Hei!
Enpä tiedä onko tämä oikea osasto, mutta jos paremman tälle tiedätte, niin annattehan vinkin.
Olen miettinyt elämän tarkoitusta jo kauan ja myös elänyt monipuolisen elämän perheenäitinä ja työntekijänä useammassa ammatissa.
Koen olevani ruma tässä ulkonäköä korostavassa kulttuurissa. Olen köyhä ja kipeä ja sairauksien vuoksi jouduin eläkkeelle alle 50-vuotiaana.
Nyt on elämäntarkoitus hukassa todella pahasti, olen siis työkyvytön, kipeä ja köyhä, miten voisin löytää elämälleni jonkun tarkoituksen?
Vaikutan nyt varmasti negatiiviselta tyypiltä, mutta olen aina ollut aika iloinen ihminen ja siitä minua on paljon kehuttukin, kuinka jaksan aina olla niin hyväntuulinen ja optimistinen. Sellaisellekin tyypille voi näin käydä.
Toivottavasti saisin jonkun oivalluksen avullanne. Kiitos etukäteen ja voimia kaikille, joilla on elämän tarkoitus hukassa.
Mikä on elämän tarkoitus?
46
1612
Vastaukset
- tarkoitus...
on ikävän karkoitus. Mielestäni vähintään yhtä hyvä vastaus tuhon kysymykseen, kuin mikä tahansa muukin, jopa parempi, jos vaihtoehtona on, todennäköisesti tähänkin ketjuun ennen pitkää vastauksena tulevat, uskovaisten jutut siitä, kuinka sinun pitää olla nöyrä, nuhteeton ja samaa lahkoa tunnustava, jotta säästyisi sen ja sen rakastavan jumalan vihalta.
Elä elämäsi kuten parhaaksi näet, koska se on ainoa elämä. Aina se ei ole helppoa, mutta elämättäkään ei kannata jättää.- alkup.
Kiitos!
Hyvä vinkki, että elämän tarkoitus on ikävän karkoitus, mutta aina ei edes keksi keinoja, miten sitä ikävää karkoittaisi ja moni karkoituskonsti vaatisi rahankin olemassaoloa. Enimmäkseen yksin kotona ja kipeänä ei tosiaankaan tunnu elämältä, jossa olisi joku tarkoitus.
Välillä tosin mietin, voisiko olla niin, että joidenkin ihmisten pitää vain kärsiä mahdollisimman paljon, että se jotenkin jalostaisi kärsijää tulemaan paremmaksi ihmiseksi, joka sitten voisi auttaa muita ja siinä olisi hänen elämänsä tarkoitus - hänen tehtävänsä? Tai olisiko karmavelan maksua se kärsimys, kuten jotkut sanovat?
En oikein noitakaan haluaisi uskoa.
Kiva kun kirjoitit ja toivottavasti moni muukin. Kaikkea hyvää Sinulle! - ..kadottaneelle
alkup. kirjoitti:
Kiitos!
Hyvä vinkki, että elämän tarkoitus on ikävän karkoitus, mutta aina ei edes keksi keinoja, miten sitä ikävää karkoittaisi ja moni karkoituskonsti vaatisi rahankin olemassaoloa. Enimmäkseen yksin kotona ja kipeänä ei tosiaankaan tunnu elämältä, jossa olisi joku tarkoitus.
Välillä tosin mietin, voisiko olla niin, että joidenkin ihmisten pitää vain kärsiä mahdollisimman paljon, että se jotenkin jalostaisi kärsijää tulemaan paremmaksi ihmiseksi, joka sitten voisi auttaa muita ja siinä olisi hänen elämänsä tarkoitus - hänen tehtävänsä? Tai olisiko karmavelan maksua se kärsimys, kuten jotkut sanovat?
En oikein noitakaan haluaisi uskoa.
Kiva kun kirjoitit ja toivottavasti moni muukin. Kaikkea hyvää Sinulle!##Nyt on elämäntarkoitus hukassa todella pahasti, olen siis työkyvytön, kipeä ja köyhä, miten voisin löytää elämälleni jonkun tarkoituksen? ##
Tuo vinkki:"elämän tarkoitus on ikävän karkoitus", ehkä ensisilmäyksellä näyttää hyvältä. Pidemmän päälle, kuten itsekin totesit, se ei toimi.
Joku jo ehätti mitätöimään 'uskovan' neuvot, mutta siihen se nyt menee.
Omasta kokemuksestani tiedän, että ILMAN Jumalaa ei ole tarkoitusta elämälle, ja minulla on melkein 70'n vuoden kokemus.
Olen siinä etuoikeutetussa asemassa, että jo lapsena sain tulla tuntemaan Jumalan Taivaallisena Isänä. Enoni piti huolen, että pikku Marjatasta(nimi muutettu) tuli 'Jumalan lapsi', ihan uposkastamista myöten.
Siitä lähtien olen saanut elää, ensin Jumalan sallivassa tahdossa,ja sitten uudistettuani suhteeni Jeesuksen kanssa, Hänen tahdossaan ja suunnitelmassaan.
Ei ole tarvinnut miettiä elämän tarkoitusta. Jumala on ollut läsnä KAIKISSA tilanteissa. Se EI tarkoita, että elämä aina olisi ollut helppoa, ruusuilla tanssimista, kuten sanotaan, päinvastoin. Tylsää elämä ei ole ollut koskaan, ja iloakin on riittänyt.
Onpa tapahtunut mitä tahansa; sairautta, tapaturmia,jne, niin aina tilanteissa on ollut sisäinen rauha ja varmuus, että Jumala parantaa tai Hän vie 'selville vesille' eikä koskaan hylkää.
Kyllä kärsimyksiä tulee jokaiselle. Ne ovat vain erilaisia, eikä koskaan yli 'sietokyvyn'. Sen Jumala on sanassaan luvannut.
Suosittelen kääntymään Jumalan puoleen rukouksessa. Jumala vastaa jokaiselle, joka koko sydämestään Häneltä apua anoo, Häntä avukseen huutaa.
SIUNAUSTA elämääsi! - Alkup.
..kadottaneelle kirjoitti:
##Nyt on elämäntarkoitus hukassa todella pahasti, olen siis työkyvytön, kipeä ja köyhä, miten voisin löytää elämälleni jonkun tarkoituksen? ##
Tuo vinkki:"elämän tarkoitus on ikävän karkoitus", ehkä ensisilmäyksellä näyttää hyvältä. Pidemmän päälle, kuten itsekin totesit, se ei toimi.
Joku jo ehätti mitätöimään 'uskovan' neuvot, mutta siihen se nyt menee.
Omasta kokemuksestani tiedän, että ILMAN Jumalaa ei ole tarkoitusta elämälle, ja minulla on melkein 70'n vuoden kokemus.
Olen siinä etuoikeutetussa asemassa, että jo lapsena sain tulla tuntemaan Jumalan Taivaallisena Isänä. Enoni piti huolen, että pikku Marjatasta(nimi muutettu) tuli 'Jumalan lapsi', ihan uposkastamista myöten.
Siitä lähtien olen saanut elää, ensin Jumalan sallivassa tahdossa,ja sitten uudistettuani suhteeni Jeesuksen kanssa, Hänen tahdossaan ja suunnitelmassaan.
Ei ole tarvinnut miettiä elämän tarkoitusta. Jumala on ollut läsnä KAIKISSA tilanteissa. Se EI tarkoita, että elämä aina olisi ollut helppoa, ruusuilla tanssimista, kuten sanotaan, päinvastoin. Tylsää elämä ei ole ollut koskaan, ja iloakin on riittänyt.
Onpa tapahtunut mitä tahansa; sairautta, tapaturmia,jne, niin aina tilanteissa on ollut sisäinen rauha ja varmuus, että Jumala parantaa tai Hän vie 'selville vesille' eikä koskaan hylkää.
