Äitilläni on erikoinen taipumus kokea nykytaide musiikkina silmille.
Äiti on hyvin musikaalinen, mutta myös muuten taiteellinen.
Itse vaihdoin taiteen pikkuhiljaa realismista kohti modernia nykytaidetta. Teen pääasiallisesti harmoonisesti tasapainoista ja lämminsävyistä taidetta. Kuitenkin halusin välillä vähän irroitella ja otin väreiksi vähän säväkämpiä värejä. Kuvissani oli paljon rytmisyyttä, eli toistuvia kuvioita. Osittain myös hiukan kaaoottinen. Halusin irroitella ja tehdä vähän kokeellisempaa taidetta.
Äitini ei kuitenkaan pitänyt kokeiluistani. Hän sanoi, että tuo on kuin maailmallinen musiikki silmille. Äiti sanoi, että se ruokkii samallalailla lihanhimoja, kuin rytmikäs musiikki. Siis siitäkin huolimatta, ettei taulu varsinaisesti esitä mitään, ku se on abrakti teos. Ihmettelin äitin suhtautumista tauluuni. Kuitenkin mitä enemmän katsoin kuvaani, se todella alkoi vaikuttaa, kuin rytmikäs musiikki. Antoi tietynlaista hurmosta, jota en ehkä hakenut taulua maalattaessa.
Olkoonkin niin, ettei tällainen taide ehkä avaudu kaikille, mutta joka tapauksessa uskon, että nekin kokee tällaisen taulun epärauhoittavana, tai jopa huumeenomaisena hurmoksen aiheuttajana.
Empä ole tullut ennen aatelleeksi, että abraktitaide todellakin voi olla maailmallista, aivan kuten instrumentaalimusiikki, jossa ei ole sanoja. Sekinhän on abraktia, vain säveliä, jotka eivät esitä varsinaisesti mitään.
Äiti on hyvin musikaalinen, mutta myös muuten taiteellinen.
Itse vaihdoin taiteen pikkuhiljaa realismista kohti modernia nykytaidetta. Teen pääasiallisesti harmoonisesti tasapainoista ja lämminsävyistä taidetta. Kuitenkin halusin välillä vähän irroitella ja otin väreiksi vähän säväkämpiä värejä. Kuvissani oli paljon rytmisyyttä, eli toistuvia kuvioita. Osittain myös hiukan kaaoottinen. Halusin irroitella ja tehdä vähän kokeellisempaa taidetta.
Äitini ei kuitenkaan pitänyt kokeiluistani. Hän sanoi, että tuo on kuin maailmallinen musiikki silmille. Äiti sanoi, että se ruokkii samallalailla lihanhimoja, kuin rytmikäs musiikki. Siis siitäkin huolimatta, ettei taulu varsinaisesti esitä mitään, ku se on abrakti teos. Ihmettelin äitin suhtautumista tauluuni. Kuitenkin mitä enemmän katsoin kuvaani, se todella alkoi vaikuttaa, kuin rytmikäs musiikki. Antoi tietynlaista hurmosta, jota en ehkä hakenut taulua maalattaessa.
Olkoonkin niin, ettei tällainen taide ehkä avaudu kaikille, mutta joka tapauksessa uskon, että nekin kokee tällaisen taulun epärauhoittavana, tai jopa huumeenomaisena hurmoksen aiheuttajana.
Empä ole tullut ennen aatelleeksi, että abraktitaide todellakin voi olla maailmallista, aivan kuten instrumentaalimusiikki, jossa ei ole sanoja. Sekinhän on abraktia, vain säveliä, jotka eivät esitä varsinaisesti mitään.
Vastaukset 3
Vanhimmat
kiva, että sinun äitisi on fiksu. persereikäsi on maailmallista, istu sille ja jätä kuva meille. sinä soperteleva lesta.
Sinulla tuli mieleen persereikä, olet selvä homo. Olet ilmeisemmin se "naaras" puolinen. Taidetta sekin on...hahaa!
Äitisi vaikuttaa hienolta, herkältä ihmiseltä. Uskon, että tällainen ihminen voi kokea juuri noin, mutta kaikille sellainen taulu ei ole kuin kuvioita ja iloisia värejä. Toisinaanhan taiteenlajit tahtovat sekoittua keskenään, täydentää toisiaan ja syntyä toisistaan. Taulu on musiikkia ja tarina, tarinoita ja tuhat kuvaa on myös sävelissä ja tarinoista syntyy kuvia ja musiikkia. :)