Onko tahto vapaa vai ei, on filosofien ja muidenkin paljon pohtima aihe. MAP-kirkon pyhien kirjoitusten oppaassa siitä on mainittu seuraavaa:
"TAHDONVAPAUS. Katso myös Tilivelvollisuus; Vapaus; Vastuullisuus.
Jumalan ihmisille antama kyky ja oikeus valita ja toimia omasta puolestaan.
Saat vapaasti syödä puutarhan kaikista puista, 1. Moos. 2:16. Ihminen ei voisi toimia omasta puolestaan, ellei häntä houkuteltaisi, 2. Nefi 2:15–16. Ihmiset ovat vapaita valitsemaan vapauden ja iankaikkisen elämän tai orjuuden ja kuoleman, 2. Nefi 2:27. Te olette vapaita; te saatte toimia omasta puolestanne, Hel. 14:30. Kolmannes taivaan joukoista kääntyi pois tahdonvapautensa vuoksi, OL 29:36. On välttämätöntä, että Perkele kiusaa ihmislapsia, tai muutoin heillä ei olisi tahtonsa vapautta, OL 29:39. Jokainen päättäköön itse, OL 37:4. Jokainen voi toimia moraalisen tahdonvapauden mukaan, jonka minä olen antanut hänelle, OL 101:78. Saatana pyrki hävittämään ihmisen tahdonvapauden, Moos. 4:3. Herra soi ihmiselle hänen tahtonsa vapauden, Moos. 7:32."
MAP-kirkon opin mukaan vapaa tahto oli taivaassa syntyneen sodan syy. Tahdonvapaus ei tarkoita, että se olisi kokonaan vapaa, sillä olemme monin tavoin sidoksissa olosuhteisiin, joissa elämme. Vapaudessamme on kysymys eriarvoisten valintojen tekemisestä. Niinpä siitä ei ole kysymys, kun valitsemme syömmekö omenan tai appelsiinin tms.
Mm. terveytemme tai varallisuutemme saattavat asettaa melkoisia rajoituksia valinnoillemme, mutta aina meillä on jotain vapautta mikäli olemme tietoisessa tilassa. On sanottu (Viktor E. Frankl), että ihminen voi viimeiseen asti valita suhtautumistapansa. Juuri tässä minusta tahdonvapaus tulee kysymykseen.
Viisaalla suhtautumisella ja valinnoilla voimme vaikuttaa paljon tilamme tai tilanteisiin, joihin joudumme. Niinpä teveydentila on seurausta monista pitkään jatkuneista valinnoistamme kuten moni muukin.
Eräs tärkeä suhtautumista koskeva valinta on anteeksiantaminen. Jos emme anna lähimmäisellemme anteeksi, niin suurempi synti on meidän päällämme. Tällä ymmärrän tarkoitettavan sitä, että kärsimme itse jopa viimeisellä tuomiolla tuosta suhtautumisestamme enemmän kuin konsanaan meitä vastaan rikkonut. Saamme syntimme anteeksi vain, jos annamme anteeksi niin, jotka ovat rikkoneet meitä vastaan.- Ja onhan tuo meitä vastaan rikkonut voinut saada syntinsä anteeksi siten, ettei sitä enää muisteta. Jos emme anna anteeksi lähimmäisellemme niin "katkeruuden sappi ja vääryyden side" myrkyttää mielemme.
"TAHDONVAPAUS. Katso myös Tilivelvollisuus; Vapaus; Vastuullisuus.
Jumalan ihmisille antama kyky ja oikeus valita ja toimia omasta puolestaan.