Kyllä kärsimyksiä tulee jokaiselle. Ne ovat vain erilaisia, eikä koskaan yli 'sietokyvyn'. Sen Jumala on sanassaan luvannut.
Suosittelen kääntymään Jumalan puoleen rukouksessa. Jumala vastaa jokaiselle, joka koko sydämestään Häneltä apua anoo, Häntä avukseen huutaa.
SIUNAUSTA elämääsi!Kiitos Sinulle ja kaikille muillekin vastauksista. En osannut edes odottaa, että saisin näin paljon apua - apu tuntuu hyvältä.
Olen jo pienestä tyttösestä asti rukoillut Jumalaa - välillä pyytänyt ja usein kiittänyt, kiittänyt pienestäkin hyvästä.
Onhan elämässä nytkin monia hyviä asioita monien raskaiden asioiden lomassa, mutta siksi se jaksaakin yllättää kuinka tarkoituksettomalta elämä voi tuntua.
Se ettei kärsimystä tule koskaan yli sietokyvyn - hmm... joillakin sitä on sitten sietokykyä, kuten kai minullakin, mutta voisi toki olla pahemminkin, joten pitää iloita tästäkin mitä on.
Vastailen jokaiseen pienen pätkän. Kiitos Sinulle. - Itsekin sitä mietin usein..
Alkup. kirjoitti:
Kiitos Sinulle ja kaikille muillekin vastauksista. En osannut edes odottaa, että saisin näin paljon apua - apu tuntuu hyvältä.
Olen jo pienestä tyttösestä asti rukoillut Jumalaa - välillä pyytänyt ja usein kiittänyt, kiittänyt pienestäkin hyvästä.
Onhan elämässä nytkin monia hyviä asioita monien raskaiden asioiden lomassa, mutta siksi se jaksaakin yllättää kuinka tarkoituksettomalta elämä voi tuntua.
Se ettei kärsimystä tule koskaan yli sietokyvyn - hmm... joillakin sitä on sitten sietokykyä, kuten kai minullakin, mutta voisi toki olla pahemminkin, joten pitää iloita tästäkin mitä on.
Vastailen jokaiseen pienen pätkän. Kiitos Sinulle.Elämän tarkotus on varmaan elää hyvänä ihmisenä, auttaa apua tarvitsevia, rakastaa elämää hyvine ja huonoine aikoineen, nauttia siitä mitä on saanut aikaan, omat rakkaat lapset, lapsenlapset jne..
Ei omien lapsien kohdalla rakastaminen, huolehtiminen, ja heistä nauttiminen lopu lapsien pois muuttoon.
Elämän tarkoitus on perhe sukulaisineen, eletty elämä kaikkine hyvine ja huonoine asioineen, että jaksaa nähdä ne hyvät asiat elämässä kaiken ikävän keskellä.
Elämän tarkoitus on nauttia elämästä, tehdä sitä mistä nauttii, rakastaa lähimmäisiä ja ystäviä, tuoda iloa ympärille, tuoda apua tarvitsevalle, tehdä asioita jotka tekevät mielen iloiseksi.
Ehkä kuulostaa sekavalta, mutta itsekin mietin miten elämäni on pysähtynyt, ei ole työtä ja sairauksia on, mutta sitten ajattelin kaikkea sitä mitä minulla on, olen kiitollinen että saan olla elossa ja saan kasvattaa lastani, yritän huomata ja iloita pienetkin asiat arkipäivistä, sen että koira kastoo minua kauniisti pyytäen ruokaa, lämmitän sillä sydämeni.
Elämän tarkoitus on varmaan olla onnellinen siitä mitä on saanut aikaan, nauttia kaikesta vaikka on vaikeita aikoja, elämän tarkoitus on kaikkea muuta kuin työnteko, vaikka sekin tietenkin tärkeää, mutta sisäinen onnellisuus on vielä tärkeämpää.
Itsekin olen huomannut että päivät menevät samaa rataa eteenpäin, sairastellen ja samoja asioita tehden, mieli maassa juuri sen takia että huomaan tämän asian..siitä että kaikki tuntuu niin itsestään selvälle, vaikkei minkään pitäisi olla itsestään selvää vaan pitäisi muistaa etsiä jokaisesta hetkestä onnellisuus, sillä se on kuitenkin siellä sydämessä.
Ei ole helppoa kun on jo tässä tilassa mieli, mutta ehkä sen kuuluu tulla tähän tilaan että joutuu miettimään mikä on oikeasti elämän tarkoitus, mikä elämässä on tärkeää ja mikä tekee siitä onnellisen.
Näin voimme itse tiedostaen käydä nauttimaan elämästämme sellaisena kuin se on, tekemään asioita jotka tekevät iloiseksi ja onnelliseksi, alkaa elämään uudelleen tehden sellaisia asioita jotka ovat ehkä unohtuneet, tuntien tylsyyden sijaan elämäniloa, katsoa uusin silmin rakkaitamme ja elämäämme.
Anteeksi epäselvyys, oli vaikeaa pukea sanoiksi omaa ajatusta asiasta.. - juupajuupaduu
..kadottaneelle kirjoitti:
##Nyt on elämäntarkoitus hukassa todella pahasti, olen siis työkyvytön, kipeä ja köyhä, miten voisin löytää elämälleni jonkun tarkoituksen? ##
Tuo vinkki:"elämän tarkoitus on ikävän karkoitus", ehkä ensisilmäyksellä näyttää hyvältä. Pidemmän päälle, kuten itsekin totesit, se ei toimi.
Joku jo ehätti mitätöimään 'uskovan' neuvot, mutta siihen se nyt menee.
Omasta kokemuksestani tiedän, että ILMAN Jumalaa ei ole tarkoitusta elämälle, ja minulla on melkein 70'n vuoden kokemus.
Olen siinä etuoikeutetussa asemassa, että jo lapsena sain tulla tuntemaan Jumalan Taivaallisena Isänä. Enoni piti huolen, että pikku Marjatasta(nimi muutettu) tuli 'Jumalan lapsi', ihan uposkastamista myöten.
Siitä lähtien olen saanut elää, ensin Jumalan sallivassa tahdossa,ja sitten uudistettuani suhteeni Jeesuksen kanssa, Hänen tahdossaan ja suunnitelmassaan.
Ei ole tarvinnut miettiä elämän tarkoitusta. Jumala on ollut läsnä KAIKISSA tilanteissa. Se EI tarkoita, että elämä aina olisi ollut helppoa, ruusuilla tanssimista, kuten sanotaan, päinvastoin. Tylsää elämä ei ole ollut koskaan, ja iloakin on riittänyt.
Onpa tapahtunut mitä tahansa; sairautta, tapaturmia,jne, niin aina tilanteissa on ollut sisäinen rauha ja varmuus, että Jumala parantaa tai Hän vie 'selville vesille' eikä koskaan hylkää.
Kyllä kärsimyksiä tulee jokaiselle. Ne ovat vain erilaisia, eikä koskaan yli 'sietokyvyn'. Sen Jumala on sanassaan luvannut.
Suosittelen kääntymään Jumalan puoleen rukouksessa. Jumala vastaa jokaiselle, joka koko sydämestään Häneltä apua anoo, Häntä avukseen huutaa.
SIUNAUSTA elämääsi!Kyllä kärsimyksiä tulee jokaiselle. Ne ovat vain erilaisia, eikä koskaan yli 'sietokyvyn'. Sen Jumala on sanassaan luvannut.Totako sä selität esim äidille joka on menettänyt sen viattoman lapsensa sun helvetinmoisen jumalasi tahdosta, ammu kuula kalloosi
- Sekä että nääs
..kadottaneelle kirjoitti:
##Nyt on elämäntarkoitus hukassa todella pahasti, olen siis työkyvytön, kipeä ja köyhä, miten voisin löytää elämälleni jonkun tarkoituksen? ##
Tuo vinkki:"elämän tarkoitus on ikävän karkoitus", ehkä ensisilmäyksellä näyttää hyvältä. Pidemmän päälle, kuten itsekin totesit, se ei toimi.
