Subsidiariteetti ei ole läheisyys-, vaan toissijaisuusperiaate. Subsidiariteetti on keskushallinnon itsensä määrittämää apuvaltaa, jolla ei unitaarivaltiokokonaisuuksissa ole perustuslallista autonomia- eikä vähemmistösuojaa.
Se, mistä Euroopan unionin perussopimusten osalta puhutaan, on subsidiariteetti. Se, miten sana suomeksi käännetään, ei ole merkityksellistä muiden kuin Euroopan unionia taitamattomien, vain ruotsia ja suomea taitavien Suomen tasavallan kansalaisten kannalta.
Suomessahan ei ole mitään lakisääteistä velvoitetta ymmärtää Euroopan unionin valmistelu- ja sopimuskieliä, ranskaa ja englantia oikein, koska Suomi on kaksikielinen maa historillisten jäänteiden vuoksi.
http://en.wikipedia.org/wiki/Subsidiarity
Subsidiariteetti tulee ymmärtää oikein lähtökohdastaan, roomalais-katolisesta kirkosta, jonka vaikutuksesta tulee prostestanttiseen tai maallistuneeseen pohjoiseurooppalaiseen sosialidemorkatiaan yhteiskunnallisia käsitteitä.
Subsidiariteetti liittyy paavinvallan uudistamiseen 1800-luvun lopulla vastauksena liberalismille ja sosialismille. Sen kehitti Mainzin piispa Emmanuel von Ketteler, josta meni osia Leo XIII:n Rerum Novanimiin 16.5.1891.
Oikeastaan ainoa kansanedustaja tai Euroopan parlamentin jäsen, joka on kansantajuisesti selittänut subsidiariteetin luonteen on entinen ulkoasiainministeri ja nykyinen kehitys- ja kauppaministeri. Hänellä on valtioneuvoston sähköpostiosoitteen lisäksi myös eduskunnan sähköpostiosoite, mistä voi kysyä.
Jos nyt tieteellisestä subsidiariteetista mennään jo selitetyn subsidiariteetin kautta vielä enemmän mutkia oikovaan valtaan niin oikeastaan subsidiariteetti ei ole Euroopan unionin tai roomalais-katolisen kirkonkaan mukaan perustuslailla vahvistettua autonomiaa, hallittujen myöntämään suostuntavaltaa, vaan se on keskushallituksen tilanteen mukaan muuttuvaa sallintavaltaa: toisin sanoen subsidiariteettia on niin vähän tarjolla kuin keskushallinto sitä suostuu kulloinkin tarjoilemaan ja on helppo uskoa, että kun EU:sta tulee asiantuntijabyrokratia, toimeenpanovallalle itselleen kuulumatonta Montesquen vallan kolmijako-opin mukaista päätöksentekovaltaa on erittäin vähän jäljellä, koska uskotaan, että yksi euro-optimi on parempi kuin 27 tai vähemmän osaoptimia.
Substitute on korvike ja subsidiary englannin kieleen tulee 1543 latinan sanasta subsidiarius eli siitä, että palvelee avustaakseen tai täydentääkseen
http://www.etymonline.com/inde…subsidiary
Subsidiariteetin voisi perustuslaillisessa mielessä käsittää apuvallaksi, toisin sanoen sellaiseksi valtuutukseksi, joka on voimassa vain ja ainoastaan silloin, kun keskusvalta katsoo sitä tarvitsevansa.
Subsidiariteetti liittyy pääasiassa teollistumisen, liberalismin ja lopulta sosialidemokratian 1800-luvun lopulla haastamaan katolilaisuuteen eikä yleisesti ottaen ole kaikessa keski-, etelä- ja länsieurooppalaisuudessaan kovin hyvä käsite kuvaamaan perutuslaillista liittovaltiota eikä perussopimuksin pitävää valtioliittoa.
Suomi nautti viimeksi subsidiariteetista ennen Euroopan unionia 1890 postimanifestin ja 1899 helmikuun manifestin sekä 12.5.1912 yhdenvertaisuuslain aikana.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Yhdenvertaisuuslaki
Suomen suuriruhtinaskunnan valtiopäivillä oli juuri sen verran valtaa kuin keskushallinto sen sitä apuvaltana katsoi tarvitsevan.
Jos Suomessa noudatettaisiin esimerkiksi Ahvenanmaan itsehallintolain eli perustuslakiin betonoidun autonomian asemesta subsidiariteettia, olisi Ahvenanmaalla melko helppo saattaa voimaan kaikkien suomalaisten ihmisoikeudet.
