Tätä kirjaa lukiessa uskovainen voi pamahtaa tiede-big-bang-faniksi.
Kirjassa käsitellään myös uskovien ja kreationistien uskomuksia.
Kari Enqvist: Kosmoksen hahmo, WSOY, 2003
Kuka uskis uskaltaa lukea?
Come'on. Uskonveljenne menivät leijonien syötiksi ja nämä kr-lampaat ei uskalla edes kirjaa...
;)
Kirjassa käsitellään myös uskovien ja kreationistien uskomuksia.
Kari Enqvist: Kosmoksen hahmo, WSOY, 2003
Kuka uskis uskaltaa lukea?
Come'on. Uskonveljenne menivät leijonien syötiksi ja nämä kr-lampaat ei uskalla edes kirjaa...
;)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Uskallan lukea kirjan. Tosin rahojani siihen en laita, pitänee odottaa että se tulee kirjastoon tai koululle...
Luin 'Kosmoksen hahmon' hyvin tarkkaan ja pohjalukemistoksi luin kaikki Enqvistin aikaisemmat kirjat:
Tyhjästä syntynyt
Näkymätön todellisuus
Olemisen porteilla
Valo ja varjo
Sekä esipuheen Feynmanin kirjaan 'Suhteellisen helppoa'.
Lisäksi vilkuilin vähän Anders Enqvistin (liekö sukua) kirjaa 'Tiede ja uskonto', joka oli tylsä.
Kari Enqvististä voisi sanoa, että hänen uskonnollinen ajattelunsa on kehittynyt ilmiselvän huomattavasti kymmenessä vuodessa.
Tosin hän ei vieläkään tunnu tajuavan pätkääkään siitä, kuinka todellista elävä kristinusko voi olla. Nimenomaan kristinuskon ydinsanoma Kristuksen pelastustyöstä on hänelle täysin pimennossa, kuten ulkopuoliselle oikeastaan kuuluukin olla.
Vastasyötiksi heitän Eero Huovisen 'Sydämen puhetta'. Uskallatko lukea? Tai ehkä pitäisi kysyä, jaksatko kahlata läpi 325 sivua tekstiä täynnä elämää, muttei puhettakaan luonnontieteellisestä maailmankuvasta: "Näitä Raamatun sanoja ei ole tarkoitettu luonnontieteelliseksi selitykseksi siitä, miten maailman avaruus ja maapallo fysikaalisesti syntyivät."
Minusta kyllä näyttää siltä että suurimpia big-bang vastustajia edelleen ovat pirkanmaan vapaa-ajatelijat... Alku on pelottava käsite
Tieteenfilosofisesti ottaen tuo Enqvist on naiivi kuten monet fyysikoista. Tällä en tarkoita että hän olisi kehittymätön suhteesaan uskontoon, vaan että hänen tieteellinen 'realisminsa' ei kestä tietofilosofista arviointia.
Mielenkiintoisesti tieteellisen realismin harhaisuudesta kirjoittaa Seppo Oikkonen esseissään 'Tahto valtaaan':
>>>>Meille on luontevaa ajatella että jokin seuraa jostakin, aivan kuten Leibniz tiivisti: kaikki johtuu jostain, kaikella on syynsä. Leibniz palautti syysuhteiden ketjun johdonmukaiseen alkupisteeseensä ja esitti, että kaikkien syiden alkusyy on Ajatusvälttämättömyys eli Jumala - mutta tästä perimmäisestä selityksestä olemme luopuneet ja korvanneet sen jäsentymättömällä käsityksellä, että syysuhteilla operoivat luonnonlait ovat jo itsessään kaiken perimmäinen selitys. Kuten Wittgenstein osuvasti huomauttaa, vanha järjestelmä asetti selitykselle päätepisteen ja oli jossain mielessä selvempi kuin nykyinen, jossa tieteen tulosten katsotaan edustavan sekä maailmanselitystä että kehitystä, so. jatkuvaa tiedon voittokulkua.
>>>>Kun luonnon kuvaamisessa käytetään kausaliteettia totuus muuttuu korrespondenttiseksi. Tämä on asioiden historiallinen järjestys. Ns. tiedeuskovaisuudessa selityksen ja faktojen yhteismitattomutta ei enää ollenkaan tajuta. Sokeus on lisääntymässä niin tieteentekijöiden kuin varsinkin valistuneiden maallikoiden piirissä. Siinä on sitten omat puolensa ja omat vaaransa. ( http://www.geocities.com/nnarkissos/ )
On siis kysymys 'selittämisen' käyttämisestä tieteessä samalla tavalla kuin sitä käytettiin uskonnoissa, eli uskonnollisuuden uudesta ilmentymästä.