Syödä eläimiä, joita on käytännössä kidutettu koko ikänsä ja lopulta tapettu ja käsitelty kuin ne eivät olisi koskaan olleet eläviä olentoja?
Mikä on ateistin kanta, ja mikä uskovaisen?
Mikä on ateistin kanta, ja mikä uskovaisen?
Onko eettistä
UskonnotonLähimmäinen
16833
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
No, ei Raamattu lihan syöntiä kiellä, samalla lailla se on ravinnoksi annettu kuin kasviksetkin: ( 1 Moos. 9 Uskonkirjat.netin mukaan)
1 Jumala siunasi Nooan ja hänen poikansa ja sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa. [9:1,2: 1. Moos. 1:28]
2 Kaikki villieläimet ja taivaan linnut, kaikki maan päällä liikkuvat eläimet ja meren kalat pelkäävät ja säikkyvät teitä; ne on annettu teidän valtaanne.
3 Teidän ravintonanne olkoot kaikki olennot, jotka elävät ja liikkuvat. Ne kaikki minä annan nyt teille, niin kuin annoin teille vihreät kasvit. [1. Moos. 1:29]
4 Mutta lihaa, jossa vielä on jäljellä sen elämänvoima, veri, te ette saa syödä. [3. Moos. 3:17, 7:26,27, 17:10; 5. Moos. 12:16; Ap. t. 15:20]
5 Ja jokaisen, joka vuodattaa teidän verenne, teidän elämänvoimanne, minä vaadin tilille. Minä vaadin tilille jokaisen eläimenkin. Vaadin tilille jokaisen ihmisen, joka vuodattaa lähimmäisensä veren.
Eli verensyöntikielto on uudistettu myös
Uudessa testamentissa, samoin toiset noudattavat
Vanhan testamentin kieltoa ja jättävät syömättä saastaisiksi mainitut eläimet, siis esim. raadonsyöjät, sikan tai
ravun. Esim. sian kohdalla toiset saavat
niveloireita, kihtipotilaan ruokavalion pahimmasta taitavat olla possu, soija ja katkarapu. Samoin trikiinit ovat jossakin päin maailmaa possunsyöjien harmina.
Mutta Raamattu ei tosiaan lihansyöntiä kiellä.
Jumala itse teki Aatamille ja Eevalle puvun
nahasta syntiinlankeemuksen jälkeen.
Eli lihan tai kalan syöminen on tahdonvallan asia,
ihmisen omasta päätöksestä riippuva asia, ei mikään synti. Synti määritellään sydämen eroksi
Jumalasta = Jumalan tahdoista, laeista.
Ja jos Jumala ei lihan syöntiä kiellä, ei se synti ole.
Toinen asia sitten on, että (lihankin) ylensyönti mainitaan Uudessa testamentissa juoppouden kanssa samalla viivalla. Sydän ja verisuonet siitä ainakin kärsivät.
Samoin monet profetaaliset henkilöt pysyvät pääasiassa kasvis (ja kala-)ravinnolla ihan sen takia, että mielialat pysyväät tasaisempina,
ei tule niin ärtsy olo. ja silloin kanavat Jumalan suuntaan pysyvät paremmin auki.
Ihmisen oma minä ei tule tielle. Se vanha Aatu kun
oikein tykkää pihveistä!
Mutta ei sitä missään laiksi ole laitettu,
itsekukin varmaan parhaan ruokavalion
etsimällä löytää.
Itse syön pääasiassa kasviksia, hedelmiä ja kalaa, mutta saatan joskus syödä lihaakin, vaaleaa varsinkin. Enkä aio siitä pahaa pmaatuntoa sinänsä kantaa. Silloin se kyllä on aiheellista, jos on seuraavana päivänä tärkeä
neuvottelu ja menee itse edellisenä päivänä itseään väärille jengoille laittamaan liian tuhdilla aterialla! Pieni nälkä, vihannekset
ja paastokin olisi paljon parempi silloin!
mainitaan
Ateismi ei ota kantaa lihansyöntiin.
