Joku pyysi minua "puolustamaan" uskoani.

Vaikka en todellakaan tunne tarvetta puolustaa Raamatun sanomaa - aivan kuin se olisi jotenkin epäilyttävä. Niin kerron tässä JÄLLEEN - missä ikuisen piinan uskon juuret ovat - koska ikuisen piinan oppi ei ole raamatullinen vaan ihan jotain muuta.

Alla siis siitä mikä on historiallinen asiain kulku kirkon ikuisen piinan opille ja vähän siitäkin että mistä se on saanut alkunsa.

Ikuisen piinan uskon alkujuuret ovat tosiasiassa kaukana pakallisissa uskonnoissa – kun taas se Raamattu ei sisällä IKUISEN PIINAN USKOA – mikä luonnollisesti erottaa Raamatun Jumalan kaikista piina-jumalista ja uskonnoista..

Näistä vanhoista pakanauskoista - jonkinlaisen kuoleman ja sielun kuolemattomuuden sisältävistä uskonnoista - on esimmerkiksi Zarathustralaisuus sellainen, Zarathustralaisuus syntyi Persiassa ehkä joskus 1400 eaa. Sen perustajaksi sanotaan profeetta Zarathustra. Tosin Zarathustran itsensä on jopa epäilty olevan pikemminkin myytti kuin todella elänyt henkilö). Oli kuinka oli niin Zarathustralaisuudessa uskotaan, että kuoleman jälkeisessä elämässä ihmiset saavat palkinnon tai rangaistuksen elämänsä aikana suorittamista teoista. Nykyäänkin on zarathustaralaisia noin 150 000 ja Teheranissa on yhä toiminnassa oleva zarathustralainen "Tulen Temppeli".

Mainittakon sekin, että yksi Zarathustralaisten vanhoista jumalista "Avesta Mithra" (1200 eaa) esiintyi myöhemmin itsenäisenä uskontona Rooman valtakunnassa jossa se kilpaili kristinuskon kanssa, mutta kiellettiin kun kristinusko tuli Rooman ”ainoaksi” uskonnoksi.
***
Helvetinuskon ANTIIKIN ajan tausta tulee esimerkiksi Homeroksen (eli 700 eaa) Haadeksesta .. (joka kreikkalaisen tarun mukaan on eräänlainen kuolleiden valtakunta) ja Platon'in (427 - 347 eaa) mietteistä sielun kuolemattomuudesta.

Länsimaihin helvetinusko tuli siis kreikkalaisen filosofian ja jumal-taruston kautta. Homeroksen Haades maailma ja Platonin ajatukset sielusta ja sielun kuolemattomuudesta ovat kaksi helvetinuskon kivijalkaa kreikkalaisesta mytologiasta - josta ne siirtyivät kristinuskoon Uudentestamentin kautta joka kirjoitettiin alkujaan kreikankielellä.

Roomalaisen "helvetin" kuvauksen voi löytää Vergiliuksen (79 > 19 eaa) "Aeneis" runokokoelmasta - minkä muuten katsotaan olevan Rooman kansalliseepos.

Kristinuskon alkuaikojen jälkeen - kristittyjen määrän lisääntyessä sen alku vuosisatoina - syntyi eräänlainen ”sulautuminen” kristinuskon ja Rooman valtakunnan kreikkalais-filosofisen / hellenistisen kulttuurin kanssa.
Varsinkin 200-luvulla eläneen Plotinoksen kreikkalais-intialaiseen ajatteluun perustuvat UUS-PLATONISTISET virtaukset panivat vauhtia kristinuskon erottautumiseen juutalaisilta juuriltaan > Rooman valtakunnan kirkoksi - siis katoliseksi kirkoksi.

Katiólisen kirkon syntymää helpotti merkittävästi keisari Konstantinuksen kristinuskoa suosiva politiikka, jonka seurauksena esimerkiksi kristittyihin kohdistuneet vainot loppuivat. Ja vaikka Konstantinus ei itse ottanut kastetta ennen kuin kuolinvuoteellaan v. 337 – oli se kuitenkin hän joka kutsui koolle ensimmäisen kirkolliskokouksen vuonna 325, kokouksen jonka tarkoituksena oli ratkoa opillisia riitoja..
Siellä kirkkoisät vetivät suuret linjat kirkon opetuksille johon sisältyi myös käsite kuoleman jälkeisestä elämästä – sen kreikkalaisen ajattelutavan ja filosofian mukaan mukaan mikä oli hallitsevana sen ajan ajattelutavassa ja jonka juuret juonsivat kauas esihistorialliseen pakanuuteen.

Tosin keisari Julianus (joka ei ollut kristitty) yritti vielä 300-luvun puolivälissä palauttaa vanhojen uskontojen aseman Rooman valtakunnassa – mutta kun keisari Theodosius 300-luvun lopulla kielsi muiden uskontojen (kuin katolisen kirkon) harjoittamisen oli silloinen maailma tullut ”kristityksi”. Kristittyjen lukumääränsä kasvoi tämän jälkeen nopeasti, varsinkin sen jälkeen kun muiden uskontojen temppelit hävitettiin ja kaikki valtion virat annettiin v. 416 keisari Theodosiusen käskystä ”kristittyjen - siis katolisen kirkon viranhaltijoiden” haltuun, silloin myös Ateenan kreikkalainen filosofikoulut lakkautettiin. Kirkon valta oli täydellinen..

Sen ajan kirkon valta-asemaa osoittaa hyvin sekin, että ne vainot joita muiden uskontojen hävittämisen yhteydessä oli - kohdistuivat usein myös kristinuskon omiin - ”vääräoppisiin” siis ei katolisiin kristittyihin...

Vaikka yllä otin esiin vain murto osan vanhoista pakanallisista helvetinuskoista (tai miksi sitä milloinkin sitten kutsuttiinkin) voi jo tästäkin nähdä on helvetinuskon juuret aika sekavat ja siksi on helppo ymmärtää että se kirkon klassillinen helvettimalli joksi helvetti tänään helvetinuskossa ajatellaan - ei ollut läheskään ”valmis” 400 luvulla - vanhan kirkon käsitykset poikkesivat paljon siitäkin mitä sittemmin keskiajallakin ajateltiin helvetistä – alku aikoina käytiin myös katolisessa kirkossa kiistaa siitä onko helvetinusko raamatullinen vai ei - esimerkiksi oli uskovaisten keskuudessa jonkin aikaa vallalla sellainenkin helvetinusko (eräänlainen kompromissi), että kaikki pelastuvat eräänlaisen ”helvetin tulen” kautta - jossa heidät puhdistetaan pahuudestaan Jumalan eteen kelpaaviksi - mistä sittemmin tuli ns. katolisen kirkon kiirastuli.
***

Jokainen joka lukee Raamattua Pyhän Hengen ohjauksessa ja ilman omia ennakkoluuloja voi helposti todeta, että Raamatussa ei ole helvetinuskoa – vaan se on muualta tullut historiallinen pakanallinen harha.. ei kenenkään tarvitse edes tutkia historiaa – jos ei halua – Jumalan Sana sanoo sen sille joka kuuntelee..