ja suonistin kärkipenselillä ja sulalla. En ole mikään expertti, mutta pikkuhiljaa harjoittelen ja kokeilen.
Voi kaljaa, tai valkkaria (vedellä blandattua, ettei kuivu liian nopeasti) käyttää, mutta kerroksellisuus jää asianmukaisessa marmoroinnissa pois, uusi kerros menee puhki.
Oikein halpaa halutessasi osat sinolia, ja blandaa sopivasti vedellä. Helppoutta saa toki hakea, mutta lopputulos ei ole yhtä hyvä. Sopii sunnuntaimaalareille, mutta ei sunnuntainakin maalaaville maalareille.
Terävyyttä saa öljymaalillakin, ohennusta enemmän ja harjaantumista hyvät välineet.
Taiteilijavärit ovat hyviä, toki halvemmallakin löytyy. Hierrä pigmenttiä ja öljyä, siinä se. Taiteilijan paletista ei ole haittaa marmoroinnissa.
Nui kuivikkeen seossuhteet esim serotiini- ja sikkatiivipurkkien kyljessä/etiketissä ovat tarkoitettu 'seinää maalaaville'. Erikoismaalarin puuhastelut ovat sitten enemmän 'taiteilua', jossa kuningasajatuksena on, että maalia tehdään vaan tarpeeseen, usein suoraan paletille.
Kolmasosa serotiinia on paljon ja serotiini on kallista, mutta kuivuu vastavuoroisesti hyvin nopeasti, ja uutta kerrosta pääsee laittamaan melkein heti päälle. Mitä isompaa pintaa tarvii siveltimella käyttää, sitä vähempi kuiviketta.
Tietysti kerroksellisuutta kasvattaa öljyllä ja lakka kerroksilla. Päälle voi taas jatkaa kaljalla tai öljyllä.
Voi toki, mutta onko se järkevää leikkiä lakan kanssa, puhumattakaan siitä, että on marmorijäljitelmiä, joihin ei kuulu kiiltävä pinta (edes himmeä lakka), tai voiko edes enää puhua kaljalla marmoroinnista, jos ainoastaan pohjamaali on kaljaohenteista.
Kunnon marmori-imitaatio tehdään ja on tehty vuosisatoja öljypohjalle.
Erimieltä, mutta ei se mitään..
Minä olen kanssasi samaa mieltä! Kävin työväenopiston koristemaalauskurssin ammattitaitoisen ohjaajan vetämänä. Teimme kaikki marmoroinnit kaljaan ja kasvatimme kerroksia öljyllä ja kaljalla vuoronperään. Ja kiiltävä lakkakerros lopuksi päälle. En ymmärrä mikä talkkaria vaivaa, kun vaahtoaa!
Turiset. Kaljalla marmoroitaessa jäljestä tosin tulee maalauksellisempaa, jos tollasta ilmaisua vois käyttää. Öljyllä on omat hyvät puolensa. Näkö kysymyskin öljyllä tehtäessä on aivan omaa luokkaansa. Saa nimittäin sellaista utuisempaa, pehmeämpää ja aidomman näköstä kiveä.
Mutta kaikesta huolimatta hieno laji koko kiven- ja puunmukailu.
Hae kirjastosta koristemaalausta koskevia kirjoja, joissa mukailumaalauksesta (jota marmorointi on) ohjeita. Ei ole ihan yksinkertaista tehdä, mutta taitava tekijä oppii kyllä. Se on itse asiassa maalaamista, missä ei maalatakaan maisemaa, vaan kiven pintaa. Tyylejä on monenlaisia.
Helpoimmalla pääset todennäköisesti Sadolinin marmoriefektimaalilla. Itse meinasin maalata kyseisellä maalilla olohuoneen seinän, mutta päädyin Sadolinin kalkkiefektimaaliin, jolla sai rapatun näköisen pinnan. Suosittelen! Pyydä mukaan vielä työohje niin kaikkea ei tarvitse itse opetella alusta saakka. Käy katsomassa www.sadolin.fi->tuotteet->seinät, sisustusefektit.
mistä marmori on peräisin??
kiveksestä