Mutta vastataan nyt kuitenkin. Kasvissyönti on mielestäni eettisempää, mutta oma mukavuudenhaluni (ja toisaalta sosiaalinen paine) saa minut syömään lihaa. Toisaalta osa lihasta on itse metsästettyä, minkä puolestaan lasken sen eettisemmäksi kuin kasvissyönnin.
En kysynyt varsinaisesti mitä ateismi, jota ei siis ole isminä sinällään olemassa, tai uskonto ottaa kantaa. Kysyin ateistin ja uskovaisen mielipidettä. Uskovainen luetteli mitä raamattu sanoo ja ateisti kertoi mitä mieltä itse on...
Ehkä otos oli kuitenkin liian pieni, mutta jotain se jo kertoo. Eli ateistin etiikka perustuu omaan käsitykseen oikeasta ja väärästä. Uskovaisen etiikka on ulkoa opittua, eikä vaadi oikean ja väärän tajua.
Puhut ulkoaopitusta.
Kyllä siinä vuosien kokemus takana on.
Eli mitä ulkoaopittua on siinä, että syö sekaravintoa hyvällä omallatunnolla?
Eikö suurin osa suomalaisista tee niin?
Toisekseen sanoin, että olen rajoittanut esim.
sianlihan, soijan ja reekun syöntiä siksi, että
muuten valvon seuraavan yön nivelkivuissa.
Mitä ulkoaopittua siinä on? Ensin tulivat vaivat,
sitten ahaaelämys Raamatun kiellettyjen listan ja
oireiden täsmäävyydestä, sitten lääketieteen
vahvistus siitä, että possu tosiaan pahentaa
niveloireita esim. kihdissä.
No, se nyt on ehkä ihan vain Raamatun mukaan
omaksuttua, että en syö veriruokia. Mutta mitä minä siinä menetän?
Se, että kasvis ja kalaruoka pitävät olon parempana, on kokeilujen tulos, ei ulkoaopittua.
En usko, että ylipäätäänsä vaatii suurta ulkoaoppimista, jos sanoo, että syö sekä
kasviksia, kalaa että lihaa, mutta yrittää välttää varsinkin punaista lihaa.Raamattuhan sanoo, että sen kun vain pistät poskeen!
Eli arvioit stereotypioiden mukaan.
Miksi siteerasit raamattua?
Mietin tuossa lähtökohtiani. Olen maalaisvihreä,
lähes luontaistalouden aikana kasvanut.
Isä joutui katsomaan ihmisten tappamista sodassa sen verran monta vuotta, että ei sen jälkeen pyssyyn koskenut, vaikka olikin innokas
metsästäjä nuorempana.
Eläimiä ei koskaan turhaan rääkätty, siinä ne yhtä aikaa kasvoivat kuin mekin, nimi lehmillä oli niin kuin meilläkin. Kun hevosesta tuli niin vanha, ettei siitä enää työhevoseksi ollut, isä möi sen naapurille. Työvastuu oli sen jälkeen yhden heinäkuorman haku viikossa.Eläkevirka siis.
Olisi teurastamolta enemmän rahaa saanut.
Sikoja kasvatimme yhden vuodessa. se teurastettiin loppuvuodesta talven ruuaksi.
Ei siinä kyllä sika kauan kärsinyt, siihen asti
oli lokosesti koko kesän ja syksyn kellinyt.
Hevoselle leivottiin jatkuvasti oma leipäsnsä, ihmisruokaa terveellisempi lesepitoinen. Ja kun tuli joulu, kuusesta vietiin oksat navetankin
kattoon.
Paljon helpommalla eläimet pääsivät kuin ihmiset.
