Tiistaiaamu työpöytäni ääressä. Hiljaista.
Nostan jalat pöydälle ja kuuntelen hiljaisuutta, kahvimuki lämmittää käsiäni. Sieraimiini leijailee tuoreen kahvin tuoksu...
Nostan lämpimän mukin huulilleni ja katselen ulos ikkunasta.
Ikkunani edessä raivoaa lumihiutaleiden taistelu. Lumitähtien rykmentit - pikkuiset sotilaat valkoisissa pörröisissä mantteleissaan - syöksyvät ikkunaruudun ohitse, minuutti kaupalla samaan suuntaa. Ikäänkuin yhdessä pakenisivat jotakin erityisen pahaa vihollista. Sitten ne ykskaks kyllästyvät karkuun juoksemiseen, näyttävät kuin joutuvat raivon valtaan jostakin tuntemattomasta syystä ja ryntäävät samaa tietä takaisin, kunnes niiden sivustaan hyökkää niin ylhäältä kuin alhaalta uusia vihamielisiä armeijoita ja kaikki hajoavat samaan toivottoman kaoottiseen pyrynpyörteeseen...
Ihmisiä on maapallolla kuin noita lukemattomia pieniä valkoisia lumihiutaleita. Kuinka ihmeessä kaikkien noiden joukosta voisin löytää juuri sinut, oman naiseni...
Nostan jalat pöydälle ja kuuntelen hiljaisuutta, kahvimuki lämmittää käsiäni. Sieraimiini leijailee tuoreen kahvin tuoksu...
Nostan lämpimän mukin huulilleni ja katselen ulos ikkunasta.
Ikkunani edessä raivoaa lumihiutaleiden taistelu. Lumitähtien rykmentit - pikkuiset sotilaat valkoisissa pörröisissä mantteleissaan - syöksyvät ikkunaruudun ohitse, minuutti kaupalla samaan suuntaa. Ikäänkuin yhdessä pakenisivat jotakin erityisen pahaa vihollista. Sitten ne ykskaks kyllästyvät karkuun juoksemiseen, näyttävät kuin joutuvat raivon valtaan jostakin tuntemattomasta syystä ja ryntäävät samaa tietä takaisin, kunnes niiden sivustaan hyökkää niin ylhäältä kuin alhaalta uusia vihamielisiä armeijoita ja kaikki hajoavat samaan toivottoman kaoottiseen pyrynpyörteeseen...
Ihmisiä on maapallolla kuin noita lukemattomia pieniä valkoisia lumihiutaleita. Kuinka ihmeessä kaikkien noiden joukosta voisin löytää juuri sinut, oman naiseni...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Lämpösi voi sulattaa sen ainutkertaisen "hiutaleen",mutta jos pitelet sitä varovasti kylmällä kädelläsi,voit ihailla sitä pitempäänkin...
ps.sinullahan on kuitenkin lämmin sydän :)
siitä sä tunnet sen oikean kun osuu kohdallesi tulee juuri lentäen vaikka nenänpäälle kutittaan ja sulaa syliisi .
Niin hienoja sanoja, jotka sumentaa katseeni.
Luen kirjoituksen uudelleen ja uudelleen, näinkö ihminen vaan unelmoi saavuttomasta ihmisestä.
Vaikka kuinka katsoisin ulos tai taivaalle toivoen, haaveillen samasta asiasta...mitään ei silti tapahdu. Älä luovuta, siitä unelmasta mitä sisimpäsi sanoo, usko, toivo ja halua...niin saat sen mitä tahdot.
Kauniita sanoja, joista "kuultaa" halu olla toisen ihmisen lähellä ja tuntea se hyvänolon tunne...
Taasen ollaan "matkalla" kohti Joulua, jolloin moni yksinäinen ajattelee juuri noin ja samalla toivoo löytävänsä sen toisen yksinäisen, jonka kanssa jakaa se lämmin tunnelma; ja tuntea, että ei ole yksin :).
Kaikella on aikansa ja paikkansa; niin kuin sanotaan :).
Niin, siinä istuit ja ihailit ikkunastasi lumista, villiä maisemaa. Keskittyen ajatuksiisi hänestä jossain.
Et huomannut, kun saavuin.
Kopsuttelin kenkiäni ja rapsuttelin myssyäni lumesta.
Siitäkin leijuin suunnaton määrä kimaltelevia lattialle
sulamaan ja kiustuttamaan jonkun liukastelijan.
Hörpin kahviani viereisen pöydän äärellä ja toivoin niin kovin -kaksin käsin mukistani kiinni pitäen, että huomaisit minut.
Käännyit ja sanoit:
"Kas huomenta, koska sinä saavuit. Eiköhän aleta töihin?!"
Ja hymyilit surumielisesti ajatuksillesi.