Olen tässä pohdiskellut, että mitä se ns. "iäisyyskaipuu" oikein on? Mitä ihmiset kaipaavat - "paikasta", josta eivät tiedä yhtikäs mitään. Vastaisikohan se jotain sellaista, kuin ihmisten toive päästä Thaimaahan, lämpöön ja aurinkoon tai muualle, omista oloista poikkeaviin olosuhteisiin. Voihan joku haaveilla pääsystä hiihtoretkelle Lappiin.
Eri uskonnoissa ja uskomuksissa paratiisikäsitykset vaihtelevat mutta yhteistä on, että "paratiiseihin" on kova hinku. Miksi elämä täällä maan päällä koetaan niin kamalaksi, että pitäisi päästä pois mitä pikimmin.
Eri uskonnoissa ja uskomuksissa paratiisikäsitykset vaihtelevat mutta yhteistä on, että "paratiiseihin" on kova hinku. Miksi elämä täällä maan päällä koetaan niin kamalaksi, että pitäisi päästä pois mitä pikimmin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ihmiset haluavat yleensä elää niin kauan kuin mahdollista. Jumalakaipuu on eri asia kuin kaipuu paratiisiin, joka muuten on vain väliaikainen taivas eikä lopullinen olotila. Ihminen on tietoinen ja ajatteleva olento, jota askarruttaa muukin kuin arkinen elämä. Tunnemme, että täytyy olla jotain meitä suutempaa. Koko olemassaolo ja minusta erikoisesti ihmisen kyky asettaa kysymyksiä, todistaa Jumalan olemassaolosta, sillä emme ole ainoita, jotka tällaisia pohtivat. "Joku" on päässyt meitä paljon pitemmälle.
Tein tällaisesta elämyksestäni runon:
JOKIN
Mitä on tämä kaikki, meri ja maa,
merenranta ja rantamaa?
Mitä ihmisen tunne ja mitä ei saa?
Onko järkeä missään, kysyn vaan?
Olen valmis, vastatkaa!
Oli vaan, mutta aavistaa,
Sai nuori mies ja kavahtaa!
Oli kulkenut polkua ennenkin
Jokin
merenrantaa pitkin.
Tässä toinen runo:
On syntymämme unhoitusta, unta.
Etäällä sielun tähtivaltakunta
on ollut, kunnes täällä,
se kodon sai maan päällä.
Ei murtamina vaivan,
ei alastonna aivan,
vaan kiireellämme rippeet kimmelteestä
tulemme Luojan eestä:
meit' ympäröitsee lapsuusaikaan taivas!
Maa myöskin meille varaa riemujaan, tää
imettäjä luonnostaan on hellä
ja melkein kuni äiti konsanaan
se tahtois viihdytellä
nyt poikapuoltaan, ihmislasta,
hän että herkeis kaipaamasta
pois loistoon, missä kerran
hän asui palatsissa taivaan Herran.
Ode on Intimations of Immortality
William Wordsworth
Suomentanut Yrjö Jylhä
Tämä Wordsworthin kaunis runo on tuttu.
Mormonit ovat tavallaan "omineet" tämän runon ja käyttävät sitä esimerkkinä uskonsa totuudesta. Miten oli/on? Oliko hän mahdollisesti kääntynyt mormoniksi (k. 1850)?
Kyllähän monien uskovaisten suusta kuulee (useinkin) toiveen pääsystä pois tästä pahasta maailmasta ja he odottavat myös kiihkeästi Kristuksen toista tulemista. Kuka tai mikä on "joku" johon viittaat Tapani1? Ketkä muut pohtivat jumaluutta?
syntyi yli 10 vuotta ennen kuin liityin MAP-kirkkoon. En uskonut Jumalaan ja olin hyvin kriittinen uskontoa kohtaan, vaikka "isien uskoon" muodollisesti kuuluinkin. Sain huomata oman tyhmyyteni, kun kuvittelin, ettei maailmassa olisi olemassa olentoa, joka on voittanut kuoleman käytyään samantapaisia vaiheita läpi kuin minäkin. Olemassaolossa on järkeä ja elämällämme on tarkoitus.