En kuitenkaan usko, että Ahvenanmaan maakuntapäivät suostuisivat ilman niiden ohittamista läheisyysperiaatteeseen saarillaan.
Valtio-opillisista peruskäsitteistä ei kannattaisi päivän politiikassakaan keskustella väljästi tai harhaanjohtavasti, ei vaikka edustaisi puoluetta tai ryhmiä, joissa sosiaalinen perimä ei ole aina rikas, tulotaso tai työnkuva eivät suuntaisi niinkään ajatusten työstämiseen tai valtio-oppillisiin kysymyksiin, vaan arjen jaksamiseen ja hyvinvointiin.
Euroopan unioni perustuu paljolti tapaoikeuteen ja ennakkotapauksiin. Siksi asioista pitää nimenomaan puhua ennakkotapausten kautta.
Koska EU on sui generis, tunkee Euroopan unionista Suomeenkin sen ohjelmien ja sopimusten kautta lähinnä paavinvallan modernin luonteen käsittämiseen sata vuotta sitten tuotettuja käsitteitä.
Läheisyys suomen kielessä on lähinnä tunteisiin liittyvä ja joskus myös maantieteeseen, mutta ei mitenkään valtio-oppiin liittynyt. Näin ollen on kummallista, että joku kielenkääntäjä on edes voinut kääntää subsidiariteetin läheisyyskäsittein. Osalle brysseliläisistä Euroopan unionin komissio ja ministerineuvosto(t) ovat lähempänä kuin Brysselin kaupunginvaltuusto tai Belgian parlamentit.
http://arjaalho.blogit.uusisuomi.fi/2009/02/05/sven-tuuva/
Se, mistä Euroopan unionin perussopimusten osalta puhutaan, on subsidiariteetti. Se, miten sana suomeksi käännetään, ei ole merkityksellistä muiden kuin Euroopan unionia taitamattomien, vain ruotsia ja suomea taitavien Suomen tasavallan kansalaisten kannalta.
Suomessahan ei ole mitään lakisääteistä velvoitetta ymmärtää Euroopan unionin valmistelu- ja sopimuskieliä, ranskaa ja englantia oikein, koska Suomi on kaksikielinen maa historillisten jäänteiden vuoksi.
http://en.wikipedia.org/wiki/Subsidiarity
Subsidiariteetti tulee ymmärtää oikein lähtökohdastaan, roomalais-katolisesta kirkosta, jonka vaikutuksesta tulee prostestanttiseen tai maallistuneeseen pohjoiseurooppalaiseen sosialidemorkatiaan yhteiskunnallisia käsitteitä.
Subsidiariteetti liittyy paavinvallan uudistamiseen 1800-luvun lopulla vastauksena liberalismille ja sosialismille. Sen kehitti Mainzin piispa Emmanuel von Ketteler, josta meni osia Leo XIII:n Rerum Novanimiin 16.5.1891.
Oikeastaan ainoa kansanedustaja tai Euroopan parlamentin jäsen, joka on kansantajuisesti selittänut subsidiariteetin luonteen on entinen ulkoasiainministeri ja nykyinen kehitys- ja kauppaministeri. Hänellä on valtioneuvoston sähköpostiosoitteen lisäksi myös eduskunnan sähköpostiosoite, mistä voi kysyä.
Jos nyt tieteellisestä subsidiariteetista mennään jo selitetyn subsidiariteetin kautta vielä enemmän mutkia oikovaan valtaan niin oikeastaan subsidiariteetti ei ole Euroopan unionin tai roomalais-katolisen kirkonkaan mukaan perustuslailla vahvistettua autonomiaa, hallittujen myöntämään suostuntavaltaa, vaan se on keskushallituksen tilanteen mukaan muuttuvaa sallintavaltaa: toisin sanoen subsidiariteettia on niin vähän tarjolla kuin keskushallinto sitä suostuu kulloinkin tarjoilemaan ja on helppo uskoa, että kun EU:sta tulee asiantuntijabyrokratia, toimeenpanovallalle itselleen kuulumatonta Montesquen vallan kolmijako-opin mukaista päätöksentekovaltaa on erittäin vähän jäljellä, koska uskotaan, että yksi euro-optimi on parempi kuin 27 tai vähemmän osaoptimia.