Sodan jälkeinen peltojen raivauksen aika tarkoitti sitä, etä päivällä teit normaalit työt, illalla ja iltayöstä sitten kuokit
uutta peltoa tai niitit luokoa seuraavalle
päivälle seipäille pantavaksi.
Vanhempani rakastivat luontoa, mekin rakastimme
luontoa. Elimme luonnon keskellä. Lähimmän naapurin savut näkyivät metsän takaa aamuisin.
Varsinaisia petoeläimiä ei pahemmin ollut,
mitä nyt ketut tai haukat kanoja riepottelivat.
Ny on monipuolisempaa siltäkin puolelta.
Minkkejä vanhemmat miehet pyytävät loukkupyynnillä, muuten eivät vesilinnut saa
poikasiaan aikuisiksi. Ilvekset vievät koiria
ja kissoja. Savon ja Pohjnanmaan rajoilla on
joku tutkija kasvattanut puolikesyn susilauman
ja niin kotimetsiinikin pari kesää sitten
tuli ensimmäinen pesue ihmisiä pelkäämättömiä susia. Karhuja on vanhastaan ollut nurkilla,
tällä hetkellä kolme. Karhuilla ja ihmisillä on hyvin toimiva väistösopimus. Yleensä molemmat väistävät. Puolukka-aikaan joskus tulee
hieman ahdasta, serkku kertoi joku kerta
tuulen käännyttyä karhun lemahduksen tullleen
viereisestä lepikosta: Karhu odotti siinä
muutaman metrin päässä osille pääsyä, kunhan
marjamies häipyisi.
Joskus meinasi varovaisuus tulla juuri tuolle
samalle harjulle menosta. Silloin Jumala
ykskantaan kysäisi:
- Karhujakos sinä alat pelkäämään?
No, en alkanut, menin marjaan. Joku kerta vastaavasti täällä idempänä olimme marjassa
ja metsässä ryskyi. Emme viitsineet mennä rinteen toiselle puolelle katsomaan. Seuraavan viikon lehdessä sitten luki, että karhu oli
hajoittanut kantoja siellä.
Eli perimäni ja kokemusteni puolelta olen
vanhakantainen metsäläinen, luonnon kanssa sopusoinnussa ikäni elänyt, enkä siellä enkä
eläinten kasvatuksessa koskaan ole väkivaltaa
nähnyt. Kuullut kerran, naapurin miehen mieli
oli sairas ja hän saattoi samalla tavalla
uhkailla vaimoaan ja lehmiään, kun viha pukkasi
päälle. Mutta hän oli sairas, sen ymmärsimme
kaikki.
Miksi siteerasin Raamattua, kysyit. En ainakaan
viimeisessä vastauksessa lainannut suoraan
Raamattua, ajatuksia kyllä sieltäkin heitin.
Oma ruokavalioni on aika samanlainen kuin vanhemmillani oli. Eli paljon vihanneksia
ja paljon kalaa, sillä niitä sai omasta takaa.
Liha oli normaalisti ostossa possua lukuunottamatta, joten sitä ei paljoa kotiin kannettu. Ainoa oleellinen muutos uskoontullessani oli heimoruuan mykykeiton pois jättäminen, mykyt kun tehdään verestä.
Se otti alussa koville. Omat lapset eivät ole
koskaan tuottuneet veriruokia syömään eivätkä
pysty syömään niitä, vaikka asiasta tietämättömät
ihmiset ovat joskus yrittäneet pakottaakin. Pelotellut en heitä ole. Luonnollinen erilläänpysyminen se heillä on. Ja kun aloin
saada niveloireita, minulle oli helpotus huomata, että niin Raamattu kuin lääketiedekin
löysivät saman syntipukin, porsaan. Helpotti heti, ei kipuja enää!
Olen kristitty ja sillä perusteella nojaudun
ajattelussani Raamattuun. Synnin määrittelen niin kuin se on Raamatussa määritelty, en esim. hindulaisittain. Ihmisen murhaaminen on synti,
eläimen kasvattaminen ruuaksi ja sen nopea surmaaminen ei ole synti. Ilman ihmistä se eläin ei olisi saanut elää päivääkään.