Joku jo ehätti mitätöimään 'uskovan' neuvot, mutta siihen se nyt menee.
Omasta kokemuksestani tiedän, että ILMAN Jumalaa ei ole tarkoitusta elämälle, ja minulla on melkein 70'n vuoden kokemus.
Olen siinä etuoikeutetussa asemassa, että jo lapsena sain tulla tuntemaan Jumalan Taivaallisena Isänä. Enoni piti huolen, että pikku Marjatasta(nimi muutettu) tuli 'Jumalan lapsi', ihan uposkastamista myöten.
Siitä lähtien olen saanut elää, ensin Jumalan sallivassa tahdossa,ja sitten uudistettuani suhteeni Jeesuksen kanssa, Hänen tahdossaan ja suunnitelmassaan.
Ei ole tarvinnut miettiä elämän tarkoitusta. Jumala on ollut läsnä KAIKISSA tilanteissa. Se EI tarkoita, että elämä aina olisi ollut helppoa, ruusuilla tanssimista, kuten sanotaan, päinvastoin. Tylsää elämä ei ole ollut koskaan, ja iloakin on riittänyt.
Onpa tapahtunut mitä tahansa; sairautta, tapaturmia,jne, niin aina tilanteissa on ollut sisäinen rauha ja varmuus, että Jumala parantaa tai Hän vie 'selville vesille' eikä koskaan hylkää.
Kyllä kärsimyksiä tulee jokaiselle. Ne ovat vain erilaisia, eikä koskaan yli 'sietokyvyn'. Sen Jumala on sanassaan luvannut.
Suosittelen kääntymään Jumalan puoleen rukouksessa. Jumala vastaa jokaiselle, joka koko sydämestään Häneltä apua anoo, Häntä avukseen huutaa.
SIUNAUSTA elämääsi!Jos olet ollut uskossa koko ikäsi, ei sinulla ole 70 vuoden jälkeenkään pohjaa arvioida asiaa objektiivisesti, ulkopuolisen silmin. Ihan vaan näin huomautuksena marginaalissa. Vain myöhemmällä iällä uskoon tulleilla tai uskonsa menettäneillä on tähän mahdollisuus edes teoriassa. Sinulla ei yksinkertaisesti ole perustetta väitteellesi. Vain luopumalla uskostasi voisit saada edes tilaisuuden arvioida asiaa objektiivisesti.
Harvaltapa se onnistuu silloinkaan. Ja syy on seuraava: uskovaisuus tarjoaa kaiken kattavan syyn olemassaololle. Perusteita se ei tarjoa, paitsi sosiaalista todistelua, ikivanhoja moneen kertaan komiteoissa raakattuja tekstejä, ja fiiliksiä. Usko on vastaus rajattomalle kaipuulle saada elämälle jokin parempi tarkoitus kuin vain siitä nauttiminen. Toisilla tämä tarve ei tyydyty ilman keksittyjä juttuja.
Lapsenuskostaan kiinni pitäneen tarina on jo tuttu. Uskoon tulleen tarina on aina se, että ennen ei ollut mitään, ja nyt on jotain. Uskonsa menettäneen tarina taas helposti se, että ennen oli jotain, mutta nyt ei ole mitään. Uskon menetys voikin olla seuraus, eikä syy. Kun elämä sattuman johdosta kohtelee niin julmasti, ettei perinteinen selitys "korkeammasta kädestä" mene enää läpi, se on gudbai mielikuvituskavereille, ja jäljelle jää pitkä katkeruus.
Mutta uskonsa voi menettää myös positiivisissa merkeissä. Kun uskovainen tyypillisesti a) lukee kuinka elää elämäänsä ja b) tyytyy ajattelemaan valmiiksi annettuja ajatuksia, on ei-uskovaisella mahdollisuus 1) lukea runsain määrin muiden ajatuksia ja 2) ajatella omiaan. Niin oudolta kuin se uskovaisten korviin kuulostaakin (ties vaikka olisi sielunvihollisen työtä), tällainen tutkiva ja kiinnostunut tapa suhtautua elämään ja maailmaan voi olla yllättävän tyydyttävää. Itse asiassa se voi jopa tuntua elämän tarkoitukselta yhtä suuressa määrin ellei jopa enemmänkin kuin uskovaisten kokema sosiaaliseen sopimukseen perustuva "suhde" yliluonollisen kanssa.
Ja eihän suuri osa ihmisistä ikinä usko mihinkään yliluonnolliseen, ja silti voi elää mielestään ihan hyvää elämää. Eivätkä he ymmärrä, mitä heidän pitäisi kaivata, vaikka uskovaiset sitä heille yrittävät kovasti hyvässä uskossa kertoa!
Ateistin tunne merkityksellisyydestä perustuu todellisuuden havainnointiin, kun taas uskovaisen tunne merkityksellisyydestä perustuu kaiken tämän ulkopuolelle sulkemiseen.
Morjens! - morjens, morjens!
Sekä että nääs kirjoitti:
Jos olet ollut uskossa koko ikäsi, ei sinulla ole 70 vuoden jälkeenkään pohjaa arvioida asiaa objektiivisesti, ulkopuolisen silmin. Ihan vaan näin huomautuksena marginaalissa. Vain myöhemmällä iällä uskoon tulleilla tai uskonsa menettäneillä on tähän mahdollisuus edes teoriassa. Sinulla ei yksinkertaisesti ole perustetta väitteellesi. Vain luopumalla uskostasi voisit saada edes tilaisuuden arvioida asiaa objektiivisesti.
Harvaltapa se onnistuu silloinkaan. Ja syy on seuraava: uskovaisuus tarjoaa kaiken kattavan syyn olemassaololle. Perusteita se ei tarjoa, paitsi sosiaalista todistelua, ikivanhoja moneen kertaan komiteoissa raakattuja tekstejä, ja fiiliksiä. Usko on vastaus rajattomalle kaipuulle saada elämälle jokin parempi tarkoitus kuin vain siitä nauttiminen. Toisilla tämä tarve ei tyydyty ilman keksittyjä juttuja.
Lapsenuskostaan kiinni pitäneen tarina on jo tuttu. Uskoon tulleen tarina on aina se, että ennen ei ollut mitään, ja nyt on jotain. Uskonsa menettäneen tarina taas helposti se, että ennen oli jotain, mutta nyt ei ole mitään. Uskon menetys voikin olla seuraus, eikä syy. Kun elämä sattuman johdosta kohtelee niin julmasti, ettei perinteinen selitys "korkeammasta kädestä" mene enää läpi, se on gudbai mielikuvituskavereille, ja jäljelle jää pitkä katkeruus.
Mutta uskonsa voi menettää myös positiivisissa merkeissä. Kun uskovainen tyypillisesti a) lukee kuinka elää elämäänsä ja b) tyytyy ajattelemaan valmiiksi annettuja ajatuksia, on ei-uskovaisella mahdollisuus 1) lukea runsain määrin muiden ajatuksia ja 2) ajatella omiaan. Niin oudolta kuin se uskovaisten korviin kuulostaakin (ties vaikka olisi sielunvihollisen työtä), tällainen tutkiva ja kiinnostunut tapa suhtautua elämään ja maailmaan voi olla yllättävän tyydyttävää. Itse asiassa se voi jopa tuntua elämän tarkoitukselta yhtä suuressa määrin ellei jopa enemmänkin kuin uskovaisten kokema sosiaaliseen sopimukseen perustuva "suhde" yliluonollisen kanssa.
