Mannerheimin

Aatun lentokoneesta paukahti pyöränkumit laskeutuessa.Jossain arkistofilmissä näky taustalla,kun sammutinmiehet on rullien kimpussa Hitlerin kätellessä koneesta laskeutuessaan.

Siittä kirjoitti:

Aatun lentokoneesta paukahti pyöränkumit laskeutuessa.Jossain arkistofilmissä näky taustalla,kun sammutinmiehet on rullien kimpussa Hitlerin kätellessä koneesta laskeutuessaan.

Lue lisää

"Aatun lentokoneesta paukahti pyöränkumit laskeutuessa"

Lentäjät jarrutti liikaa; siis liian pitkään tai liian kovasti ja jarrut/rengas syttyi palamaan. Se oli FW Condorille tyypillistä koska sen jarrut taisi olla alitehoiset koneen painoon nähden ja ne kuumeni liikaa aiheuttaen rengaspaloja. Asbestiset jarruhihnat tuskin syttyi palamaan. Laakerirasvat kylläkin saattoi niin tehdä.

Ryti sekä Mannerheim suhtautuivat pidättyvästi kanssakäymiseen Hitlerin kanssa ja esikuntaan. Saksalaiset ja jotkin suomalaisetkin aika-ajoin keskustelivat diktaattorin ja presidentin tapaamisista, mutta hallitus eikä presidentti pitänyt sellaista suotavana. Sama koskee Mannerheimiä. Mannerheimin ja Hitlerin tapaaminen johtu mannerheimin syntymäpäivästä ja tapahtui Hitlerin aloitteesta. Mannerheim ei omasta aloitteestaan kutsunut Hitleriä eikä Ryti Ribbentroppia Suomeen. Sitävastoin muut keskusvaltojen päämiehet tapasivat Hitlerin useastikin.

Suomi pyrki ylläpitämään erillissotaasetelmaa varsin menestyksellisesti ja päämiesten poliittiset tapaamiset pyrittiin rajaamaan minimiin. Asioita hoidettiin Kivimäen ja Talvelan tai muiden edusmiesten kanssa, Helsingissä Saksan suurlähettilään ja Mikkelissä yhdyshenkilönä oleen saksalaiskenraalin välityksellä.

Ribbentropp -Ryti -sopimus aivan sodan loppuvaiheessa antoi kuitenkin erillissotapyrkimyksille kolauksen ja antoi vaikutelman yhteisestä sotaliitosta. Sisälsihän se presidentti Rytin henkilökohtaisen vakuutuksen, ettei hän eikä hänen nimittämänsä hallitus tule ilman Saksan lupaa tekemään erillisrauhaa. Tämä joidenkin mielestä on antanut aiheen katsoa, että tällä sopimuksella Suomen valtio olisi sitoutunut sotaan Saksan rinnalla.

Historian tutkimuksessa on osoitettu vankkoja perusteita, että koko Ryti - Ribbentropp sopimus, olisi ollut ulkoministeri Ribbentroppin yksityinen hanke. Hänhän oli tämänkaltaista valtiosopimusta kärttänyt jo parin vuoden ajan vastapainoksi Saksan merkittäville ase- ja elintarviketoimituksille. Olihan hänen tiedossaan, että Suomi oli tehnyt rauhantunnusteluja, vaalinut suhteita USA:an ja, että Suomessa sai toimia jonkinlainen julkisesti toimiva rauhanoppositio. Joidenkin tutkijoiden mielestä Suomi olisi saanut jo ennen sopimuksen allekirjoittamista riittävän tarpeellisen aseistuksen eikä se olisi sopimuksen jälkeen tulleita asetoimituksia. Viimeksi mainittu arvio toki lienee jälkiviisautta paraimmillaan.

Toinen asia on, erehdyttivätkö suomalaset saksalaisia. Todennäköisesti eivät, vaan kumpikin osapuoli tiesi täysin sopimuksen kyseeanalaisuuden. Kysymys lienee ulkomisteri Rippentropin arvovaltatarpeesta saada lopulta jonkinlainen sopimus aikaiseksi. Saksalaiset tiesivät, että valtiosopimuksen tekeminen olisi edellyttänyt eduskunnan myötävaikutusta. Se oli heille moneen kertaan selvitetty. Sopimuksen sanamuoto on kirjoitettu "minä"-muotoon ja itse tekstissäkin sanakääntein torjutaan ajatus sotaliitosta. Saksan kannalta tilanne alkoi olla kestämätön eikä Saksa varmaankaan tähän sopimukseen toiveitaan pannut, paperi lienee ollut tarpeen vain ulkominiterin arvovallan vuoksi. Tärkeintä Suomelle oli, että viimeisetkin ase- ja elintarviketoimitukset saatiin nopeasti maahan. Saksan asema heikkeni niin, että vähäinekin viivyttelu olisi uhannut näitä toimituksia.

Tohtori Jokisipilä kummeksuu, miksi Mannerheim ei tällaista sitoumusta antanut, vaikka sitä puolsikin. Ilmeisesti Mannerheim aavisti parhaiten, että "bluffia" tässä pelataan. Jokisipilä ei kerro, oliko tällaista mahdollisuutta edes esillä, vai vaadittiinko sopimusta Suomen poliittiselta johdolta. Jo sopimusta laadittaessa valtio-oppineiden juristien asiantuntemuksella varmennettiin, että sopimuksesta vapaudutaan, mikäli presidentti ja hallitus eroavat. Uusi presidentti ja sen nimittämä halitus voi alkaa puhtaalta pöydältä.

Tiedossa oli, ettei Neuvostoliitto tule neuvottelemaan rauhasta istuvan hallituksen eikä ilmeisesti istuvan presidentinkään kanssa. Oli parempi komromenttoida joka tapauksessa västyvä poliittinen taho. Presidentin ja hallituksen vaihdos oli sodassa olevalle maalle kriittinen vaihe, joten Mannerheim oli luonteva vaihtoehto. Sai toki lähes diktaattorin aseman, mutta häneen luotettiin, hänellä oli kansainvälistä arvovaltaa sekä ihme ja kumma, Stalinillakaan ei näytä olleen vaikeuksia hyväksyä tämä.

vanha patriootti kirjoitti:

Ryti sekä Mannerheim suhtautuivat pidättyvästi kanssakäymiseen Hitlerin kanssa ja esikuntaan. Saksalaiset ja jotkin suomalaisetkin aika-ajoin keskustelivat diktaattorin ja presidentin tapaamisista, mutta hallitus eikä presidentti pitänyt sellaista suotavana. Sama koskee Mannerheimiä. Mannerheimin ja Hitlerin tapaaminen johtu mannerheimin syntymäpäivästä ja tapahtui Hitlerin aloitteesta. Mannerheim ei omasta aloitteestaan kutsunut Hitleriä eikä Ryti Ribbentroppia Suomeen. Sitävastoin muut keskusvaltojen päämiehet tapasivat Hitlerin useastikin.

Suomi pyrki ylläpitämään erillissotaasetelmaa varsin menestyksellisesti ja päämiesten poliittiset tapaamiset pyrittiin rajaamaan minimiin. Asioita hoidettiin Kivimäen ja Talvelan tai muiden edusmiesten kanssa, Helsingissä Saksan suurlähettilään ja Mikkelissä yhdyshenkilönä oleen saksalaiskenraalin välityksellä.

Ribbentropp -Ryti -sopimus aivan sodan loppuvaiheessa antoi kuitenkin erillissotapyrkimyksille kolauksen ja antoi vaikutelman yhteisestä sotaliitosta. Sisälsihän se presidentti Rytin henkilökohtaisen vakuutuksen, ettei hän eikä hänen nimittämänsä hallitus tule ilman Saksan lupaa tekemään erillisrauhaa. Tämä joidenkin mielestä on antanut aiheen katsoa, että tällä sopimuksella Suomen valtio olisi sitoutunut sotaan Saksan rinnalla.

Historian tutkimuksessa on osoitettu vankkoja perusteita, että koko Ryti - Ribbentropp sopimus, olisi ollut ulkoministeri Ribbentroppin yksityinen hanke. Hänhän oli tämänkaltaista valtiosopimusta kärttänyt jo parin vuoden ajan vastapainoksi Saksan merkittäville ase- ja elintarviketoimituksille. Olihan hänen tiedossaan, että Suomi oli tehnyt rauhantunnusteluja, vaalinut suhteita USA:an ja, että Suomessa sai toimia jonkinlainen julkisesti toimiva rauhanoppositio. Joidenkin tutkijoiden mielestä Suomi olisi saanut jo ennen sopimuksen allekirjoittamista riittävän tarpeellisen aseistuksen eikä se olisi sopimuksen jälkeen tulleita asetoimituksia. Viimeksi mainittu arvio toki lienee jälkiviisautta paraimmillaan.

Toinen asia on, erehdyttivätkö suomalaset saksalaisia. Todennäköisesti eivät, vaan kumpikin osapuoli tiesi täysin sopimuksen kyseeanalaisuuden. Kysymys lienee ulkomisteri Rippentropin arvovaltatarpeesta saada lopulta jonkinlainen sopimus aikaiseksi. Saksalaiset tiesivät, että valtiosopimuksen tekeminen olisi edellyttänyt eduskunnan myötävaikutusta. Se oli heille moneen kertaan selvitetty. Sopimuksen sanamuoto on kirjoitettu "minä"-muotoon ja itse tekstissäkin sanakääntein torjutaan ajatus sotaliitosta. Saksan kannalta tilanne alkoi olla kestämätön eikä Saksa varmaankaan tähän sopimukseen toiveitaan pannut, paperi lienee ollut tarpeen vain ulkominiterin arvovallan vuoksi. Tärkeintä Suomelle oli, että viimeisetkin ase- ja elintarviketoimitukset saatiin nopeasti maahan. Saksan asema heikkeni niin, että vähäinekin viivyttelu olisi uhannut näitä toimituksia.

Tohtori Jokisipilä kummeksuu, miksi Mannerheim ei tällaista sitoumusta antanut, vaikka sitä puolsikin. Ilmeisesti Mannerheim aavisti parhaiten, että "bluffia" tässä pelataan. Jokisipilä ei kerro, oliko tällaista mahdollisuutta edes esillä, vai vaadittiinko sopimusta Suomen poliittiselta johdolta. Jo sopimusta laadittaessa valtio-oppineiden juristien asiantuntemuksella varmennettiin, että sopimuksesta vapaudutaan, mikäli presidentti ja hallitus eroavat. Uusi presidentti ja sen nimittämä halitus voi alkaa puhtaalta pöydältä.

Tiedossa oli, ettei Neuvostoliitto tule neuvottelemaan rauhasta istuvan hallituksen eikä ilmeisesti istuvan presidentinkään kanssa. Oli parempi komromenttoida joka tapauksessa västyvä poliittinen taho. Presidentin ja hallituksen vaihdos oli sodassa olevalle maalle kriittinen vaihe, joten Mannerheim oli luonteva vaihtoehto. Sai toki lähes diktaattorin aseman, mutta häneen luotettiin, hänellä oli kansainvälistä arvovaltaa sekä ihme ja kumma, Stalinillakaan ei näytä olleen vaikeuksia hyväksyä tämä.

Lue lisää

" Historian tutkimuksessa on osoitettu vankkoja perusteita, että koko Ryti - Ribbentropp sopimus, olisi ollut ulkoministeri Ribbentroppin yksityinen hanke. "

Lueppas Tuomo Polvisen arkistolähteisiin perustuva - Suomi suurvaltain politiikassa - tutkimusteos, jossa lähdeviittauksin hän osoittaa asian todellisen laidan monelta kantilta vakuuttavasti. Hitler oli asevientikiellon masinoija sekä myöskin oli yhteydessä Helsinkiin Rippentropin käynnin yhteydessä. Lisäksi Mannerheim presidentiksi tultuaan laittoi Hitlerille osoitetun kirjeen, jossa purki tuon Rytin tekemän sopimuksen. Muuten Ribbentropin matkallelaitto tapahtui 22.6.1944 Berchtesgadenista ja matkalle Helsinkiin lähti myös omalla koneellaan myös kenraalieversti Dietl, jonka kone kuitenkin törmäsi vuorenseinään kohtalokkain seurauksin.
Polvinen viittaa kirjassaan: " Pitkiin neuvotteluihin kyllästynyt Hitler kiirehti ulkoministeriään 25.6.1944 lähetetyllä sähkeellä. Ellei Suomi viipymättä antaisi selvää virallista julistusta poliittisesta kannastaan Saksa lopettaisi maan tukemisen. Heinrich toteaa: " Oli valittava joko ehdoton antautuminen tai sen laatuisen sopimuksen allekirjoittaminen, joka lisäsi mahdollisuuksiamme luoda edellytykset ehdoiltaan kohtuulliselle rauhalle.
Ryti osoitti kirjeensä itse Hitlerille eikä Ribbentropille. Muuten ei sitä aseapuakaan olisi varmasti tullut, JOS asialla oli vain ulkoministeri Ribbentrop, omissa nimissään, Hitlerin tietämättä!

vanha patriootti kirjoitti:

Ryti sekä Mannerheim suhtautuivat pidättyvästi kanssakäymiseen Hitlerin kanssa ja esikuntaan. Saksalaiset ja jotkin suomalaisetkin aika-ajoin keskustelivat diktaattorin ja presidentin tapaamisista, mutta hallitus eikä presidentti pitänyt sellaista suotavana. Sama koskee Mannerheimiä. Mannerheimin ja Hitlerin tapaaminen johtu mannerheimin syntymäpäivästä ja tapahtui Hitlerin aloitteesta. Mannerheim ei omasta aloitteestaan kutsunut Hitleriä eikä Ryti Ribbentroppia Suomeen. Sitävastoin muut keskusvaltojen päämiehet tapasivat Hitlerin useastikin.

Suomi pyrki ylläpitämään erillissotaasetelmaa varsin menestyksellisesti ja päämiesten poliittiset tapaamiset pyrittiin rajaamaan minimiin. Asioita hoidettiin Kivimäen ja Talvelan tai muiden edusmiesten kanssa, Helsingissä Saksan suurlähettilään ja Mikkelissä yhdyshenkilönä oleen saksalaiskenraalin välityksellä.

Ribbentropp -Ryti -sopimus aivan sodan loppuvaiheessa antoi kuitenkin erillissotapyrkimyksille kolauksen ja antoi vaikutelman yhteisestä sotaliitosta. Sisälsihän se presidentti Rytin henkilökohtaisen vakuutuksen, ettei hän eikä hänen nimittämänsä hallitus tule ilman Saksan lupaa tekemään erillisrauhaa. Tämä joidenkin mielestä on antanut aiheen katsoa, että tällä sopimuksella Suomen valtio olisi sitoutunut sotaan Saksan rinnalla.

Historian tutkimuksessa on osoitettu vankkoja perusteita, että koko Ryti - Ribbentropp sopimus, olisi ollut ulkoministeri Ribbentroppin yksityinen hanke. Hänhän oli tämänkaltaista valtiosopimusta kärttänyt jo parin vuoden ajan vastapainoksi Saksan merkittäville ase- ja elintarviketoimituksille. Olihan hänen tiedossaan, että Suomi oli tehnyt rauhantunnusteluja, vaalinut suhteita USA:an ja, että Suomessa sai toimia jonkinlainen julkisesti toimiva rauhanoppositio. Joidenkin tutkijoiden mielestä Suomi olisi saanut jo ennen sopimuksen allekirjoittamista riittävän tarpeellisen aseistuksen eikä se olisi sopimuksen jälkeen tulleita asetoimituksia. Viimeksi mainittu arvio toki lienee jälkiviisautta paraimmillaan.

Toinen asia on, erehdyttivätkö suomalaset saksalaisia. Todennäköisesti eivät, vaan kumpikin osapuoli tiesi täysin sopimuksen kyseeanalaisuuden. Kysymys lienee ulkomisteri Rippentropin arvovaltatarpeesta saada lopulta jonkinlainen sopimus aikaiseksi. Saksalaiset tiesivät, että valtiosopimuksen tekeminen olisi edellyttänyt eduskunnan myötävaikutusta. Se oli heille moneen kertaan selvitetty. Sopimuksen sanamuoto on kirjoitettu "minä"-muotoon ja itse tekstissäkin sanakääntein torjutaan ajatus sotaliitosta. Saksan kannalta tilanne alkoi olla kestämätön eikä Saksa varmaankaan tähän sopimukseen toiveitaan pannut, paperi lienee ollut tarpeen vain ulkominiterin arvovallan vuoksi. Tärkeintä Suomelle oli, että viimeisetkin ase- ja elintarviketoimitukset saatiin nopeasti maahan. Saksan asema heikkeni niin, että vähäinekin viivyttelu olisi uhannut näitä toimituksia.

