Selibaatilla taivaaseen

Olen eronnut. Sen jälkeen "mokannut" monta kertaa. Etsinyt kyllä "onnea". Olen miettinyt, olenkohan ihan "terve", kun koen seksin vääränä nykyisessä suhteessani? En tiedä, mitä meistä tulee. Tutustuin uskovaiseen mieheen. Samainen mies on muuttunut kiroilevaksi, kaljottelevaksi, aikuisviihdettä ihannoivaksi mieheksi.

Tunnen itseni ihan sairaaksi, sillä tunteeni ovat niin hukassa!

Uskon Jumalaan. En halua tehdä syntiä, mutta meneekö tämä "liian" pitkälle?

Olen rukoillut Luojalta vastausta, mitä minun pitäisi tehdä. Tunnen suurta syyllisyyttä siitä, että erosin miehestäni vuosia sitten. Hän oli uskoton ja kohteli minua todella huonosti.

Kuolema pelottaa. Raamattu sanoo, että pelkkä usko riittää. Jotenkin niin vaikea ymmärtää? Voinko luottaa siihen, että saan kasvattaa lapseni ennen kuin on minun aika lähteä? Kun joskus tuntuu siltä, että ei ymmärrä, miksi Jumala ottaa pois pienten lasten äitejä ja isiä. Miten sellainen on ymmärrettävissä, jos hän rakastaa lapsiaan?
14574
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 14

Vanhimmat

Tuntuu vähän hassulta tuo ajatuksenkulkusi.

Onhan se kunnioitettavaa jos ihminen pystyy pidättäytymään ja hallitsemaan himojaan. Se on suurimpia haasteita maan päällä.

Uskovat käsittääkseni ratkaisevat asian niin, että ihminen olkoon lihallisuudessa jos ei pysty ilmankaan olemaan. Onhan meillä nämä katoliset papitkin, jotka ovat pedofiilejä esimerkkeinä siitä mihin luonnoton tila ihmisessä voi johtaa. Ei pidä pakottaa itseään sellaiseen mihin ei ole vielä valmis. Mielestäni olisi ensin hyvä elää ihan tavallista maallista elämää iloineen ja nautintoineen ja vasta sitten päättää pystyykö jo pärjäämään ilmankin.

Sulla on ollut ilmeisesti juuri tällainen uskova mies, joka ei ole oikein tuntenut vielä itseään ja tarpeitaan ihmisenä. Olisihan se ollut hienoa jos olisitte voineet kasvaa yhdessä ja eheytyä mutta se olisi vaatinut jo joskus silloin enemmän panostamista. Onhan näitä miehiä, jotka mainostavat itseään uskovaisiksi, jotta heistä ajateltaisiin yleviä. Usein siellä sisällä onkin sitten varsin "raakile" ihminen, joka tarvitsisi koulutusta.

Itse en ole mikään "himouskova" mutta kuulun toki kirkkoon. Aina välillä törmää uskovissa aivan mahdottomiin vaatimuksiin ja siihen, että Jumala vaatisi meiltä sitä ja tätä. Koko ajan pitäisi olla suorittamassa jopa uskonasioissa. HALOO! Tää suorituskeskeinen nyky-yhteiskunta alkaa jo olla täysin hanurista jos jo uskontoonkin koko typerä pelleily pitää ulottaa.

Elämä vaan nyt on sellaista, että kuka tahansa voi kuolla koska tahansa. Turha siihen on Jumalaa sotkea. Jos sinä olet vaikkapa täydellinen autokuski, niin naapuri saattaakin olla täydellinen tunari ja silloin sinun taidoistasi on hyvin vähän apua jos hän tunaroi ja kolaroi kanssasi. Tähän samaan ilmiöön törmää kaikkialla.

Järki ja tunne vaan yhteispeliin. Helppoahan ei täällä elämämme ole, mutta ei se murehtimallakaan siitä yhtään parane. Itseasiassa ihan päinvastoin.

Äänestä
  • Nimenomaan: Uskovainen mies, mutta periaatteemme eivät silti kohtaa, koska koen loukkausena sen, että hän tulee luokseni kaljottelemaan ja puhuu pornosta jopa alaikäisen lapseni kuullen. Olen yrittänyt sanoa, että minua loukkaa,mutta hän ei ymmärrä sitä. Ehkä tämänkin vuoksi minun tunteeni ovat kylmenneet...

