Oliko Ruunamäki sonnarin esikuva?
Kiistelty Runeberg. Oliko hän sankari vai nuorten tyttöjen liehittelijä ja haihattelija, oikea SONNARI?
Jospa kyseessä onkin perusteellinen harhautus, jossa melkein kaikki suomalaiset on saatu juhlimaan Ruotsia ihannoivaa ja kaihoavaa pervertikkoa ja hänen sepittämiään ruotsalaisia loruja sodasta, jossa tämän miehen todellinen ja henkinen kotimaa hävisi puoli valtakuntaa?
Ruupeperin tarinat on kovin outoja fantasioita taisteluista, joissa ei ollut mitään sankarillista. Totuus oli paremminkin pelkkiä päitä ja pernankappaleita. Pitääkin kysyä MIKÄ oli se Ruuneperin ihannoima isänmaa? Vastaan saman tien: RUOTSI! Onkin hullua että tuollaista satusetää pidetään Suomen kansalliskirjailijana. Tarinatkin sepitettiin kymmeniä vuosia tapahtumien jälkeen. Ruuneperiahan kiinnosti vanhemmalla iällä enemmänkin nuoret- ja arvostelukyvytömät tytöt, joille hän läyrysi hengentuotteitaan ja lieppä pitänyt "polvellaankin".
Nykyään tällaista setää sanottaisiin pedofiiliksi! Kuulostaako TÄMÄ säe isämaalliselta vaiko lähinnä vanhan ukon päiväunelta: "Sun kukoistukses kuorestaan kerrankin puhkeaa, viel lempemme saa nousemaan..."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Maamme
Vänrikki Stoolin tarinat, ensimmäinen osa, 1848
Vänrikki Stoolin tarinat, toinen osa, 1860
"Viimein kai Runeberg itse huomasi, että oli vain yl´oppilas."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Johan_Ludvig_Runeberg
"Johan Ludvig Runeberg (5. helmikuuta 1804 Pietarsaari – 6. toukokuuta 1877 Porvoo) oli suomenruotsalainen runoilija, kirjailija ja toimittaja. Hänen tuotantonsa on hyvin isänmaallista. Runeberg vaikutti tuotantonsa kautta myös Ruotsin kirjallisuuteen, koska hän kirjoitti kaikki teoksensa ruotsiksi."
Kiistelty Runeberg. Oliko hän sankari vai nuorten tyttöjen liehittelijä ja haihattelija, oikea SONNARI?
Jospa kyseessä onkin perusteellinen harhautus, jossa melkein kaikki suomalaiset on saatu juhlimaan Ruotsia ihannoivaa ja kaihoavaa pervertikkoa ja hänen sepittämiään ruotsalaisia loruja sodasta, jossa tämän miehen todellinen ja henkinen kotimaa hävisi puoli valtakuntaa?
Ruupeperin tarinat on kovin outoja fantasioita taisteluista, joissa ei ollut mitään sankarillista. Totuus oli paremminkin pelkkiä päitä ja pernankappaleita. Pitääkin kysyä MIKÄ oli se Ruuneperin ihannoima isänmaa? Vastaan saman tien: RUOTSI! Onkin hullua että tuollaista satusetää pidetään Suomen kansalliskirjailijana. Tarinatkin sepitettiin kymmeniä vuosia tapahtumien jälkeen. Ruuneperiahan kiinnosti vanhemmalla iällä enemmänkin nuoret- ja arvostelukyvytömät tytöt, joille hän läyrysi hengentuotteitaan ja lieppä pitänyt "polvellaankin".
Nykyään tällaista setää sanottaisiin pedofiiliksi! Kuulostaako TÄMÄ säe isämaalliselta vaiko lähinnä vanhan ukon päiväunelta: "Sun kukoistukses kuorestaan kerrankin puhkeaa, viel lempemme saa nousemaan..."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Maamme
Vänrikki Stoolin tarinat, ensimmäinen osa, 1848
Vänrikki Stoolin tarinat, toinen osa, 1860
"Viimein kai Runeberg itse huomasi, että oli vain yl´oppilas."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Johan_Ludvig_Runeberg
"Johan Ludvig Runeberg (5. helmikuuta 1804 Pietarsaari – 6. toukokuuta 1877 Porvoo) oli suomenruotsalainen runoilija, kirjailija ja toimittaja. Hänen tuotantonsa on hyvin isänmaallista. Runeberg vaikutti tuotantonsa kautta myös Ruotsin kirjallisuuteen, koska hän kirjoitti kaikki teoksensa ruotsiksi."
Vastaukset 3
Vanhimmat
Runeberg oli runoilija, ei sotakirjeenvaihtaja. Runoilijana hän kykeni luomaan aivojen ja pernankappaleiden keskeltä toisenlaisen vision.
Kuka määrittelee "kansallisrunoilijan"?
Runeberg kirjoitti ruotsiksi, eli se mitä luemme hänen nimissään on vain tulkinta!
Sitäpaitsi Runeberg oli rasisti, joka todellisuudessa halveksi suomalaisia "sivistymättömiä" hyvin syvästi! Sehän loistaa tekstistäänkin, Runebergin Suomi oli nimenomaan Finland, ei Suomi!
Eino Lainoa pidetään aitona kansallsrunoilijana, se pitäisi kaikkien tunnustaa ja kirjoihin painaa!
Jos oikein juuria ryhdytään hakemaan, niin varmaan oikeaa kansallisrunoilijaa pitää ruveta etsimään Volgan mutkasta, kalevalaisesta kansanperinteestä.
Sitä en ymmärrä, että runo on jonkin tapahtuman tulkinta. Runo on runo, ei se ole minkään asian yksi yhteen kuvaus. Runolla on monta ulottuvuutta. Osaltaan runous heijastaa aikakauttaan ja sen henkeä, osaltaan avaa näkemään asioita uudessa valossa jne.