http://phnet.fi/uutiset/ess_online.php?id=225110
http://phnet.fi/uutiset/ess_online.php?id=225101
Vai oliko syy sittenkin kädettömissä kuskeissa jotka ei osanneet soveltaa vauhtiaan olosuhteisiin?
http://phnet.fi/uutiset/ess_online.php?id=225101
Vai oliko syy sittenkin kädettömissä kuskeissa jotka ei osanneet soveltaa vauhtiaan olosuhteisiin?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kyllä se reilu sohjokerros tempaisee auton mukaansa, kun parikymmentä senttiseen kasaan toisen puolen pyörät osuvat. Tuo tienpitokin on nykyään ajettu täysin alas. Urakoitsijathan saavat bonuksia, kun eivät tee mitään! Ohituksien järkevyttä tietysti pitäisi harkita, jos keskikaistalla on paljon sohjoa. Mutta aina rämisee kun liikenteessä ollaan. Onnettomuuksien olemassaolo on täysin luonnollista ja puhdasta matematiikkaa.
Ei pure nastat sohjoon ei, sohjoon puree vain karkeakuvioiset renkaat, maltillinen ajonopeus, ja taitava kuski.
Darwin valitsee tarkkaan kenet heittää ojaan.
Auto pysyy kyllä tiellä vaikka minkälaisessa kelissä tai sohjossa, mutta kun se kuski ei osaa, eikä tajua pitää sitä vauhtiaan keliin sopivana.
Tämä on totuus, joka ei pala tulessakaan.
Ajoin tässä aamulla pirunmoisessa räntäsateessa ja sohjossa ehjänä perille asti, mutta vauhtia minulla ei ollut koko aikana kuin vain 60-70 km/h
Minua kyllä ohiteltiin jatkuvasti oikein kamikaze tyyliin, niin ei ole ihme, etä aina sitten joltain lähtee auto ohituksen kuluessa käsistä.
Löi minulla sydän kiivaaseen tahtiin, kun ykskin autoilija kaahasi perävaunu perässään ohi.
Sillä olikin jumalatoin kiire. Sillä oli oikein kaksi moottorikelkka sen peräkärrynsä kyydissä ja se ajoi aivan takanani pitkään kytäten ohi pääsyä, mutta minkäs mahtoi, kun liikennettä tuli edestäpäin aamun ruuhkassa.
Sitten kun tuli vähän pitempi rako, se tormasi eille ja peräkärrihän pomppi takana, siis heittelehti ja näytti, että se vie koko yhistelmän ojaan.
Siinä jätkä tempoi puolelta toiselle saadakseen korjattua heittelehtimisen.
Vastaantulevan piti ajaa puoleksi ojaan ja varmaan jarruttaa.
Tämöiset pässit ne sitten aiheuttaa niitä ojaanajoja.
Näinhän se menee. Sitä ajelee "huonossa", eli normaalissa, talvikelissä tietä 80-100 km/h nopeutta, kunnes eteen tulee joku, joka ylivarovaisena ajaa 60 km/h nopeuksia. Ohi siis pitäisi päästä...
Mutta.
Keskellä tietä on 20 senttiä korkea sohjovalli. Jos siitä vetäisee vauhdilla yli, saa esittää todellisia rallimiestaitoja, että auton saa pysymään tiellä. Jos menee hitaasti yli, tarvitsee todella pitkän ohituspaikan, että saa ensin kelattua vauhtia, sitten ohitettua, ja lopuksi hidastettua takaisin normaalinopeuksiin.
Tilanne ei merkittävästi parane ohituskaistaosuuksilla, itse asiassa päin vastoin. Pahimmassa tapauksessa kun koko ohituskaista on sellaisessa kunnossa, että siellä ei oikeasti voi ajaa kuin sitä 60 km/h nopeutta, vaikka viereisellä kaistalla 100 km/h ei olisi mikään ongelma.
Syyllinen onnettomuuten on tietysti se, joka ohituksen kämmää, mutta ohituspaineen luo usein se, joka ylivarovaisesti ajelee siinä tien hyvällä osuudella reilusti muuta liikennettä hitaammin.
Toivottavasti "wiisas autoilija" ymmärsi edes päästää taakseen kertyvän jono ohi säännöllisin väliajoin, kuten lakikin käskee.
Mikä helvetti siinä on, ettei kukaan malta sitä nopeuttaan pudottaa silloinkaan, kun ajokeli luokitellaan huonoksi tai erittäin huonoksi.
Sanoohan sen jo järkikin, ettei ole viisasta aina ajaa sitä suurinta sallituua kaikenlaisissa keleissä, tai ainakin pitäisi sanoa, minulle ainakin sanoo.
Ja vitut, minähän en ala väistelemään ketään ohipyrkiviä, kun kerta keli on huono, niin silloin ei muutkaan saa ajaa kovempaa.
Annan tietä vain rekoille, linja-autoille ja hälytysajoneuvoille. Jos alkaisin väistelemään jokaista urpoa, omasta matkanteostani ei tulisi hevon vitun helevettiä.
Ja kyllä sen ovat viisaammatkin kuin minä sanoneet, että nopeutta pitää pudottaa huonoilla ajokeleillä, ettei sitten aina käy niinkuin aina käy, että jollain urpolla auto syöksyy metikköön tai suistuu vastaantulevan eteen.
On se saatana kumma, ettei sitä vauhtiaan voi koskaan pudottaa, vaan aina pitää mennä pirua kyytiä.
Kyllä sitä jumaliste kerkiää pienemmälläkin vauhdilla, ainaski minäö olen kerinnyt.
Lähden aina niin varhain, ettei koskaan tule kiirettä.
ojissa ne viihtyvät.