Miten Jehovan Todistaja tulee uskoon?

Olen itse uskossa Herraan Jeesukseen Kristukseen.
Olen kokenut uskoontulon hyvin voimakkaasti.
Olen kokenut Joh 3:3-8 Jeesuksen kertoman uudestisyntymisen Hengestä.
Olen myös kokenut Paavalin kertoman pelastuksen Room 10:9-10 mukaisesti.
Olen myös kokenut omantunnon puhdistuksen Jeesuksen veressä Heb 9:14 mukaisesti.
Olen kokenut 1 Joh 1:7-9 mukaisesti syntieni anteeksisaamisen Jeesuksen Kristuksen Jumalan Pojan veren voimassa.
Olen kokenut vapautumisen synneistäni Room 6:22 mukaisesti.

Olenko Jumalan lapsi? Uskonhan edellä mainittuihin Raamatun Sanoihin. Olen ne myös kokemusperäisesti kokenut omassa elämässäni todeksi ja toimiviksi. Puuttuuko minulta vielä jotakin Jehovan Todistajien mielestä jotta olisin Jumalan lapsi ja pelastettu ja pääsisin paratiisiin?

Onko alla oleva todistus Jehovan Todistajien mielestä oikea uskoontulo?

Kerttu Keinonen on/oli lähetyssaarnaaja joka on työskennellyt Keniassa. Helluntaisaarnaaja Veikko Manninen kertoi eräässä julkisessa puheessaan allaolevan Kertun äidin uskoontulo kertomuksen. Tämän on Kerttu Keinonen myös itse kertonut Veikon juontamassa suorassa radiolähetyksessä. Siksi tämän voi kertoa julkisesti ja sen totuudellisuuden voi tarkistaa halutessa. Tämä uskoontulokertomus kosketti minua hyvin voimakkaasti. Uskon kertomuksen olevan tosi. Olen itsekin kokenut jotakin vastaavaa. Kerron sen nyt ulkomuistista.

Kertun äiti oli synnyttänyt terveen tyttölapsen, Kertun. Äiti oli hyvin sairas Kertun syntyessä. En muista mikä häntä vaivasi. Joka tapauksessa hän makasi kuolinvuoteellaa. Lääkärit eivät antaneet mitään mahdollisuutta parantumiseen. Omaiset odottivat äidin loppumista.

Kertun äidin sisar tuli sairaalaan katsomaan kuolevaa sisartaan. Tuo sisar oli ateisti.
Äiti kysyi sisareltaan että onko kuoleman jälkeen elämää. Sisar vastasi yksitotisesti: En tiedä, olen ateisti.” Äiti ei tyytynyt vastaukseen, vaan toisti kysymyksensä. Ateistisisar vastasi kiusaantuneena ettei hän voi tietää onko kuoleman jälkeen elämää koska hän on ateisti. Äiti sanoi vaativasti: ”Minä kuolen kohta, OTA SELVÄÄ onko kuoleman jälkeen elämää.”
Sisaren silmien eteen ja muistiin jäi kuolevan sisarensa tuskainen kysymys: ”Onko kuoleman jälkeen elämää ja käsky ”Ota selvää”. Hän ei päässyt tuosta näystä irti. Hän koki olevansa suorastaan pakotettu tekemään jotakin kuolevan sisarensa hyväksi.

Sisar matkusti kuolleen mummonsa autiolle mökille. Hän nousi ullakolle. Sieltä hän löysi vanhan pölyyttyneen mummon Raamatun. Sisar pyyhkäisi pölyt pois Raamatun päältä ja sanoi Jumalalle jonka olemassaoloa hän ei uskonut:
”Jumala, jos sinä olet olemassa, ja tämä kirja on sinun sanaasi, anna jotakin tästä Kirjasta kuolevalle sisarelleni.”
Hän ei ollut koskaan aikaisemmin pitänyt Raamattua kädessään. Vielä vähemmän lukenut sitä. Nyt hän aukaisi Raamatun alusta ja luki:

”Maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden päällä, ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä.”

Sisar selasi Raamattua muutamia sivuja eteenpäin. Nyt hänen silmänsä sattuivat jakeeseen josta hän luki:

”Ja vedet nousivat nousemistaan maan päällä niin että kaikki korkeat vuoret taivaan alla peittyivät….silloin hukkui kaikki liha, joka maan päällä liikkui…. Kaikki, jotka elivät kuivalla maalla, kuolivat.”

Sisar sulki Raamatun pettyneenä ja totesi: ”Vain pimeyttä, kuolemaa ja vettäkö täällä on? Ei tämä voi olla Jumalan Sanaa.” Hän palautti Raamatun paikkaan josta hän sen löysi aikoen sitten lähteä pois. Silloin hän taas muisti kuolevan sisarensa tuskaisen vaativan pyynnön; ”Ota selvää”.

Hän palasi takaisin, otti Raamatun uudelleen käteensä, kohotti sen yli päänsä ja sanoi Jumalalle: ”Jos Sinä kuitenkin olet olemassa ja jos tämä Kirja on Sinun Sanaasi, anna jotakin kuolevalle sisarelleni:” Nyt Hän aukaisi Raamatun sen loppupäästä. Hän luki jakeen joka jäi sormen alle:

”Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?" (Joh 11:25-26).

Sisar repäisi vanhan sanomalehden sivusta palasen ja pani sen Raamatun väliin, löi kirjan kiinni ja sanoi: ”Jumala, anna lisää.” Sitten hän aukaisi Raamatun uudelleen ja luki jakeen joka jäi sormen alle;

”Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat” (Room 8:1).

Sisar repäisi innostuneena taas sanomalehdestä palasen ja pani sen saamansa sivun väliin merkikisi, sulki Kirjan ja sanoi innostuneena: ”Jumala, anna lisää.” Sana joka nyt jäi sormen alle kuului:

”Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan” (Room 10:9-10).

Hän repäisi taas sanomalehdestä palasen ja pani sen merkiksi Raamatun sivujen väliin. Raamattu taas kiinni ja sama haltioitunut pyyntö Jumalalle: ”Jumala, anna lisää.”
Sormenpääpaikka joka nyt aukesi Raamatusta oli:

”Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä” (1 Joh 1:7-9).

Nyt kuolevan sisar katsoo Raamattua ja huomaa että kaikki sanomalehden palaset ovat Kirjan loppupäässä. Hän sanoo Jumalalle: ”Jumala, anna vielä jotakin keskeltä.” Sitten hän avaa Kirjan keskeltä ja saa seuraavan sanan:

”Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut” (Jes 53:4-5).

Innostuneena ja iloissaan saamistaan Raamatun jakeista hän matkustaa sairaalaan tapaamaan kuolevaa sisartaan. Hän alkaa lukemaan sisarelleen saamiaan jakeita saamassaan järjestyksessä. Kun hän on päässyt viimeiseen Raamatun jakeeseen, kuoleva sisar alkaa sopertelemaan: ”Kiitos Jeesus, Kiitos Jeesus, Kiitos Jeesus.” Ateisti ei ymmärrä miksi sisar toistaa sanoja ”Kiitos Jeesus”. Hän sanoo sisarelleen: ”Ei täällä niin sanota”. Kuoleva sisar ei kuuntele vastaväitteitä vaan toistaa: ”Kiitos Jeesus, Kiitos Jeesus, Kiitos Jeesus.” Ateistisisar ei ymmärtänyt että hän oli juuri tuonut kuolevalle sisarelleen pelastavan Sanan Jumalalta.
Nuo Sanat pelasti hänet ja hän myös koki pelastuksen.

Kerttu oli pieni vauva eikä häntä voitu tuoda äidin luokse tartuntavaaran tähden. Äiti pyysi lapsen isää tuomaan pienokaisen hänen nähtäväkseen viimeisen kerran ennen kuin äiti kuolee. Isä tuli sairaalaan Kerttu sylissään. Isä näytti lasta äidille lasioven läpi.
Äiti kohotti väsyneen kätensä kohti lasta ja alkoi siunaamaan häntä:

”Herra sinuatkoon sinua lapseni, Herra olkoon sinulle armollinen lapseni, Herra antakoon sinulle rauhan lapseni.”
Näiden sanojen jälkeen äidin väsynyt käsi putosi sängylle ja hän meni Herransa luokse joka juuri oli lähettänyt Sanansa ja pelastanut hänet.

Neljätoista vuotta myöhemmin sama Jumala lähetti Sanansa Kertulle ja Kerttu tuli uskoon.

Kysyisin Jehovan Todistajilta:
Kuinka suuri osuus on Jumalan Sanalla yksilön uskoontulossa ja pelastuksessa? Mitä Jumalan Sana tekee ihmiselle uskoontulossa? Vai tekeekö se mitään? Voiko ihminen pelastua ilman Jumalan Sanaa?