Tohtori Jokisipilä kummeksuu, miksi Mannerheim ei tällaista sitoumusta antanut, vaikka sitä puolsikin. Ilmeisesti Mannerheim aavisti parhaiten, että "bluffia" tässä pelataan. Jokisipilä ei kerro, oliko tällaista mahdollisuutta edes esillä, vai vaadittiinko sopimusta Suomen poliittiselta johdolta. Jo sopimusta laadittaessa valtio-oppineiden juristien asiantuntemuksella varmennettiin, että sopimuksesta vapaudutaan, mikäli presidentti ja hallitus eroavat. Uusi presidentti ja sen nimittämä halitus voi alkaa puhtaalta pöydältä.

Tiedossa oli, ettei Neuvostoliitto tule neuvottelemaan rauhasta istuvan hallituksen eikä ilmeisesti istuvan presidentinkään kanssa. Oli parempi komromenttoida joka tapauksessa västyvä poliittinen taho. Presidentin ja hallituksen vaihdos oli sodassa olevalle maalle kriittinen vaihe, joten Mannerheim oli luonteva vaihtoehto. Sai toki lähes diktaattorin aseman, mutta häneen luotettiin, hänellä oli kansainvälistä arvovaltaa sekä ihme ja kumma, Stalinillakaan ei näytä olleen vaikeuksia hyväksyä tämä.

Lue lisää

päätelmään. Minkähänlaisia ase ja sotilasosastoja Ribbentropilla oli reserveissään, joilla hän olisi pystynyt käymään kauppaa Rytin kanssa poliittista sopimusta vastaan? Ryti teki poliittisen sopimuksensa - nimenomaan aseapua vastaan - jota MYÖS sopimuksella saatiin. Aika uhkarohkea teko - ulkoministeriltä, JOS oli asialla Suomessa vain omin luvin. Entä jos Hitler olisi kieltänyt moiset ase ja sotilasosastojen siirrot Suomeen ja ammuttanut vehkeilevän ulkoministerinsä? Ei Ribbentrop uskaltanut lupailla omissa nimissään Suomelle aseapua - Hitlerin tietämättä.

Ribbentrop-sopimushan tuli Heinrichin aloitteesta.

Nimittäin 19.6.1944 Heinrich selvitti Erfurthille : " Jos panssarit pääsevät VKT-linjan läpi, on Etelä-Suomeen johtavat tiet auki, niin ne ovat ” Muutamassa tunnissa” kenraali sanoi mietteliäänä,
”saattaisivat panssarit olla täällä Mikkelissä.”

Suomen Marsalkan valtuuttamana Suomen yleisesikunnan päällikkö asetti saksalaisen kenraalin vastattavaksi kaksi kysymystä:

>1. Onko Suomen pysyttäytyminen sodassa niin ratkaisevan tärkeätä Saksalle, että se olisi asetoimitusten lisäksi valmis antamaan muutakin tukea?
>2. Onko Saksa kykenevä ja halukas asettamaan suurempia voimia ( esim. 6 divisioonaa) Moskovan linjan eteläkaistalle Suomenlahden ja Saimaan
alueelle, ottaakseen siellä vastaan Viipurin-Vuoksen linjalla taistelevan Suomen armeijan.

Erfuth lähetti pyynnön OKW:lle, ja tähdensi avun merkitystä Warlimontin kanssa seuraavana päivänä puhelimitse. Hän oli saanut vaikutelman että suomalaiset olisivat taipuvaisia lähentymään Saksaa myös poliittisesti. ” Sehän on mainiota” vastasi Warlimont, mutta sai myös samalla tietää Hitlerin epäilyt koska Itä-Karjala oli tyhjennetty
vapaaehtoisesti, josta vaadittiin suomalaisia tilille......

Warlimont sähköttää Hitlerin tahtovan auttaa. Edellytyksenä on, Vuoksen Viipuri linja pidetään. Tätä on vaadittava erittäin ponnekkaasti. Saksalaisten joukkojen
sijoittamista taempaan Moskova. Vuoksen linjaan ei voida ajatellakkaan . Viipuri - Vuoksen linjasta on taisteltava. Ensiapuna lähetettäisiin 1 rynnäkkötykkiprikaati
1 syöksypommituslaivue POHJOISRINTAMALTA. (Heeresgruppe Nord?)

Myöhemmin saapuisi muita saksalaismuodostelmia. 6 divisioonaa suomalaisten käyttöön sen sijaan ei voitu ajatella. Materiaalitoimituksia lisättiin tuntuvasti.
mm. 30 rynnäkkötykkiä oli Mikkelille mieluinen uutinen. Suomalaiset laittoivat kiitossähkeen Hitlerille avun lupauksesta.

Warlimont kysyy erikseen poliittisen sopimuksen mahdollisuuksia 21.6.-44. Mikkelin saksalainen kenraali vastasi sisäpoliittisen kriisin olevan syntymässä.
NYT HITLERILLE OLI KOITTAVA HETKI LYÖDÄ VALTTINSA PÖYTÄÄN. Suomalaisten asema oli erittäin vaikea, Erfurd oli todennut heidät entistä taipuvaisemmaksi lähestymään Saksaa.

Jokisipilältä on varmaan jäännyt kokonaan lukematta Polvisen pioneeritutkimusteos.

kuitenkaan kirjoitti:

" Historian tutkimuksessa on osoitettu vankkoja perusteita, että koko Ryti - Ribbentropp sopimus, olisi ollut ulkoministeri Ribbentroppin yksityinen hanke. "

Lueppas Tuomo Polvisen arkistolähteisiin perustuva - Suomi suurvaltain politiikassa - tutkimusteos, jossa lähdeviittauksin hän osoittaa asian todellisen laidan monelta kantilta vakuuttavasti. Hitler oli asevientikiellon masinoija sekä myöskin oli yhteydessä Helsinkiin Rippentropin käynnin yhteydessä. Lisäksi Mannerheim presidentiksi tultuaan laittoi Hitlerille osoitetun kirjeen, jossa purki tuon Rytin tekemän sopimuksen. Muuten Ribbentropin matkallelaitto tapahtui 22.6.1944 Berchtesgadenista ja matkalle Helsinkiin lähti myös omalla koneellaan myös kenraalieversti Dietl, jonka kone kuitenkin törmäsi vuorenseinään kohtalokkain seurauksin.
Polvinen viittaa kirjassaan: " Pitkiin neuvotteluihin kyllästynyt Hitler kiirehti ulkoministeriään 25.6.1944 lähetetyllä sähkeellä. Ellei Suomi viipymättä antaisi selvää virallista julistusta poliittisesta kannastaan Saksa lopettaisi maan tukemisen. Heinrich toteaa: " Oli valittava joko ehdoton antautuminen tai sen laatuisen sopimuksen allekirjoittaminen, joka lisäsi mahdollisuuksiamme luoda edellytykset ehdoiltaan kohtuulliselle rauhalle.
Ryti osoitti kirjeensä itse Hitlerille eikä Ribbentropille. Muuten ei sitä aseapuakaan olisi varmasti tullut, JOS asialla oli vain ulkoministeri Ribbentrop, omissa nimissään, Hitlerin tietämättä!

Lue lisää

Väitöskirjassaan 2004 Markku Jokisipilä on aivan erityisesti paneutunut laajan aineiston perusteella Ribbentrop-sopimukseen. Hänellä on ollut käytettävissään erittän perusteellinen uusin lähdeaineisto, kansainvälinen tutkimustieto sekä päiväkirjat ja muistelmat. Kirjoitukseni mukaili lähinnä hänen tutkimustuloksiaan. Näyttäisi siltä, että tiedeyhteisö pitää tutkimusta ansioituneena. Minusta väitöskirja on perusteltu ja uskottava, vaikka joitakin johtopäätöksiä voidaan arvostella. Myös "Bluffi"-teoria on uskottava. Siitä huolimatta katson, että silloisissa olosuhteissa ja suomalaisten silloin käytettävissä olevien tietojen valossa Rytin ilmoituksen antamista on pidettävä perusteltuna ja välttämättömänäkin. Eihän tiedossa ollut tulevia tapahtumia eikä sitä, toteutuvatko kriittiset uhkatekijät tai mitkä niistä toteutuvatkaan. Myös elintarviketilanne oli uhkaava, joten kaikki saatavaissa oleva sotilallinen ja elintarvikeapu oli saatava, sillä tiedossa oli, että saksalaisapu pian lakkaa.

Jokisipilän mukaan ei löydy todistetta, että Hitler olisi ollut tekemisissä ao.vaatimuksen kanssa. Neuvottelujen loppuvaiheessa Ribbentrop väitti, että hän oli ollut puhelinyhteydessä Hitleriin ja että Hitler oli sopimusta kiirehtinyt. Jokisipilä vakuuttavasti osoittaa, että väitetyn puhelinkeskustelun aikana Hitler on ollut neuvotteluissa useiden henkilöiden kanssa eikä mitenkään ole voinut keskustella ulkoministerinsä kanssa. Tällaisesta puhelusta ei Saksasta löydy tietoa. Lähetystöä Suomessa valvottiin eikä valvonnassa tiedetty tämänkaltaisesta yhteydestä Saksaan eikä suurlähettiläskään muistelmissaan muista tämmöistä yhteydenpitoa. Jokisipilän tietoon ei ole tullut väitöstutkimuksessaan Polvisen esittämää Hitlerin sähkettä 22.6.1944. Olisi hyvä saada lähdetieto ja mahdollinen sisältö.

Mannerheim ei ole ollut Rytin ilmoituksen vuoksi yhteydessä Hitleriin ja Saksan päämajaan. Hän todella diplomaattisesti kiitti saamastaan aseavusta ja kiirehti luvatun lisäavun saamista. (kirje tutkimuksessa) Erityisesti Mannerheim kiirehti Ribbentropin lupaamia sotilasyksiköitä itärintaman tueksi. Jokisipilä epäili, että Mannerheim korosti näiden joukkojen saamista tietäen, että Ribbentrop oli luvannut liikoja ja ettei Saksa voi miesvoimaa enää luovuttaa. Voitiin jo tässä vaiheessa vedota siis siihen, että Rytin ilmoituksen takana olevia saksalaisten antamia lupauksia oli rikottu. Jokisipilä myös osoittaa, että itse asiassa osa aseavusta oli tullut jo Suomeen ja osa tosiasiassa matkalla tänne. Toki tärkeästä loppuosasta oli kysymys. Elintarvikeavustakin kiikasti.

"Bluffia" tukee sekin, että Ribbentropp nosti ko. sopimuksen tekemisen esille useita kertoja avustuslähetysten yhteydessä. Suomi ei sopimukseen ryhtynyt ja aseapu toimi siten, kuin herrat upseerit olivat sen sopineet. Ilmeisesti elintarvikeavun kanssa painittiin enemmän, mutta aina lähetykset lopulta rullasivat eri tavoin muotoiltujen manöövereitten jälkeen. Sopimus oli Ribbentropin kuningasajatus. Aikaisemmilla kerroilla oli saatu Hitlerin päämajasta varmennettua, ettei avustuseriä ole siellä sidottu minkään sopimuksen tekemiseen. Tiukan paikan tullen Ribbentropin yli käveltiin. Kenraali Jodl "Sehän on vain Ribbentropin karkea tapa hoitaa asioita".

Mitä Hainrichiin tulee, Järvisipilä pitää häntä viimeiseen asti Rytin sitoumusilmoituksen vastustajana. Vasta siinä vaiheessa, kun Mannerheim ilmoitti olevansa ilmoituksen antamisen kannalla, Hainrich pidättäytyi enemmästä. Mannerheimiin nähden joviaalina persoonana esimiehen kanta oli hänenkin kantansa.

kestämättömään kirjoitti:

päätelmään. Minkähänlaisia ase ja sotilasosastoja Ribbentropilla oli reserveissään, joilla hän olisi pystynyt käymään kauppaa Rytin kanssa poliittista sopimusta vastaan? Ryti teki poliittisen sopimuksensa - nimenomaan aseapua vastaan - jota MYÖS sopimuksella saatiin. Aika uhkarohkea teko - ulkoministeriltä, JOS oli asialla Suomessa vain omin luvin. Entä jos Hitler olisi kieltänyt moiset ase ja sotilasosastojen siirrot Suomeen ja ammuttanut vehkeilevän ulkoministerinsä? Ei Ribbentrop uskaltanut lupailla omissa nimissään Suomelle aseapua - Hitlerin tietämättä.

Ribbentrop-sopimushan tuli Heinrichin aloitteesta.

Nimittäin 19.6.1944 Heinrich selvitti Erfurthille : " Jos panssarit pääsevät VKT-linjan läpi, on Etelä-Suomeen johtavat tiet auki, niin ne ovat ” Muutamassa tunnissa” kenraali sanoi mietteliäänä,
”saattaisivat panssarit olla täällä Mikkelissä.”

Suomen Marsalkan valtuuttamana Suomen yleisesikunnan päällikkö asetti saksalaisen kenraalin vastattavaksi kaksi kysymystä:

>1. Onko Suomen pysyttäytyminen sodassa niin ratkaisevan tärkeätä Saksalle, että se olisi asetoimitusten lisäksi valmis antamaan muutakin tukea?
>2. Onko Saksa kykenevä ja halukas asettamaan suurempia voimia ( esim. 6 divisioonaa) Moskovan linjan eteläkaistalle Suomenlahden ja Saimaan
alueelle, ottaakseen siellä vastaan Viipurin-Vuoksen linjalla taistelevan Suomen armeijan.

Erfuth lähetti pyynnön OKW:lle, ja tähdensi avun merkitystä Warlimontin kanssa seuraavana päivänä puhelimitse. Hän oli saanut vaikutelman että suomalaiset olisivat taipuvaisia lähentymään Saksaa myös poliittisesti. ” Sehän on mainiota” vastasi Warlimont, mutta sai myös samalla tietää Hitlerin epäilyt koska Itä-Karjala oli tyhjennetty
vapaaehtoisesti, josta vaadittiin suomalaisia tilille......

Warlimont sähköttää Hitlerin tahtovan auttaa. Edellytyksenä on, Vuoksen Viipuri linja pidetään. Tätä on vaadittava erittäin ponnekkaasti. Saksalaisten joukkojen
sijoittamista taempaan Moskova. Vuoksen linjaan ei voida ajatellakkaan . Viipuri - Vuoksen linjasta on taisteltava. Ensiapuna lähetettäisiin 1 rynnäkkötykkiprikaati
1 syöksypommituslaivue POHJOISRINTAMALTA. (Heeresgruppe Nord?)

Myöhemmin saapuisi muita saksalaismuodostelmia. 6 divisioonaa suomalaisten käyttöön sen sijaan ei voitu ajatella. Materiaalitoimituksia lisättiin tuntuvasti.
mm. 30 rynnäkkötykkiä oli Mikkelille mieluinen uutinen. Suomalaiset laittoivat kiitossähkeen Hitlerille avun lupauksesta.

Warlimont kysyy erikseen poliittisen sopimuksen mahdollisuuksia 21.6.-44. Mikkelin saksalainen kenraali vastasi sisäpoliittisen kriisin olevan syntymässä.
NYT HITLERILLE OLI KOITTAVA HETKI LYÖDÄ VALTTINSA PÖYTÄÄN. Suomalaisten asema oli erittäin vaikea, Erfurd oli todennut heidät entistä taipuvaisemmaksi lähestymään Saksaa.

Jokisipilältä on varmaan jäännyt kokonaan lukematta Polvisen pioneeritutkimusteos.

Lue lisää

Jokisipilä on tämän selostanut. Kannattaa lukea väitöskirja, kirjastosta saa.

Eihän sitä ole kukaan kiistänyt, ettei päämaja kaikin keinoin pyytänyt Saksalta apua. Ei avunpyyntö tuolloin eikä aikaisemminkaan tarkoittanut minkään sopimukswen tekemistä. Päämaja pyysi apua ei sopimuksen tekemistä.

Että saksalaiskenraali Erfurth otti suhteiden lähentämisasian esille oman päämajansa kanssa, on tietysti ollut saksalaisten asia. Olihan jonkinlaista sopimusta ajettu kuin käärmettä pyssyyn ainakin sen jälkeen, kun ensimmäiset rauhantunnustelut Moskovan kanssa oli saatettu saksalaisten tietoon. Hitlerin päämajassa tällaisesta Jokisipilä vain ei ole löytänyt dokumentteja, josta ilmenisi sen olleen sopimusta vaatimassa.

