Georgiassa tapahtuneen verettömän(onneksi) vallankaappauksen jälkeen maan varapresidentti antoi maltillisen lausunnon, jonka mukaan maa kurottautuu kohti Eurooppaa.
Samaan aikaan Venäjän presidentti Putin esittää huolestuneita äänenpainoja sen suhteen, että valta vaihtui mielenosoittajien vaatimuksesta.
Venäjällä aprikoidaan myös, aiheuttaako Georgian mahdollinen länsisuuntautuminen Venäjälle ongelmia; mahdollista on jopa Georgian tuki Tsetsenian kapinallisille.
Samoin valtavan suuren ja kalliin öljyputken tuleva kohtalo aiheuttaa huolta Kremlin hallinnolle.
Kun täällä jotkut kirjoittajat ovat ennustaneet USA:n valtiolle synkkiä tulevaisuudenkuvia, ihmettelen minä vuorostani sitä, että niin harva täällä kirjoittava on huolissaan Venäjän kohtalosta.
Meillähän on pitkä, yhteinen raja tuon tietään etsivän jättiläisnaapurin kanssa eivätkä menneet historian tapahtumat erikoisemmin huolia suomalaismielessä vähennä.
Eikö meidän suomalaisten pitäisi NATO-keskusteluakin käydessämme kiinnostua kuitenkin- USA:n ongelmiin verrattuna -vielä enemmän siitä, miten asiat Venäjällä kehittyvät; se on kaiketi meidänkin tulevaisuutemme kohtalonkysymys?
Viimeisimmät uutiset kertovat Moskovan järkyttävästä opiskelija-asuntolan tulipalosta.
Omin silmin olen Venäjällä käydessäni joutunut ihmettelemään sitä, mihin alennustilaan varsinainen kansa on Venäjällä vajonnut.
Milloin tuo paljon kärsinyt kansa saa sellaisen johtajuuden, joka keskittyy oman kansansa hyvinvoinnin, asuntojen lvi-ja sähkönhuollon toimivuuden ja suunnattomien ympäristöongelmien korjaamiseen?
Tuntuu paradoksaaliselta, että Suomi, aikoinaan mittavat sotakorvaukset maksettuaan joutuu osallistumaan esim. Pietarin kaupungin jätevesilaitosten kustannuksiin lahjarahoin.
Karjalassa vanhukset maksavat käypää vuokraa asunnoistaan, joihin ei saada lämmitystä kuin satunnaisesti keskellä talvipakkasiakaan.
Kun alueen venäläiseltä kuvernööriltä kysyttiin suomalaisten haastattelijoiden toimesta, voiko hän luvata, että tulevana talvena saadaan lämmitys paleleville vanhuksille, hän puuskahti turhautuneena: Vain hullu uskaltaa Venäjällä luvata jotain tuollaista.
Miksi kirjoitan näistä asioista?
Voihan se olla, että Venäjän kansa tyytyy edelleen
tapojensa mukaisesti vallitseviin oloihin.
Mutta, ja se on iso mutta: Jospa käy kuten Georgiassa.
Vallankaappauksen mahdollisuus Venäjällä saa suomalaisen selkäpiissä kylmät väreet liikkeelle.
Tsaarin vallan kumoaminen viime vuosisadan alkupuolella aiheutti myllerryksen, jonka seuraukset olivat historialliset, ja siinä pienenä yksityiskohtana Suomi pääsi itsenäisten valtioiden joukkoon.
Kuka voi ennustaa seuraavien myllerrysten seuraukset?
Voi olla, että Suomen käy niissä hyvin.
Voi myös olla, että idän taivaalle alkaa nousta jälleen kerran myrskypilviä.
Kukaan ei voi varmuudella sanoa, millaiset ajat meillä on edessä, jos Venäjä joutuu anarkian valtaan.
On mahdollista, että oikeilla valinnoillamme me voimme turvata jälkipolvillekin valoisan tulevaisuuden.
Jos me joudumme sellaisen valinnan tekemään, suokoon Luoja meille viisautta valita oikein.
Samaan aikaan Venäjän presidentti Putin esittää huolestuneita äänenpainoja sen suhteen, että valta vaihtui mielenosoittajien vaatimuksesta.
