Lapin hävitys - huhut ja tosiseikat

Lapin suurtuhosta on puhuttu paljon, ja erilaisia huhuja liikkuu. Melko tarkasti tätäkin asiaa on tutkittu.

Lapin saksalaisjoukkojen komentaja kenraalieversti Eduard Dietlin johdolla suunniteltiin Lapin hävitys viimeistään kevään 1944 aikana. Dietl pyysi Lapin asumusten, teiden ja siltojen todennäköistä kohtaloa anteeksi suomalaisen yhteysesikunnan komentajalta eversti Oiva Willamolta jo huhtikuussa 1944. Dietlin kuoltua kesällä 1944 saksalaiset toteuttivat Lapin hävityksen kenraalieversti Lothar Rendulicin johtamana vetäytymiseensä liittyvänä toimenpiteenä syksyllä 1944.


Päävastuullinen oli saksalainen 20. Vuoristoarmeija, mutta ei täysin. Taistelutoiminta aiheutti vaurioita, joten vieläkin esimerkiksi on epäselvää, lähtikö esimerkiksi Rovaniemen kirkon palo suomalaisten kranaatista vai saksalaisten tuhotyönä. Molemmat mainitaan alkuperäislähteissä.

Huhuja lisää se, että jotkin saksalaisten hävityksiksi mainituista töistä ovat paljastuneet suomalaisten toiminnan tuloksiksi. Syynä on ollut sotilaallinen tarkoituksenmukaisuus (Raumojoen silta Tornion lähellä, saksalaisten selustassa ollut silta Pellossa ym.). Kylmät numerot hämäävät. Olisi järjetöntä ajatella, että saksalaiset olisivat yksin tuhonneet maanteitä pelkästään Oulun läänissä 6575 kilometriä. Numeroihin sisältyvät myös suomalaisten ja neuvostoliittolaisten tuhot.

Kuusamon taas hävittivät venäläiset, ja sitä sivullisen on vaikea ymmärtää ainakaan sotilaallisin perustein. Jostakin syystä tästä on aina puhuttu vähemmän.

20. Vuoristoarmeija toimi osin tarkoituksenmukaisuussyistä, osin kostonhalun vuoksi. Vielä 6.10 Rendulic kielsi hävittämästä suomalaisia asumuksia. Mutta Rendulic ei salannut haluaan kostaa suomalaisten petosta nousta maihin Torniossa (kirje lokakuun 9. 1944: "-- Rovaniemellä poltetaan kaikki valtion omistamat rakennukset kostoksi Suomen armeijan alhaisesta ja kunniattomasta toiminnasta."

Rendulicin käskyä seurasi vuoristoarmeijan pioneerikomentajan kenraali Wuerstin käsky, jossa velvoitettiin tuhoamaan kaikki julkiset rakennukset kaikilla saksalaisten hallussaan pitämällä alueella. Lokakuun 13. Wuerst täydensi määräystään käsittämään kaikki asumukseksi kelpaavat rakennukset heinälatoja säästämättä linjan Ylitornio-Sinettä-Sodankylä pohjoispuolella.

Ilmeisesti käskyä sovellettiin myös Rovaniemeen, jonka tuhoa täydensi 400 tonnia ammuksia sisältäneen junan räjähdys.

Wuerst kielsi hävittämästä kirkkoja, sairaaloita ja kaukana teistä olevia rakennuksia. Tätä noudatettiin joltisellakin tarkkuudella ja suurin osa Lapin kirkoista jäi pystyyn.

Työ oli hyvin järjestelmällistä. Rendulic vihasi kurittomuutta, joten yksityisomaisuuden ryöstäjä saattoi saada kuolemantuomion - vaikka tuo omaisuus olisi sittemmin tuhoutunut tulipalossa. Täydellinen valvonta oli tietenkin mahdottomuus. Ja jos armeijan johto jo oli katkera, mitä sitten miehistö ajatteli?

Sampo Ahto on yleisesti ottaen katsonut syyn viime kädessä ja yleisesti ottaen sotilaalliseksi. Poltetun maan taktiikka kuuluu viivytyssotatoimiin. Suomalaiset itse harjoittivat samaa talvisodan suojajoukkotaisteluvaiheessa. Ja olihan saksalaisille hyötyä. Teiden ja siltojen hävittäminen hidasti.

Rakennusten hävittämisestä saattoi olla saksalaisille itselleen haittaakin. Heillä oli vähän telttoja.

Poltettujen rakennusten määräksi tulee Sampo Ahdon mukaan 18 005. Savukoski kärsi suhteellisesti eniten, toisena tuli Rovaniemi.

Lapin sodan materiaalimenetykset Suomen historian pikkujättiläisen mukaan: saksalaiset hävittivät perääntyessään 41 306 rakennusta, 516 maantiesiltaa, 218 rautatiesiltaa, 193 siltarumpua, 48 lossia, 80 prosenttia Lapin veneistä. (tässä ovat siis ulkorakennukset ja kaikenlaiset liiterit mukana)

Martti Ursinin tutkimusteoksen mukaan lisää yksityiskohtia Lapin tuhoista: rautateitä tuhottiin käyttökelvottomaksi 526 km, Oulun läänin alueella maanteitä 6 575 km, Lapin läänin alueella maanteitä 3 222 km.

Vuoteen 1952 mennessä oli Lapista raivattu 80 000 miinaa ja 600 000 kranaattia. Vuosina 1953-1972 raivattiin vielä 460 000 miinaa ja muita räjähteitä. Syksyyn 1972 mennessä oli raivattu kaikkiaan 1 142 000 erilaista saksalaisten asettamaa räjähdettä. Miinoihin kuoli vuoteen 1952 mennessä 72 suomalaista siviiliä ja 141 haavoittui.


Lähteet:

Sampo Ahto: "Lapin hävitys". Suomi sodassa - talvi ja jatkosodan tärkeät päivät.

Suomen historian pikkujättiläinen

Matti Ursin: Pohjois-Suomen tuhot ja jälleenrakennus saksalaissodan 1944-1945 jälkeen.