Ja eihän suuri osa ihmisistä ikinä usko mihinkään yliluonnolliseen, ja silti voi elää mielestään ihan hyvää elämää. Eivätkä he ymmärrä, mitä heidän pitäisi kaivata, vaikka uskovaiset sitä heille yrittävät kovasti hyvässä uskossa kertoa!
Ateistin tunne merkityksellisyydestä perustuu todellisuuden havainnointiin, kun taas uskovaisen tunne merkityksellisyydestä perustuu kaiken tämän ulkopuolelle sulkemiseen.
Morjens!Kattos, ku löysit tän keskustelun näin pitkän ajan jälkke ja halusit sääki mielipitees ilmasta.
Ateismist käsin katottuna asiat taitava mennä vähän silleen, ku kirjotit, sääli.
Sanoha, MIKS pitäis luopua uskosta Jumalaan, joka meist huolen pittää, jos, nimittäin, annamme Hänen pittää?
Ei Hää elämäämme väkisin tuppaudu, luvan kanss vaa. Kyll Hää meit etsii ja kutsuuki yhteyteens, muttei Hää sitä loputtomiin tee.
Ku on saanu 'hatkat mont kerttaa, nii Hää jättää ihmisen oman onnens varaan, eikä se tiedä hyvää.
Kirjotat, ett:
< Kun elämä sattuman johdosta kohtelee niin julmasti,ettei perinteinen selitys
"korkeammasta kädestä" mene enää läpi, se on gudbai mielikuvituskavereille, ja jäljelle jää pitkä katkeruus.>
Semmost se elämä vissiin on, ett jos ei kelppa Jumalan kanss olla kaveri, niin täytty sitt pärjäillä yksikses ja ottaa ite vastuu siit, mitä on tehny tai jättäny tekemätt, eikä syytellä Jumalaa tapahtuneest.
Sitt sull on olettamus, miten uskova elää:
>
Kyll oot hakoteill, nääs ihmise omatunto se sull sanoo, mikä oikke on, ellei se oo lakoss. Se on paha assia se katkeruus. Se pilaa koko elämän, oman nimittäin, nii ja vähä muittenki.
Sitt jatkat:
# on ei-uskovaisella mahdollisuus 1) lukea runsain määrin muiden ajatuksia ja 2) ajatella omiaan. #
Silleen! Ohan se tietty mukavaa niit toisten ihmisten ajatuksii lueksia ja aatella omiaan ja viel tehäkki niin. Se on sitt eri assia, onks' elämä sitt parempaa.
Ja sitt' 'sannoo' paukautat, ett':
## Ja eihän suuri osa ihmisistä ikinä usko mihinkään yliluonnolliseen, ##
Tossa sä narahdit. Kaikil' ihmisil' on sissäänrakennettu jumalkaipuu, niinku varmast oles kuullu. Ja kaikk' uskova johonki yliluonnollisse.
Sit sä yritäs olla kamalan fiksu, ku sä kirjotas:
** Ateistin tunne merkityksellisyydestä perustuu todellisuuden havainnointiin, kun taas uskovaisen tunne merkityksellisyydestä perustuu kaiken tämän ulkopuolelle sulkemiseen.**
Mut see ny oll iha sun omaa keksintöäs, veikkaan, nii ett annetaan sen jäädä omaa arvosas.
Morjens vaa!
- Kössönöm
onko elämällä mitään tarkoitusta. Se edellyttäisi jotain tarkoituksen antajaa, eikä ainakaan minun ajatustapaani sellainen mahdu.
Elämiä on niin monenlaisia. Jotkut elävät lyhyen ja tuskaisen elämän, toiset pitkän ja onnellisen. Siinä sitä on miettimistä, jos elämästä tarkoitusta alkaa etsimään.
Miksi antilooppi kuolee leijonan hampaisiin komean pakoloikan jälkeen? Miksi lapsi kuolee nälkään, miksi joku ampuu siviilin sodassa, vaikka tämä ei uhkaa ketään, miksi joku katsoo oikeudekseen raiskata pikkulapsia? Miksi?
Jokaisella on oma elämänsä ja sen kanssa on elettävä. Syytä en siihen tiedä, eikä tiedä kukaan muukaan.
Maailma on melko ankea paikka suurimmalle osalle ihmiskuntaa. Ja jos ajatellaan muuta eläimistöä, niin elinmahdollisuudet alkavat olla todella vaarassa.
Jokainen ihminen on laulun arvoinen sanoi Veikko Lavi. Niin sinäkin.- Se pieni kipinä
En ehdota mitään uskontoa enkä aatetta, vaan ihan käytännön asiaa. Eli, ala tekemään jotain mukavaa, mistä pidät. Se voi olla ulkoilua, uimahallissa käyntiä, kirjojen tai lehtie lukemista, ristikkojen ratkomista, käsitöitä, piirtämistä tai maalaamista esim työväenopistossa tai jossain harrastuskerhossa (voit löytää niistä uusia ystäviäkin) jne. Et kerro mitään ystävistäsi, toivottavasti sinulla on ainakin yksi hyvä ystävä. Älä jää yksin kotiin suremaan, vaan soita itse jollekin ja pyydä kahvilaan tai ostoskeskukseen seuraksi. Rahaakaan ei ostoskeskuksessa tarvitse tuhlata kuin sen kahvin verran, ikkunaostoksia ja ihmistenkatseluakin on joskus kiva harrastaa. Elämän tarkoitus on tässä ja nyt elää omaa arkipäivää - välillä sitä vaan ihminen on surullinen toisinaan taas iloa tuottaa pienetkin asiat.
- Alkup.
Näitäpä minäkin olen usein miettinyt, että miten on selitettävissä, että jopa saman perheen sisaruksista, voi osalla olla hyvä ja onnellinen elämä ja yhdellä vaikka tosi raskas. Kun maailmanlaajuisesti ajattelee, meinaa mennä usko Jumalaankin välillä, sillä kyllä on käsittämättömiä kärsimyksiä joillakin viattomilla ihmisillä.
Kirjoitit ihanasti: Jokainen ihminen on laulun arvoinen - niin sinäkin. Sinä myös! - Alkup.
Se pieni kipinä kirjoitti:
En ehdota mitään uskontoa enkä aatetta, vaan ihan käytännön asiaa. Eli, ala tekemään jotain mukavaa, mistä pidät. Se voi olla ulkoilua, uimahallissa käyntiä, kirjojen tai lehtie lukemista, ristikkojen ratkomista, käsitöitä, piirtämistä tai maalaamista esim työväenopistossa tai jossain harrastuskerhossa (voit löytää niistä uusia ystäviäkin) jne. Et kerro mitään ystävistäsi, toivottavasti sinulla on ainakin yksi hyvä ystävä. Älä jää yksin kotiin suremaan, vaan soita itse jollekin ja pyydä kahvilaan tai ostoskeskukseen seuraksi. Rahaakaan ei ostoskeskuksessa tarvitse tuhlata kuin sen kahvin verran, ikkunaostoksia ja ihmistenkatseluakin on joskus kiva harrastaa. Elämän tarkoitus on tässä ja nyt elää omaa arkipäivää - välillä sitä vaan ihminen on surullinen toisinaan taas iloa tuottaa pienetkin asiat.
Saas nähdä, voinko kaikille vastata, kun tähän jo kerran vastasin, ja tuli tieto ruutuun, että massapostittaminen on kielletty. No yritänpä uudestaan.
Ystäviäkin on - tosi kiireisiä, perheellisiä, työssäkäyviä ja harrastavia, joten usein emme ehdi nähdä.