    Minä en tosiaankaan tiedä, mitä tehdä.

    Äänestä

  • Selkeästi jostain aikaisemman vaiheen uskonnollisten vaikutteiden voimasta seksi on sinulle hyvin ristiriitaista.

    Sinun on vaikea hyväksyä sitä luonnolliseksi osaksi elämääsi. Asiaa pahentaa se, että aiempi suhteesi ei ollut turvallinen ja rakastava, koska mies oli uskoton.

    Nykyisessä suhteessa sinua inhottaa miehen pornon pällistely (niin muuten inhottaisi minuakin, en ymmärrä äijiä jotka tiiraa muna kourassa vaikka nainen on vieressä).

    Nyt olet ruvennut hourailemaan, että avioerosi oli synti. Älä hullujas puhu!!!!
    Ei ainutkaan syy, ei usko, eikä mikään muu velvoita sinua palaamaan takaisin kurjiin ja onnettomiin olosuhteisiin. Muista että mitalilla on kaksi (jos lapsia,useampia) puolta.

    "Uhrautuessasi" takaisin onnettomaan liittoon, teet myös miehesi onnettomaksi. Koska onni ei viihdy siellä, missä kärvistellään hampaita kiristellen pakosta toista sietäen!!!

    Käy läpi suhteesi nykyiseen miesystävään. Katsooko hän pornoa siksi, että sinä olet niin estoinen tai haluton. Vai oletko haluton sikei, että et loppujen lopuksi pidä koko äijästä? Tee johtopäätöksesi, älä jää virumaan tähänkään suhteeseen, jos se ei ole antoisa ja kunnolinne.

    Äänestä

  • Minäjoku kirjoitti:

    Selkeästi jostain aikaisemman vaiheen uskonnollisten vaikutteiden voimasta seksi on sinulle hyvin ristiriitaista.

    Sinun on vaikea hyväksyä sitä luonnolliseksi osaksi elämääsi. Asiaa pahentaa se, että aiempi suhteesi ei ollut turvallinen ja rakastava, koska mies oli uskoton.

    Nykyisessä suhteessa sinua inhottaa miehen pornon pällistely (niin muuten inhottaisi minuakin, en ymmärrä äijiä jotka tiiraa muna kourassa vaikka nainen on vieressä).

    Nyt olet ruvennut hourailemaan, että avioerosi oli synti. Älä hullujas puhu!!!!
    Ei ainutkaan syy, ei usko, eikä mikään muu velvoita sinua palaamaan takaisin kurjiin ja onnettomiin olosuhteisiin. Muista että mitalilla on kaksi (jos lapsia,useampia) puolta.

    "Uhrautuessasi" takaisin onnettomaan liittoon, teet myös miehesi onnettomaksi. Koska onni ei viihdy siellä, missä kärvistellään hampaita kiristellen pakosta toista sietäen!!!

    Käy läpi suhteesi nykyiseen miesystävään. Katsooko hän pornoa siksi, että sinä olet niin estoinen tai haluton. Vai oletko haluton sikei, että et loppujen lopuksi pidä koko äijästä? Tee johtopäätöksesi, älä jää virumaan tähänkään suhteeseen, jos se ei ole antoisa ja kunnolinne.

    seksiä. Ehkä mies siksi kiroilee, kaljoittelee ja puhuu aikuisviihteestä, kun ei saa tolkkua aiotko ryhtyä ikinä "antamaan"?
    Joka tapauksessa, turhat syyllisyydentunnot tällä rintamalla kannattaa heittää romukoppaan. Ei ihmisestä luotu seksuaalista olentoa sitä varten, että koko lahja pitäisi nakata kaatopaikalle ja jättää käyttämättä, jos kerta haluja on.

    Äänestä

  • seikasta, nimittäin aitoon aviorakkauteen sisältyy myös avioliiton luonnollinen puoli. Sukupuolielämä on sympolinen merkki totuuden ja hyvyyden yhdistymisestä. Siten aidossa avioliitossa tapahtuva seksualisuus ei ole himokkuutta, vaan aviorakkauden eräs ilmentymä, joka sympolisoi Jumalan ja taivaan liittoa, sillä aviorakkaus on taivaan perusrakkaus.

