en uskalla mennä ulos

Kyllä muakin josksu pelotti, mutta nyt vaan olen mennyt reilusti ohitse! Toisalta olenkin pitkähkö rujon näköinen mies.. Joten.. Mutta kyllä toisinaan silti saa pelätä. Viimeksi silloin kun bussissa yksi alkoi esittelemään asetta ja sanoi "en ole väkivaltaa ihannoiva, olen vain väkivaltainen"

Hullut pitäisi saada pois kaduilta.

Pyrin välttämään kauppareissujen lisäksi turhia kävelyitä.

ei kannatakaan mennä mihinkään, juuri tuollaisia idioottihuutelijoita siellä vain on. Joskus vituttaa kun illalla tulee nälkä, eikä jääkaapissa ole mitään, eikä kauppaankaan voi mennä, kun ei uskalla. Olisi lähellä sellainen 24h tuntia auki oleva kauppa...

Nyt kuule otat ihtees niskasta kiinni ja varaat ajan oman terveyskeskuksen lääkärille, hän osaa varmasti neuvoa sua sit eteenpäin ja määrätä oikeanlaista lääkitystä. Ei tuommosen olon kanssa tarvitse kenenkään elää, elämä on nauttimista varten - ei pelkäämistä. Ja usko pois, minä tiedän mistä puhun.

Kyllähän täällä Suomessa tapahtuu kaikenlaista, kun suuri osa suljetulle laitokselle kuuluvista mielisairaista on jätetty pelkän avohoidon varaan ja väkivaltarikollisia kohdellaan silkkihansikkain mistään diagnooseista riippumatta. Kuitenkin riski sille, että juuri sinä joutuisit täysin viattomana sivullisena jonkun sekopään hyökkäyksen kohteeksi, on aika pieni. Kaikkein pahamaineisimpia paikkoja on tietysti hyvä välttää yön pimeinä tunteina eikä terveestä varovaisuudesta muutenkaan ole haittaa, mutta normaalilla maalaisjärjellä pärjää jo pitkälle. Sekin on hyvä muistaa, että kaikkeen elämiseen liittyy riskinsä: Kuka tahansa voi jäädä auton alle ylittäessään suojatietä keskellä kirkasta päivää, vaikka noudattaisi liikennesääntöjä ja olisi muutenkin varovainen. Edes kotiin jääminen ei ole riskitöntä: Tapaturmainen kuolema voi kohdata kotona myös nuorta ja tervettä, ja vaikka välttyisitkin onnettomuuksilta, eiköhän se pelkojen takia kotiin jääminen vaikuta pitkällä tähtäimellä henkiseen hyvinvointiisi... Koita siis miettiä, mitä riskejä olet valmis ottamaan elämänlaatuasi parantaaksesi. Jos et yksin pysty ratkaisemaan ongelmaasi, voisitko jutella tilanteestasi vaikka jonkun psykologin kanssa? Toinen vaihtoehto on etsiä vertaistukea esim. netin kautta. Kaikkein parasta olisi, jos löytäisit samoilta seuduilta jonkun kaverin jonka kanssa voisitte yhdessä kohdata pelkonne vähän kerrallaan, mutta pelkkä kirjoittaminenkin voi auttaa todella paljon.

Mulle ei onneksi ole vielä käynyt noin, mutta kyllähän se ilta/yöaikaan ulkona yksin käppäileminen tuntuu hieman "pelottavalta". Sen takia hoidan kaikki mahdolliset asiat päivisin valoisaan aikaan ja illalla olen sitten visusti neljän seinän sisällä.

Ite en viikonloppusin samasta syystä mihinkään halua yksin mennä. Kaverille tapahtu yks kerta jopa niin, että illalla yksin oli tulossa tyttökaveriltaan kotiin kävellen ja joku tyyppi vaan tuosta vaan löi turpiin. Siis tyyppi jota kaveri ei ollu koskaan ennen nähnytkään. Siinä pari sen lyöjän kaveria vähän naureskeli kun kaveri sitten hetken ihmeteltyään lähti jatkamaan kävelyä. Huonommin olis todennäköisesti käyny jos olis siinä alkanu jatkaa tilannetta kolmea tyyppiä vastaan.

Paitsi etten pelkää pelkästään hakkaamista. Vaan yleensäkin ihmisiä, kärsin sosiaalistentilanteidenpelosta niin ettei välttämättä uskalla ulos mennä. Koiran kanssa on pakko kuitenkin käydä illallakin ulkona ja silloin usein on pelko perseessä. Etenkin teinien/nuorten aikuisten ohittaminen on minulle erityisen vaikeaa. :(

Itse en lähde pimeän tultua minnekään. Kaksi kertaa on kimppuuni hyökätty illalla ja hakattu/ryöstetty, kolmas kerta voi olla jo kohtalokas.

vielä pari vuotta sitten saatoin tollasilla 8-10 bissen pohjilla jalkautua kaupungille fiilistelemään,mutta paskaahan siellä vaan sato niskaan,uhkaavia tilanteita jonku verran ja kerran tuli nyrkistä joltain tupakan pummaaja pelleltä,jonka kaverit huus vieressä hakkaa se! nyt on realistisempi maailmankuva ja ymmärrän,että sosiaalisesti lahjattomana hintelänä ja helppona uhrina ei sieltä mitään muuta voi saadakkaan ku mustan silmän! esim. miellyttävä seura on aika utopiaa ainaki stadissa!

Kun pelkään nähdyksi tulemista, on pelko tietenkin minulle varsin tuttu tunne. Mutta kuitenkin olen tavallisesti yksin liikkeella kun kuppilassa olen käynyt. Kannattaa mahdollisimman huomaamatta sivuuttaa känniääliöt.

Ps. venlafaksiini auttaa minulla huomattavastikin vähentämään pelkotilojen voimakkuutta. Se myös "potkii" välilllä mukavasti ;).