Terveys ei salli kuin lyhyitä kauppareissuja. Usein olenkin ajatellut, että voittaisinpa lotossa niin palkkaisin itselleni kuskin ja kauppakaverin. Kaikkea hyvää! - N55
Alkup. kirjoitti:
Saas nähdä, voinko kaikille vastata, kun tähän jo kerran vastasin, ja tuli tieto ruutuun, että massapostittaminen on kielletty. No yritänpä uudestaan.
Ystäviäkin on - tosi kiireisiä, perheellisiä, työssäkäyviä ja harrastavia, joten usein emme ehdi nähdä.
Terveys ei salli kuin lyhyitä kauppareissuja. Usein olenkin ajatellut, että voittaisinpa lotossa niin palkkaisin itselleni kuskin ja kauppakaverin. Kaikkea hyvää!Tuo ensimmäinen viestisi oli kuin minun viime päivien ajatukseni. On ollut vaikeata kun tuosta aiheesta voi oikein keskustella kenenkään kanssa, mutta täällähän näitä keskustelijoita on. Itsekin olen 50 , sairaseläkkeellä, en rikas enkä köyhä. Et sattumoisin asu Keski-Uudellamaalla? On nääs auto ja voitais mennä yhdessä ikkunaostoksille.
Luin ilahtuneena niitä viestejä, joissa kirjoittajien mielestä tarkoitus löytyy elämästä itsestään (ei siis jostain taivasosuudesta, mitä enemmän kärsit sitä kirkkaamman kruunun saat jne.). Minä olen aikani uskonut naiivisti siihen, kupla särkyi ja olen tuskaisena yrittänyt etsiä elämälle nyt merkitystä. Olen päätynyt siihen, ettei sitä elämäntarkoitusta anna joku muu (s.o. jumala) vaan tarkoituksen voi itse tehdä, ja kyse on ns. pienistä asioista. Teen pienimuotoista vapaaehtoistyötä. Se ei maksa mitään. Sinä, Alkup., aloitit tämän viestiketjun ja avasit rohkeasti keskustelun liian vähän puhutusta aiheesta. Siitä syntyi sen päivän elämälle tarkoitus.
Toki sitä haluaisi, että se tarkoitus olisi jokin suuri ja loputon ja jumalallinen tms. mutta parempi pieni, konkreettinen asia kuin jokin suuri fantasia. En sano että olisi helppoa hyväksyä oman elämän rajallisuus ja että ei tällä tämän kummempaa tarkoitusta ole.
Viime viikolla naapurin pikku lapsen äidillä oli tosi ilkeä noidannuoli. Käytin koiraa ulkona ja hoidin lasta parina päivänä. Koiran ei tarvinnut pissiä sisälle eikä vauvan olla kakkavaipoissa ja äiti pääsi hakemaan reseptin ja hermosärkylääkkeitä. Naapurin kannalta minun olemassaolollani oli silloin paljonkin tarkoitusta.
- on hyvin simppeli
...sillä on yksi asia, mihin jokainen -siis aivan jokaikinen, ihminen pyrkii tällä planeetalla. Asia, joka on jokaiselle ihmiselle yhteinen päämäärä ja se on onnellisuus. Jokainen hakee sitä omalla tavallaan, mutta jokainen ihmisen pienikin teko pyrkii tähän lopputulokseen alkaen jo perustarpeiden tyyduttämisestä ja päätyen joskus dramaattisiinkin elämänmuutoksiin...
Sinuna siis miettisin, mikä on se asia/ ne asiat, jotka sinut tekevät onnelliseksi ja pyrit sitten niihin. Eipä elämä sen kummempaa salaisuutta sisällään pidä :)
Parempaa jatkoa sinulle, toivottavasti löydät onnesi jostain..- Alkup.
Hmm.. Onpa mukava, että joillekin elämän tarkoitus on simppeli juttu, kuten sinullekin - olen puolestasi iloinen. Tulee mieleen se tarvehierarkiakin tässä vaiheessa. Kunhan ensin on ne perustarpeete ok, niin sitten sitä tavoittelee aina enemmän ja enemmän asioita, jotka tekevät onnelliseksi.
Mutta entä, jos ne perusasiat ovatkin vuosia olleet ihan retuperällä, silloin sitä alkaa toivo mennä.
Aion kyllä ottaa vinkistä vaarin ja miettiä kovasti, mikä tai mitkä olisivat niitä asioita, jotka tekisivät minut onnelliseksi.
Olen niitä toki vuosia miettinytkin ja olenhan lähes joka päivä onnellinen, että vielä voin jotenkuten liikkua, vaikka kipuja onkin. Olen onnellinen, että voin itse syödä ja pestä itseni ja voin vielä jotenkin huolehtia kodistani.
On myös asioita, joita en voi kuitenkaan muuttaa kuten kivut ja pienet tulot. Jos olisin terveempi, voisin lisätä tulojani ja sitten olisi varaa harrastaa jne...
Kaikkea hyvää ja kiitos viestistäsi.
- kuolematon*
tarkoituksemme on kehittyä täällä.
Jos ymmärrät Karman lain ja uskot jälleensyntymiseen niin ymmärrät heti.- Alkup.
Olenhan minä karmasta ja jälleensyntymistäkin yrittänyt etsiä vastauksia tähän eriarvoiseen onnellisuuskysymykseen, mutta kun tarpeeksi pitkälle niitäkin tutkii - huomaa, ettei nekään ole ihan yksioikoisia juttuja.
Kauan helpotti ja elämä tuntui tarkoitukselliselta. Ajattelin, että olen varmaan ollut tosi paha tyyppi entisessä elämässä kun näin koetellaan tai ajattelin, että jopas olen ottanut tähän elämääni kovasti haasteita. En vain taida enää uskoa karmaankaan, mutta kiitos, että kerroit ja halusit auttaa ja kaikkea hyvää Sinulle! - kuolematon*
Alkup. kirjoitti:
Olenhan minä karmasta ja jälleensyntymistäkin yrittänyt etsiä vastauksia tähän eriarvoiseen onnellisuuskysymykseen, mutta kun tarpeeksi pitkälle niitäkin tutkii - huomaa, ettei nekään ole ihan yksioikoisia juttuja.
Kauan helpotti ja elämä tuntui tarkoitukselliselta. Ajattelin, että olen varmaan ollut tosi paha tyyppi entisessä elämässä kun näin koetellaan tai ajattelin, että jopas olen ottanut tähän elämääni kovasti haasteita. En vain taida enää uskoa karmaankaan, mutta kiitos, että kerroit ja halusit auttaa ja kaikkea hyvää Sinulle!että aina kun pääset jostain vastoinkäymisestä yli niin tulee joku vanha velka maksettua.
Mitä kylvät sitä niität.
Seuraava elämä on aina helpompi, riippuu tietenkin teoista.
- tuntemaan Jumala
ota yhteytta rabbiin.
Uusi elintyyli.
Tutki Totahia.
Lue se lapi ainakin hymmenen kertaa sanasta sanaan.
Joka kerta se on erilainen.
Miksi? -kun oivallat sen niin tajuat asian.- Alkup.
Pitänee selvittää tuokin oljenkorsi - Totah. Eihän sitä koskaan tiedä mistä se apu tulee. Tuo on minulle täysin uusi nimi, joten en voi ottaa siihen enempää kantaa, mutta kiitos kun halusit auttaa! :)
- missä..
..on alku. Meillä on jumalallinen alkuperä, johon päädymme itse kukin ennen pikään. Se on täydellisyys.
- Alkup.
Uskon kyllä, että loppu ja alku ovat sama "paikka", mutta entä tämä elämä siinä välillä?
On ihanaa tietää, että kaikki päädymme täydellisyyteen ja rakkauteen.
Kiitos Sinulle ja kaikkea hyvää! - Alkup.