Substitute on korvike ja subsidiary englannin kieleen tulee 1543 latinan sanasta subsidiarius eli siitä, että palvelee avustaakseen tai täydentääkseen
http://www.etymonline.com/inde…subsidiary
Subsidiariteetin voisi perustuslaillisessa mielessä käsittää apuvallaksi, toisin sanoen sellaiseksi valtuutukseksi, joka on voimassa vain ja ainoastaan silloin, kun keskusvalta katsoo sitä tarvitsevansa.
Subsidiariteetti liittyy pääasiassa teollistumisen, liberalismin ja lopulta sosialidemokratian 1800-luvun lopulla haastamaan katolilaisuuteen eikä yleisesti ottaen ole kaikessa keski-, etelä- ja länsieurooppalaisuudessaan kovin hyvä käsite kuvaamaan perutuslaillista liittovaltiota eikä perussopimuksin pitävää valtioliittoa.
Suomi nautti viimeksi subsidiariteetista ennen Euroopan unionia 1890 postimanifestin ja 1899 helmikuun manifestin sekä 12.5.1912 yhdenvertaisuuslain aikana.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Yhdenvertaisuuslaki
Suomen suuriruhtinaskunnan valtiopäivillä oli juuri sen verran valtaa kuin keskushallinto sen sitä apuvaltana katsoi tarvitsevan.
Jos Suomessa noudatettaisiin esimerkiksi Ahvenanmaan itsehallintolain eli perustuslakiin betonoidun autonomian asemesta subsidiariteettia, olisi Ahvenanmaalla melko helppo saattaa voimaan kaikkien suomalaisten ihmisoikeudet.
En kuitenkaan usko, että Ahvenanmaan maakuntapäivät suostuisivat ilman niiden ohittamista läheisyysperiaatteeseen saarillaan.
Valtio-opillisista peruskäsitteistä ei kannattaisi päivän politiikassakaan keskustella väljästi tai harhaanjohtavasti, ei vaikka edustaisi puoluetta tai ryhmiä, joissa sosiaalinen perimä ei ole aina rikas, tulotaso tai työnkuva eivät suuntaisi niinkään ajatusten työstämiseen tai valtio-oppillisiin kysymyksiin, vaan arjen jaksamiseen ja hyvinvointiin.
Euroopan unioni perustuu paljolti tapaoikeuteen ja ennakkotapauksiin. Siksi asioista pitää nimenomaan puhua ennakkotapausten kautta.
Koska EU on sui generis, tunkee Euroopan unionista Suomeenkin sen ohjelmien ja sopimusten kautta lähinnä paavinvallan modernin luonteen käsittämiseen sata vuotta sitten tuotettuja käsitteitä.
Läheisyys suomen kielessä on lähinnä tunteisiin liittyvä ja joskus myös maantieteeseen, mutta ei mitenkään valtio-oppiin liittynyt. Näin ollen on kummallista, että joku kielenkääntäjä on edes voinut kääntää subsidiariteetin läheisyyskäsittein. Osalle brysseliläisistä Euroopan unionin komissio ja ministerineuvosto(t) ovat lähempänä kuin Brysselin kaupunginvaltuusto tai Belgian parlamentit.
http://arjaalho.blogit.uusisuomi.fi/2009/02/05/sven-tuuva/
Vastaukset 2
Vanhimmat
Aina oppii uutta, tutun tuntuista tänäänkin.
>Yhdenvertaisuuslaki oli 14. toukokuuta 1912 Suomen suuriruhtinaskunnassa voimaan tullut laki jonka mukaan Venäjän alamaisilla jotka eivät ole Suomen kansalaisia, annetaan Suomessa samat oikeudet kuin paikallisillakin kansalaisilla on. Laki oli säädetty yleisvaltakunnallisessa lainsäädäntöjärjestyksessä niin että Venäjän valtakunnanneuvosto ja duuma hyväksyivät sen mutta Suomen eduskuntaan ei lakia tuotu käsiteltäväksi. Keisari Nikolai II oli vahvistanut 1910 lain yleisvaltakunnallisesta lainsäädäntöjärjestyksestä ja yhdenvertaisuuslaki oli tärkeimpiä tämän lain nojalla säädetyistä ns. yleisvaltakunnallisista laeista.
Lain nojalla Venäjän kansalaiset saivat muun muassa oikeuden hakea virkoja Suomesta ilman Suomen kansalaisuutta ja toimittaa asioitaan viranomaisten kanssa venäjän kielellä.>
äh sä oot ymmärtäny ton iha väärin. ei se noi menny, vaan just toiste päin.