Saat vapaasti syödä puutarhan kaikista puista, 1. Moos. 2:16. Ihminen ei voisi toimia omasta puolestaan, ellei häntä houkuteltaisi, 2. Nefi 2:15–16. Ihmiset ovat vapaita valitsemaan vapauden ja iankaikkisen elämän tai orjuuden ja kuoleman, 2. Nefi 2:27. Te olette vapaita; te saatte toimia omasta puolestanne, Hel. 14:30. Kolmannes taivaan joukoista kääntyi pois tahdonvapautensa vuoksi, OL 29:36. On välttämätöntä, että Perkele kiusaa ihmislapsia, tai muutoin heillä ei olisi tahtonsa vapautta, OL 29:39. Jokainen päättäköön itse, OL 37:4. Jokainen voi toimia moraalisen tahdonvapauden mukaan, jonka minä olen antanut hänelle, OL 101:78. Saatana pyrki hävittämään ihmisen tahdonvapauden, Moos. 4:3. Herra soi ihmiselle hänen tahtonsa vapauden, Moos. 7:32."
MAP-kirkon opin mukaan vapaa tahto oli taivaassa syntyneen sodan syy. Tahdonvapaus ei tarkoita, että se olisi kokonaan vapaa, sillä olemme monin tavoin sidoksissa olosuhteisiin, joissa elämme. Vapaudessamme on kysymys eriarvoisten valintojen tekemisestä. Niinpä siitä ei ole kysymys, kun valitsemme syömmekö omenan tai appelsiinin tms.
Mm. terveytemme tai varallisuutemme saattavat asettaa melkoisia rajoituksia valinnoillemme, mutta aina meillä on jotain vapautta mikäli olemme tietoisessa tilassa. On sanottu (Viktor E. Frankl), että ihminen voi viimeiseen asti valita suhtautumistapansa. Juuri tässä minusta tahdonvapaus tulee kysymykseen.
Viisaalla suhtautumisella ja valinnoilla voimme vaikuttaa paljon tilamme tai tilanteisiin, joihin joudumme. Niinpä teveydentila on seurausta monista pitkään jatkuneista valinnoistamme kuten moni muukin.
Eräs tärkeä suhtautumista koskeva valinta on anteeksiantaminen. Jos emme anna lähimmäisellemme anteeksi, niin suurempi synti on meidän päällämme. Tällä ymmärrän tarkoitettavan sitä, että kärsimme itse jopa viimeisellä tuomiolla tuosta suhtautumisestamme enemmän kuin konsanaan meitä vastaan rikkonut. Saamme syntimme anteeksi vain, jos annamme anteeksi niin, jotka ovat rikkoneet meitä vastaan.- Ja onhan tuo meitä vastaan rikkonut voinut saada syntinsä anteeksi siten, ettei sitä enää muisteta. Jos emme anna anteeksi lähimmäisellemme niin "katkeruuden sappi ja vääryyden side" myrkyttää mielemme.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Joko olisi aika?
kuuluu?
että ovatko suuret puheet ja käytäntö sopusoinnussa.
anteeksi pyynnön auki? Miksi?
Jos jäämme odottamaan anteeksipyyntöä ennen kuin annamme anteeksi, niin mielemme on myrkkyä täynnä. Saattaa käydä jopa niin, että emme edes hyväksy tai huomaa, kun meiltä on pyydetty anteeksi. Katkeruuden sapessa elämisestä saattaa tulla elämäntapa, josta ei enää osaa luopua.
mutta ei tule mieleen mitään isompaa omalta kohdaltani.
Voi toki antaa anteeksi vaikka ei pyydettäisikään. Tarkoitin vain, että tuon anteeksipyynnön velkaa olevan itsensä kannalta se anteeksipyyntö olisi lähtölaukaus hengelliseen eheytymiseen. Narsismikin on voitettavissa, vaikka se ei helppoa olekaan. Ihmeitä kuitenkin tapahtuu ja nimenomaan silloin, kun velallinen ottaa itseään niskasta kiinni. Pienet hienovaraiset tönäisyt voivat olla avuksi, mutta helposti voi paatuneiden tyyppien kohdalla käydä niinkin, että vaivutaan aina vain syvemmälle.