Kiitos kun muistutit tästä, mutta entä se elämä alun ja lopun välillä? On tietenkin ihana ajatella, että joskus kaikki pääsemme vielä sinne täydellisyyteen - rakkauteen.
- Viktor Franklin
tuotantoa... Vaikkapa "Ihmisyyden rajalla". Frankl on kuuluisa psykoanalyytikko, joka on ns. logoterapian kehittäjä. Juutalaisena Frankl koki keskitysleirin kauhut, mutta hän tiedemiehenä pohti jatkuvasti, miksi toiset kuolevat ja toiset kestävät kammottavissa olosuhteissa... hän päätyi siihen tulokseen, että ne, jotka kestävät - heillä on jokin johtoajatus, "elämän tarkoitus", joka ylläpitää elämää...
Franklilla ko. ajatus oli, että hän sodan jälkeen vielä jonain päivänä pitää luentoa Wienin yliopistossa kehittelemästään logoterapiasta - ja niin sitten itse asiassa kävikin...- Alkup.
Olen saanutkin aikoinani apua V. Franklinin kirjoista, mutta pitäisi taas varmaan lukea niitä uudestaan. Aioin yhdessä vaiheessa lähteä opiskelemaankin logoterapiaa, mutta se ei siinä vaiheessa elämää kuten ei nytkään enää onnistu.
Hyvä vinkki, joka voi auttaa jotakuta muutakin tämän viestiketjun lukijaa - kiitos ja kaikkea hyvää! - Frauen Frankl
Kiva että toit tuon Franklinin näkemyksen, mutta huomaatko: Että ne selvisivät joilla oli jokin tarkoitus! Jos luet vielä ensimmäisen viestin, niin juuri tuo tarkoitus on nyt etsinnässä.
Olen itsekin lukenut jonkin Franklinin kirjan, mutta en muista paljoa. Muistatko, minkälaisia ne asiat olivat, jotka pitivät selviytymishalua yllä?
Enpä paljoa voi auttaa. Paljon tsemppiä sinulle ja voimia. Sinulla sentään on tietokone. Ota osaa keskusteluihin, löydät varmasti hengenheimolaisia joukostamme.
- Alkup.
Niin, olet oikeassa ja iloitsenkin kovasti siitä, että minulla on tietokone, mutta valitettavasti se ei kuitenkaan anna minulle sitä tunnetta elämän tarkoituksellisuudesta, mutta kenpä tietää, vaikka tätä apuvälinettä käyttäen sen löydän.
On tärkeää, että on kaltaisiasi ihmisiä, jotka muistuttavat kaikesta hyvästä mitä meillä on! Kaikkea hyvää = )
- Pähkinänkuoressa
- Alkup.
Kirjoitinkin, että VF on tuttu kirjailija minulle, mutta olen iloinen tästä linkistä ja luotan siihen, että joku muukin saa sitä kautta avun.
Kiitos Sinulle ja kaikkea hyvää!
- Alkup.
Kun avasin tuon linkin, sattui silmiini kohta vapaaehtoistyö ja tuli mieleeni, että ehkä voisin käydä lukemassa kirjaa joillekin vanhuksille ja käydä heidän kanssaan joskus kävelyllä. Saisin siitäkin jonkun tarkoituksen elämällenil
Tämä oli tärkeä linkki! Kiitos Sinulle ja kaikkea hyvää!
- _Mervi_
Hei!
Mietin tuossa, että äitinä ja työntekijänä olet varmaan saanut paljon aikaan. Silloin kun kokee olevansa tarpeellinen toisille, ei välttämättä nouse mieleen kysymys mitä tarkoitusta varten minä olen olemassa. Mutta nyt kun ei voi enää ahertaa, täytyy miettiä asioita juuria myöten.
Ymmärrän hyvin kysymyksesi. Miksi täällä ollaan? Millä asioilla on väliä ja millä ei? Mikä on tärkeää ja mikä vain pintaa ja sumua? Tarve löytää se, miksi täällä ollaan, on normaali ja järkevä. Vaikka se kysymys voi olla nyt ahdistava, niin se saattaa viedä uuden elämän alkuun.
Mun mielestä nautinnoista - edes niistä paljon puhutuista "pienistä iloista" ei ole elämän syvimmäksi tarkoitukseksi. Koska sehän johtaisi kamaliin johtopäätöksiin. - Entä sitten kun ihminen ei jostakin syystä pysty nauttimaan, vaan kokee kipua, on hyvin sairas ja oikeasti vain kärsii? Voiko silloin katsoa häntä silmiin, ja sanoa, että kuule, sun elämällä ei ole mitään tarkoitusta? Olisiko kärsivä ihminen todellakin vähemmän tärkeä tai arvokas? Mielestäni ei. Ihmisellä on tarkoitus ja valtava arvo joka tilassa.
Nimimerkki Kössönöm kirjoitti tuossa aikaisemmin: "en tiedä onko elämällä mitään tarkoitusta. Se edellyttäisi jotain tarkoituksen antajaa". - Mielestäni hän on nähnyt tuossa jotakin perimmäistä tästä asiasta. Ajattelen niin, että jos tätä maailmaa ei ole luotu, eikä olisi olemassa Jumalaa - alkusyytä, jonka aloitteesta, tahdosta ja teosta ihmisen olemassaolo on lähtöisin, ja me olisimme vain älyttömän epätodennäköisten sattumien oikku, niin mitäpä ihmisen elämällä olisi loppujen lopuksi väliä? Yksittäinen ihminen syntyisi sattumalta ja ilman sen kummempaa tarkoitusta, merkitystä, päämäärää. Kukin tempoilee lyhyen elämänsä aikana halujensa mukaan eri suuntiin, ja useimpien aikaansaannokset näyttää pyyhkiytyvän aika nopeasti pois.
Olen päätynyt toisenlaiseen lopputulemaan, eli siihen, että Jumala, Luoja on olemassa. Kun löysin uskon Jumalaan, löysin samalla elämääni sen alkuperäisen tarkoituksen. Tajusin ihmiselämän arvon ja suuren merkityksen, joka ei riipu tekemisistäni. Löysin myös vastauksen sellaiseen rakastetuksi tulemisen kaipaukseen, johon mikään ihmissuhde ei voinut vastata.
Jumala loi ihmisen sellaiseksi, joka eläisi läheisessä suhteessa Luojaansa. Meidän oli määrä elää Jumalan rakkauden kohteina, rakastaen ja rakastettuina. Halu olla rakastettuja riipumatta siitä mitä pystymme tekemään tai miltä näytämme, on syvällä meissä, sillä se on istutettu ihmisen sieluun jo luomisessa - näin uskon. Se kumpuaa alkuperäisestä ihmiselämän tarkoituksesta.
Ihmisten keskeltä sellainen rakkaus puuttuu, ja jos haemme sitä ihmisiltä, petymme lopulta. Vain Jumala rakastaa luomaansa ihmistä niin kuin Jumala rakastaa.
Minulle työ, ihmissuhteet, harrastukset, ystävät, matkustelu tai mitkään muut kokemukset ei tuoneet perustavanlaatuista "elämän nälän" tyydyttymistä. Mutta sen tuo nyt Jumalan lähellä eläminen joka päivä. Se, mitä Jeesus antaa, oli ja on joka päivä vastaus sieluni nälkään ja janoon. Olkoonkin sitten, että joku ajattelee, että tuo on tuputtamista. Mutta mun mielestä olisi omituista ja väärin olla sanomatta sitä, kun joku kysyy. Tiedän mistä lähteestä syvä tyytyväisyys elämääni tulee.
Jumala on löydettävissä. Hän on kirjoittanut mikä on tie yhteyteen Hänen kanssaan. Se ei ole vaikea, vaan niin yksinkertainen, että jokainen, joka haluaa, voi löytää sen. Hän on kirjoituttanut sen Raamattuun, josta sen yksinkertaisesti lukea.