No missä ne divisioonat sitten olivatkaan, kun Rytin ilmoitus saatiin aikaiseksi. Ei niitä tullut Suomeen kuin vähäinen yksikkö, joka sekin vedettiin pian pois. Eikä Hitler mitään divisiooneja luvannutkaan, mistä olisi pitänyt häntä kiittää. Mannerheim tuossa vaiheessa tiesi, ettei Saksalla ollut divisioonia irrottaakkaan. Suomenlahden eteläinen rintamaosuus oli tiukoilla, osin saarroksissa ja Saksan itärintaman keskiosassa paha repeytymä.

Saksalla oli aseita ja ammuksia. sotatarviketeollisuus vielä toimi, vaikka niiden tuotteiden rintamille toimittaminen oli käynyt vaikeaksi. Aseita ja ammuksia oli saatavissa. Osa kiireisestä asetoimituksista saatiin jo ennen Rytin ilmoitusta, osa oli täyttä vauhtia jo tulossa siinä vaiheessa (sitähän ei varmasti tiedetty), ensimmäiset lentoyksiköt tekivät jo ensimmäisiä hyökkäyksiä jne. Loppuosa tuli vasta Rytin ilmoituksen jälkeen, jolloin venäläisten ankarin läpimurtoyritys jo laantuikin (eihän sitäkään toki etukäteen tiedetty).

Elintarvikehuolto oli suuri ongelma, sillä satokauteen oli viellä aikaa. Aseita ja ammuksiakin toki jatkossa tarvittiin, vahvistivathan ne hiukan neuvotteluasetelmia Moskovassa ja sodittiinhan sitä lopulta saksalaisiakin vastaan.

Minusta mielenkiintoinen on Jokisipilän pohdistelu siitä, oliko Saksa riippuvainen Suomesta kuten Suomi Saksasta. Jos VKT linjasta olisi olennaiseti enemmän vetäydytty, olisi Neuvostoliitto saanut tukevan otteen Suomenlahdesta ja se olisi uhannut Saksan Balttiassa olevia yksiköitä, jotka jo olivat vaikeuksissa. Suomen rintama jakoi puna-armeijan resurssia. Suomen miehitys olisi tiennyt itämeren herruuden ja Petsamon elintärkeiden tuotteiden menetystä sekä todennäköisesti Kiirunan ja koko Ruotsin kaupan päättymistä. Saksalla oli siten intressiä jo riittävästi huolehtia siitä, että Suomi äyskäröi puna-armeijan resurssia. Muuallahan homma jo pahasti vuoti.

vanha patriootti kirjoitti:

Jokisipilä on tämän selostanut. Kannattaa lukea väitöskirja, kirjastosta saa.

Eihän sitä ole kukaan kiistänyt, ettei päämaja kaikin keinoin pyytänyt Saksalta apua. Ei avunpyyntö tuolloin eikä aikaisemminkaan tarkoittanut minkään sopimukswen tekemistä. Päämaja pyysi apua ei sopimuksen tekemistä.

Että saksalaiskenraali Erfurth otti suhteiden lähentämisasian esille oman päämajansa kanssa, on tietysti ollut saksalaisten asia. Olihan jonkinlaista sopimusta ajettu kuin käärmettä pyssyyn ainakin sen jälkeen, kun ensimmäiset rauhantunnustelut Moskovan kanssa oli saatettu saksalaisten tietoon. Hitlerin päämajassa tällaisesta Jokisipilä vain ei ole löytänyt dokumentteja, josta ilmenisi sen olleen sopimusta vaatimassa.

No missä ne divisioonat sitten olivatkaan, kun Rytin ilmoitus saatiin aikaiseksi. Ei niitä tullut Suomeen kuin vähäinen yksikkö, joka sekin vedettiin pian pois. Eikä Hitler mitään divisiooneja luvannutkaan, mistä olisi pitänyt häntä kiittää. Mannerheim tuossa vaiheessa tiesi, ettei Saksalla ollut divisioonia irrottaakkaan. Suomenlahden eteläinen rintamaosuus oli tiukoilla, osin saarroksissa ja Saksan itärintaman keskiosassa paha repeytymä.

Saksalla oli aseita ja ammuksia. sotatarviketeollisuus vielä toimi, vaikka niiden tuotteiden rintamille toimittaminen oli käynyt vaikeaksi. Aseita ja ammuksia oli saatavissa. Osa kiireisestä asetoimituksista saatiin jo ennen Rytin ilmoitusta, osa oli täyttä vauhtia jo tulossa siinä vaiheessa (sitähän ei varmasti tiedetty), ensimmäiset lentoyksiköt tekivät jo ensimmäisiä hyökkäyksiä jne. Loppuosa tuli vasta Rytin ilmoituksen jälkeen, jolloin venäläisten ankarin läpimurtoyritys jo laantuikin (eihän sitäkään toki etukäteen tiedetty).

Elintarvikehuolto oli suuri ongelma, sillä satokauteen oli viellä aikaa. Aseita ja ammuksiakin toki jatkossa tarvittiin, vahvistivathan ne hiukan neuvotteluasetelmia Moskovassa ja sodittiinhan sitä lopulta saksalaisiakin vastaan.

Minusta mielenkiintoinen on Jokisipilän pohdistelu siitä, oliko Saksa riippuvainen Suomesta kuten Suomi Saksasta. Jos VKT linjasta olisi olennaiseti enemmän vetäydytty, olisi Neuvostoliitto saanut tukevan otteen Suomenlahdesta ja se olisi uhannut Saksan Balttiassa olevia yksiköitä, jotka jo olivat vaikeuksissa. Suomen rintama jakoi puna-armeijan resurssia. Suomen miehitys olisi tiennyt itämeren herruuden ja Petsamon elintärkeiden tuotteiden menetystä sekä todennäköisesti Kiirunan ja koko Ruotsin kaupan päättymistä. Saksalla oli siten intressiä jo riittävästi huolehtia siitä, että Suomi äyskäröi puna-armeijan resurssia. Muuallahan homma jo pahasti vuoti.

Lue lisää

ohi Hitlerin?

______________________________________________

>>No missä ne divisioonat sitten olivatkaan, kun Rytin ilmoitus saatiin aikaiseksi. Ei niitä tullut Suomeen kuin vähäinen yksikkö, joka sekin vedettiin pian pois.

aseavusta kirjoitti:

ohi Hitlerin?

______________________________________________

>>No missä ne divisioonat sitten olivatkaan, kun Rytin ilmoitus saatiin aikaiseksi. Ei niitä tullut Suomeen kuin vähäinen yksikkö, joka sekin vedettiin pian pois.

Lue lisää

oikeassa.Olet tulkinnut Jokisipilää aivan väärin! Olen juuri uudelleen läpkäynyt Jokisipilän väitöksen.Se osoittaa selvästi, että aseapu tuli Saksan sotilasjohdon ja Hitlerin hyväksynnällä. Ribbentrop pelasi omaa peliään, eikä Hitlerillä tietenkään ollut mitään poliittisen sopimuksen syntymistä vastaankaan. Hänelle riitti, että Suomi taisteli ja sitoi tuossa vaiheessa yli 50 divisioonaa äärimmäissä vaikeuksissa olevan Saksan rintamilta pois.Aseita oli yllin kyllin antaa. Joukoista oli ankara pula.

Ribbentrop ilmoitti Hitlerin olevan takanaan. Sitä ei ole voitu asiakirjoin todistaa.Aseita ja joukkoja ei R. tietenkään voinut luvata kuin omalla vastuullaan.OKW toimitti niitä katkeamattomana virtana ns. asevientikiellonkin aikana.JOdl oli eräänlainen Suomen ystävä.

Esikunta, joka Suomeen suunniteltiin oli armeijakunnan ( generalkommando) ei armeijan (oberkommando).Se johtui siitä, että oli suunnitteilla kahden divsioonan lähettänminen.

aseavusta kirjoitti:

ohi Hitlerin?

______________________________________________

>>No missä ne divisioonat sitten olivatkaan, kun Rytin ilmoitus saatiin aikaiseksi. Ei niitä tullut Suomeen kuin vähäinen yksikkö, joka sekin vedettiin pian pois.

Lue lisää

Kuten olen aikaisemmissa kirjoituksissani jo esittänyt, olen täysin samaa mieltä siitä, että Jokisipilän väitöksessään (laudatur tarkastaja ja vast. väitt. Maunu Jokipii), päätyy kohtuuttomaan toteamukseen, että Rytin ilmoituksen ajankohtana suomalaiset olisivat varmasti tienneet, miten ehdottomasti sopimus olisi ollut tehtävä. Useista aikaisemmista Ribbentroppin vastaavista vaatimuksista oli muutamien päivien tai viikkojen neuvotteluilla ja nahjailulla vältytty. Ulkoministerin kasvojen silyttämiseksi vastineeksi oli tarjottu huolellisesti muotoiltuja kirjelmiä ja korvikemanöövereitä.

Myös aseistuksen riittävyydestä olen todennut, ettei tulevia tilanteita ja tarpeita voitu etukäteen tietää. Historiankirjoituksessa helposti syyllistytään kertomaan, "miten pokeri olisi pitänyt pelata", kun tutkijalla on kaikki kortit avoimeksi käännettynä. Tämänkin olen jo ehtinyt Jokisipilän tutkimuksesta todeta enkä ole ollut ainoa.

Miten niin, että aseet olisivat olleet Ribbentroppin reserviä. Hitlerin pääesikunta vastasi Mannerheimin avunpyyntöön, kuten ennenkin oli vastannut riippumatta Ribbentroppin sopimus- ja -neuvotteluvaateista, jotka toki olivat aikaisemmin aiheuttivat viivästystä ja hankalia poliittisia manöövereitä. Aikaisempien Ribbentroppin yrityksistä ei ole saatu Hitlerin pääesikunnasta mitään näyttöä, että Hitler olisi ollut niiden takana. Eikä Jokisipilän mukaan sellaista ole saatu viimeisestäkään kerrasta muuta kuin Ribbentroppin väittämä ja ainoastaan hänen todentama - mutta muutoin kiistanalainen - pikayhteydenottonsa Helsingistä. Nyt oli vaan aikaisempaa kovempi kiire, ankara hyökkäys menossa ja tiedettiin, että oltiin lähestymässä lopun loppua. Aikaa, jolloin avun lähde tyrehtyy, oli vähän. Vielä apua sai.

Kuten olen aikaisemmin todennut, Ribbentroppin neuvotteluja ennen ja sen aikana aseapua tuli maahan. Samoin lennoston apu. Pariksi viikoksi Greifin vajaa divisioona, laivattiin Suomeen, mistä oli tärkeä apu. Jokisipilä päätyy näkemykseen, että tämä apu oli tullut ja sitä tuli - mikä tuli - lopulta riippumatta siitä, olisko Ryti antanut vai jättänyt antamatta ao. ilmoitusta. Päämajat olivat toimineet ja Jokisipilän mielestä olisivat todennäköisesti nytkin toimineet Ribbentroppin diplomatiaprojekteista huolimatta. Greifin divisioonan apuretki ja aseapu oli samalla yhtä hyvin Suomenlahden eteläpuolisen rintaman välttämätön puolustushanke. Balttian rintama oli jo ahdingossa ja meriyhteyksien vaarantuminen olisi ollut saksalaisille paha takaisku.

Siviilipuolen asioiden, kuten elintarvikekysymyksen hoitoon sitävastoin ulkoministeriöllä oli enemmän sananvaltaa. Elintarvikevarastot eivät olisi riittäneet seuraavaan satoon asti. Hätä tässäkin asiassa suuri.

Näyttäisi siltä, että Ribbentroppin asema ei ollut Saksan ulkopolitiikassa aivan keskeinen. Tarvittaessa hänet kutsuttiin Hitlerin esikuntaan ja hänelle annettiin tehtäviä. Hän ei kuulunut varsinaiseen sotakabinettiin, vaan päivysti "kutsusta paikalle". Näistä "paikalle kutsuista" yleensä jälki jäi. Hitler tapasi lukuisia kertoja valtioiden päämiehiä ilman ulkoministeriään ja jopa ilmoittamatta hänelle tapaamisistään. Himmler ja Göring askartelivat ulkopoliittisissa kysymyksissä välittämättä valtakunnan ulkoministeristä. Saksalaiset (kun suomalaiset upseereille kertoivat)ja suomalaiset tiesivät aikaisemmista Ribbentroppin sopimusyritysten karitumisesta ja samoin siitä, että hänen ylitsee oli jo niissä kävelty. Jos tällä kertaa neuvotteluihin olisi lähdetty Hitlerin aloitteesta tosi kysymyksessä, Ribbentroppilla olisi ollut tuomisinaan diplomaattisen kohtelias kirje presidentti Rytille diktaattori Hitleriltä. Ei ollut.

Sananmuodoista neuvoteltaessa Ribbentropp salli ja kykeni lopulta tinkimään omista tekstivaatimuksistaan suuresti aina sopimuksen luonnos- ja käännösvaiheeseen saakka. Kunhan vain joku presidentin asemassa olevan henkilön sitotumisilmoitus lopulta saatiin. Itse asiassa ulkoasiainvaliokunta oli jo hyväksynyt huomattavasti tiukemman ja sitovamman sanamuodon, joka kuitenkin hallituksessa tuli hylätyksi, ansio taitaa mennä Tannerin piikkiin ehkä Mannerheimkin tässä operoi.

Hitlerin suhde sopimuksiin ilmenee jo hänen omasta käyttäytymisestään eikä hän odottanut muidenkaan niitä noudattavan sen kummemmin. Suomen rintama oli Hitlerille tärkeä niin kauan kuin Balttian puolustus jotenkin kesti. Ilmeisesti harkittiin Pohjois-Suomen ja Norjan joukkojen evakuointia Suomen kautta euroopparintamien tueksi. Sen estäminenhän oli yksi syy Moskovan rauhantahtoisuuteen Suomen osalta. Petsamon malmitoimituksia turvaamaan olisi jäänyt vain pienehkä yksikkö. Suomen rintaman romahdus olisi jo merkinnyt Norjankin huollon vaikeutumista ja Petsamon malmin saannin tyrehtymistä. Ilmeisesti Ruotsinkin kauppa olisi katkennut, kun Tornionjoen varrelta Neuvostoliitto olisi kysynyt Saksaan vietävän rautamalmin perään.

Lopuksi sotamarsalkka Keitel kävi Mikkelissä ja jakoi Mannerheimille ja Heinrichille korkeat ansiomitallit, vakuutti Saksan voittoa vaisuille ja hiljaisille suomalaisille, lähti ja sai Helsingistä rapuja tuliaisiksi.

patriootti on kirjoitti:

oikeassa.Olet tulkinnut Jokisipilää aivan väärin! Olen juuri uudelleen läpkäynyt Jokisipilän väitöksen.Se osoittaa selvästi, että aseapu tuli Saksan sotilasjohdon ja Hitlerin hyväksynnällä. Ribbentrop pelasi omaa peliään, eikä Hitlerillä tietenkään ollut mitään poliittisen sopimuksen syntymistä vastaankaan. Hänelle riitti, että Suomi taisteli ja sitoi tuossa vaiheessa yli 50 divisioonaa äärimmäissä vaikeuksissa olevan Saksan rintamilta pois.Aseita oli yllin kyllin antaa. Joukoista oli ankara pula.

Ribbentrop ilmoitti Hitlerin olevan takanaan. Sitä ei ole voitu asiakirjoin todistaa.Aseita ja joukkoja ei R. tietenkään voinut luvata kuin omalla vastuullaan.OKW toimitti niitä katkeamattomana virtana ns. asevientikiellonkin aikana.JOdl oli eräänlainen Suomen ystävä.

Esikunta, joka Suomeen suunniteltiin oli armeijakunnan ( generalkommando) ei armeijan (oberkommando).Se johtui siitä, että oli suunnitteilla kahden divsioonan lähettänminen.

Lue lisää

" Se osoittaa selvästi, että aseapu tuli Saksan sotilasjohdon ja Hitlerin hyväksynnällä. "

Tässä olen samaa mieltä asiassa, mutta, aseapuhan saatiin ainoastaan poliittista sopimusta vastaan, jonka ehto aseapu nimenomaan oli ja vieläpä TAKAUTUVASTI. Tätä lienee kenenkään turha edes yrittää kieltää. Maaliskuun rauhantunnustelut Moskovassa olivat Hitlerille syy vaatia sopimusta aseapua vastaan.

" Ribbentrop ilmoitti Hitlerin olevan takanaan. Sitä ei ole voitu asiakirjoin todistaa.Aseita ja joukkoja ei R. tietenkään voinut luvata kuin omalla vastuullaan.OKW toimitti niitä katkeamattomana virtana ns. asevientikiellonkin aikana. "

Suomi oli asevientikiellossa. Tykistöä eikä myöskään pansarintorjunta-aseita toimitettu KUIN vasta Mannerheimin kirjeen myötä Hitlerille.
Manerheim yritti saada Ruotsista pst-tykkejä keväällä 1944 juuri asevientikiellon vuoksi.