Ja toisekseen vaikka täällä maan päällä meillä on Raamtun mukaan velvollisuus viljellä ja varjella maata (Se on sitä, mitä vanhempani mitä suurimmassa määrin tekivät), niin kuolemassa
osat muuttuvat: eläimen elämä vain raukeaa tyhjiin, on se sitten ollut millainen puskurisonni tahansa. Ihmisellä sen sijaan
elämä jatkuu taivaassa tai helvetissä
oman valinnan mukaan. Väkisin ei ketään taivaaseen viedä. Mutta Jumalan armon ja rakkauden tajuaminen ja vastaanottaminen tässä ajassa on se isoin asia ihmiselle. Pyrin elämään elämäni rauhassa
Jumalan ja ihmisten kanssa, panemaan pois sen, mitä Raamatussa synniksi määritellään, mutta
toisaalta olemaan turhaan syyllistymättä asioista, jotka ovat ihan tavallista elämää,
eivät syntiä. Ja lihan syönti on yksi
näistä. Jossakin kohti Raamattua on paikka, jossa pohditaan juuri tätä asiaa ja siellä todetaan, että syököön vihanneksia se, joka syö ja syököön lihaa se, joka syö, mutta olkoon itsekukin varma asiastaan. Ja se on Raamatun
periaate tahdonvallan asioissa. Eli jos häälymme siinä puolivälissä, pelkäämme tekevämme
syntiä, tuo epävarmuus heikentää meitä.
Jumala kuitenkin haluaa vahvistaa mielemme
varmaksi ja vakaaksi, ei ihmistuulien
heiteltäväksi.
Miksi tosiaan perustan ajatteluni Raamattuun?
Joskus 25 vuotta sitten tulin tuntemaan Jumalan
henkilökohtaisesti ja Hän on paras ystäväni.
Rakastava, suora ja luotettava. Miksi en
kuuntelisi Hänen sanojaan?
On epäeettistäsyödä sillä lailla kohdeltuja eläimiä. Kaikkia luojan luomia luontokappaleita tulee pitää arvossa tuntevina olentoina ja kohdella kauniisti.
Ainakaan kanaa ruuaksi... Aika kyseenalaista on sika ja lehmäkin saatikka lammas tai kassikirjolohi?
Hirveä, riekkoa ja jänistä ja järvikalaa voisi syödä ja kiltisti kohdeltua ihmistä, joka on toivonut, että hänet syötäisiin?
Varsinainen ekoihminen. Miksi joku haluais tulla syödyksi? Toisaalta sama kai se olisi, kuka syö madot tai ihmissyöjät, jos ei tulis tuhkatuksi. En minäkään kanaa halua syödä, vaikka joskus syönkin. Ihmistä en varmaan haluaisi edes maistaa. Sentään lajitoveri. Ihminen maistuu kait samalta kuin possu. Riista on ihan toinen juttu kuin ihmisen kasvattamat eläimet. Kaloja kohtaan en oikein osaa tuntea samalla lailla sympatiaa, vaikka varmasti pitäisi. Kärsivat ne kalatkin kuivalla maalla ja kalastusvehkeet ovat tosi julmia nekin.
ja itsekästä on nykyisin muotiin tullut urheilukalastus. Eli saalista pyydetään vain saaliin saamiseksi, ja sitten kun kala käy pyydykseen, se punnitaan ja mitataan ja laitetaan takaisin veteen. Yleensä kala on vahingoittunut leuastaan tai jopa syvemmältä, ja varmasti kärsii.
Poikani kavereittensa kanssa harrastaa tällaista, eikä välitä vastalauseistani.
Silleen kun ajattelee, niin kaikenlainen muun elävän vangitseminen ja vahingoittaminen on epäeettistä. Hyönteisten keräily, hiirenloukut, muurahaisten ja kärpästen tappaminen...
