Paarman Tuomioja-kritiikistä

”-Ne, jotka eivät vakaumuksensa mukaan halua olla paikalla, ovatkin usein loistaneet poissaolollaan. ”
(Arkkipiispa Paarma)

-”Loistaa poissaolollaan” kuulosta tosi pilkalliselta. Takana on ajatus, että uskonnonharjoituksessa paikallaolo on sääntö, ja poissaolo on, jos ei vallan luvaton, niin ainakin syvästi paheksuttu poikkeus.


”Paarma uskoo, että jumalanpalvelukset myös muistuttavat olemassaolollaan siitä, ettei eduskunnankaan toiminta ole arvovapaata.”

-Ei sen varmaan ihan arvovapaata pidäkään olla. Mielestäni sitä pitää sitoa ainakin Suomen laki. Samainen laki joka takaa uskonnonvapauden.


”Paarman arvion mukaan valtiopäiväjumalanpalvelukset yhdistävät senkin vuoksi, että ne ovat nykyisin ekumeenisia eli eri kristillisten kirkkokuntien edustajat ovat niissä edustettuina.”

-Olen huomannut saman: jotenkin uskonnollisen tapahtuman tuputtaminen maallisen tapahtuman yhteyteen tai osaksi kunnallista/valtiollista hallintokoneistoa mielletään jotenkin hyväksyttävämmäksi, kun se on ”ekumeeninen”. Ikään kuin ”ekumeeninen” tarkoittaisi ”vähemmän uskonnollinen”.


”Suomen ekumeenisen neuvoston pääsihteeri Heikki Huttunen: ”- Se, miten esimerkiksi islam tai juutalaisuus voisi näkyvä valtiollisissa jumalanpalveluksissa, on yhä keskustelun alla, eikä se ole yksinkertainen kysymys millekään näiden uskontojen edustajista.”

-Arvostan, että moniarvoisuuden nimissä sellaistakin ajatusta kun juutalaisten ja muslimien edustajan kutsumista on selvitetty. Odotan päivää, jolloin myös uskonnottomien tai ateistien edustajat saavat virallisen kutsun valtiollisiin edustustilaisuuksiin. Uskonnottomien määrä on lisääntynyt, ja Helsingissä kirkkoon kuuluu enää reilut 60% ihmisistä.

Yhteiskunnan jäsenten näkeminen vain uskonnollisten ryhmien edustajina on silkkaa sharian mukaista maailmankuvaa, jossa jokaisella uskontokunnalla on omat lakinsa ja sääntönsä, ja elämää ja oikeuksia uskonnollisen ryhmän ulkopuolella ei ole.