Hitler teki ratkaisunsa.
Päätös hahmottui 12.6.-44: " Niin kauan kuin Suomi taistelee apua annetaan; Heti kun Suomi alkaa neuvottelemaan, lähetykset katkaistaan..

( Hitler viittaa Stalinin kanssa käytyihin erillisrauhanneuvotteluihin)
viite Klink, mt. ss. 33-34.KTB, OKV. I/1944 s.883 osa pst – lähitorjunta-aseista tuotiin lentokoneella.

Väitätkö ettei Hitler ollut poliittisen sopimuksen takana. Samoin kirjeessään Mannerheimille:


" Heti suurhyökkäyksen alettua 10.6.-.44. Mannerheim kääntyi 11.6.- OKW:n puoleen tiedustellen mahdollisuuksia asevientikiellon kumoamiseksi. Pikainen apu oli tarpeen jota Erfurt myös korosti.
Helsingissä Blücher taas havaitsi että viljakysymyksen joutunen uuteen vaiheeseen. Saksan toimitusten loppumisesta seurasi, että hallituksen olisi supistettava leipäannokset puoleen entisestä. "



Päätelmät ovat päätelmiä faktojen edessä. Kannattaa tutustua Polvisen tekemiin tutkimuksiin jotka eivät ole mitään päätelmiä, vaan perustuvat asiakirja-aineistoon.

Aukkoja on tiedoissasi kovin paljon. Tukeutumalla vain Jokisipilään et tiedä asioiden taustoja laisinkaan. Kyllä ainakin PÄÄMAJA tiesi, että sodassa tarvitaan aseita ja pst-aseita.

" Ribbentrop ilmoitti Hitlerin olevan takanaan. Sitä ei ole voitu asiakirjoin todistaa. "

Jospa peruutetaan hieman kuinka aseapua saatiin poliittisen painostuksen seurauksena.

Suomen Marsalkan valtuuttamana Suomen yleisesikunnan päällikkö asetti kenraalin Erfuthin vastattavaksi kaksi kysymystä:

>1. Onko Suomen pysyttäytyminen sodassa niin ratkaisevan tärkeätä Saksalle, että se olisi asetoimitusten lisäksi valmis antamaan muutakin tukea?
>2. Onko Saksa kykenevä ja halukas asettamaan suurempia voimia ( esim. 6 divisioonaa) Moskovan linjan eteläkaistalle Suomenlahden ja Saimaan
alueelle, ottaakseen siellä vastaan Viipurin-Vuoksen linjalla taistelevan Suomen armeijan.

Erfuth lähetti pyynnön OKW:lle, ja tähdensi avun merkitystä Warlimontin kanssa seuraavana päivänä puhelimitse.

Hän oli saanut vaikutelman että suomalaiset olisivat taipuvaisia lähentymään Saksaa myös poliittisesti. ” Sehän on mainiota” vastasi Warlimont.

Mutta hän sai myös samalla tietää Hitlerin epäilyt koska Itä-Karjala oli tyhjennetty
vapaaehtoisesti, josta vaadittiin suomalaisia tilille. "

Entäpä tämä Polvisen teoksen viittaus asiaan.

" Lähetän vielä tänään, valtakunnanulkoasianministerin Helsinkiin ja TE lennätte myös sinne osallistuaksenne keskusteluihin" (diedl-herman viit.)

Dietl totteli käskyä ja tapasi kohtalonsa seuraavana päivänä tapahtuneessa lento-onnettomuudessa.

DIETL VIERAILEE Berchtesgadenissa Hitlerin luona - epäilee Suomen luhistuvan. >>>Dietlin piti lentää Helsinkiin tekemään Ribbentrop sopimusta.

tulkintoja! kirjoitti:

" Se osoittaa selvästi, että aseapu tuli Saksan sotilasjohdon ja Hitlerin hyväksynnällä. "

Tässä olen samaa mieltä asiassa, mutta, aseapuhan saatiin ainoastaan poliittista sopimusta vastaan, jonka ehto aseapu nimenomaan oli ja vieläpä TAKAUTUVASTI. Tätä lienee kenenkään turha edes yrittää kieltää. Maaliskuun rauhantunnustelut Moskovassa olivat Hitlerille syy vaatia sopimusta aseapua vastaan.

" Ribbentrop ilmoitti Hitlerin olevan takanaan. Sitä ei ole voitu asiakirjoin todistaa.Aseita ja joukkoja ei R. tietenkään voinut luvata kuin omalla vastuullaan.OKW toimitti niitä katkeamattomana virtana ns. asevientikiellonkin aikana. "

Suomi oli asevientikiellossa. Tykistöä eikä myöskään pansarintorjunta-aseita toimitettu KUIN vasta Mannerheimin kirjeen myötä Hitlerille.
Manerheim yritti saada Ruotsista pst-tykkejä keväällä 1944 juuri asevientikiellon vuoksi.

Hitler teki ratkaisunsa.
Päätös hahmottui 12.6.-44: " Niin kauan kuin Suomi taistelee apua annetaan; Heti kun Suomi alkaa neuvottelemaan, lähetykset katkaistaan..

( Hitler viittaa Stalinin kanssa käytyihin erillisrauhanneuvotteluihin)
viite Klink, mt. ss. 33-34.KTB, OKV. I/1944 s.883 osa pst – lähitorjunta-aseista tuotiin lentokoneella.

Väitätkö ettei Hitler ollut poliittisen sopimuksen takana. Samoin kirjeessään Mannerheimille:


" Heti suurhyökkäyksen alettua 10.6.-.44. Mannerheim kääntyi 11.6.- OKW:n puoleen tiedustellen mahdollisuuksia asevientikiellon kumoamiseksi. Pikainen apu oli tarpeen jota Erfurt myös korosti.
Helsingissä Blücher taas havaitsi että viljakysymyksen joutunen uuteen vaiheeseen. Saksan toimitusten loppumisesta seurasi, että hallituksen olisi supistettava leipäannokset puoleen entisestä. "



Päätelmät ovat päätelmiä faktojen edessä. Kannattaa tutustua Polvisen tekemiin tutkimuksiin jotka eivät ole mitään päätelmiä, vaan perustuvat asiakirja-aineistoon.

Aukkoja on tiedoissasi kovin paljon. Tukeutumalla vain Jokisipilään et tiedä asioiden taustoja laisinkaan. Kyllä ainakin PÄÄMAJA tiesi, että sodassa tarvitaan aseita ja pst-aseita.

" Ribbentrop ilmoitti Hitlerin olevan takanaan. Sitä ei ole voitu asiakirjoin todistaa. "

Jospa peruutetaan hieman kuinka aseapua saatiin poliittisen painostuksen seurauksena.

Suomen Marsalkan valtuuttamana Suomen yleisesikunnan päällikkö asetti kenraalin Erfuthin vastattavaksi kaksi kysymystä:

>1. Onko Suomen pysyttäytyminen sodassa niin ratkaisevan tärkeätä Saksalle, että se olisi asetoimitusten lisäksi valmis antamaan muutakin tukea?
>2. Onko Saksa kykenevä ja halukas asettamaan suurempia voimia ( esim. 6 divisioonaa) Moskovan linjan eteläkaistalle Suomenlahden ja Saimaan
alueelle, ottaakseen siellä vastaan Viipurin-Vuoksen linjalla taistelevan Suomen armeijan.

Erfuth lähetti pyynnön OKW:lle, ja tähdensi avun merkitystä Warlimontin kanssa seuraavana päivänä puhelimitse.

Hän oli saanut vaikutelman että suomalaiset olisivat taipuvaisia lähentymään Saksaa myös poliittisesti. ” Sehän on mainiota” vastasi Warlimont.

Mutta hän sai myös samalla tietää Hitlerin epäilyt koska Itä-Karjala oli tyhjennetty
vapaaehtoisesti, josta vaadittiin suomalaisia tilille. "

Entäpä tämä Polvisen teoksen viittaus asiaan.

" Lähetän vielä tänään, valtakunnanulkoasianministerin Helsinkiin ja TE lennätte myös sinne osallistuaksenne keskusteluihin" (diedl-herman viit.)

Dietl totteli käskyä ja tapasi kohtalonsa seuraavana päivänä tapahtuneessa lento-onnettomuudessa.

DIETL VIERAILEE Berchtesgadenissa Hitlerin luona - epäilee Suomen luhistuvan. >>>Dietlin piti lentää Helsinkiin tekemään Ribbentrop sopimusta.

Lue lisää

myös ns. kiellon ollessa päällä. Keväällä -44 tuli mm. Messerschmitt-hävittäjiä ja ilmatorjuntakalustoa, taisi tulla rynnäkkötykitkin. Ennen kaikkea tuli uudet pst-aseet. Saksa toimitti koko ajan viljaa ja muita tarvikkeita.

Jokisipilä todistaa selkeästi, että mitään katkosta ei ollut, eikä Hitler olisi ilman suuria järjestelyjä voinut asetuontia pysäyttää. Sellaisesta ei löydy merkkejä. Ribbentropin vetoaminen Hitleriin on saattanut olla hänen omaa uhkapeliään.Tutustu nyt viimeinkin Jokisipilän teeseihin. Ne ovat huolella harkittuja. Pätevähän Polvinenkin on, ei siinä mitään.

Mannerheimin kirje Hitlerille on eri asia kuin pakti.

Tunnen tietysti asiat muutenkin kuin Jokisipilän esittäminä. On selvää, että aseapu on toinen asia kuin poliittinen sopimus, mutta nyt haluttiinkin polittisella sopimuksella taata aseavun jatkuminen. Niinhän sitten kävi. Älä sotke aseapua ja poliittista peliä. Edellisen hoiti OKW Hitlerin kautta ja jälkimmäistä kävi Ribbentrop Hitlerin tuelle tai ainakin sellaista väittäen.

tulkintoja! kirjoitti:

" Se osoittaa selvästi, että aseapu tuli Saksan sotilasjohdon ja Hitlerin hyväksynnällä. "

Tässä olen samaa mieltä asiassa, mutta, aseapuhan saatiin ainoastaan poliittista sopimusta vastaan, jonka ehto aseapu nimenomaan oli ja vieläpä TAKAUTUVASTI. Tätä lienee kenenkään turha edes yrittää kieltää. Maaliskuun rauhantunnustelut Moskovassa olivat Hitlerille syy vaatia sopimusta aseapua vastaan.

" Ribbentrop ilmoitti Hitlerin olevan takanaan. Sitä ei ole voitu asiakirjoin todistaa.Aseita ja joukkoja ei R. tietenkään voinut luvata kuin omalla vastuullaan.OKW toimitti niitä katkeamattomana virtana ns. asevientikiellonkin aikana. "

Suomi oli asevientikiellossa. Tykistöä eikä myöskään pansarintorjunta-aseita toimitettu KUIN vasta Mannerheimin kirjeen myötä Hitlerille.
Manerheim yritti saada Ruotsista pst-tykkejä keväällä 1944 juuri asevientikiellon vuoksi.

Hitler teki ratkaisunsa.
Päätös hahmottui 12.6.-44: " Niin kauan kuin Suomi taistelee apua annetaan; Heti kun Suomi alkaa neuvottelemaan, lähetykset katkaistaan..

( Hitler viittaa Stalinin kanssa käytyihin erillisrauhanneuvotteluihin)
viite Klink, mt. ss. 33-34.KTB, OKV. I/1944 s.883 osa pst – lähitorjunta-aseista tuotiin lentokoneella.

Väitätkö ettei Hitler ollut poliittisen sopimuksen takana. Samoin kirjeessään Mannerheimille:


" Heti suurhyökkäyksen alettua 10.6.-.44. Mannerheim kääntyi 11.6.- OKW:n puoleen tiedustellen mahdollisuuksia asevientikiellon kumoamiseksi. Pikainen apu oli tarpeen jota Erfurt myös korosti.
Helsingissä Blücher taas havaitsi että viljakysymyksen joutunen uuteen vaiheeseen. Saksan toimitusten loppumisesta seurasi, että hallituksen olisi supistettava leipäannokset puoleen entisestä. "



Päätelmät ovat päätelmiä faktojen edessä. Kannattaa tutustua Polvisen tekemiin tutkimuksiin jotka eivät ole mitään päätelmiä, vaan perustuvat asiakirja-aineistoon.

Aukkoja on tiedoissasi kovin paljon. Tukeutumalla vain Jokisipilään et tiedä asioiden taustoja laisinkaan. Kyllä ainakin PÄÄMAJA tiesi, että sodassa tarvitaan aseita ja pst-aseita.

" Ribbentrop ilmoitti Hitlerin olevan takanaan. Sitä ei ole voitu asiakirjoin todistaa. "

Jospa peruutetaan hieman kuinka aseapua saatiin poliittisen painostuksen seurauksena.

Suomen Marsalkan valtuuttamana Suomen yleisesikunnan päällikkö asetti kenraalin Erfuthin vastattavaksi kaksi kysymystä:

>1. Onko Suomen pysyttäytyminen sodassa niin ratkaisevan tärkeätä Saksalle, että se olisi asetoimitusten lisäksi valmis antamaan muutakin tukea?
>2. Onko Saksa kykenevä ja halukas asettamaan suurempia voimia ( esim. 6 divisioonaa) Moskovan linjan eteläkaistalle Suomenlahden ja Saimaan
alueelle, ottaakseen siellä vastaan Viipurin-Vuoksen linjalla taistelevan Suomen armeijan.

Erfuth lähetti pyynnön OKW:lle, ja tähdensi avun merkitystä Warlimontin kanssa seuraavana päivänä puhelimitse.

Hän oli saanut vaikutelman että suomalaiset olisivat taipuvaisia lähentymään Saksaa myös poliittisesti. ” Sehän on mainiota” vastasi Warlimont.

Mutta hän sai myös samalla tietää Hitlerin epäilyt koska Itä-Karjala oli tyhjennetty
vapaaehtoisesti, josta vaadittiin suomalaisia tilille. "

Entäpä tämä Polvisen teoksen viittaus asiaan.

" Lähetän vielä tänään, valtakunnanulkoasianministerin Helsinkiin ja TE lennätte myös sinne osallistuaksenne keskusteluihin" (diedl-herman viit.)

Dietl totteli käskyä ja tapasi kohtalonsa seuraavana päivänä tapahtuneessa lento-onnettomuudessa.

DIETL VIERAILEE Berchtesgadenissa Hitlerin luona - epäilee Suomen luhistuvan. >>>Dietlin piti lentää Helsinkiin tekemään Ribbentrop sopimusta.

Lue lisää

Ei kukaan ole väittänyt, ettei Saksan apu keskytyisi, jos Saksa saisi tiedon rahanneuvottelujen alkamisesta. Näin olisi tapahtunut ilman muuta.

Aivan toinen asia, että Hitler olisi vaatinut asiasta erillistä poliittista sopimusta Suomen kanssa. Hitler jos kuka tiesi, miten sopimukset revitään. Häntä kiinnosti mitä tapahtui. Itsekin siteeraat Hitleriä, joka ei puhu mitään mistään sopimuksesta. Toivot että Sinäkin huomaisit, että Suomi ja Saksa olivat taistelleet yhteistä vihollista vastaan jo monta vuotta eikä siihen mitään sopimuksia Hitler ollut tähänkään asti tarvinnut. Riitti että suomalaiset taistelivat.

vanha patriootti kirjoitti:

Kuten olen aikaisemmissa kirjoituksissani jo esittänyt, olen täysin samaa mieltä siitä, että Jokisipilän väitöksessään (laudatur tarkastaja ja vast. väitt. Maunu Jokipii), päätyy kohtuuttomaan toteamukseen, että Rytin ilmoituksen ajankohtana suomalaiset olisivat varmasti tienneet, miten ehdottomasti sopimus olisi ollut tehtävä. Useista aikaisemmista Ribbentroppin vastaavista vaatimuksista oli muutamien päivien tai viikkojen neuvotteluilla ja nahjailulla vältytty. Ulkoministerin kasvojen silyttämiseksi vastineeksi oli tarjottu huolellisesti muotoiltuja kirjelmiä ja korvikemanöövereitä.

Myös aseistuksen riittävyydestä olen todennut, ettei tulevia tilanteita ja tarpeita voitu etukäteen tietää. Historiankirjoituksessa helposti syyllistytään kertomaan, "miten pokeri olisi pitänyt pelata", kun tutkijalla on kaikki kortit avoimeksi käännettynä. Tämänkin olen jo ehtinyt Jokisipilän tutkimuksesta todeta enkä ole ollut ainoa.