Tosi vaikea keksiä mihin vetää rajan. Streittari ei sitten vedä rajaa ollenkaan.
Jos lähdetään liikkeelle siitä, että kaikki elolliset tällä planeetalla tällä hetkellä saavat kiittää elämänsä jatkumisesta KASVEJA, joiden aikaansaama fotosynteesi (vielä ihmiselle mahdoton tuottaa keinotekoisesti) mahdollistaa elintärkeän ilmakehän muodostumisen. Eipä olisi teuraspossua, jollei olisi voikukkaa, palmua, kanadan ikimäntyä tai mitä lie ikinä kasvissyöjät sitten syövätkään, kun kyllästyvät perussalaattiin, jota esim. Minä itsekin syön muun ruoan ohessa (*katselee ravintoympyrää ja ihmettelee*)
Ja entäpä se teuraspossu - Hän on kärsinyt koko ikänsä ja lopulta päätynyt kinkkuna joulupöydälle? Hän varmasti muistelee viime hetkillään veljeänsä, joka pääsi karkuun teurastamolta ja on elellyt elämänsä suloisesti tonkien maata ja syöden löytämiään tryffeleitä... KUNNES lopulta random-metsästäjä ampuu velipontevan ja hän päätyy metsurin joulupöytään täsmälleen samana päivänä kuin veljensä teuraspossu. Ironiaa vai taas kerran seuraavan asteen yhteys etiikan maailmaan? Kumpi siis on oikein: syödä possu, joka on syntymästä lähtien siihen valmistautunut vai possu, jolla oli "elämä"?
To be or no bees? Eikö se teoria jotenkin niin mennyt, että mehiläisten kuoltua yhtäkkisesti sukupuuttoon, koko maailma seuraa hyvin perässä? Saatananpalvojat varmaan hyppivät onneessaan, kun kuvittelevat pääsevänsä lopulta helvettiin (eli maan keskipisteeseen, joka on täynnä sulaa magmaa, joka hyvin kuvastaa Haadesta ja manalaa). Uskovaiset varmaan eivät ole käyneet katsomassa "Matka maan keskipisteeseen" (saati uuttaa 3D-versiota), sillä sehän romuttaisi koko heidän ajatusmallin "ylhäällä taivas, alhaalla maa, maan alla manala".
Maailmanlopun kynnyksellä olisi kuitenkin liian myöhäistä alkaa tutkia tiedettä ja löytää keino lähteä karkuun tältä planeetalta toiselle elinkelpoiselle möykylle. Vaan seuraisiko jumala(t) mukana?
Moro moraalille, tarina tajuttomuudesta:
"Tunsin kerran pojan, venäläisen. Tapasin hänet rautatieasemalla. Hän oli kupsahtanut maahan epileptisen kohtauksen voimasta ja minä jäin siihen auttamaan häntä. JOS OLISIN OLLUT KUIN KAIKKI MUUT OHI KÄVELLEET, OLISIN MINÄKIN SAANUT SYYTTEEN HEITTEILLEJÄTÖSTÄ.
Poika joutui kuitenkin takaisin Venäjälle suorittamaan asevelvollisuutta. Syttyi sota maidemme välille ja jouduimme molemmat rintamalle. Kesken taistelun tuoksinnan satuimme vastatusten, aseet toistemme ohimoilla. MINÄ PAINOIN LIIPAISINTA, TAPOIN HÄNET JA SAIN KUNNIAMITALIN."
Palaten kuitenkin tähän lihan syömiseen: tarinan poika ei syönyt sittemmin venäläispoikaa, vaikka olikin nälissään. Vaan entäpä elokuva ALIVE? Olisin minäkin siihen saattanut mennä: sanoa muille "syökää minut" tai sanoa kaverilleni "syön sinut". Ja, jos tuossa tilanteessa mukana olisi lapsesi, etkö antaisi hänen syödä sinua, jotta hän selviäisi? Siinä vaiheessa, siellä lumisella seudulla, missä ei mikään kukka kasva, kuka tahansa meistä toivoisi yhtä pientä tryffelipossua eksyneenä kävelemässä kukkuloilla.
