Tein analyysin tilanteestanne.

jaahas...asia vain menee monesti niin, että ihminen kokee esim. kiusaamisen ja tulee aremmaksi ja varovaisemmaksi mistä seuraa se, että sairaat ihmiset ottavat silmätikuksi helpommin uudestaan. Varovaisuus tulkitaan umpimielisyydeksi tai muuten ei osata lähestyä.
Yhteisöissä pörrää sairaita ihmisiä jotka eivät kykene kohtaamaan omaa pahaaoloaan vaan etsivät pahallaololleen jotakin purkautumis väylää. On kätevää etsiä joku jonka elämää ja muuta alkaa ruotia. Joukossa on juuri näitä "diplomaattisia" yksilöitä jotka eivät viitsi joukossa jonkinlaisen johtoaseman ottaneelle laittaa kampoihin vaan luovivat eteenpäin. Nämä ovat kiusaamisen mahdollistajat.
Kun ihmistä on kiusattu jo useammin alkaa viha kerääntyä ja vihasta kasvaa aikapommi joka räjähtää.. ( jos sitä ei kiusattu ala tietoisesti purkamaan) joko itseen kohdistuen tai muihin.
Jotkut alkavat itse kiusaajiksi, mutta luulen, että täällä olevat ovat senverran humaaneja että ovat valinneet yksinäisyyden. ( siis ne joiden taustalla on kiusaaminen)
Kapina voi olla positiivista, ihminen arvostaa itseään niin paljon, että ei suostu rooleihin joita muut ( sairaat ihmiset) hänelle tarjoavat.
Epluuloisuuden ja varautuneisuuden ymmärtävät ne jotkaovat tulleet kaltoin kohdelluksi useamman kerran. Tässä ei nyt kyse mistään uhri roolista vaan todellisista tilanteista joissa ihminen on ollut uhri. Olen huomannut, että jollakin tavalla kasvatuksesta oman heikkouden kieltämisestä ( lapsena? nuorena?) kasvaa ihmiseen uhrin syyllistäminen. Kun ihminen joutuu syyttömänä väärinkäytön kohteeksi se on raastavaa ja tuskallista todeta on helpompi kiertää asia.
Uhrin roolin omaksuminen ja oikea uhriksi joutuminen ovat eri asioita.
Eivät uhreiksi joutuneet välttämättä näe elämässään muissa asioissa itseään uhreina ja voivat nähdä myös omat huonommatkin puolensa.

hienotunteisuussyistä analysoimatta tämän "analyysin".

hyvä yritys.

Varmasti osa kokeekin kapinallisuutta mikä on täysin luonnolista aluksi mutta kyllä se eristeneisyys aiheuttaa sen ettei sitä enää haluakkaan tutustua ihmisiin ja se tulee yhä vaikeammaksi.

Syy noihin "itsemurha" uhkauksiin yms. on aito epätoivo jolloin henkilö ei tiedä miten toimia. Hänellä on tunne että olipa hän yksin tai yrittäisi luoda kontaktia hänen tilanteensa ei tule paranemaan.

Tuo mitä sinä teet on rankka syyllistäminen mikä minun puolestani on äärimmäisen kuvottavaa.

Sinusta tulisi erinomainen keittiöpsykologi ja varmasti hyväksyisivät sinut nykyisellään psykiatriksi jopa. Sen verran paska taso on tuolla osastolla nykyään.

Muuten...osasta yksin olleista ja yksinäisistä tulee oikeasti noin sata kertaa kovempia kuin niistä jotka ovat tottuneet sen lauman tukeen. He eivät vain jaksa toimia ryhmässä.

"Tällä palstalla 100% "eristäytyjistä" kärsii ns. kapinalliskompleksista ja sen johdannaisista."

Jos tapaisin sinut kadulla niin tuosta lausunnosta saisit varmasti turpaasi. Onko tullut mieleen että osa yksinäisistä ei yritä kapinoida ketään vastaan ja heillä on helvetin huono olla. Niinkuin sinullakin olisi sen selkäsaunan jälkeen.

Jos tarkoituksesi oli jotenkin auttaa tämän palstan ihmisiä, en usko sinun siinä onnistuneen.

Vaikea uskoa, että analyysistäsi olisi apua rikkahippusen vertaa yhdellekkään tämän palstan lukijoista.
No, mielipidepalstahan tämä tietysti on...

Yksinäiset ihmiset eivät kaipaa lokaa niskaansa.
Otaksunkin koko aihepiirin olevan sinulle vieras.
Kirjoituksesta henki täydellinen empatian puuttuminen.

Ihan tahallani olen masennukseen sairastunut joo.

"mutta ajattelee virheellisesti: "Nuo minut tähän jamaan järkkäsivät, niin saavat kyllä hoitaa asiani kuntoonkin!" Jos henkilön kanssa ei olla yhtä mieltä, alkaa kiristys: "Mä tapan itteni, jos et ala kehittämään mun elämää! Mä haluun ottaa edistysaskelia, mut sun pitää tehdä ne, koska sä ja sun edustama ihmisrotu mut tähän jamaan järkkäsitte!"."

Itse ne edistysaskeleet pitää tehdä, ei kukaan voi tehdä mitään toisen puolesta. Analyysisi on ihan väärä. Itsemurha tehdään koska on niin paha olo, ei sen takia että sillä yritettäisiin saada joku toinen toimimaan puolesta. Itsemurha ei ole mikään itsekäs kiristyskeino, ainoastaan narsistit voisivat niin tehdäkin, mutta koko ihmiskunta ei ole narsisteja, toisin kuin sinun "analyysistäsi" saaman kuvan mukaan. Taidat itse olla narsisti kun tekstisi on tuollaista. "minä tiedän varmasti", "minä olen oikeassa" ajatukset suorastaan pursuavat tekstistäsi. Ajattele nyt muitakin ihmisiä välillä.