Miten niin, että aseet olisivat olleet Ribbentroppin reserviä. Hitlerin pääesikunta vastasi Mannerheimin avunpyyntöön, kuten ennenkin oli vastannut riippumatta Ribbentroppin sopimus- ja -neuvotteluvaateista, jotka toki olivat aikaisemmin aiheuttivat viivästystä ja hankalia poliittisia manöövereitä. Aikaisempien Ribbentroppin yrityksistä ei ole saatu Hitlerin pääesikunnasta mitään näyttöä, että Hitler olisi ollut niiden takana. Eikä Jokisipilän mukaan sellaista ole saatu viimeisestäkään kerrasta muuta kuin Ribbentroppin väittämä ja ainoastaan hänen todentama - mutta muutoin kiistanalainen - pikayhteydenottonsa Helsingistä. Nyt oli vaan aikaisempaa kovempi kiire, ankara hyökkäys menossa ja tiedettiin, että oltiin lähestymässä lopun loppua. Aikaa, jolloin avun lähde tyrehtyy, oli vähän. Vielä apua sai.

Kuten olen aikaisemmin todennut, Ribbentroppin neuvotteluja ennen ja sen aikana aseapua tuli maahan. Samoin lennoston apu. Pariksi viikoksi Greifin vajaa divisioona, laivattiin Suomeen, mistä oli tärkeä apu. Jokisipilä päätyy näkemykseen, että tämä apu oli tullut ja sitä tuli - mikä tuli - lopulta riippumatta siitä, olisko Ryti antanut vai jättänyt antamatta ao. ilmoitusta. Päämajat olivat toimineet ja Jokisipilän mielestä olisivat todennäköisesti nytkin toimineet Ribbentroppin diplomatiaprojekteista huolimatta. Greifin divisioonan apuretki ja aseapu oli samalla yhtä hyvin Suomenlahden eteläpuolisen rintaman välttämätön puolustushanke. Balttian rintama oli jo ahdingossa ja meriyhteyksien vaarantuminen olisi ollut saksalaisille paha takaisku.

Siviilipuolen asioiden, kuten elintarvikekysymyksen hoitoon sitävastoin ulkoministeriöllä oli enemmän sananvaltaa. Elintarvikevarastot eivät olisi riittäneet seuraavaan satoon asti. Hätä tässäkin asiassa suuri.

Näyttäisi siltä, että Ribbentroppin asema ei ollut Saksan ulkopolitiikassa aivan keskeinen. Tarvittaessa hänet kutsuttiin Hitlerin esikuntaan ja hänelle annettiin tehtäviä. Hän ei kuulunut varsinaiseen sotakabinettiin, vaan päivysti "kutsusta paikalle". Näistä "paikalle kutsuista" yleensä jälki jäi. Hitler tapasi lukuisia kertoja valtioiden päämiehiä ilman ulkoministeriään ja jopa ilmoittamatta hänelle tapaamisistään. Himmler ja Göring askartelivat ulkopoliittisissa kysymyksissä välittämättä valtakunnan ulkoministeristä. Saksalaiset (kun suomalaiset upseereille kertoivat)ja suomalaiset tiesivät aikaisemmista Ribbentroppin sopimusyritysten karitumisesta ja samoin siitä, että hänen ylitsee oli jo niissä kävelty. Jos tällä kertaa neuvotteluihin olisi lähdetty Hitlerin aloitteesta tosi kysymyksessä, Ribbentroppilla olisi ollut tuomisinaan diplomaattisen kohtelias kirje presidentti Rytille diktaattori Hitleriltä. Ei ollut.

Sananmuodoista neuvoteltaessa Ribbentropp salli ja kykeni lopulta tinkimään omista tekstivaatimuksistaan suuresti aina sopimuksen luonnos- ja käännösvaiheeseen saakka. Kunhan vain joku presidentin asemassa olevan henkilön sitotumisilmoitus lopulta saatiin. Itse asiassa ulkoasiainvaliokunta oli jo hyväksynyt huomattavasti tiukemman ja sitovamman sanamuodon, joka kuitenkin hallituksessa tuli hylätyksi, ansio taitaa mennä Tannerin piikkiin ehkä Mannerheimkin tässä operoi.

Hitlerin suhde sopimuksiin ilmenee jo hänen omasta käyttäytymisestään eikä hän odottanut muidenkaan niitä noudattavan sen kummemmin. Suomen rintama oli Hitlerille tärkeä niin kauan kuin Balttian puolustus jotenkin kesti. Ilmeisesti harkittiin Pohjois-Suomen ja Norjan joukkojen evakuointia Suomen kautta euroopparintamien tueksi. Sen estäminenhän oli yksi syy Moskovan rauhantahtoisuuteen Suomen osalta. Petsamon malmitoimituksia turvaamaan olisi jäänyt vain pienehkä yksikkö. Suomen rintaman romahdus olisi jo merkinnyt Norjankin huollon vaikeutumista ja Petsamon malmin saannin tyrehtymistä. Ilmeisesti Ruotsinkin kauppa olisi katkennut, kun Tornionjoen varrelta Neuvostoliitto olisi kysynyt Saksaan vietävän rautamalmin perään.

Lopuksi sotamarsalkka Keitel kävi Mikkelissä ja jakoi Mannerheimille ja Heinrichille korkeat ansiomitallit, vakuutti Saksan voittoa vaisuille ja hiljaisille suomalaisille, lähti ja sai Helsingistä rapuja tuliaisiksi.

Lue lisää

" Kuten olen aikaisemmissa kirjoituksissani jo esittänyt, olen täysin samaa mieltä siitä, että Jokisipilän väitöksessään (laudatur tarkastaja ja vast. väitt. Maunu Jokipii), päätyy kohtuuttomaan toteamukseen, että Rytin ilmoituksen ajankohtana suomalaiset olisivat varmasti tienneet, miten ehdottomasti sopimus olisi ollut tehtävä. "

Jokisipilä pystyy >täysin aukottomasti< mm. todistelemaan että aseet olisivat riitäneet ilmankin - että Rytin tarvitsi sitoutua tekemään sopimusta Saksan kanssa. Merkillinen Kassinen tuo Jokisipilä.
Mistähän mahtoi johtua ettei kuitenkaan PÄÄMAJALLA ollut käytettävissään kesällä 1944 SELLAISTA TIETOA, mitä taas Jokisipilällä oli käytössään 2000 luvulla - hänen tehdessään väitöstyötään mm. ko. asiasta?
Miksi Mannerheim ei ollut tuolloin niin viisas kuten Jokisipilä, n.60 vuotta jälkeen 2MS:n.

Olet täysin Jokisipilän PÄÄTELMIEN varassa jotka perustuvat lapselliseen jälkiviisauteen 2MS:n kulun suhteen. Ainoastaan Jokisipilä olisi tiennyt (jos olisi ajassa elännyt) että koska sota loppuu ja kuinka pitkäksi aikaa jo Suomessa olevat aseet riittäisivät!
Tämähän on ollut NIIN selvää mm. Erkki Tuomiojallekin.

Hitlerin ukaasi vetää aseensa pois Suomesta joka uhka koski myös Dietlin joukkoja.
Rauhantunnustelut katkaisivat raskaiden aseiden viennin Suomeen, maamme joutui asevientikieltoon!
Tämän asian ymmärtäminen tuntuu olevan vaikea yhtälö Jokisipilälle.
Samoin ettei löydy todisteita Hitlerin vaatimuksen kateeksi vaatia poliittista sopimusta.
Mikä ihme saa Jokisipilän uskomaan ettei Hitler ollut ollenkaan niin paha, että vaati Suomea tilille - maaliskuun rauhantunnusteluiden vuoksi.

Vielä kerran, Ribbentrop totesi Helsinkiin kutsumalleen Erfurthille Führerin LÄHETTÄNEEN hänet Suomeen hankkimaan molempien maiden välisten suhteiden ristiriidatonta ja selvää tunnustamista. Ja Hitler kiirehti ulkoministeriään 25.6.-44. Helsinkiin lähetetyllä sähkeellään: " Ellei Suomi viipymättä antaisi selvää virallista julistusta kannastaan Saksa lopettaisi maan tukemisen.

Näitä Polvisen faktoja ei niin vaan muuksi muuteta. Yrittää tietenkin sopii.
Olen mielummin Polvisen kannalla, kuten olen aikaisemmissa kirjoituksissani jo esittänyt, olen täysin samaa mieltä siitä, että Hitler lähetti Ribbentropin Suomeen antamaansa aseapua vastaan - tekemään jälkikäteen poliittisen sitoumuksen Suomen kanssa. Lisäksi Hitler lupasi suoraan sopimusta vastaa Greif-divisioonan ja lisää aseita, kunhan Suomi taistelisi eikä tekisi erillisrauhaa. Tähän tilanteeseen tuli avuksi viime metreillä NL päämies Josef Stalin, joka vaati Suomelta kapitulaatiota. Suomi pääsi valitsemaan joko ehdottoman antautumisen tai Saksan aseavun JATKUMISEN ja sodan jatkamisen väliltä kapitulaatio uhkan edessä. Sodan jatkaminen oli mahdollista VAIN tukeutumalla ukaasin edessä Hitlerin vaatimaan sopimukseen.

koko ajan kirjoitti:

myös ns. kiellon ollessa päällä. Keväällä -44 tuli mm. Messerschmitt-hävittäjiä ja ilmatorjuntakalustoa, taisi tulla rynnäkkötykitkin. Ennen kaikkea tuli uudet pst-aseet. Saksa toimitti koko ajan viljaa ja muita tarvikkeita.

Jokisipilä todistaa selkeästi, että mitään katkosta ei ollut, eikä Hitler olisi ilman suuria järjestelyjä voinut asetuontia pysäyttää. Sellaisesta ei löydy merkkejä. Ribbentropin vetoaminen Hitleriin on saattanut olla hänen omaa uhkapeliään.Tutustu nyt viimeinkin Jokisipilän teeseihin. Ne ovat huolella harkittuja. Pätevähän Polvinenkin on, ei siinä mitään.

Mannerheimin kirje Hitlerille on eri asia kuin pakti.

Tunnen tietysti asiat muutenkin kuin Jokisipilän esittäminä. On selvää, että aseapu on toinen asia kuin poliittinen sopimus, mutta nyt haluttiinkin polittisella sopimuksella taata aseavun jatkuminen. Niinhän sitten kävi. Älä sotke aseapua ja poliittista peliä. Edellisen hoiti OKW Hitlerin kautta ja jälkimmäistä kävi Ribbentrop Hitlerin tuelle tai ainakin sellaista väittäen.

Lue lisää

tueksi lähdeviitteesi.

Nauretavia väiteitä, päämaja oli ajan tasalla ja tietoinen aseistaan.

Pst-aseita ei tullut asevientikiellon aikana kuin pieni erä.

vanha patriootti kirjoitti:

Ei kukaan ole väittänyt, ettei Saksan apu keskytyisi, jos Saksa saisi tiedon rahanneuvottelujen alkamisesta. Näin olisi tapahtunut ilman muuta.

Aivan toinen asia, että Hitler olisi vaatinut asiasta erillistä poliittista sopimusta Suomen kanssa. Hitler jos kuka tiesi, miten sopimukset revitään. Häntä kiinnosti mitä tapahtui. Itsekin siteeraat Hitleriä, joka ei puhu mitään mistään sopimuksesta. Toivot että Sinäkin huomaisit, että Suomi ja Saksa olivat taistelleet yhteistä vihollista vastaan jo monta vuotta eikä siihen mitään sopimuksia Hitler ollut tähänkään asti tarvinnut. Riitti että suomalaiset taistelivat.

Lue lisää

" Aivan toinen asia, että Hitler olisi vaatinut asiasta erillistä poliittista sopimusta Suomen kanssa. "

Aivan niin, asiahan eteni juuri niin että aseapua saatiin vastikkeellisesti - jolloin Ryti sitoutui aseapua vastaan - jatkamaan sotaa ja olemaan sopimatta erillisrauhaa NL kanssa.
Sopimus oli takautuva koskien myös Dietlin armeijaa.

Juhannuksen alkupäivinä Helsingin poliittisissa piireissä vallitsi kuumeinen toimeliaisuus. Hallitus oli asetettu kahden vaihtoehdon eteen: Toisella puolella NL 23.6.-44. ESITTÄMÄ ANTAUTUMISVAATIMUS ja toisella puolen sopimusta tiukkaava v. Rippentrop.
PITKIIN NEUVOTTELUIHIN PITKÄSTYNYT HITLER kiirehti ulkoministeriään 25.6.-44.lähetetyllä sähkeellään: " Ellei Suomi viipymättä antaisi selvää virallista julistusta kannastaan Saksa lopettaisi maan tukemisen.
Heinrich toteaa: " Oli valittava joko ehdoton antautuminen tai sen laatuisen sopimuksen allekirjoittaminen, joka lisäsi mahdollisuuksiamme luoda edellytykset ehdoiltaan kohtuulliselle rauhalle.

Kohtuulisen selvää tekstiä kovapäisemmällekin lukijalle.

sopimuksen kirjoitti:

" Aivan toinen asia, että Hitler olisi vaatinut asiasta erillistä poliittista sopimusta Suomen kanssa. "

Aivan niin, asiahan eteni juuri niin että aseapua saatiin vastikkeellisesti - jolloin Ryti sitoutui aseapua vastaan - jatkamaan sotaa ja olemaan sopimatta erillisrauhaa NL kanssa.
Sopimus oli takautuva koskien myös Dietlin armeijaa.

Juhannuksen alkupäivinä Helsingin poliittisissa piireissä vallitsi kuumeinen toimeliaisuus. Hallitus oli asetettu kahden vaihtoehdon eteen: Toisella puolella NL 23.6.-44. ESITTÄMÄ ANTAUTUMISVAATIMUS ja toisella puolen sopimusta tiukkaava v. Rippentrop.
PITKIIN NEUVOTTELUIHIN PITKÄSTYNYT HITLER kiirehti ulkoministeriään 25.6.-44.lähetetyllä sähkeellään: " Ellei Suomi viipymättä antaisi selvää virallista julistusta kannastaan Saksa lopettaisi maan tukemisen.
Heinrich toteaa: " Oli valittava joko ehdoton antautuminen tai sen laatuisen sopimuksen allekirjoittaminen, joka lisäsi mahdollisuuksiamme luoda edellytykset ehdoiltaan kohtuulliselle rauhalle.

Kohtuulisen selvää tekstiä kovapäisemmällekin lukijalle.

Lue lisää

Aseavun vastike ei ollut sopimus, vaan taistelu Neuvostoliiton hyökkäystä vastaan. Sitähän olikin jo tehty jokunen vuosi ja taistelua jatkettiin.

Jokisipilän arkistohavaintojen mukaan Heinrich lienee ollut viimeinen johtohenkilö, joka vastusti sopimusta. Mannerheimin otettua siihen puoltavan kannan, Heinrichinkin tehtävä oli sen puolustaminen.

Hitler ei kiirehtinyt mihinkään ulkoministeriöön. Lieneekö siellä koskaan käynytkään.

väitteesi kirjoitti:

tueksi lähdeviitteesi.

Nauretavia väiteitä, päämaja oli ajan tasalla ja tietoinen aseistaan.

Pst-aseita ei tullut asevientikiellon aikana kuin pieni erä.

Lue lisää

esimerkiksi Jokisipilä ss.361-366. Samat asiat löytyvät esimerkiksi Martti V. Terä: Kesäkuun kriisi 1944.

Suurhyökkäys torjuttiin niillä aseilla, jotka tulivat ENNEN sopimusta. Sen jälkeen tuli aseita runsaasti, mutta niitä ei ehditty juuri rintamalla käyttää. Ne tietysti korvasivat tappiot, jopa paransivat materiaalitilannetta.Kyse on siis siitä, että ilman sopimustakin olisi aseet saatu,mutta eihän sitä voitu tuolloin varmuudella tietää.

Kinaat asiasta, jota et ymmärrä.

vanha patriootti kirjoitti:

Aseavun vastike ei ollut sopimus, vaan taistelu Neuvostoliiton hyökkäystä vastaan. Sitähän olikin jo tehty jokunen vuosi ja taistelua jatkettiin.

Jokisipilän arkistohavaintojen mukaan Heinrich lienee ollut viimeinen johtohenkilö, joka vastusti sopimusta. Mannerheimin otettua siihen puoltavan kannan, Heinrichinkin tehtävä oli sen puolustaminen.

Hitler ei kiirehtinyt mihinkään ulkoministeriöön. Lieneekö siellä koskaan käynytkään.