Minä menen evoluution sekä eri uskontojen aikaansaamien mallien mukaisesti tämänaikaisen ihmisen peruspersoonaa jäljitellen: Olen nälkäinen, joten syön (ellen ole anorektikko tai vastaava, mutta keskustellaan siitä sitten erikseen). Vastaani hyökkää villisika, joka uhkaa itseni lisäksi myös perhettäni, jolloin puolustan jälkikasvuani kaikin voimin tai pakenen paikalta paskat plakkarissa ja jätän toiset oman onnensa nojaan. Vastaani hyökkää rikkaruoho, jonka kitken tai sitten kastelen sitä samalla toteamalla, jotta antaahan se minulle happea.
Hiddo vieköön: Kyse on luonnon omasta rakenteesta ja kulkusuunnasta. Heikot kaatuu vahvojen tieltä. Liikaa ihmisiä, jolloin syöstään päälle rutto, isorokko, HIV, AROB (Akuutti Raivotauti ja Ostovimma Bakteeri - tulossa LAMAN jälkeen!)
Beware or be aware!
No, kyllähän venäläiset Kirilian-kuvauksissaan saivat tulokseksi, että kasvitkin oppivat
pelkäämään, jos niistä lehti kerrallaan nypitään.
Eli parasta pistää persiljapuska kerralla
poskeen, ettei persiljalle turhia traumoja kamalasta
partaisesta ihmisnaamasta tule!
Pelätä ja pelätä ovat kaksi eri asiaa - varsinkin, kun sanojen yhteyteen lisätään "ihminen" ja toiseen "kasvi".
Eipäs vertailla verrattoman pöhkösti. Kasvit eivät "pelkää" sanan siinä kirjaimellisessa, jota tässä selvästi tarkoitit. Se ei ole edes vaisto, sillä kasveilla ei ole aivoja eli ts. kognitiivista toimintaa. Se on alkeellinen, hyvin yksinkertainen selviytymisvietin muoto, muttei suinkaan pelkoa. Harhaanjohtava kirjoitus siis.
Mitä seuraavaksi: Kokonainen metsä kaatuu niskaani ensi juhannuksena, kun käyn keräilemässä kasan klapeja kokkoon? Sisällissota rauduskoivujen ja joulukuusien välillä?
Järki käteen, sillä me ihmiset sentään omaamme molemmat em. ominaisuuksista.
Ei ole eettistä ei. Emme ehkä halua myöntää sitä, koska tykkäämme syödä lihaa. Miksi välittäisimme eläinparkojen kärsimyksistä?
No mullapa onkin kokemusta molemmista lafkoista.
Uskovaisessa lapsuudenperheessä en kokenut pääsiäisen uunibroilerista tai joulun kinkusta muuta, kuin että hyvää on, kun äiti laittaa. Ei ollut minkäänlainen kysymys, minkälainen elämä eläinparoilla on mahtanut olla. (No syötiin sitä lihaa onneksi muulloinkin, eikä siitä tehty numeroa silloinkaan.)
Nyttemmin uskostani luopuneena koen lihat ja lihajalosteet pitkälti samalla tavalla: hyvää on. Lisäksi soveltuvat erinomaisesti painonhallintaan sulaessaan hitaasti ja edistäessään lipolyysiä.
Tosiasia lienee, etten välitä paljoakaan. Toisaalta, pidän positiivisena jos kuulen uutisen, jossa lypsylehmille edellytetään säännöllistä jaloittelumahdollisuutta. Jotain eettisyyden rippeitä vielä meikäperkeleessä on jäljellä uskosta luopumisesta riippumatta.