    Äänestä

  • eräästä kirjoitti:

    seikasta, nimittäin aitoon aviorakkauteen sisältyy myös avioliiton luonnollinen puoli. Sukupuolielämä on sympolinen merkki totuuden ja hyvyyden yhdistymisestä. Siten aidossa avioliitossa tapahtuva seksualisuus ei ole himokkuutta, vaan aviorakkauden eräs ilmentymä, joka sympolisoi Jumalan ja taivaan liittoa, sillä aviorakkaus on taivaan perusrakkaus.

    on aivan muuta kuin seksi. Joissain naisten ledessä oli kerran kommentti, että"seksi on maailman kivin asia". Varmaan monelle onkin, mutta siitä seuraa näitä "Tanja Karpela"-juttuja.

    Äänestä

  • hyvyys kirjoitti:

    on aivan muuta kuin seksi. Joissain naisten ledessä oli kerran kommentti, että"seksi on maailman kivin asia". Varmaan monelle onkin, mutta siitä seuraa näitä "Tanja Karpela"-juttuja.

    sanonut niin, että "totuus ja hyvyys" ovat yhtä kuin seksi. Minä sanoin, että se on ulkoinen symbolinen merkki, taivaan perusrakkaudesta, joka on aviorakkaus. On olemassa henkinen totuuden ja hyvyyden yhdistyminen ja sen ulkoinen symboli. Siten siveä sukupuolielämä sisältyy aitoon avioliittoon.

    Nämä ovat puhtaita asioita kuin 70 prosenttinen alkoholi eikä niillä ole mitään tekemistä aistillisen riettauden kanssa.

    Äänestä

Olen tavannut näitä uudelleen naineita, niin usein käy näin. Jos seksi olisi tärkein asia, niinkuin tuolla nykyisellä, niin silloinhan kumppania joutuisi vaihtamaan viikottain. Ei kaikki katoliset "selibaattipapit" ole pedofiilejä. Nykyuskovat ovat hyvinkin monenmoista sorttia. Raamattu kieltää uudelleen avioitumumisen. Koska silloin tekee huorin ja tulee niitä syyllisyydentuntoja. Koska sukupuoliyhteydessä mies ja vaimo tulevat yhdeksi lihaksi. Se on niin suuri yhteyden kokemus; lihallisesti, henkisesti, hengellisesti,lääketieteellisesti ja sosiaalisesti, että se sanankin mukaan SITOO molemmat lopullisesti. Haureuden henki on eksyttäväinen ja tässäkin suhteessa uskovat ovat kaukana totuudesta himoineen, niinkuin maailman ihmiset. KUN ja jos uskoen Jeesukseen täyttyy Hengellä, ei hän edes muista tai noteeraa enää himoaan, mikä on säädetty suvun jatkamiseen. Jumalalla on paljon enemmän annettavaa, kuin seksi ja muut irtosuhteet!

Äänestä

Niin, seksiä oli tässä nykyisessä suhteessa alussa ihan mukavasti. Nytkin silloin tällöin. Sitten, kun pornon katselu ja kaljottelu tulivat väliimme, minua ei enää kiinnosta pätkääkään. Normaaleja juttuhan nämä, kuulemma, ovat. Minä tiukkapipo.

En tiedä, jos asiat olisivat niin kuin alkuun, kun tunsin löytäneeni sielunkumppanin. Sitten hän vain muuttui tai se oikea sisin tuli esille.

Hirveän vaikea tilanne. Aviomieheni petti minua, siksi erosin hänestä. Monta kertaa olen miettinyt, josko Luoja ei vain hyväksy eronneiden suhteita ja siksi minulle aina tulee takkiin.

Äänestä
  • Näitä kyseisiä tapauksiahan tulee nykyisin valitettavan usein esiin. Narsisteja, jotka ei osaa ottaa muiden tunteita huomioon.

    Anna mokoman mennä menojaan!

    Miten niin Luoja ei hyväksyisi eronneiden suhteita? Mistä mokoma tiukkapipoinen käsityksesi?

    Mokoma uskomus on vaan jäänne menneisyydestä. Joskus pelättiin sitä, että moinen asia hajottaisi koko yhteiskunnan kun kaikki tulisivat hillittömiksi. Sivistynyt nykyajan ihminen ymmärtää tämän ja osaa elää moraalista elämää ilman ulkopuolisia auktoriteettejäkin. Ihminen on varsin omistushaluinen otus ja avioliittokin on oikeastaan vain yksi tämän omistushalun osoitus.

