Pelkkä usko

"Usko vain, niin sinä pelastut" ajanmittaan siinä kuitenkin käy niinkuin entisen hevosen, isäntä opetti sitä olemaan syömättä, mutta juurikun se sen oppi, niin se kuoli. :( jotenka "Halatkaa niinkuin vastasyntyneet lapset, sanan väärentämätöntä maitoa, niin kasvatte pelastukseen"

Yleensä kuitenkin on niin että "maailma" (uudestisyntymättömät) käyttävät tuollaista sanontaa, ei uskovat.

Kysymykseen autuuttavasta uskosta ja opista on vaikea vastata ennenkuin on edes jossain määrin määritelty mitä usko on ja oppi.

Jos ajatellaan että uskovaisuus ei ole ulkokohtaista uskomista vaan myös ja ennen kaikkea suhde, ja kun kristillisyydestä on kyse nimenomaan henkilökohtainen suhde Jeesukseen Kristukseen niin, että Hän on Herra ja ihminen "alisteisessa" asemassa Häneen, voidaan sanoa, että nimenomaan elävä suhde eli yhteys Jeesukseen Kristukseen on se uskon todellisuus, missä pelastutaan.

Oppi on sekä erottava että yhdistävä.
Se voi erottaa väärällä tavalla - ei hyväksytä toista veljeksi ja siskoksi Kristuksessa vaikka hän olisikin sellainen. Mutta se voi erottaa myös oikealla tavalla - kaikki eivät nimittäin ole veljiä ja siskoja keskenään.

Henkilökohtaisesti sen ymmärryksen perusteella mitä olen saanut Raamatun lukemisen ja kokemuksen kautta, rukoillessani ja pyrkiessäni tuntemaan Herraa, sanoisin, että keskeisintä opissa on lihaan syntynyt eli ihmiseksi tullut Jeesus Kristus, joka on Jumalan Poika ja tosi Jumala; hänen neitseellinen syntymänsä; sekä kuolemansa ja ylösnousemuksensa sovitukseksi ihmiselle. Hänessä ja vain Hänessä on saatavissa Jumalan armo. Lisään tähän vielä kolminaisuuden. Kristillinen usko on uskoa Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen.

Erilaisia oppinäkemyksiä voi sitten kyllä muuten olla ja jopa keskeisissä asioissa jonkin verran erehtymistä, ihmisiä kun ollaan, mutta jos halutaan Jeesusta rakastaa ja Hänen tuntemisessa kasvaa, kyllä Pyhä Henki johtaa terveeseen yhteyteen.

Rakkaus...

Huoks. Riittääkö se pelastukseen?

Varmasti riittää. Jumalan rakkaus ihmistä kohtaan ja rakkauden vastaanottaminen Jeesuksen uhrissa.

Oikeastaan, kun opista kiivaillaan olisi hyvä muistaa, että rakkauskin on tavallaan oppikysymys. Kaikki perustuu Jumalan rakkauteen. Voiko ihmisellä olla oikea oppi, jos hän elää lahkomielisessä kiivailussa toisia uskovia kohtaan ja korottaa omat tai kirkkokunnan opilliset näkemykset ja niiden tulkinnat yli Kristuksen, joka on ainoa tosi Herra?
Hänessä ja vain Hänessä on tosi yhteys.

Ei opissa. Oppi voi kyllä sitten määritellä ja ilmaista tuon yhteyden perusteita. Se on opin tehtävä.

- - -

Kukaan ei siis tule autuaaksi "omalla uskollaan" jos se on itse valittua eikä Jumalan synnyttämää uskoa, mutta toisaalta, kun ihminen on uskossa niin toki se on siinä mielessä omaa, että se on juuri hänessä oleva Kristuksen todellisuus ja armon tunteminen. Eihän nyt kukaan voi toisen ihmisen uskolla pelastua.

:)

Shalom!

Jos sanot, että rakkaus riittää, sanot OPPIlauseen. Se on sinun oppiasi. Jos sitten vielä täsmennät, mitä rakkaudella tarkoitat -onko se rakkauden tunteita, onko se tekoja- sinä luot lisää oppilauseita. Ei paljoa tarvita, kun olet jo luonut oman dogmatiikan.