Lue lisää

" Aseavun vastike ei ollut sopimus, vaan taistelu Neuvostoliiton hyökkäystä vastaan. Sitähän olikin jo tehty jokunen vuosi ja taistelua jatkettiin. "

Oletpa varsinainen pelle. Sopimushan koski juuri tuota mainitsemaasi "vaan taistelu"a. Vastakohta olisi ollut erillisrauhaan pyrkiminen - kuten maaliskuu oli jo Hitleriä opettanut.

" Heinrich lienee ollut viimeinen johtohenkilö, joka vastusti sopimusta. "

Tuollahan jo minä myös aiemmin kirjoitin, että Rytin sopimus sai siivet juuri Heinrichin aloitteesta. Hitlerin esikunta OKW sai informaatiota Erfuthilta välittömästi.

Vielä kerran.
>>Heinrich selvitti Erfurthille : " Jos panssarit pääsevät VKT-linjan läpi, on Etelä-Suomeen johtavat tiet auki, niin ne ovat ” Muutamassa tunnissa” kenraali sanoi mietteliäänä,
”saattaisivat panssarit olla täällä Mikkelissä.”

Suomen Marsalkan valtuuttamana Suomen yleisesikunnan päällikkö asetti saksalaisen kenraalin vastattavaksi kaksi kysymystä:

TÄSSÄ MIETITTÄVÄÄ, MITÄ HEINRICH TARKOITTI, JA MITEN OKW:n WARLIMONT ASIAAN REAGOI.

>1. Onko Suomen pysyttäytyminen sodassa niin ratkaisevan tärkeätä Saksalle, että se olisi asetoimitusten lisäksi valmis antamaan muutakin tukea?
>2. Onko Saksa kykenevä ja halukas asettamaan suurempia voimia ( esim. 6 divisioonaa) Moskovan linjan eteläkaistalle Suomenlahden ja Saimaan
alueelle, ottaakseen siellä vastaan Viipurin-Vuoksen linjalla taistelevan Suomen armeijan.

lähteitä kirjoitti:

esimerkiksi Jokisipilä ss.361-366. Samat asiat löytyvät esimerkiksi Martti V. Terä: Kesäkuun kriisi 1944.

Suurhyökkäys torjuttiin niillä aseilla, jotka tulivat ENNEN sopimusta. Sen jälkeen tuli aseita runsaasti, mutta niitä ei ehditty juuri rintamalla käyttää. Ne tietysti korvasivat tappiot, jopa paransivat materiaalitilannetta.Kyse on siis siitä, että ilman sopimustakin olisi aseet saatu,mutta eihän sitä voitu tuolloin varmuudella tietää.

Kinaat asiasta, jota et ymmärrä.

Lue lisää

tiesivät päämajaa paremmin joukkojensa ja aseittensa määrään sekä niiden tarpeen?
Tällaisia hetkiä elettiin päämajassa 19.6.1944.
Kyllä päämajassa hätä oli todellinen, ei siellä luotettu enää kuin Saksan mahdolliseen ase ja lisäjoukkojen saamiseen.


PÄÄMAJA 19.6.1944
Heinrich selvitti Erfurthille : " Jos panssarit pääsevät VKT-linjan läpi, on Etelä-Suomeen johtavat tiet auki, niin ne ovat ” Muutamassa tunnissa” kenraali sanoi mietteliäänä,
”saattaisivat panssarit olla täällä Mikkelissä.”

Suomen Marsalkan valtuuttamana Suomen yleisesikunnan päällikkö asetti saksalaisen kenraalin vastattavaksi kaksi kysymystä:

>1. Onko Suomen pysyttäytyminen sodassa niin ratkaisevan tärkeätä Saksalle, että se olisi asetoimitusten lisäksi valmis antamaan muutakin tukea?
>2. Onko Saksa kykenevä ja halukas asettamaan suurempia voimia ( esim. 6 divisioonaa) Moskovan linjan eteläkaistalle Suomenlahden ja Saimaan
alueelle, ottaakseen siellä vastaan Viipurin-Vuoksen linjalla taistelevan Suomen armeijan.

Erfuth lähetti pyynnön OKW:lle, ja tähdensi avun merkitystä Warlimontin kanssa seuraavana päivänä puhelimitse. Hän oli saanut vaikutelman että suomalaiset olisivat taipuvaisia lähentymään Saksaa myös poliittisesti. ” Sehän on mainiota” vastasi Warlimont, mutta sai myös samalla tietää Hitlerin epäilyt, koska Itä-Karjala oli tyhjennetty vapaaehtoisesti, josta vaadittiin suomalaisia tilille.

Warlimont sähköttää Hitlerin tahtovan auttaa. Edellytyksenä on, Vuoksen Viipuri linja pidetään. Tätä on vaadittava erittäin ponnekkaasti. Vuoksen linjaan ei voida ajatellakkaan . Viipuri - Vuoksen linjasta on taisteltava. Ensiapuna lähetettäisiin 1 rynnäkkötykkiprikaati
1 syöksypommituslaivue POHJOISRINTAMALTA. (Heeresgruppe Nord?)

Näin päämaja reagoi "jo Suomessa oleviin aseisiinsa"!
Älä viitsi enää jankata selvää asiaa vastaan.

Warlimontin kanssa kirjoitti:

" Aseavun vastike ei ollut sopimus, vaan taistelu Neuvostoliiton hyökkäystä vastaan. Sitähän olikin jo tehty jokunen vuosi ja taistelua jatkettiin. "

Oletpa varsinainen pelle. Sopimushan koski juuri tuota mainitsemaasi "vaan taistelu"a. Vastakohta olisi ollut erillisrauhaan pyrkiminen - kuten maaliskuu oli jo Hitleriä opettanut.

" Heinrich lienee ollut viimeinen johtohenkilö, joka vastusti sopimusta. "

Tuollahan jo minä myös aiemmin kirjoitin, että Rytin sopimus sai siivet juuri Heinrichin aloitteesta. Hitlerin esikunta OKW sai informaatiota Erfuthilta välittömästi.

Vielä kerran.
>>Heinrich selvitti Erfurthille : " Jos panssarit pääsevät VKT-linjan läpi, on Etelä-Suomeen johtavat tiet auki, niin ne ovat ” Muutamassa tunnissa” kenraali sanoi mietteliäänä,
”saattaisivat panssarit olla täällä Mikkelissä.”

Suomen Marsalkan valtuuttamana Suomen yleisesikunnan päällikkö asetti saksalaisen kenraalin vastattavaksi kaksi kysymystä:

TÄSSÄ MIETITTÄVÄÄ, MITÄ HEINRICH TARKOITTI, JA MITEN OKW:n WARLIMONT ASIAAN REAGOI.

>1. Onko Suomen pysyttäytyminen sodassa niin ratkaisevan tärkeätä Saksalle, että se olisi asetoimitusten lisäksi valmis antamaan muutakin tukea?
>2. Onko Saksa kykenevä ja halukas asettamaan suurempia voimia ( esim. 6 divisioonaa) Moskovan linjan eteläkaistalle Suomenlahden ja Saimaan
alueelle, ottaakseen siellä vastaan Viipurin-Vuoksen linjalla taistelevan Suomen armeijan.

Lue lisää

Heinrich the who?

Erfurd kirjoitti:

Heinrich the who?

jassoo, bo svenska in anti-hurriko se tåås?

http://artikkelihaku.kansallisbiografia.fi/artikkeli/7664/

Warlimontin kanssa kirjoitti:

" Aseavun vastike ei ollut sopimus, vaan taistelu Neuvostoliiton hyökkäystä vastaan. Sitähän olikin jo tehty jokunen vuosi ja taistelua jatkettiin. "

Oletpa varsinainen pelle. Sopimushan koski juuri tuota mainitsemaasi "vaan taistelu"a. Vastakohta olisi ollut erillisrauhaan pyrkiminen - kuten maaliskuu oli jo Hitleriä opettanut.

" Heinrich lienee ollut viimeinen johtohenkilö, joka vastusti sopimusta. "

Tuollahan jo minä myös aiemmin kirjoitin, että Rytin sopimus sai siivet juuri Heinrichin aloitteesta. Hitlerin esikunta OKW sai informaatiota Erfuthilta välittömästi.

Vielä kerran.
>>Heinrich selvitti Erfurthille : " Jos panssarit pääsevät VKT-linjan läpi, on Etelä-Suomeen johtavat tiet auki, niin ne ovat ” Muutamassa tunnissa” kenraali sanoi mietteliäänä,
”saattaisivat panssarit olla täällä Mikkelissä.”

Suomen Marsalkan valtuuttamana Suomen yleisesikunnan päällikkö asetti saksalaisen kenraalin vastattavaksi kaksi kysymystä:

TÄSSÄ MIETITTÄVÄÄ, MITÄ HEINRICH TARKOITTI, JA MITEN OKW:n WARLIMONT ASIAAN REAGOI.

>1. Onko Suomen pysyttäytyminen sodassa niin ratkaisevan tärkeätä Saksalle, että se olisi asetoimitusten lisäksi valmis antamaan muutakin tukea?
>2. Onko Saksa kykenevä ja halukas asettamaan suurempia voimia ( esim. 6 divisioonaa) Moskovan linjan eteläkaistalle Suomenlahden ja Saimaan
alueelle, ottaakseen siellä vastaan Viipurin-Vuoksen linjalla taistelevan Suomen armeijan.

Lue lisää

Heinrich välitti Mannerheimin kysymykset Erfurthille ja pyysy vastaukset. Saksalaisten sisäinen asia on, mitä he keskustelivat. Ribbentroppin sopimusproblematiikka oli ollut jo useasti esille, juuri sotilasesikuntian avulla hänet oli aikaisemminkin ylikävelty näissä asioissa. Ei Hitler varmasti sopivaa sopimusta tai presidentin ilmoitusta vastustanutkaan. Kiinnitä huomiota Warlimontin vastuksessa siihen, että "Hitler tahtoo auttaa" ja että hän myös esitti avulle vaatimuksia, joilla oli mm. merkitystä Baltian rintaman kannalta. Vaatimuksissa ei ollut viitettäkään mistään sopimuksesta. Ja apua alkoi tulla.

Hitlerin keskeisin vastine avulle oli tosiasiallinen taistelu, sehän oli avun vaatimuksenakin. Sopimuksilla, vaikka ne miten koskivat tuota taistelua, ei ollut Hitlerille merkitystä. Hitler omalla toiminnallaan osoitti, minkä arvon hän sopimuksille antaa. Hänelle oli täysin yhdentekevää juridisknoppologinen jälkikäteisarviointi jonkun sopimuksen valtio-oikeudellisista kauneusarvoista, jos Suomi lähtisi hakemaan erillisrauhaa, kuten se sitten tekikin.

Ilmeisesti Saksakin alkoi noihin aikoihin aktivoida keskusteluyhteyksiä molemmille puolille rintamaa, josko joitakin uusia kuvioita löytyisi. Ympäristövallat tiivistivät sen vuoksi rivejään.

Mm. Jodl sotilaana jopa ilmaisi hyväksyvänsä Suomen erillisrauhan pyrkimykset. Suomihan oli lähtenyt sotaan luottaen siihen, että Saksa pakottaa Neuvostoliiton edullisen rauhaan. Suomi hoitaa vain oman osansa ja toteuttaa omat tavoitteensa. Sen Suomi oli hoitanut, Saksahan tässä oli pettänyt Suomen.

vanha patriootti kirjoitti:

Heinrich välitti Mannerheimin kysymykset Erfurthille ja pyysy vastaukset. Saksalaisten sisäinen asia on, mitä he keskustelivat. Ribbentroppin sopimusproblematiikka oli ollut jo useasti esille, juuri sotilasesikuntian avulla hänet oli aikaisemminkin ylikävelty näissä asioissa. Ei Hitler varmasti sopivaa sopimusta tai presidentin ilmoitusta vastustanutkaan. Kiinnitä huomiota Warlimontin vastuksessa siihen, että "Hitler tahtoo auttaa" ja että hän myös esitti avulle vaatimuksia, joilla oli mm. merkitystä Baltian rintaman kannalta. Vaatimuksissa ei ollut viitettäkään mistään sopimuksesta. Ja apua alkoi tulla.

Hitlerin keskeisin vastine avulle oli tosiasiallinen taistelu, sehän oli avun vaatimuksenakin. Sopimuksilla, vaikka ne miten koskivat tuota taistelua, ei ollut Hitlerille merkitystä. Hitler omalla toiminnallaan osoitti, minkä arvon hän sopimuksille antaa. Hänelle oli täysin yhdentekevää juridisknoppologinen jälkikäteisarviointi jonkun sopimuksen valtio-oikeudellisista kauneusarvoista, jos Suomi lähtisi hakemaan erillisrauhaa, kuten se sitten tekikin.

Ilmeisesti Saksakin alkoi noihin aikoihin aktivoida keskusteluyhteyksiä molemmille puolille rintamaa, josko joitakin uusia kuvioita löytyisi. Ympäristövallat tiivistivät sen vuoksi rivejään.

Mm. Jodl sotilaana jopa ilmaisi hyväksyvänsä Suomen erillisrauhan pyrkimykset. Suomihan oli lähtenyt sotaan luottaen siihen, että Saksa pakottaa Neuvostoliiton edullisen rauhaan. Suomi hoitaa vain oman osansa ja toteuttaa omat tavoitteensa. Sen Suomi oli hoitanut, Saksahan tässä oli pettänyt Suomen.

Lue lisää

Vastaan, et kö pysty tukeutumaan poliittisiin tutkimuksiin väitteesi rinnalla, kaikki muu on minulle asiassa turhauttavaa.
Sanaleikin hallinta - ei johda kanssani minkäänLAATUISEEN keskusteluun. Ilmeisesti olen vain kuivahko - faktoihin tukeutuva pussinperäläinen.

Jokisipilä kirjoitti:

tiesivät päämajaa paremmin joukkojensa ja aseittensa määrään sekä niiden tarpeen?
Tällaisia hetkiä elettiin päämajassa 19.6.1944.
Kyllä päämajassa hätä oli todellinen, ei siellä luotettu enää kuin Saksan mahdolliseen ase ja lisäjoukkojen saamiseen.


PÄÄMAJA 19.6.1944
Heinrich selvitti Erfurthille : " Jos panssarit pääsevät VKT-linjan läpi, on Etelä-Suomeen johtavat tiet auki, niin ne ovat ” Muutamassa tunnissa” kenraali sanoi mietteliäänä,
”saattaisivat panssarit olla täällä Mikkelissä.”

Suomen Marsalkan valtuuttamana Suomen yleisesikunnan päällikkö asetti saksalaisen kenraalin vastattavaksi kaksi kysymystä:

>1. Onko Suomen pysyttäytyminen sodassa niin ratkaisevan tärkeätä Saksalle, että se olisi asetoimitusten lisäksi valmis antamaan muutakin tukea?
>2. Onko Saksa kykenevä ja halukas asettamaan suurempia voimia ( esim. 6 divisioonaa) Moskovan linjan eteläkaistalle Suomenlahden ja Saimaan
alueelle, ottaakseen siellä vastaan Viipurin-Vuoksen linjalla taistelevan Suomen armeijan.

Erfuth lähetti pyynnön OKW:lle, ja tähdensi avun merkitystä Warlimontin kanssa seuraavana päivänä puhelimitse. Hän oli saanut vaikutelman että suomalaiset olisivat taipuvaisia lähentymään Saksaa myös poliittisesti. ” Sehän on mainiota” vastasi Warlimont, mutta sai myös samalla tietää Hitlerin epäilyt, koska Itä-Karjala oli tyhjennetty vapaaehtoisesti, josta vaadittiin suomalaisia tilille.

Warlimont sähköttää Hitlerin tahtovan auttaa. Edellytyksenä on, Vuoksen Viipuri linja pidetään. Tätä on vaadittava erittäin ponnekkaasti. Vuoksen linjaan ei voida ajatellakkaan . Viipuri - Vuoksen linjasta on taisteltava. Ensiapuna lähetettäisiin 1 rynnäkkötykkiprikaati
1 syöksypommituslaivue POHJOISRINTAMALTA. (Heeresgruppe Nord?)

Näin päämaja reagoi "jo Suomessa oleviin aseisiinsa"!
Älä viitsi enää jankata selvää asiaa vastaan.

Lue lisää

mitään epäselvää ole koskaan ollut kenellekään. Kyse on siitä, oliko poliittinen sitoutuminen tarpeen vai ei. Jokisipilän jälkiviisauden mukaan ei ollut, mutta tuon ajan johtajien , etenkin Mannerheimin mukaan oli.

erehdys..,., kirjoitti:

Vastaan, et kö pysty tukeutumaan poliittisiin tutkimuksiin väitteesi rinnalla, kaikki muu on minulle asiassa turhauttavaa.
Sanaleikin hallinta - ei johda kanssani minkäänLAATUISEEN keskusteluun. Ilmeisesti olen vain kuivahko - faktoihin tukeutuva pussinperäläinen.