Jumala löytyy Jeesuksen kautta. Hän sanoi olevansa ainut tie Jumalan luo. Ja myös "tie, totuus ja elämä".
- ...ja elämä?" Millaisen elämän hän antaa? Hän sanoi antavansa "yltäkylläisen elämän". Siinä ei ole kyse siitä millainen tai missä asemassa ihminen on täällä. On sitten köyhä ja kipeä tai jopa riutuu kuolemansairaana, Jeesus antaa yltäkylläisen hengellisen, sisäisen elämän täällä. Ja Taivaan Kodin sen jälkeen! Parhaat päivät on Jeesukseen turvautuvalla aina edessä päin tämän elämän jälkeen.
Kun lukee Raamatusta vaikka jostain evankeliumista mitä Jeesus opetti ja mitä hän teki ristillä, sitä kautta alkaa tutustua ja saada yhteyden siihen Jumalaan, jonka kädessä on ihmisen elämän tarkoituksen avaimet. Raamatussa sanotaan, että Jeesus on ostanut meidät pois "isiltä perimästämme tyhjänpäiväisestä elämästä". Tämä tapahtui silloin kun hän oli ottanut meidän väärät tekomme omakseen, ja kärsi niiden ansaitsemaa rangaistusta ristillä.
Jumala on myös luvannut, että häntä kaipaava ja etsivä löytää Hänet. "Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan."
Mistä liikkelle? - Pyydä vaikka, että "jos siellä ylhäällä on joku Luoja, niin johdata ja opeta minua löytämään sinut". Lue sitten vaikka Johanneksen evankeliumi läpi, ja mieti sitä elämän tarkoituksen näkökulmasta. - Jos se, mitä Jeesus kertoo olevansa, on totta, mikä silloin olisi sinun elämäsi tarkoitus? Kun ihminen etsii tietä rukoillen, Jumala johdattaa totuuden tuntemiseen. Hän on luvannut: "Minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen".
Kirkastuvaa kevättä sinulle, tärkeä ja Jumalalle rakas ihminen!- Alkup.
Olit jaksanut kirjoittaa niin pitkästi. Olen varma, että sinunkin viestistäsi saan apua, kuten muistakin. On ollut ihana tuntea, että on ihmisiä, jotka välittävät ja haluavat auttaa kukin omalla persoonallisella tavallaan ja niillä tiedoilla, mitkä ovat tulleet kohdallani mieleen.
Kommentoinpa sinunkin kirjoitustasi.
Niin se on, että kun ei enää toimi toisten hyväksi, eikä ole enää tunnetta tarpeellisuudesta, ei myöskään löydä syytä, miksi olla täällä. Olisipa se ihana, että tämä tarkoituksen etsintä olisikin uuden elämän alku.
Sanoit, että ihmisellä on tarkoitus ja valtava arvo joka tilassa. Olisipa näin. Kun vanhuksia ja monia ihmisryhmiä kohdellaan Suomessakin vähätellen, ei tunnu, että arvoa olisi juuri kenelläkään heikolla - itsellänikään.
Minulla on ollut aina tämä lapsenusko Jumalaan ja Jeesukseen, enkä ole löytänyt Jumalaa tai tullut uskoon siten kuten monet. En siis oikein edes ymmärrä, miten se tapahtuu. Minä siis uskon täysin. Olen rukoillut kovasti terveyttä ja silti olen pienestä asti sairastellut kovasti. Olen kiittänyt terveemmistä päivistä ja olen kontannut ja itkien pyytänyt Jumalalta apua huonoina päivinä. Huonomminkin voisi olla - voisin olla vaikka halvaantunut, tai kuuro tai sokea tms.
Oikeasti iloitsen toimintakyvystäni, vaikkei se niin hyvä olekaan kuin toivoisin.
Kirjoitit: "Jumala on myös luvannut, että häntä kaipaava ja etsivä löytää Hänet". "Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan."
Tätä minä olen niin pyytänyt ja rukoillut ja olen lukenut Raamattua, olen luvannut Jumalalle vaikka mitä, jos hän antaisi minun kokea hänen rakkautensa, mutta valitettavasti minun on sanottava, että vain harvoin - tosi harvoin, olen hetkellisesti kokenut, että Jumala ei ole minua hylännyt. Tiedän, että monet ovat samoin anoneet, etsineet ja kolkuttaneet - saamatta vastausta.
Olen vilpittömästi iloinen kaikkien niiden puolesta, jotka ovat saaneet löytää Jumalan/Jeesuksen, ovat saaneet tulla uskoon ja löytäneet sitä kautta elämälleen syvemmän merkityksen.
Kirjoitit ohjeita, mistä liikkeelle ja noin olen toiminut ja lukenut paljon raamattua ja olen ihan kerjännyt, että Jumala johdattaisi ja opettaisi minua löytämään Hänet Jeesuksen kautta - mutta enempää en ole saanut uskoa, mutta ei uskoni vähentynytkään ole. Edelleen minä joka ilta rukoilen ja joskus päivälläkin. Ihmettelen vain suuresti, miksi ja miten tämä elämä on niin raskasta minulla ja monella ja miksi niin moni jää ilman apua!
Kirjoitit kauniisti:
Kirkastuvaa kevättä sinulle, tärkeä ja Jumalalle rakas ihminen! Samaa toivon Sinulle Jumalalle rakas ihminen!
- Sami A
Elämäntarkoitus on tulla eläväksi ja elää sekä kertoa muille
ihmiselle elämästä, eläväksi tekevästä Jumalasta, jotta hekin saisivat elää.
Ihminen voi olla kuollut, vaikka hän kävelisi maankamaralla.
Se että kuollut kuolee on vain luonnollinen seuraus hänen tilastaan. Elävä ei koskaan kuole, ja vaikka hän kuolisi, hän eläisi.
Elämä on yliluonnollista ja kuolema luonnollista.
Elämäntarkoitus merkitsee jollekin tahdon ja suunnitelmien toteutumista, jolloin ihminen mittaa ”elämän laatua” saavutusten mukaan. Varsin yleinen mittari on myös raha. Uskotaan, että jos rahaa on paljon, niin ihminen elää enemmän. Köyhien elämä on näin ajatellen sangen vähäistä.
Itse olen sitä mieltä, että asema, raha tai ihmissuhteet eivät tee meitä eläväksi. Elämä ei ole aineellista, jos se olisi se katoasi, niin kuin katoaakin. Jäljelle jää vain elämä, joka ei voi lakata.
Lähtökohta on henki, joka on ollut elävä, on elävä ja on oleva elävä joka on tekevä eläväksi sellaisenkin kuoleman tyyssijan kuin ihmisen
”jollei nisunjyvä putoa maahan ja kuole, ei se koskaan (missään olosuhteissa, milloinkaan) kanna (itse itsessään) hedelmää” (Jumalan elämää).- Alkup.
Kiitos Sami viestistäsi.
Olen samaa mieltä, ettei asema, raha tai ihmissuhteet eivät tee meitä eläväksi, mutta kyllä niiden laatu/määrä voivat aika paljon vaikuttaa siihen, millainen elämänkulustamme muodostuu.
Moni sanoo, ettei raha tee onnelliseksi. Niin varmaan onkin, mutta varmaa on myös se, että jatkuva rahanvähyys voi tehdä ihmisen onnettomaksi, sillä on tosi stressaavaa, ettei voi hankkia edes välttämättömiä asioita, jotkut eivät edes saa välttämättömiä lääkkeitään.
