Sanomalehdissä on ollut kirjoituksia pedofiliasta Helluntaiseurakunnassa. Jotenkin artikkeleista on saanut sellaisen käsityksen (onko väärä?), että näitä tapauksia on peitelty seurakunnassa esim. sen nojalla, että noihin tekohin syyllistyneet ovat katuneet tekojaan ja on katsottu, että katuvalle pitää antaa anteeksi armon nojalla.
Kysynkin tätä asiaa nyt juuri sen vuoksi, koska lehdistöstä ei ole täysin selvää asiasta saanut. Tarkoittaako tuo anteeksi antaminen ja lehtien väittämä peittely sitä, ettei kaikkia paljastuneita tekijöitä ole saatettu rikosoikeudelliseen vastuuseen, jos he ovat katuneet tekojaan vilpittömästi?
Vai tarkoittaako se sitä, että peittelyä henkilön taustasta on tapahtunut sen jälkeen, kun hän on kärsinyt yhteiskunnan määräämän rangaistuksensa asiasta ja on katsottu, että hän ansaitsee anteeksiannon kautta mahdollisuuden työskennellä esim. seurakunnan virassa tai vastuuhenkilönä muuten?
Itse olen sitä mieltä, että jokainen ansaitsee mahdollisuuden anteeksiantoon, jos katuu vilpittömästi tekoaan. Siitä huolimatta tekijän kuuluu tulla tai hänet saattaa maallisen oikeuden eteen tuomittavaksi tekojensa ja lakien säätämien rangaistusten mukaan. Eli rikosseuraamukselta ei saa anteeksiantoon ja armoon vedoten tekijää suojella, vaan hänen pitäisi itsekin huolehtia, että kantaa vastuunsa myös lain edessä.
Lisäksi olen sitä mieltä, että vaikka muut antavat anteeksi, ei esim. pedofiliaan syyllistyneen henkilön tule työskennellä ainakaan sellaisissa tehtävissä, joissa hän on tekemisissä lasten kanssa. Tämä samalla periaatteella kuin toimitaan esim alkoholistien kanssa, ei saateta heitä kiusaukseen.
Kysynkin tätä asiaa nyt juuri sen vuoksi, koska lehdistöstä ei ole täysin selvää asiasta saanut. Tarkoittaako tuo anteeksi antaminen ja lehtien väittämä peittely sitä, ettei kaikkia paljastuneita tekijöitä ole saatettu rikosoikeudelliseen vastuuseen, jos he ovat katuneet tekojaan vilpittömästi?
Vai tarkoittaako se sitä, että peittelyä henkilön taustasta on tapahtunut sen jälkeen, kun hän on kärsinyt yhteiskunnan määräämän rangaistuksensa asiasta ja on katsottu, että hän ansaitsee anteeksiannon kautta mahdollisuuden työskennellä esim. seurakunnan virassa tai vastuuhenkilönä muuten?
Itse olen sitä mieltä, että jokainen ansaitsee mahdollisuuden anteeksiantoon, jos katuu vilpittömästi tekoaan. Siitä huolimatta tekijän kuuluu tulla tai hänet saattaa maallisen oikeuden eteen tuomittavaksi tekojensa ja lakien säätämien rangaistusten mukaan. Eli rikosseuraamukselta ei saa anteeksiantoon ja armoon vedoten tekijää suojella, vaan hänen pitäisi itsekin huolehtia, että kantaa vastuunsa myös lain edessä.
Lisäksi olen sitä mieltä, että vaikka muut antavat anteeksi, ei esim. pedofiliaan syyllistyneen henkilön tule työskennellä ainakaan sellaisissa tehtävissä, joissa hän on tekemisissä lasten kanssa. Tämä samalla periaatteella kuin toimitaan esim alkoholistien kanssa, ei saateta heitä kiusaukseen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
nämä viimeiset tapahtumat on tiedotettu valtakunnallisissa lehdissä tekijöiden omilla nimillä. Ei voida puhua peittelystä. Epäselvässä tapauksessa oli kyse 40 vuotta vanhasta tapauksesta. Siinä pastori erotettiin nyt kaikista tehtävistään. Jokainen uusi tekijä on saanut rangaistuksen lain edessä, sekä herätysliikkeessä. Uskon, että ovat myös saaneet anteeksi kaduttuaan vilpittömästi.
Väitteesi on outo, sillä Ristin Voitto on avoimesti kertonut miten pedofiilit saavat toimia Helluntaikirkossa. Kyse on vanhojen tapahtumien unohtamisesta, eilisen tapahtumia ei muistella tänään. Joten varsinaista peittelyä ei ole tapahtunut kolmessa Rv-lehdessä mainitussa tapauksessa.
Tekijöiden henkilökohtaisia yhteystietoja ei ole joka kerta julkaistu, jotta he saavat työrauhan johtaessaan seurakuntaa tai seurakunnan nuorisotyötä tai ylistys kuorotoimintaa.
Joidenkin mielestä seurakunnissa harjoitettu armeliaisuus tuollaistakin syntiä tehneitä kohtaan, johtaa raamatun vastaisiin tekoihin, silloin kun pedofiili saa jatkaa seurakunnan tehtävissä. Kyse on siis raamatun käskyistä liittyen seurakuntavirkoihin, joita ihmisten laajemmalla armeliaisuudella, pidetään näissä tapauksissa tyhjän veroisina.
Avauksessahan ei esitetty mitään väittämiä, vaan kysymyksiä asioiden todenperäisyyden selvittämiseksi. Luetun ymmärtäminen taitaa olla vaikeaa, vai onko mieli liian kiihkeässä tilassa ottamaan vastaan tekstiä.