Lue lisää

Sitä täytyy tutustua uusimpiinkin historian tutkimuksiin ja niistä tehtyihin päätelmiin ja esille tuomiin faktoihin. Sehän tässä historian seuraamisessa onkin mielenkiitoista. Jos Tuomo Polvisen aikanaan tekemä historian tulkinta, joka perustuu hänen käytössään aikanaan olleeseen materiaaliin, Sinulle sopii, pitäydy siinä. Kukinhan saa valita faktansa ja pitäytyä niihin.

Merkittävä osa minun käyttämistä faktoistani perustuu nimen omaan tähän sopimusproblematiikkaan perehtyneeseen väitökseen, joka on arvioitu Turun Yliopistossa laudatur tasoiseksi ja jossa tarkastajana ja vastaväittäjänä on ollut jatkosodan tutkimuksen ehdotonta eliittiä edustava professori Mauno Jokipii.

Olen sitä mieltä, että Suomi kävi Saksan kanssa erillissotaa eikä presidentti Rytin ilmoitus omasta, tulevasta käyttäytymisestään muuta sitä sotaliitoksi, kuten asiaa on haluttu sittemmin tulkita. Rytin ilmoitus on historiallinen fakta riippumatta siitä, oliko se aivan välttämätön vai ei. Erillissotakysymyksen kannalta ilmoituksen välttämättömyydellä tai ei-välttämättömyydellä ei siis ole merkitystä.

Ainakaan ilmoituksen antamisen ajankohtana, ei ollut tiedossa kaikkia näkökohtia ja tietoja niin, että ahdinkotilassa olisi riski kannattanut ottaa. Historian tutkija tällä hetkellä on aivan toisessa asemassa kuin päätöksentekijät tuolloin.

Tässä kirjoittelussa onkin ollut kysymys vain siitä, oliko Hitler suoranaisesti vaatimassa "jotakin sopimusta" ja olisiko Saksan antamasta avusta loppuosakin mahdollisesti saatu siinäkin tapauksessa, vaikka Ryti ei ilmoitustaan olisi antanut. Jokiseppälän tutkimus on hyvin perusteellinen ja tuo uusia faktoja ja näkökulmia tähän kysymykseen. Kannattaa lukea.

aseiden tarpeesta kirjoitti:

mitään epäselvää ole koskaan ollut kenellekään. Kyse on siitä, oliko poliittinen sitoutuminen tarpeen vai ei. Jokisipilän jälkiviisauden mukaan ei ollut, mutta tuon ajan johtajien , etenkin Mannerheimin mukaan oli.

Lue lisää

Aseapua saatiin nimenomaan ja ainoastaan poliittista sopimusta vastaan. Rytin sopimuksen myötä saatiin aseita - että myös - Hitler ei vetänyt jo saamiamme aseita Suomesta pois - Dietlin Lapin joukkoja mukaan lukien.

Mannerheim oli sopimuksen takaaja. (lopussa tästä)

Heti suurhyökkäyksen alettua 10.6.-.44. Mannerheim kääntyi 11.6.- OKW:n puoleen tiedustellen mahdollisuuksia asevientikiellon kumoamiseksi. Pikainen apu oli tarpeen jota Erfurt myös korosti. Helsingissä Blücher taas havaitsi että viljakysymyksen joutunen uuteen vaiheeseen. Saksan toimitusten loppumisesta seurasi, että hallituksen olisi supistettava leipäannokset puoleen entisestä.

Hitler teki nyt ratkaisunsa.
Päätös hahmottui 12.6.-44: " Niin kauan kuin Suomi taistelee apua annetaan; Heti kun Suomi alkaa neuvottelemaan, lähetykset katkaistaan.

(Hitler viittaa Stalinin kanssa käytyihin erillisrauhanneuvotteluihin)
viite Klink, mt. ss. 33-34.KTB, OKV. I/1944 s.883 osa pst – lähitorjunta-aseista tuotiin lentokoneella.

Ryti joutui tekemään poliittisen sopimuksen (Suomi ei neuvottele erillisrauhasta) Ribbentropin ankaran painostuksen alaisena koska Hitler uhkasi vetää aseavun pois.
Dietl oli se pahanilmanlintu joka viestitti Hitlerille Berchtesgadenissa ettei Suomi kestä suurhyökkäystä. Dietlin piti lentää Helsinkiin tekemään Ribbentrop sopimusta.

_____________________________________________
Dietlillä oli myös samankaltainen näkemys armeijamme iskukyvystä kuin mitä oli Päämajalla.
Jokisipilä olisi joutunut heti napit vastakkain Mannerheimin kanssa, jos olisi ollut Päämajassa mielipiteineen että "kyllä meillä jo on niin paljon aseita, että tuo suurhyökkäys kyllä niillä torjutaan".

Seuraavana päivänä 22.6.-44 kenraalieversti Dietl vieraili Berchtesgadenissa Führerin luona tuoden peittelemättä julki pienen aseveljeä kohtaan tuntemansa huolestuneisuuden.
Jo pitempään hän oli epäillyt Mannerheimin armeijan kestävyyttä. Metsässä he ovat tottuneimpia paikallisiin ilmasto ja maasto-olosuhteisiin, mutta heidän koulutuksensa ei ollut suurtaisteluita vastaavaa.

Dietl pelkäsi Suomen armeijan hajoamista. Hitler päätti heti antaa OKW :lle käskyn suunnitella avun varjolla maahan lähetettäväksi SAKSALAINEN ARMEIJAKUNNAN ESIKUNTA.

Joka syrjäyttäisi tarvittaessa Suomen poliittisen ja sotilaallisen johdon, sekä yrittäisi Etelä-Suomeen lähetettyjen saksalaisyksikköjen, Vuor , A:sta saatavien vahvistusten ja taistelukykynsä säilyttäneiden suomalaisjoukkojen avulla estää venäläisten tunkeutuminen Etelä-Suomeen.

Dietl oli arvostellut Mikkelin päämajan pessimismistä asennetta vastakohtana rintamajoukkojen optimismille, ja uskoi osan Suomen asevoimista taistelevan saksalaisten rinnalla Suomen luhistuttuakin.

Hirvittävän painostuksen alla Ryti oli pakko tehdä
aseapua vastaan poliittinen sopimus. Tuo Armeijakunnan esikunta Greif-avun kyljessä pelotti suomalaisia, siihen suhtauduttiin asiaankuuluvalla kunnioituksella. Ukaasihan se oli ja kun divisioona vielä rantautui Hesperian puistoon eduskuntatalon viereen niin pelko vallankaappausyrityksestä oli aiheellinen.

Ja sitten todistetta ettei Ribbentrop ollut asialla omin päin.

" Lähetän vielä tänään, valtakunnanulkoasianministerin Helsinkiin ja TE lennätte myös sinne osallistuaksenne keskusteluihin":(diedl-herman viit.)
Dietl totteli käskyä ja tapasi kohtalonsa seuraavana päivänä tapahtuneessa lento-onnettomuudessa.

Parempi onni oli Ribbentropilla joka saapui 22.6.-44 iltapäivällä TUOLLA Hitlerin käskyllä Helsinkiin. Jo matkalla hän kyseli v. Blücheriltä löytyisikö Suomesta 1000 luotettavaa miestä jotka tarvittaessa pystyisivät kaappaamaan vallan Suomessa. Saksalainen diplomaatti selitti Suomessa olevan vain 3% kansanosan hyväksyvän autoritäärisen vallan. Itse asiassa ei ketään johtajaa hän voinut tuoda esille.

Ulkoministeri Ribbenrop oli tyytymätön selitykseen ja oli palannut aiheeseen vielä useasti. Samana iltana hän tapasi Rytin joka vasta muutama tunti sitten oli saanut tietää hänen tulostaan.

Ryti epäili Saksan avun riittävyyttä ja halusi keskustella Mannerheimin kanssa asiasta.

Seuraavana päivänä Ribbentrop totesi Helsinkiin kutsumalleen Erfurthille Führerin LÄHETTÄNEEN hänet Suomeen hankkimaan molempien maiden välisten suhteiden ristiriidatonta ja selvää tunnustamista.
KIELTEISESSÄ TAPAUKSESSA FÜHRER PIDÄTTÄISI ITSELLÄÄN OIKEUDEN HARKITA SUUNNITELLUN ASE-AVUN KESKEYTTÄMISTÄ JA PERUUTTAMISTA.
Tämä koski myös Dietlin armeijan pysyttämistä Suomessa. Führer ei katsonut voivansa vastata Saksan kansalle kipeästi tarvittujen aseiden luovuttamista pois epävarmojen päämäärien hyväksi .
Lähitulevaisuudessa Suomeen lähetettäisiin kaksi rynnäkkötykkiprikaatia ja jalkaväkidivisioona siihen kuuluvine rynnäkkötykkipatteristoineen. Enemmänkin Hitler lupasi apua tarvittaessa.

Muuten Ribbentrop korosti matkansa luonnetta Hitlerin merkittävänä poliittisena vetona, tällaista askelta ei voitu ottaa kahdesti, jos Suur-Saksan ulkoministeri joutuu lentämään tyhjin toimin takaisin, peli olisi pelattu loppuun. Kolmannen valtakunnan ja Suomen tiet erkanisivat. (viite-Erfurht tgb)

Juhannuksen alkupäivinä Helsingin poliittisissa piireissä vallitsi kuumeinen toimeliaisuus. Hallitus oli asetettu kahden vaihtoehdon eteen: Toisella puolella NL 23.6.-44. ESITTÄMÄ ANTAUTUMISVAATIMUS ja toisella puolen sopimusta tiukkaava v. Rippentrop.
PITKIIN NEUVOTTELUIHIN PITKÄSTYNYT HITLER kiirehti ulkoministeriään 25.6.-44.lähetetyllä sähkeellään: " Ellei Suomi viipymättä antaisi selvää virallista julistusta kannastaan Saksa lopettaisi maan tukemisen.

Heinrich toteaa: " Oli valittava joko ehdoton antautuminen tai senlaatuisen sopimuksen allekirjoittaminen, joka lisäsi mahdollisuuksiamme luoda edellytykset ehdoiltaan kohtuulliselle rauhalle. Ei hyödyttänyt mitään päivitellä kohtalon kovuutta tai julistaa kammoksuvansa yhtä paljon ehdotonta antautumista kuin sopimusta, joka riisti meiltä – ainakin sillähetkellä – suvereenisen oikeutemme päättää itse rauhastamme ja joka merkitsi pahaa rasitusta tulevaisuudelle. Päätös oli tehtävä…Hätä ei lue lakia.

Monivaiheisten neuvottelujen jälkeen - joiden aikana ETENKIN Mannerheim oli PONNEKKAASTI VAATINUT sotilaallisen avun varmistamista rintamatilanteen vakauttamiseksi, ja kuultuaan lainopillisia asiantuntijoita Ryti päätti omissa nimissään kirjoittaa kirjeen Hitlerille, vaaditun sitoumuksen sisältävän kirjeen.

” Huomioon ottaen SEN ASEVELJEN avun, JOTA Saksa antaa Suomelle sen nykyisessä vaikeassa asemassa, selitän Suomen tasavallan presidenttinä,etten muuta kuin yhteisymmärryksessä Saksan valtakunnan kanssa tee rauhaa Neuvostoliiton kanssa enkä salli, että nimittämäni Suomen hallitus tai kukaan henkilö ryhtyy aselepoa tai rauhaa koskeviin keskusteluihin tahi näitä tarkoitusperiä palveleviin neuvotteluihin muuten kuin yhteisymmärryksessä Saksan valtakunnan kanssa.
Tilanne oli sellainen, että asemateriaalia oli haalittava sieltä mistä sitä vain sai.

_________________________________________________________________________________________________________________________________________

vanha patriootti kirjoitti:

Sitä täytyy tutustua uusimpiinkin historian tutkimuksiin ja niistä tehtyihin päätelmiin ja esille tuomiin faktoihin. Sehän tässä historian seuraamisessa onkin mielenkiitoista. Jos Tuomo Polvisen aikanaan tekemä historian tulkinta, joka perustuu hänen käytössään aikanaan olleeseen materiaaliin, Sinulle sopii, pitäydy siinä. Kukinhan saa valita faktansa ja pitäytyä niihin.

Merkittävä osa minun käyttämistä faktoistani perustuu nimen omaan tähän sopimusproblematiikkaan perehtyneeseen väitökseen, joka on arvioitu Turun Yliopistossa laudatur tasoiseksi ja jossa tarkastajana ja vastaväittäjänä on ollut jatkosodan tutkimuksen ehdotonta eliittiä edustava professori Mauno Jokipii.

Olen sitä mieltä, että Suomi kävi Saksan kanssa erillissotaa eikä presidentti Rytin ilmoitus omasta, tulevasta käyttäytymisestään muuta sitä sotaliitoksi, kuten asiaa on haluttu sittemmin tulkita. Rytin ilmoitus on historiallinen fakta riippumatta siitä, oliko se aivan välttämätön vai ei. Erillissotakysymyksen kannalta ilmoituksen välttämättömyydellä tai ei-välttämättömyydellä ei siis ole merkitystä.

Ainakaan ilmoituksen antamisen ajankohtana, ei ollut tiedossa kaikkia näkökohtia ja tietoja niin, että ahdinkotilassa olisi riski kannattanut ottaa. Historian tutkija tällä hetkellä on aivan toisessa asemassa kuin päätöksentekijät tuolloin.

Tässä kirjoittelussa onkin ollut kysymys vain siitä, oliko Hitler suoranaisesti vaatimassa "jotakin sopimusta" ja olisiko Saksan antamasta avusta loppuosakin mahdollisesti saatu siinäkin tapauksessa, vaikka Ryti ei ilmoitustaan olisi antanut. Jokiseppälän tutkimus on hyvin perusteellinen ja tuo uusia faktoja ja näkökulmia tähän kysymykseen. Kannattaa lukea.

Lue lisää

" Tässä kirjoittelussa onkin ollut kysymys vain siitä, oliko Hitler suoranaisesti vaatimassa "jotakin sopimusta" ja olisiko Saksan antamasta avusta loppuosakin mahdollisesti saatu siinäkin tapauksessa, vaikka Ryti ei ilmoitustaan olisi antanut. Jokiseppälän tutkimus on hyvin perusteellinen ja tuo uusia faktoja ja näkökulmia tähän kysymykseen. Kannattaa lukea. "

Niitä "uusia faktoja" vaan ei ollut päämajan käytettävinä kesällä 1944, jolloin Mannerheim oli mukana antamassa lausuntojaan Rytille että sopimus on tehtävä aseavun saamiseksi.

Tuolla ylempänä aiheesta enemmänkin....Mannerheim oli sitä mieltä että aseita oli saatava kienoja kaihtamatta. Suomihan taisteli olemassaolostaan - kapitulaatiouhkan siivittämänä.

" Monivaiheisten neuvottelujen jälkeen - joiden aikana - ETENKIN Mannerheim oli PONNEKKAASTI VAATINUT sotilaallisen avun varmistamista rintamatilanteen vakauttamiseksi, ja kuultuaan lainopillisia asiantuntijoita Ryti päätti omissa nimissään kirjoittaa kirjeen Hitlerille, vaaditun sitoumuksen sisältävän kirjeen. "

oli tarpeen kirjoitti:

Aseapua saatiin nimenomaan ja ainoastaan poliittista sopimusta vastaan. Rytin sopimuksen myötä saatiin aseita - että myös - Hitler ei vetänyt jo saamiamme aseita Suomesta pois - Dietlin Lapin joukkoja mukaan lukien.

Mannerheim oli sopimuksen takaaja. (lopussa tästä)

Heti suurhyökkäyksen alettua 10.6.-.44. Mannerheim kääntyi 11.6.- OKW:n puoleen tiedustellen mahdollisuuksia asevientikiellon kumoamiseksi. Pikainen apu oli tarpeen jota Erfurt myös korosti. Helsingissä Blücher taas havaitsi että viljakysymyksen joutunen uuteen vaiheeseen. Saksan toimitusten loppumisesta seurasi, että hallituksen olisi supistettava leipäannokset puoleen entisestä.

Hitler teki nyt ratkaisunsa.
Päätös hahmottui 12.6.-44: " Niin kauan kuin Suomi taistelee apua annetaan; Heti kun Suomi alkaa neuvottelemaan, lähetykset katkaistaan.

