Vapaat suhteet

Suomalaisen yhteiskunnan perhe- ja seksuaalietiikkaan liittyvät käsitykset ovat muuttuneet viime vuosina hyvin huolestuttavaan suuntaan. Esimerkiksi käsitykset miehen ja naisen sukupuolirooleista, avioliitosta, perherakenteesta ja vanhempien kasvatusvastuusta ovat monin tavoin hämärtyneet ja irtautuneet Raamatun periaatteista. Huono eettinen kehitys näkyy sekä liberaalissa lainsäädännössä että yhteiskuntamme pahoinvoinnissa.
Esimerkkeinä kielteisestä eettisestä kehityksestä ovat muun muassa avoliittojen, sitoutumattomien 'kevytsuhteiden' ja avioliiton ulkopuolisten suhteiden yleistyminen, avioerojen ja perheväkivallan lisääntyminen, läheisten ihmissuhteiden epävarmuus, lasten kasvatusongelmat, lisääntynyt turvattomuus sekä lasten seksuaalinen hyväksikäyttö. Myös laki samaa sukupuolta olevien parisuhteen rekisteröinnistä (2002) sekä keskustelu tämänkaltaisissa suhteissa eläven oikeudesta lasten adoptoimiseen viestivät yhteiskuntamme eettisestä tilasta.
Eettinen rapautuminen ja synnin turmelemat elämänmuodot heijastuvat yhä enemmän myös helluntaiseurakuntien arkeen. Suomen helluntaikirkko on syvästi huolissaan edellä mainitusta kehityksestä. Haluamme pitää yllä Raamatun ihanteita unohtamatta nyky-yhteiskunnan paineiden keskellä elävää yksilöihmistä.
Raamattu opettaa, että avioliitto on Jumalan asettama ja pysyväksi tarkoitettu liitto. Miehen ja naisen muodostama avioliitto luo turvallisen perhe- ja kasvuyhteisön myös lapsille. Samalla se takaa lapsille oikeuden eri sukupuolta oleviin vanhempiin.
Raamatun mukainen avioliitto alkaa julkisesta aviolupauksesta. Sukupuolinen kanssakäyminen on sen luonnollinen seuraus ja kuuluu vain avioliitoon. Avioliiton ulkopuoliset seksisuhteet ovat Raamatun mukaan syntiä.
Homoseksuaalisen käyttäytymisen hyväksymien osaksi käsitystä ihmisen seksuaalisuudesta on vastoin Raamatun opetusta. Raamatun teologisesti kielteinen suhtautuminen homoseksuaaliseen käyttäytymiseen ei ole myöskään kulttuurisidonnainen asia. Samaa sukupuolta olevien puolisoiden muodostamalle niin sanotulle 'sateenkaariperheen' mallille ei löydy perusteita ja hyväksyntää kristillisessä etiikassa. Seksuaaliseen tasa-arvoon vetoaminen, joka irrotetaan muusta eettisestä ihmis- ja arvokäsityksestä, ei riitä perusteeksi samaa sukupuolta olevien parisuhteen yhteiskunnalliselle ja juridiselle hyväksymiselle. Tästä johtuen ei ole myöskään oikein myöntää adoptio-oikeutta samaa sukupuolta oleville pareille ja sateenkaariperheissä eläville.
Terveen perhe-elämän sekä siihen liittyvien eettisten periaatteiden merkitys on ajankohtainen kasvatuksellinen haaste. Seurakunnissa ja perheissä on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota vanhempien myönteiseen läsnäoloon ja lasten kasvatusvastuuseen.
Suomen helluntaikirkko on tietoinen siitä, että ihmisten elämäntilanteet ovat moninaisia eikä raamatullinen ihanne kristillisestä avioliitosta, perhe-elämästä ja kasvatuksesta aina käytännössä toteudu. Seurakunnan tehtävä onkin kristillisen etiikan näkökulmasta kaksijakoinen: toisaalta seurakunnan tulee opettaa ja ylläpitää raamatullisia periaatteita ja toisaalta sen tulee olla hoitava yhteisö, joka pystyy auttamaan ja tukemaan elämässään vaikeuksiin joutuneita. Tehtävämme ei ole tuomita tai moralisoida, vaan osoittaa kristillistä rakkautta kaikissa elämän kriiseissä eläviä lähimmäisiämme kohtaan.
Perhe- ja seksuaalietiikan erityiskysymyksiin vastaaminen on seurakunnille myös teologinen haaste, joka edellyttää perusteltua ja ihmisten erilaiset elämäntilanteet huomioon ottavaa Raamatun opetusta.
Suomen helluntaikirkko pitää tärkeänä, että maamme helluntaiseurakuntien opetus- ja kasvatustyössä korostuu Jumalan Sanan mukainen etiikka ja elämäntapa. Erityisesti seurakuntien työntekijöiden, vanhimpien ja muiden vastuunkantajien tulee omalla käyttäytymisellään osoittaa kristilliseen etiikkaan perustuvaa hyvää esimerkkiä. Jumalan tahdon mukainen elämä ja yhteiskunnallinen luottamus edellyttävät sitä.