Kyllä tuo varmaan joihinkin pätee.. Tosin en nyt ihan noin vahvasti yleistäisi. Varmasti osalla ihmisistä on tuota ns. "uusavuttomuutta".. Toisaalta ihmissuhdeasiat ja ystävyysasiat ym. ongelmat ovat yleensä varsin monimutkaisia ainakin katsojan silmistä ja ulkopuolisen on monesti vaikeaa ymmärtää edes tilannetta...

Usein on vielä se ongelma, että jos tilanne menee tarpeeksi pahaksi niin sen korjaaminen voikin kestää vuosia tai sitten sitä ei saa koskaan korjattua... Omakin tilanne on tuommoinen.

Se on totta, että osalle ihmisistä tulee ns. kapinareaktio ja usein se johtuu useista pettymyksistä ihmisten kanssa, joten helposti tulee tuommoinen reaktio ettei tarvitse ketään.. Toisaalta kukapa ns. huonoja tyyppejä tarvitsisikaan...

Ystävienkin löytyminen voi olla pitkäaikainen prosessi ja pelkkä "mene harrastukseen" (joka on lähes vakiovastaus tälläkin palstalla ystäväkyselyneuvoihin) ei vain ole ihan se toimivin tapa.. Pitää aktiivisesti yrittää saada jos on menettänyt ja kaikilta se ei silloinkaan onnistu...

Usein ystävyyteenkin kuuluu ns. hyötyminen toisesta osapuolesta jollakin lailla/tasolla ja jos henkilöllä ei ole oikein tarjota mitään vastineeksi, niin sitä heikompaa ystävienkin saaminen on. Yleensä mitä paremmin asiat niin sitä helpompi saada ystäviä... Mitä heikommin sitä heikommat mahdollisuudet.. Tietysti riippuu tapauksesestakin ja siitäkin miten hyvyys ja huonous määritellään...

Mitenköhän sä oikeen kuvittelet parantavas maailmaa tolla sun tekstillä? Kuulostaa siltä niinku yksinäisyys olisikin jokaisen oma valinta. Kuulostaa siltä että juuri sinä toimisit noin, jos olisit yksinäinen.

Yksinäisyys on kahden vuorovaikutuksen lopputulos. Siinä on mukana sekä muut ihmiset että yksi yksittäinen ihminen. Ja niiden vuorovaikutuksen lopputuloksena tämä henkilö jää yksin. Se riippuu henkilöstä, mikä milloinkin ärsyttää suurta ihmisjoukkoa, mutta on myöskin tilanteita, joissa ihminen ärsyttää vain yhtä tyyppiä porukasta, ja tämän takia muut haluavat olla enemmän vaikutusvaltaisen ihmisen puolella. Jos haluaisi olla kyseisen yksinäisen kanssa tekemisissä, niin se ei valitetavasti onnistu niin että muut hyväksyisivät tämän. Eli leimautuminen "yksinäiseksi" on se kaikista pahin. Pitää ainakin näyttää siltä että on paljon kavereita, muuten käy huonosti.

Ihmiset toimivat samalla tavalla kuin apinalauma. Meillä on samalaiset alkukantaiset sosiaaliset vietit kuin muillakin laumaeläimillä. Loppupelissä tilanteeseen auttaa kaikista eniten se että näyttä siltä kuin olisi tosi suosittu, vaikka ei todellisuudessa olisikaan. "Leimautuminen" yksinäiseksi on nimittäin se kaikista pahin. Ihmiset inhoaa sitä (en minä) ja syrjivät sitä ja häpeävät sitä. Tuntuu siltä että sillä itse persoonallisuudella ei itseasiassa olekkaan mitään tekemistä koko asian kanssa - vaan jos kyseinen tyyppi vaan onnistuu näyttämään siltä että "kaikki muutkin pitävät minusta, niin sinunkin on pakko pitää minusta". Musta tuntuu että se on oikeesti noin yksinkertaista.

Mulla on nimittäin yksi hyvä todistus tohon. Nimittäin itse tulen aina aivan poikkeuksetta hyvin toimeen kahdenkesken ihmisten kanssa, ja varmaan noin 99% niistä, keiden kanssa juttelen, pitävät minua todella mukavana tyyppinä. Ja sitten kun kyseiselle kaverille paljastuu että olenki itseasiassa suuren porukan mielestä ihan perseestä, niin ei enää uskallakaan olla kaverina. Itse en rupea mikskään kouluampujaks tms... vaikka meneekin huonosti, enkä ryhdy tuohon sinun kapinaan mukaan. Siitä ei nimittäin ole mitään hyötyä. Kaikista eniten auttaa, jos onnistuu hankkimaan kaverita jostain muualta kuin tollasesta suuresta laumasta, koska siellä suuressa laumassa ihmiset alkavat käyttäytymään ja luomaan sitä hierarkiaa samalla tavalla kuin apinalaumoissa. Pienissä porukoissa ei esiinnyt tollasta suurta sosiaalista kilpailua ainakaan yhtä paljon, vaan enemmän katsotaan että millainen juttukaveri muuten on, ja miten osaa viihdyttää, onko hyvä moraali, tms...

Toi on kyllä outo toi suuren lauman rasismi yhtä ihmistä kohtaan. Suomi on muuten sosiaaliselta rasistisuudela maailman kärkimaita. Mistä se johtuu?