(Hitler viittaa Stalinin kanssa käytyihin erillisrauhanneuvotteluihin)
viite Klink, mt. ss. 33-34.KTB, OKV. I/1944 s.883 osa pst – lähitorjunta-aseista tuotiin lentokoneella.

Ryti joutui tekemään poliittisen sopimuksen (Suomi ei neuvottele erillisrauhasta) Ribbentropin ankaran painostuksen alaisena koska Hitler uhkasi vetää aseavun pois.
Dietl oli se pahanilmanlintu joka viestitti Hitlerille Berchtesgadenissa ettei Suomi kestä suurhyökkäystä. Dietlin piti lentää Helsinkiin tekemään Ribbentrop sopimusta.

_____________________________________________
Dietlillä oli myös samankaltainen näkemys armeijamme iskukyvystä kuin mitä oli Päämajalla.
Jokisipilä olisi joutunut heti napit vastakkain Mannerheimin kanssa, jos olisi ollut Päämajassa mielipiteineen että "kyllä meillä jo on niin paljon aseita, että tuo suurhyökkäys kyllä niillä torjutaan".

Seuraavana päivänä 22.6.-44 kenraalieversti Dietl vieraili Berchtesgadenissa Führerin luona tuoden peittelemättä julki pienen aseveljeä kohtaan tuntemansa huolestuneisuuden.
Jo pitempään hän oli epäillyt Mannerheimin armeijan kestävyyttä. Metsässä he ovat tottuneimpia paikallisiin ilmasto ja maasto-olosuhteisiin, mutta heidän koulutuksensa ei ollut suurtaisteluita vastaavaa.

Dietl pelkäsi Suomen armeijan hajoamista. Hitler päätti heti antaa OKW :lle käskyn suunnitella avun varjolla maahan lähetettäväksi SAKSALAINEN ARMEIJAKUNNAN ESIKUNTA.

Joka syrjäyttäisi tarvittaessa Suomen poliittisen ja sotilaallisen johdon, sekä yrittäisi Etelä-Suomeen lähetettyjen saksalaisyksikköjen, Vuor , A:sta saatavien vahvistusten ja taistelukykynsä säilyttäneiden suomalaisjoukkojen avulla estää venäläisten tunkeutuminen Etelä-Suomeen.

Dietl oli arvostellut Mikkelin päämajan pessimismistä asennetta vastakohtana rintamajoukkojen optimismille, ja uskoi osan Suomen asevoimista taistelevan saksalaisten rinnalla Suomen luhistuttuakin.

Hirvittävän painostuksen alla Ryti oli pakko tehdä
aseapua vastaan poliittinen sopimus. Tuo Armeijakunnan esikunta Greif-avun kyljessä pelotti suomalaisia, siihen suhtauduttiin asiaankuuluvalla kunnioituksella. Ukaasihan se oli ja kun divisioona vielä rantautui Hesperian puistoon eduskuntatalon viereen niin pelko vallankaappausyrityksestä oli aiheellinen.

Ja sitten todistetta ettei Ribbentrop ollut asialla omin päin.

" Lähetän vielä tänään, valtakunnanulkoasianministerin Helsinkiin ja TE lennätte myös sinne osallistuaksenne keskusteluihin":(diedl-herman viit.)
Dietl totteli käskyä ja tapasi kohtalonsa seuraavana päivänä tapahtuneessa lento-onnettomuudessa.

Parempi onni oli Ribbentropilla joka saapui 22.6.-44 iltapäivällä TUOLLA Hitlerin käskyllä Helsinkiin. Jo matkalla hän kyseli v. Blücheriltä löytyisikö Suomesta 1000 luotettavaa miestä jotka tarvittaessa pystyisivät kaappaamaan vallan Suomessa. Saksalainen diplomaatti selitti Suomessa olevan vain 3% kansanosan hyväksyvän autoritäärisen vallan. Itse asiassa ei ketään johtajaa hän voinut tuoda esille.

Ulkoministeri Ribbenrop oli tyytymätön selitykseen ja oli palannut aiheeseen vielä useasti. Samana iltana hän tapasi Rytin joka vasta muutama tunti sitten oli saanut tietää hänen tulostaan.

Ryti epäili Saksan avun riittävyyttä ja halusi keskustella Mannerheimin kanssa asiasta.

Seuraavana päivänä Ribbentrop totesi Helsinkiin kutsumalleen Erfurthille Führerin LÄHETTÄNEEN hänet Suomeen hankkimaan molempien maiden välisten suhteiden ristiriidatonta ja selvää tunnustamista.
KIELTEISESSÄ TAPAUKSESSA FÜHRER PIDÄTTÄISI ITSELLÄÄN OIKEUDEN HARKITA SUUNNITELLUN ASE-AVUN KESKEYTTÄMISTÄ JA PERUUTTAMISTA.
Tämä koski myös Dietlin armeijan pysyttämistä Suomessa. Führer ei katsonut voivansa vastata Saksan kansalle kipeästi tarvittujen aseiden luovuttamista pois epävarmojen päämäärien hyväksi .
Lähitulevaisuudessa Suomeen lähetettäisiin kaksi rynnäkkötykkiprikaatia ja jalkaväkidivisioona siihen kuuluvine rynnäkkötykkipatteristoineen. Enemmänkin Hitler lupasi apua tarvittaessa.

Muuten Ribbentrop korosti matkansa luonnetta Hitlerin merkittävänä poliittisena vetona, tällaista askelta ei voitu ottaa kahdesti, jos Suur-Saksan ulkoministeri joutuu lentämään tyhjin toimin takaisin, peli olisi pelattu loppuun. Kolmannen valtakunnan ja Suomen tiet erkanisivat. (viite-Erfurht tgb)

Juhannuksen alkupäivinä Helsingin poliittisissa piireissä vallitsi kuumeinen toimeliaisuus. Hallitus oli asetettu kahden vaihtoehdon eteen: Toisella puolella NL 23.6.-44. ESITTÄMÄ ANTAUTUMISVAATIMUS ja toisella puolen sopimusta tiukkaava v. Rippentrop.
PITKIIN NEUVOTTELUIHIN PITKÄSTYNYT HITLER kiirehti ulkoministeriään 25.6.-44.lähetetyllä sähkeellään: " Ellei Suomi viipymättä antaisi selvää virallista julistusta kannastaan Saksa lopettaisi maan tukemisen.

Heinrich toteaa: " Oli valittava joko ehdoton antautuminen tai senlaatuisen sopimuksen allekirjoittaminen, joka lisäsi mahdollisuuksiamme luoda edellytykset ehdoiltaan kohtuulliselle rauhalle. Ei hyödyttänyt mitään päivitellä kohtalon kovuutta tai julistaa kammoksuvansa yhtä paljon ehdotonta antautumista kuin sopimusta, joka riisti meiltä – ainakin sillähetkellä – suvereenisen oikeutemme päättää itse rauhastamme ja joka merkitsi pahaa rasitusta tulevaisuudelle. Päätös oli tehtävä…Hätä ei lue lakia.

Monivaiheisten neuvottelujen jälkeen - joiden aikana ETENKIN Mannerheim oli PONNEKKAASTI VAATINUT sotilaallisen avun varmistamista rintamatilanteen vakauttamiseksi, ja kuultuaan lainopillisia asiantuntijoita Ryti päätti omissa nimissään kirjoittaa kirjeen Hitlerille, vaaditun sitoumuksen sisältävän kirjeen.

” Huomioon ottaen SEN ASEVELJEN avun, JOTA Saksa antaa Suomelle sen nykyisessä vaikeassa asemassa, selitän Suomen tasavallan presidenttinä,etten muuta kuin yhteisymmärryksessä Saksan valtakunnan kanssa tee rauhaa Neuvostoliiton kanssa enkä salli, että nimittämäni Suomen hallitus tai kukaan henkilö ryhtyy aselepoa tai rauhaa koskeviin keskusteluihin tahi näitä tarkoitusperiä palveleviin neuvotteluihin muuten kuin yhteisymmärryksessä Saksan valtakunnan kanssa.
Tilanne oli sellainen, että asemateriaalia oli haalittava sieltä mistä sitä vain sai.

_________________________________________________________________________________________________________________________________________

Lue lisää

alkaen ilman mitään poliittista sitoumusta. Katkosta ei ollut missään vaiheessa, eiedes ns. vientikiellon aikana. Hitler ei vaatinut poliittista sopimusta ennen 22.6.44, OKW ei silloinkaan.

Aseapu olisi jatkunut ilman sopimustakin niin kauan kuin Suomi taisteli. Siitä piti huolen OKW. Hitler ei myöskään kiinnittänyt suurempaa huomiota poliittiseen sopimukseen. Taistelu riitti hänellekin.

Sinulta puuttuu kokonaiskäsitys asiasta. Jokisipilällä se on hyvin hallussa.

kesästä 1940 kirjoitti:

alkaen ilman mitään poliittista sitoumusta. Katkosta ei ollut missään vaiheessa, eiedes ns. vientikiellon aikana. Hitler ei vaatinut poliittista sopimusta ennen 22.6.44, OKW ei silloinkaan.

Aseapu olisi jatkunut ilman sopimustakin niin kauan kuin Suomi taisteli. Siitä piti huolen OKW. Hitler ei myöskään kiinnittänyt suurempaa huomiota poliittiseen sopimukseen. Taistelu riitti hänellekin.

Sinulta puuttuu kokonaiskäsitys asiasta. Jokisipilällä se on hyvin hallussa.

Lue lisää

Suomen aseavusta ja asevientikiellon aiheuttamasta puolustuskyvyn heikkenemisestä eivät olleet MUKA kokonaisvaltaisia?

Jokisipilälläkö oli parempi kokonaisnäkemys aseavusta kuin päämajalla?
Tästähän on kaikenkaikkiaan kysymys eikä suinkaan minun näkemyksistäni. Polvinen tukeutuu vain faktoihin kuinka päämaja suhtautui asevientikieltoon ja tarjolla olleeseen saksalaiseen aseapuun - poliittista sopimusta vastaan.
Jokisipilä, ei kuten Polvinen esitä asioita päämajaa peilaten.

" Monivaiheisten neuvottelujen jälkeen - joiden aikana ETENKIN Mannerheim oli PONNEKKAASTI VAATINUT sotilaallisen avun varmistamista rintamatilanteen vakauttamiseksi, ja kuultuaan lainopillisia asiantuntijoita Ryti päätti omissa nimissään kirjoittaa kirjeen Hitlerille, vaaditun sitoumuksen sisältävän kirjeen. "

Valitan kovasti - että totuus on niin vaikeaa monenkin sulateltavaksi. Jälkiviisaus on pahinta historian manipulointia.

>>Aseapua tuli kesästä 1940 alkaen ilman mitään poliittista sitoumusta. Katkosta ei ollut missään vaiheessa, eiedes ns. vientikiellon aikana.

arviotko kirjoitti:

Suomen aseavusta ja asevientikiellon aiheuttamasta puolustuskyvyn heikkenemisestä eivät olleet MUKA kokonaisvaltaisia?

Jokisipilälläkö oli parempi kokonaisnäkemys aseavusta kuin päämajalla?
Tästähän on kaikenkaikkiaan kysymys eikä suinkaan minun näkemyksistäni. Polvinen tukeutuu vain faktoihin kuinka päämaja suhtautui asevientikieltoon ja tarjolla olleeseen saksalaiseen aseapuun - poliittista sopimusta vastaan.
Jokisipilä, ei kuten Polvinen esitä asioita päämajaa peilaten.

" Monivaiheisten neuvottelujen jälkeen - joiden aikana ETENKIN Mannerheim oli PONNEKKAASTI VAATINUT sotilaallisen avun varmistamista rintamatilanteen vakauttamiseksi, ja kuultuaan lainopillisia asiantuntijoita Ryti päätti omissa nimissään kirjoittaa kirjeen Hitlerille, vaaditun sitoumuksen sisältävän kirjeen. "

Valitan kovasti - että totuus on niin vaikeaa monenkin sulateltavaksi. Jälkiviisaus on pahinta historian manipulointia.

>>Aseapua tuli kesästä 1940 alkaen ilman mitään poliittista sitoumusta. Katkosta ei ollut missään vaiheessa, eiedes ns. vientikiellon aikana.

Lue lisää

" Hitler laittoi Suomen asevientikieltoon, jonka vauhdittajina olivat viimekädessä suomalaiset älymystön edustajat jotka tuomitsivat sanomalehdessä saksalaisten Tarton taidegallerioiden "evakuoinnit" parempaan talteen Saksaan. "

1 700 panssarinyrkkiä ja 300 panssarikauhua kerkesi tulla Suomeen - samalla huhtikuun viikolla kuin Hitlerin ilmoittama asevientikielto astui voimaan.
Vasta suurhyökkäyksen jälkeen asevientikielto kumottiin ja Suomeen tuotiin kauhuja ja nyrkkejä, mutta vasta kolme päivää suurhyökkäyksen jälkeen 14 000 kappaletta.

ja kauhut kirjoitti:

" Hitler laittoi Suomen asevientikieltoon, jonka vauhdittajina olivat viimekädessä suomalaiset älymystön edustajat jotka tuomitsivat sanomalehdessä saksalaisten Tarton taidegallerioiden "evakuoinnit" parempaan talteen Saksaan. "

1 700 panssarinyrkkiä ja 300 panssarikauhua kerkesi tulla Suomeen - samalla huhtikuun viikolla kuin Hitlerin ilmoittama asevientikielto astui voimaan.
Vasta suurhyökkäyksen jälkeen asevientikielto kumottiin ja Suomeen tuotiin kauhuja ja nyrkkejä, mutta vasta kolme päivää suurhyökkäyksen jälkeen 14 000 kappaletta.

Lue lisää

15.6. alkaen. Mitään katkosta neuvottelujen tai poliittisen sopimuksen takia ei ollut. Hitler toimitutti aseita syyskuun alkuun asti.

Siitä voidaaan aina väitellä oliko poliittinen sopimus tarpeen vai ei. Sitä ei kuitenkaan tuolloin voitu tietää.Perustellusti voidaan väittää, että Ryti-Ribbentrop sopimus lopullisesti torpedoi erillissotateesin ja oli poliittinen virhe. Mutta se on siis jälkiviisautta.

herkeämättä kirjoitti:

15.6. alkaen. Mitään katkosta neuvottelujen tai poliittisen sopimuksen takia ei ollut. Hitler toimitutti aseita syyskuun alkuun asti.

Siitä voidaaan aina väitellä oliko poliittinen sopimus tarpeen vai ei. Sitä ei kuitenkaan tuolloin voitu tietää.Perustellusti voidaan väittää, että Ryti-Ribbentrop sopimus lopullisesti torpedoi erillissotateesin ja oli poliittinen virhe. Mutta se on siis jälkiviisautta.

Lue lisää

koska kuitenkin kapitulaatio vaatimus voitiin torpedoita kiitos puolustuksemme ja päämajan vireilläolon.

" Perustellusti voidaan väittää, että Ryti-Ribbentrop sopimus lopullisesti torpedoi erillissotateesin ja oli poliittinen virhe "

Ketäpä tuonlaatuinen virhe haittaisi.

Aseita, mutta ei esim. tykistöä eikä uusia pst-aseita ei tuotu, joten Mannerheim pyyti ja sai purettua asevientikiellon. Päämaja tiesi tasatarkkaan oliko Suomi vailla aseita vai ei kun Stalin uhkasi kapitulaatiolla. Mannerheim kääntyikin Ruotsin puoleen tarkoituksena saada sieltä pst-tykkejä - ilman tulosta tietenkin. Oliko virhe teko kun Suomi ei suostunut Stalinin vaatimukseen kapituloitua, vaan Ryti tekikin päinvastaisesti sopimuksen Ribbentropin kanssa, jota sopimusta saksalaiset olivat vuosikausia tavoitelleet. Jokisipilä asettaa Mannerheimin ja päämajan tollojen asemaan väittämällä jälkiviisaasti miten suomalaisten aseet olisivat riittäneet ilman että aseita olisi toimitettu lisää. Kenelläkään ei tuolloin kesällä 1944 ollut tuota tietoa sodan kestämisestä kuitenkaan käytössään. Joten aseita otettiin konstilla millä hyvänsä kansakunta taisteli olemassaolostaan.

Puna-armeija oli ehkä heikoilla 1941. Saksa oli jäänyt kaikilla osa-alueilla vuoteen 1944 mennessä. Saksalaisilla sotilailla oli paljon huonompi motivaatio kuin venäläisillä. Lapista 1945 oli kotiutettu kokeneet taistelijat ja se oli turha sota.

Saksalaiset järjettömästi ripottelivat joukkonsa Euroopan reunoille.