Vasemmistoliittoa, entistä SKDL:ää, edustanut alue- ja kuntaministeri Martti Korhonen oli aikoinaan havainnut, että "aluepoliittiset asiat ovat monimuotoisia ja monimutkaisia". Hän vaati tutkijoilta kykyä nähdä tulevaisuuteen ja todennut, että poliitikot tarvitsevat päätösten tueksi luotettavia tietoja ja arvioita. Korhosen mielestä olisi hyvä tietää, miten eri vaihtoehdot vaikuttavat yhteiskuntaan.
Ministerinä Korhonen havahtui huomaamaan, ettei alueita voida kehittää tasapuolisesti julkisen vallan eli valtion ja kuntien ratkaisuilla, vaan tarvitaan myös "elinkeinoelämän sitoutumista".
Ennen kuin eduskunta syksyllä 1994 teki perustuslain sisällöstä välittämättä surullisen kuuluisan päätöksensä maamme alistamisesta EU:n määräysvaltaan, kaikille kansanedustajille jaettiin kahden tutkijan, Helsingin yliopiston poliittisen historian dosentin Ilkka Hakalehdon ja Tampereen Yliopiston nykyisen professorin, taloustieteen tohtori Veli Karhun teos "Epäluottamuslause hallituksen EU-politiikalle. Raportti EU-jäsenyyden kohtalokkaista seurauksista." Se, mitä mainitussa teoksessa esitettiin on käynyt toteen, joten poliitikoilla on ollut ja jatkuvasti on käytössään Korhosen toivomia "luotettavia tietoja ja arvioita". Ongelmana on vain se, että poliitikot eivät niitä käytä, vaan ovat tietoisesti ryhtyneet omia, kansan tarpeista piittaamattomia etujaan ajavan rahavallan ja suuryhtiöiden tahdottomiksi välikappaleiksi.
Korhonen oli oikeassa siinä, ettei todellisen itsenäisyytensä menettäneessä EU-maassa alueita voida enää kehittää tasapuolisesti oman julkisen vallan ratkaisuilla. Mutta hän on auttamattoman naiivi kuvitellessaan, että apua voisi tulla "elinkeinoelämän sitoutumisesta" niin kauan kuin poliitikot ja puoluevalta ovat tosiasiallisesti sitoutuneet rahavaltaan ja suuryhtiöihin.
http://www.vapaansuomenliitto.fi/
Ministerinä Korhonen havahtui huomaamaan, ettei alueita voida kehittää tasapuolisesti julkisen vallan eli valtion ja kuntien ratkaisuilla, vaan tarvitaan myös "elinkeinoelämän sitoutumista".
Ennen kuin eduskunta syksyllä 1994 teki perustuslain sisällöstä välittämättä surullisen kuuluisan päätöksensä maamme alistamisesta EU:n määräysvaltaan, kaikille kansanedustajille jaettiin kahden tutkijan, Helsingin yliopiston poliittisen historian dosentin Ilkka Hakalehdon ja Tampereen Yliopiston nykyisen professorin, taloustieteen tohtori Veli Karhun teos "Epäluottamuslause hallituksen EU-politiikalle. Raportti EU-jäsenyyden kohtalokkaista seurauksista." Se, mitä mainitussa teoksessa esitettiin on käynyt toteen, joten poliitikoilla on ollut ja jatkuvasti on käytössään Korhosen toivomia "luotettavia tietoja ja arvioita". Ongelmana on vain se, että poliitikot eivät niitä käytä, vaan ovat tietoisesti ryhtyneet omia, kansan tarpeista piittaamattomia etujaan ajavan rahavallan ja suuryhtiöiden tahdottomiksi välikappaleiksi.
Korhonen oli oikeassa siinä, ettei todellisen itsenäisyytensä menettäneessä EU-maassa alueita voida enää kehittää tasapuolisesti oman julkisen vallan ratkaisuilla. Mutta hän on auttamattoman naiivi kuvitellessaan, että apua voisi tulla "elinkeinoelämän sitoutumisesta" niin kauan kuin poliitikot ja puoluevalta ovat tosiasiallisesti sitoutuneet rahavaltaan ja suuryhtiöihin.
http://www.vapaansuomenliitto.fi/
Vastaukset 1
Vanhimmat
tuo osa kirjoituksesta
>>Korhonen oli oikeassa siinä, ettei todellisen itsenäisyytensä menettäneessä EU-maassa alueita voida enää kehittää tasapuolisesti oman julkisen vallan ratkaisuilla. Mutta hän on auttamattoman naiivi kuvitellessaan, että apua voisi tulla "elinkeinoelämän sitoutumisesta" niin kauan kuin poliitikot ja puoluevalta ovat tosiasiallisesti sitoutuneet rahavaltaan ja suuryhtiöihin.>>
Totta sekin, että tietoa on ollut, ei kuitenkaan kansalla eli äänestäjillä. Jostain kumman syystä näistä tulevista ongelmista kertominen äänestäjille ei silloin aikanaan tullut minkään suuren puolueen johdon mieleen.