Nolottaa kulkea huonoissa vanhoissa vaatteissa ja kengissä, vaikka se onkin vain "maallista", mutta täällä maallisessa meidän on vain elettävä. Toki olisi ihana saada kaikkien niiden rukoustensa jälkeen kokea todella "elävänsä Jumalan ohjauksessa"
Mietin vielä sitä, että miksi jotkut kuten minäkin kokevat elämänsä olevan tarkoituksellista vain silloin, jos he elävät muita auttaen? Mitä mieltä sinä Sami olet tästä?
- sunnyriver
No, kyllä oma tarkoitukseni ainakin on
lähteä aikanani taivaaseen ja saada niin
monta ihmistä lähtemään samaaan suuntaan!
Tervetuloa mukaan!
Täällä puolen rajan elämä tosiaan voi olla
raskasta. Ei ole työtä, ei terveyttä, ei
aina ystäviäkään. Mutta kivut ja vaivat
jäävät ajan rajalle, taivaassa on vain
ilo ja rakkaus.
Itse olin lapsenuskossa, sitten jonkun 15 vuotta
sitkeä sissi eli Jumalalle kapinallinen.
Siinä vaiheessa, kun avioliitto oli menossa karille, totesin, että omat voimat systeemissä eivät riitä. Muistin, kuinka lapsuudenkotini naapurissa oli vaimo, jolla oli tosi vaikea mies. Ja vaimo silti jaksoi rakastaa miestä.
Vaimo oli uskossa ja niinpä päättelin itse
omissa ongelmissani, että Jumalalla on voimaa.
Eli oli pakko nöyrtyä pyytämään Jumalalta
lisävoimaa systeemiin. Jumala vastasi rakkaudellaan ja on auttanut siitä lähtien,
neljännesvuosisadan verran.
Ei niitä vaikeuksia totisesti puuttunut ole,
mutta on paljon mukavampi kulkea, kun tietää,
että Jumala kulkee mukana.
Siunausta sinulle!
Ja se elämän iso tarkoitus: Tulla Jumalan
rakastamaksi! Antaa Hänen rakastaa meitä,
omia luotujaan, omia rakkaitaan. - annan linkin
Poikkeapa täällä:http://p1.foorumi.info/majis/index.php
Kannattaa kirjautua sisään, sillä siten pääsee kaikille sivuille, kuten esim.rukouspalstalle.
Siunausta elämääsi t.ystävä- Kansalainen2
Älä hyvä ihminen hae sitä ainakaan kristinuskosta. Kristinuskon keskeinen oppi on raaka sadomasokistinen ja pitäisi hylätä hulluna. Tarkoitan tällä anteeksiannon oppia. Jos Jumala halusi antaa anteeksi syntimme, miksei hän yksinkertaisesti antanut niitä anteeksi kiduttamatta ja teloituttamatta itseään maksuksi ja samalla tuomiten kaukaiset tulevat juutalaiset sukupolvet maksumiehiksi ja vainoon "Kristuksen tappajina". Tehdäkseen itseensä vaikutuksen Jeesus kidutti ja teloitutti itsensä epäsuorana rangaistuksena symbolisesta synnistä, jonka teki olematon yksilö (Aatamia, perisynnin tekijää ei ollut olemassa. Paavalihan ei tätä tiennyt, mutta Jumala kaikkitietävänä ilmeisesti tiesi. Iljettävä tarina. Lukaisepa Hepr.9:22, saat selityksen.
Etsi elämän takoitusta vaikka seksuaalisuudesta tai hyvästä lounaasta.
Löydä se itse määräämättömässä aikajanassa: olet sitten tenava tai murrosikäinen, keski-ikäinen, eläkkeelle valmistautuva tai siellä oleva kuka hyvänsä !
Elämä on julmaa jo ennen kuin olemme päättäneet syntyä tähän tunnettuun olevaisuuteen, täällä eivät päde mitkään tunnetun maailman lait paitsi ne johon maahan sillä hetkellä olet syntynyt, kun olevaisen kuoriin sukupuolesta riippumatta olet kehittynyt, vanhempasi mukaanlukien.Olemisen tarkoituksen löydät sitten vanhempiesi tai "ottovanhempiesi" kasvatuksen tuloksena, viisastunut olevainen, toivoakseni tähän mennessä.Olevaisen tarkoituksen löytävät ne jotka kunnioittavat auktoriteetteja eri muodoissaan erityisesti painoarvaltansa ylipainoiset, toivottavasti oman itsensä tähden, ymmärrätkö ? Jos omaisit kenraalin älykkyyden 20-vuotiaana, mutta kehosi ominaispaino ei vastaa tarkoitustaan, niin jossain asiassa on parantamisen varaa, eikö niin ?- Nimetön
- Nimetön
Tule Jeesus sydämeeni, kiitos että annat KAIKKI syntini anteeksai ja annat rauhan nimessäsi. Johdata minua uskon tiellä ja oikeaan seurakuntayhteyteen. Amen. jää rakas ihminen tämän rukouksen turvin odottamaan ja katsomaan mitä Herra sinun elämässäsi tulee tekemään!!!
- WeijoLindroos
Tässä linkissä lisää sitä asiaa:
http://www.Jeesus-on-Herra.com/ahdasportti.htm
Jeesus on Ainoa Pelastaja!
___________________________ WeijoLindroos kirjoitti:
Tässä linkissä lisää sitä asiaa:
http://www.Jeesus-on-Herra.com/ahdasportti.htm
Jeesus on Ainoa Pelastaja!
___________________________Tyyppi on paineessa ja sä syyllistät lisää. Etkä varmaan edes häpeä!
Onko sinulla tarjota jotain muuta kuin todellisuuspakoa? Sitä saa kaupastakin ;o)- uskova Lähimmäinen
UskonnotonLähimmäinen kirjoitti:
Tyyppi on paineessa ja sä syyllistät lisää. Etkä varmaan edes häpeä!
Onko sinulla tarjota jotain muuta kuin todellisuuspakoa? Sitä saa kaupastakin ;o)Sää alat poika oppia. Ehkä vielä pääset todellisuuden pakoilusta.
Voit TULLA uskoon.
Kuuntele vaan Vekeä.
- N55 taas
Hei Alkup, kirjoitin tuonnemmaksi jo yhden kommentin. Luin koko viestiketjun läpi ja niin ollen aika monta kirjoitustasi. Olen melko lailla samassa tilanteessa, jokseenkin saman ikäinen nainen. Tuntuu että kommunikoimme jokseenkin samalla tavalla - tai ainakin niin, että ajatustenvaihto olisi antoisaa.
En keksinyt muuta keinoa yrittää ottaa yhteyttä, joten laitan tähän väliaikaisen meiliosoitteeni, jonka voin poistaa myöhemmin, vastasitpa tai et:
[email protected]
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Räppäri kuoli vankilassa
Ei kuulemma ole tapahtunut rikosta. Sama vahinkohan kävi Epsteinille. https://www.hs.fi/suomi/art-2000011840869.html "904219Välillä kyllä tuntuu, että jaat vihjeitä
Mutta miten niistä voi olla ollenkaan varma? Ja minä saan niistä kimmokkeen luulemaan yhtä sun toista. Eli mitä ajatella293203No kyllä te luuserit voitte tehdä mitä vaan keskenänne, sitä en ymmärrä miksi pelaat,nainen
Pisteesi silmissäni, edes ystävätasolla tippui jo tuhannella, kun sain selville pelailusi, olet toisen kanssa, vaikka ol452340- 351358
- 10939
- 134931
- 6894
Masan touhut etenee
Punatiilitalon tietotoimiston mukaan Masa on saanut viimein myytyä kämppänsä ja kaavoittaa uudelle lukaalille tonttia pa12832Naisten ja miesten tasoeroista
Oletteko huomanneet, että naisissa ylemmän tason naiset ovat sinkkuja, ja miehissä alemman tason incelit? Toimivat paris124776- 11770