Venäjällä aprikoidaan myös, aiheuttaako Georgian mahdollinen länsisuuntautuminen Venäjälle ongelmia; mahdollista on jopa Georgian tuki Tsetsenian kapinallisille.
Samoin valtavan suuren ja kalliin öljyputken tuleva kohtalo aiheuttaa huolta Kremlin hallinnolle.
Kun täällä jotkut kirjoittajat ovat ennustaneet USA:n valtiolle synkkiä tulevaisuudenkuvia, ihmettelen minä vuorostani sitä, että niin harva täällä kirjoittava on huolissaan Venäjän kohtalosta.
Meillähän on pitkä, yhteinen raja tuon tietään etsivän jättiläisnaapurin kanssa eivätkä menneet historian tapahtumat erikoisemmin huolia suomalaismielessä vähennä.
Eikö meidän suomalaisten pitäisi NATO-keskusteluakin käydessämme kiinnostua kuitenkin- USA:n ongelmiin verrattuna -vielä enemmän siitä, miten asiat Venäjällä kehittyvät; se on kaiketi meidänkin tulevaisuutemme kohtalonkysymys?
Viimeisimmät uutiset kertovat Moskovan järkyttävästä opiskelija-asuntolan tulipalosta.
Omin silmin olen Venäjällä käydessäni joutunut ihmettelemään sitä, mihin alennustilaan varsinainen kansa on Venäjällä vajonnut.
Milloin tuo paljon kärsinyt kansa saa sellaisen johtajuuden, joka keskittyy oman kansansa hyvinvoinnin, asuntojen lvi-ja sähkönhuollon toimivuuden ja suunnattomien ympäristöongelmien korjaamiseen?
Tuntuu paradoksaaliselta, että Suomi, aikoinaan mittavat sotakorvaukset maksettuaan joutuu osallistumaan esim. Pietarin kaupungin jätevesilaitosten kustannuksiin lahjarahoin.
Karjalassa vanhukset maksavat käypää vuokraa asunnoistaan, joihin ei saada lämmitystä kuin satunnaisesti keskellä talvipakkasiakaan.
Kun alueen venäläiseltä kuvernööriltä kysyttiin suomalaisten haastattelijoiden toimesta, voiko hän luvata, että tulevana talvena saadaan lämmitys paleleville vanhuksille, hän puuskahti turhautuneena: Vain hullu uskaltaa Venäjällä luvata jotain tuollaista.
Miksi kirjoitan näistä asioista?
Voihan se olla, että Venäjän kansa tyytyy edelleen
tapojensa mukaisesti vallitseviin oloihin.
Mutta, ja se on iso mutta: Jospa käy kuten Georgiassa.
Vallankaappauksen mahdollisuus Venäjällä saa suomalaisen selkäpiissä kylmät väreet liikkeelle.
Tsaarin vallan kumoaminen viime vuosisadan alkupuolella aiheutti myllerryksen, jonka seuraukset olivat historialliset, ja siinä pienenä yksityiskohtana Suomi pääsi itsenäisten valtioiden joukkoon.
Kuka voi ennustaa seuraavien myllerrysten seuraukset?
Voi olla, että Suomen käy niissä hyvin.
Voi myös olla, että idän taivaalle alkaa nousta jälleen kerran myrskypilviä.
Kukaan ei voi varmuudella sanoa, millaiset ajat meillä on edessä, jos Venäjä joutuu anarkian valtaan.
On mahdollista, että oikeilla valinnoillamme me voimme turvata jälkipolvillekin valoisan tulevaisuuden.
Jos me joudumme sellaisen valinnan tekemään, suokoon Luoja meille viisautta valita oikein.
Vastaukset 12
Vanhimmat
"Omin silmin olen Venäjällä käydessäni joutunut ihmettelemään sitä, mihin alennustilaan varsinainen kansa on Venäjällä vajonnut"!!!!!!
Siinähän se tuli! Venäjä on siis VAJONNUT, eli oli Neuvostoliiton kommunismin aikana korkeamalla ja on nyttemmin vajonnut huonompaan suuntaan.