    Joillakin homma kuitenkin toimii kuin itsestään, toiset saavat sen toimimaan kovalla työllä ja jotkut eivät saa sitä koskaan toimimaan.

    Et ole tehnyt mitään väärää jättäessäsi mokoman vätyksen. Ihan hupsuhan sä olet kuin tollasta uskot, että Jumala olis sulle vihanen!

    Äänestä

  • kaikki mielipiteet nyt tarjolla, niin voi jokainen valita omansa. Psykologiset näkökulmat voi hyvinkin olla yhteneväisiä. Jokainenhan on vastuussa omista valinnoistaan. Mutta kyllä nyky-yhteiskunnan rappio juontuu kristillisen arvopohjan murentumeisesta. Uskollisuus ja ikuinen rakkaus on vesitetty. Onnettomia ja masentuneita joka toinen. Ja narsisteja niinkuin tuossa em.! Ei kaikille riitä onnellista parisuhdetta missään yhteiskunnassa.

    Äänestä

  • Sieltä selviää Jumalan tahto ihmisiin nähden.
    Avioliitto sitoo elämän ajaksi. Eli, jos tahdot Herraasi seurata, olet erosi jälkeen yksin. Kunnes kuolema teidät erottaa.
    Nämä avosuhteet ovat Jumalalle kauhistus. Tämä ei ole tuomitsemista, vaan kerron, mitä Sana sanoo. jokainen tiensä valitkoon. Seuraukset sitten ovat valinnan mukaan. Puntarissa ovat omat halut vai Herran seuraaminen eli parannuksen teko.
    Ei ihme, ettet ole seksistä välittänyt. Henkesi kokee pornon vääränä, mitä se onkin.
    Valinta on ajassa tehtävä, ketä seuraa. Etsi oma seurakuntayhteisösi. Yksin kukaan ei pysy kaidalla tiellä, tarvitset tukea toisista uskovista. Eikä se ole ilon viemistä. Tällä tiellä aito ilo vasta tuleekin. On ihanaa olla todella vapaa.

    Äänestä

Jeesus tietää asiasi ja jos todella haluat muutosta voit pyytää apua häneltä.Hän ainakin auttoi vaimoani joka hiljattain nukkui pois,sairastettuaan syöpää vuoden verran.Ei pelännyt,eikä juuri tuntenut kipua,oli rauhallinen loppuun asti.Tuska jäi minulle, mutta elän toivossa,että näen hänet taivaassa.Rukoile, ja hae luotettavien uskovien seuraa,sielunhoitajaa.Jeesus sinua siunatkoon :)

Äänestä

Yksikään oma teko eli selibaattikaan ei vie taivaaseen. Ainoa tie sinne on Jeesus, Jeshua. Seuraa Häntä etkä tule pettymään.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


EroNNut NN kirjoitti:

Olen eronnut. Sen jälkeen "mokannut" monta kertaa. Etsinyt kyllä "onnea". Olen miettinyt, olenkohan ihan "terve", kun koen seksin vääränä nykyisessä suhteessani? En tiedä, mitä meistä tulee. Tutustuin uskovaiseen mieheen. Samainen mies on muuttunut kiroilevaksi, kaljottelevaksi, aikuisviihdettä ihannoivaksi mieheksi.

Tunnen itseni ihan sairaaksi, sillä tunteeni ovat niin hukassa!

Uskon Jumalaan. En halua tehdä syntiä, mutta meneekö tämä "liian" pitkälle?

Olen rukoillut Luojalta vastausta, mitä minun pitäisi tehdä. Tunnen suurta syyllisyyttä siitä, että erosin miehestäni vuosia sitten. Hän oli uskoton ja kohteli minua todella huonosti.

Kuolema pelottaa. Raamattu sanoo, että pelkkä usko riittää. Jotenkin niin vaikea ymmärtää? Voinko luottaa siihen, että saan kasvattaa lapseni ennen kuin on minun aika lähteä? Kun joskus tuntuu siltä, että ei ymmärrä, miksi Jumala ottaa pois pienten lasten äitejä ja isiä. Miten sellainen on ymmärrettävissä, jos hän rakastaa lapsiaan?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu