Täytämmekö - ja haluammeko edes koko sydämestämme täyttää sen tehtävän, johon meitä velvoittavat Kristuksen opetukseksemme lausumat sanat:
Minun oli jano, ettekä te antaneet minun juoda. Minun oli nälkä, ettekä te jakaneet ateriaanne kanssani. Minulla oli kylmä, ettekä te vaatettaneet minua. Minulla ei ollut yösijaa, ettekä te ottaneet minua kotiinne.
Samoin olemme saaneet käskyn rakastaa lähimmäistämme niin kuin itseämme.
Mutta onko meille annettu lupa valita lähimmäisemme? Hänet, jota suostumme rakastamaan ja jolle olemme valmiit tekemään kaiken tuon edellä mainitun.
Meidän hyvyytemme vähäisyys lähimmäistämme kohtaan saattaa meidät häpeään, kun ajattelemme kaikkia niitä hyviä tekoja, jotka ovat tulleet meidän osaksemme Jumalan taholta.
Vaikka seisoisimme joka päivä aamusta iltaan ristinmerkkejä tehden rukoillessamme pelastusta itsellemme, mutta samalla unohtaisimme itsekkyydessämme ja omahyväisyydessämme heidät, jotka apuamme tarvitsevat, niin varmaa on, että lopulta he ovat lähempänä Jumalaa!
Aloittakaamme parannuksen teko omasta sydämestämme ja sielustamme.
Meidän tulee etsiä lähimmäisestämme hänen hyvät puolensa ja huomata hänen hyvät tekonsa, sekä kiittää häntä niistä.
Moite synnyttää katkeruutta ja vihaa. Kiitoksesta kasvaa kiitos ja kaikkinainen hyvyys.
Minun oli jano, ettekä te antaneet minun juoda. Minun oli nälkä, ettekä te jakaneet ateriaanne kanssani. Minulla oli kylmä, ettekä te vaatettaneet minua. Minulla ei ollut yösijaa, ettekä te ottaneet minua kotiinne.
Samoin olemme saaneet käskyn rakastaa lähimmäistämme niin kuin itseämme.
Mutta onko meille annettu lupa valita lähimmäisemme? Hänet, jota suostumme rakastamaan ja jolle olemme valmiit tekemään kaiken tuon edellä mainitun.
Meidän hyvyytemme vähäisyys lähimmäistämme kohtaan saattaa meidät häpeään, kun ajattelemme kaikkia niitä hyviä tekoja, jotka ovat tulleet meidän osaksemme Jumalan taholta.
Vaikka seisoisimme joka päivä aamusta iltaan ristinmerkkejä tehden rukoillessamme pelastusta itsellemme, mutta samalla unohtaisimme itsekkyydessämme ja omahyväisyydessämme heidät, jotka apuamme tarvitsevat, niin varmaa on, että lopulta he ovat lähempänä Jumalaa!
Aloittakaamme parannuksen teko omasta sydämestämme ja sielustamme.
Meidän tulee etsiä lähimmäisestämme hänen hyvät puolensa ja huomata hänen hyvät tekonsa, sekä kiittää häntä niistä.
Moite synnyttää katkeruutta ja vihaa. Kiitoksesta kasvaa kiitos ja kaikkinainen hyvyys.
Vastaukset 3
Vanhimmat
turinoita nämä ovat? Hyvä, kun vihdoin keksit aloittaa parannuksen itsestäsi.
Kyllä on sinultakin ilmi selvästi oikea usko (= ortodoksia) kateissa, kun noin Eskoa epäilet. Mutta lienet tätä tämän palstan vakiosakkia, jota ei missään nimessä voi kutsua ortodokseiksi vaikka osa sellaisiksi ehkä on kastettu. Mutta ei rupusakilta ja uskonnollisislta pultsareilta voi muuta odottaakaan. Joka ei usko sanojani, lukekaa Joensuun kirkkoherran valintaa koskevat viestit, jossa oikea rupusakkius tiivistyy ja kiteytyy pahalta haisevaksi ammoniakkikiteeksi. Todella "eivät ole maitoa koskaan juoneetkaan" - niinhän se siinä mainoksessa meni.
Joku on jossain elämäsi vaiheessa aiheuttanut sinun sydämeesi tulehtuneet haavat. Näillä sieluun ja sydämeen saaduilla haavoilla on sama ominaisuus kuin ruumiillisillakin haavoilla. Nekin saattavat alkaa märkiä. Henkisten haavojemme paranemisen kannalta meillä on vain sama hoitokeino, kuin millä hoidamme märkivän haavan ruumiissamme; tuosta haavasta erittyvä paha on puristettava siitä pois. Jos sen jättää paikoileen, se lisääntyy niin, että haava ja lopulta koko kehomme joutuu kuolioon. Samoin käy sielumme ja sydämemme kanssa, ellemme hoida niitä.
Toivon, että tuo edellä oleva vuodatuksesi osaltaan helpottaa oloasi ja auttaa sinua parantamaan sieluasi ja sydäntäsi.
Näistä haavoista, joita me kaikki elämämme aikana saamme, vaikka ne paranisivatkin, jää meille aina arvet jäljelle muistuttamaan meitä siitä, mitä olemme kokeneet.
Ymmärrän sinua ja pyydän Herraamme, että Hän tukisi sinua elämässäsi.