Saimmeko nyt ihka ensimmäisen kommarin näihin keskusteluihin:-))))
Yksisilmäinen propagandaa suoltava Aku Ankka!
Älä itke äidin pikku väsykkä. Jos totuus ottaa koville, niin kerro se äidillesi.
Aivan eri luokkaa kuin moonmanin tai arjan aivokuolleet löpinät.
Mielestäni Venäjällä ei ole mitään ideologista vaihtoehtoa nykyiselle oligarkkikapitalismille. Ehkä ne ihmiset ovat puutuneet neuvostovuosina politiikkaan ylipäätänsä?
Kaspianmeren öljykentät häämöttää jenkkien horisontissa.
on täyttä häkää menossa Naton liittoumaan. En tajua mikä onni ja autuus siinä piilee mennä jonkun sotahullun isännän rengiksi tapattamaan poikiaan/tyttäriään.
Nato on yksi USA:n työväline maailman valloituksessa. Se tapahtuu ennenkuin kaikki ovat sitä tajunneetkaan.
USA on jo valloittanut maailman. Muutamia saarekkeita lukuunottamatta USAlaiset yritykset saavat rällästää vapaasti riistäen pitkin maailmaa.
slobot itse muutama vuosi sitten halunneet kiihkeästi NATO:n jäseneksi? Miksiköhän eivät ottaneet edes tosissaan? Kyllä se on se, vaikka benecolilla paistaisi.
Huoli Venäjän tilanteesta on aiheellinen. Maan talous on romahtanut jopa Neuvostoliiton parhaimpiin vuosiin verrattuna roimasti.
Suunnitelmataloutta en puolusta, se oli tuomittu epäonnistumaan. Kokonaisen maan, saati sitten valtavan valtioliiton tuotantoa ja kulutusta ei voi suunnitella määrän ja tarpeiden osalta hallitusti. Neuvostoliitollakin oli kuitenkin omat kukoistavat aikansa. Alueen talous kasvoi reippaasti 50-60 luvulla, osin vielä 70 luvullakin. Selitys tähän on yksinkertainen. Ihmisillä oli vielä uskoa järjestelmään ja he tekivät työtä. Toki siitä syntyi hyvinvointia, vaikka se ei aina kohdannutkaan täydellisesti kysynnän kanssa. Vähitellen suunnitelmatalous alkoi kuitenkin sortua omaan mahdottomuuteensa, ihmisten usko siihen heikkeni ja raadolliset piirteet pääsivät yhä enemmän vallalle. Kansan valtasi korruptio ja laiskuus, koska saman sai vähemmälläkin työllä.
Entinen järjestelmä kuitenkin purettiin ihmisten innostuksen painostamana liian nopeasti, ennen kuin oli rakennettu toimivaa järjestelmää tilalle. Gorbatsov olisi halunnut viedä muutoksen läpi hallitusti, purkaa yhteiskunnan omistamia tuotantolaitoksia ja maatiloja sitä mukaa, kun yksityinen tuotanto olisi saatu toimimaan. Kansa ja osa poliitikoista olivat kuitenkin liian kärsimättömiä tähän ja niinpä ajauduttiin kaaokseen. Valtion omaisuus valui yksityisille keinottelijoille ja jopa ulkomaisille tileille. Maa on todella rapakunnossa.
Kirjoittajan huoli Venäjästä on todella aiheellinen. Heikkenevä suurvalta voi muuttua arvaamattomaksi. Sen vuoksi tuntuukin ihmeelliseltä, jopa typerältä, monien valtionjohtajien ja yhtä hyvin rivikansalaisten negatiivinen ja eristävä suhtautuminen Venäjään. Maassa on valtavat luonnonvarat ja potentiaali. Olisi Suomen, Euroopan ja koko maailman etu, että Venäjän kanssa pyrittäisiin rakentavaan yhteistyöhön. Valitettavasti tämän hetken maailmassa ei vieläkään tajuta sitä, että maailman turvallisuus ja hyvinvointi vaatisi demokratian laajentamista valtioiden sisältä valtioiden keskinäisiin suhteisiin. Ahneus, häikäilemättömyys ja voiman käyttö suurvaltapolitiikassa vie maailmaa kuilun partaalle.
