Pari pientä kysymystä setä!

Viipyy hamekangaspinkan alla tutti suussa ja paska housussa.

PappaManninen kirjoitti:

Viipyy hamekangaspinkan alla tutti suussa ja paska housussa.

Ensinnäkin Lenin ja Neuvosto-Venäjä noudatti Suomen vallankumouksellisten tapahtumien suhteen siitä leniniläistä periaatteetta, ettei vallankumousta viedä pistimin. Tosin sanoen Suomen tilanteeseen vuonna 1918 soveltaen: Neuvosto-Venäjä ei Suomessa olleiden joukko-osastojen toimesta puuttunut valkolahtareitten aloittamaan luokkasotaan eikä joukkoineen hyökkäillyt yli rajan valkoisia vastaan! Luokkasota oli siis Neuvosto-Venäjän mielestä Suomen sisäinen asioita.

Tämä lähtökohta näkyi jo bolshevikkien kansallisuuspolitiikassa, jota ilman Suomen itsenäisyys olisi vuonna 1917 jäänyt haaveeksi. Se näkyi siinä, että Suomessa olleet venäläisjoukot saivat myös tältä pohjalta vuoden 1917 loppuun mennessä ohjeet, joissa todettiin, että Suomen sisäisiin asioihin puuttuminen “…ei ole ainoastaan sopimatonta, vaan laitontakin, sillä Suomi on nyt itsenäinen maa, joten sillä on omat lakinsa ja oikeutensa, joita ei missään tapauksessa saa loukata”. Ja suurin osa noin 100 000 miehen venäläisjoukoista oli kotiutettu jo 1917 loppuun mennessä. Suomessa laskettiin olevan luokkasodan alkaessa vielä noin 40 000-60 000 miehen venäläisjoukot.

Toki venäläissotilaita oli taistelemassa lahtareita vastaan kaikkiaan juuri tuon noin 3000 sotilaan verran ja apujoukkoja punaisille tuli Venäjältäkin, niin tehdastyöläisistä muodostettuja joukkoja kuin vakinaisenkin armeijan sotilaita. Mutta kyseiset joukot olivat vapaaehtoisia ja heidän merkityksensä rintamatilanteiden osalta melko vähäinen. Tämän ovat monet historiantutkijatkin todenneet. Huomattavasti merkittävämpi oli se, että Neuvosto-Venäjä myös lähetti aseita ja viljajunia ja muita tarvikkeita.

Mutta miksi Neuvosto-Venäjä ei sitten vetänyt loppuja joukkojaan samalla Suomen itsenäisyyden vahvistamisen kanssa, antaa suhteellisen osuvan vastauksen sotilaalliselta kannalta Suomen aluekomitean silloinen puheenjohtaja I. Smilga vastatessaan joulukuussa Svinhufvudin senaatin vaatimukseen venäläisjoukkojen poisvetämisestä. Ja näin Smilga: ”Jokainen ymmärtää, että me emme voi jättää Pietariin johtavia teitä avoimiksi, ennen kuin rauha on solmittu. Siksi me pidämme tätä senaatin vaatimusta julkeutena, joka ei ansaitse vähäisintäkään huomiota. Me lähdemme itse, heti kun se käy mahdolliseksi.” Eli venäläisen sotaväen ja laivaston läsnäolo ja vartiotoiminta tuolloin Suomessa perustui Saksan mahdollista hyökkäystä vastaan.

Eikä Suomea oltu niin punaisten kuin bolshevikkienkään toimesta liittämässä Neuvosto-Venäjään. Tämä tulee esille mm. maaliskuun 1. päivänä 1918 solmitussa punaisen Suomen ja Neuvosto-Venäjän sopimus, joka nimenomaan turvasi Suomen itsenäisyyden. Sopimuksella Venäjä myös luovutti Suomelle Petsamon alueen. Tämä sopimus oli täydellinen vastakohta valkolahtarien ja Saksan 7.3.1918 solmimille sopimuksille, jolla Suomen itsenäisyydestä tehtiin käytännössä loppu vain kolme kuukautta itsenäisyysjulistuksen antamisen jälkeen.