Pitkässä juoksussa olisi järkevää asettaa tavoitteeksi Venäjän ottaminen mukaan eurooppalaiseen yhteistyöhön. Miksei vaikka EU:hun. Tämä kannattaisi tehdä selväksi Venäjälle heti ja auttaa sitä kehittymään siihen suuntaan, valmistautumaan tähän tulevaisuuteen. Olemme maantieteellisestikin sellaisessa asemassa, että yhteistyö olisi voimaa. Venäjä EU:n kumppanina tai sen osana toisi valtavasti mahdollisuuksia sekä kaupan että luonnonvarojen suhteen.
Venäjän eristäminen ei ole kenenkään etu pitkällä tähtäimellä.
sinun kaltainen immeinen Ranskan diktatuurista
EU:ssa.Ranska itse oli päättämässä siitä,että ne EU:un maat jotka ei hoida talouttaan,joutuvat maksaan sakkoja,jos ne ylittää ennalta määrätyt
normit.Ranska ja Saksa ovat ylittäneet noi rajat
roppakaupalla.Miksi suomi ei uskalla kritisoida
sinun ihannevaltiota Ranskaa,ainoa maa joka on uskaltanut avata kitansa on EMUN ulkopuolella oleva Ruotsi.
" sinun kaltainen immeinen Ranskan diktatuurista
EU:ssa.Ranska itse oli päättämässä siitä,että ne EU:un maat jotka ei hoida talouttaan,joutuvat maksaan sakkoja,jos ne ylittää ennalta määrätyt
normit.Ranska ja Saksa ovat ylittäneet noi rajat
roppakaupalla. "
En ole ensisijaisesti EU:n kannattaja. EU:n omaa puolustusta kannatan kuitenkin, jos/kun ollaan EU:ssa ja se muodostaa näin ollen yhtenäisen taloudellisen ja hyvin pitkälle lainsäädännöllisenkin alueen. Se on silloin looginen turvatakuu.
Itse asiaan. En kutsuisi tilannetta Ranskan diktatuuriksi, en edes suurten maiden diktatuuriksi, koska nehän pelaavat EU:ssa määritellyn demokratian mukaisesti. Tähän asiaan pettyneille EU:n kannattajille todettakoon vain, että kyllä jokaisen olisi jo etukäteen pitänyt käsittää, että EU, kuten kaiken maailman muutkin vastaavat liitot ovat välineitä suurille (lue eniten äänivaltaa omaaville) maille keino ajaa paremmin omia etujaan. Pienenä maana esim. Sveitsi voi ajaa asiaansa paremmin EU:n ulkopuolella, samoin Norja. Ei niitä maailmasta pois suljeta. Ja jos niiden viennille on jollekin alueelle esteitä, ne voivat aina valtion toimesta kompensoida viennin esteen kulut/maksut ja rahoittaa ne vastaavilla tuonnista kerätyillä maksuilla. Jotta kaikki käsittäisi selvennän asiaa. EU:n ulkopuolisesta maasta X on EU -alueelle tuotavalle tavaralle määrätty EU:ssa tullia 5%. Maa X subventoi EU -vientiä tuolla 5%:lla, jolloin sen tuotteet eivät jää tappiolle EU -alueen kilpailussa. Tuon 5% maa X rahoittaa EU:sta tulevalle tuonnille määrättävin tullein. Homma pelaa, jos kauppatase on suurinpiirtein tasapainossa.
" Miksi suomi ei uskalla kritisoida
sinun ihannevaltiota Ranskaa,ainoa maa joka on uskaltanut avata kitansa on EMUN ulkopuolella oleva Ruotsi. "
Mistä olet päätellyt, että Ranska olisi ihannemaani. Minulla ei ole ihanne- tai vihan kohteena olevia maita, on vain vääriä ja oikeita toimintatapoja niin maiden sisä- kuin ulkopolitiikassakin.
Suomihan vastusti tuota sanktioista vapauttamista loppuun asti, vaatien kovempaa kuria, kuten oheisessa uutisessa todetaan.
http://www.helsinginsanomat.fi/tuoreet/artikkeli/1069775332412