Eikö suvaitsevaisuus tarkoitakin sitä että tiedetään toisen olevan väärässä, mutta päätetään sietää tätä?
Eikö se ole teeskentelyä?
Jos joku sanoo "suvaitsevansa" jotain, minä ainakin heti ajattelen, että hän paheksuu suuresti, mutta osoittaa ajattelevansa olevansa jalo ja hyvä ihminen, kun suostuu sietämään paheksumaansa asiaa.
Mitä mieltä?
Eikö se ole teeskentelyä?
Jos joku sanoo "suvaitsevansa" jotain, minä ainakin heti ajattelen, että hän paheksuu suuresti, mutta osoittaa ajattelevansa olevansa jalo ja hyvä ihminen, kun suostuu sietämään paheksumaansa asiaa.
Mitä mieltä?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Ei. Minusta se on kilvoittelua. Meidän pitää täällä koittaa sietää toinen toisiamme, vaikka se ei aina niin helppoa olisikaan. Kuulostaa aika uhrautuvaiselta päättää sietää, mutta josku tavoiteltavaltakin asialta.
Mistä tiedät että tämä henkilö ajattelee olevansa jalo ja hyvä? Ehkä tällainen ihminen miettii, että kohta mulle jo riittää tämä sietäminen. Oikeesti jaloja ja hyviä ihmisiä löytyy vain kirjoista ja kansista, elokuvista ja muista. Ei kukaan todellisuudessaa jaksa olla jalo ja hyvä kaiken aikaa. Ns. pahakin voi olla jossain kohtaa jalo ja hyvä, jos on päättänyt sietää yhtä sun toista.
Se, minkä takia, joku jotain sietämistä voisi päättää, onkin sitten se mikä ratkaisee, onko jalo tai hyvä vai mikä.
Olet jonkin sortin uskovainen? Sen verran sekavaa on kirjoituksesi ;o)
Mutta pääasia tuli selväksi, olet sitä mieltä että erilaisuutta siedetään vaikka pahaa tekee. Missään tapauksessa ei aleta arvostaa toisen erilaisuutta. Sitä on mielestäsi suvaitsevaisuus. Ei oikeaa vaan teeskenneltyä "hyvyyttä"...
Uskonnoton Lähimmäinen kirjoitti hyvin.
Jokaiselle pitäisi olla selvää, ettei kaikkea voi suvaita!
Jeesus mm. opetti suvaitsemattomuutta syntiä kohtaan:
"Mutta se minulla on sinua vastaan, että sinä SUVAITSET tuota naista, Iisebeliä, joka sanoo itseään profeetaksi ja opettaa ja eksyttää minun palvelijoitani harjoittamaan haureutta ja syömään epäjumalille uhrattua. Ja minä olen antanut hänelle aikaa parannuksen tekoon, mutta hän ei tahdo parannusta tehdä eikä luopua haureudestaan."
Ilm. 2:20-21.
Hyvät asiat tulee suvaita.
Mielestäni suvaitsevaisuus on myöskin erilaisuuden hyväksymistä ihmisissä, ihmisten tavoissa elää, että kaikesta huolimatta pitää ihmisiä arvossaan eikä tuomitse näitä ihmisiä erilaisuudesta huolimatta.
Suvaitsevaisuus on hyväksymistä.
Suvaitseminen, jos sitä ei käytetä terminä, sisältää aika paljon latausta: "Neiti ei mitten suvainnut saapua paikalle, vaikka oli kutsuttu!"
"Onhan se hiukan epätavallista, mutta suvaittakoon se hänelle..."
Hyväksymisen kanssa on vähän sama juttu. Itse olen sitä mieltä, että en kannata kaikkia asioita ja uskonnon tuputtamista en edes suvaitse. Kaiken kaikkiaan en katso olevani asemassa, jossa minun pitää ottaa kaikkeen kantaa. Minun mielestä muille ei kuulu, mitä muut tekevät ja ajattelevat, jos ketään ei loukata.
Mutta samalla kyllä pitää sanoa, että heikompia pitää suojella vahvempien mielivallalta. Siinä kohtaa on jokaisen ihmisen velvollisuus olla suvaitsematon.
Jos kohtelemme kaikki toisiamme samanarvoisina ihmisinä, sillä olemme kaikki samalla elämän viivalla. Lapsia ja heikoimpia meidän toki täytyy suojella ja varjella.
Kai se vähän riippuu, millaisesta asiasta on kyse. Voisi olla kaikille hyväksi, jos väärässä olijoita suvaittaisiin, ikään kuin katsottaisiin toisten vikoja (väärässä olemista) läpi sormien.
Se voi olla teeskentelyä, jos ei koskaan ota asiaa puheeksi. Jos on ikään kuin ei huomaisikaan sitä rikkaa toisen silmässä, kun suvaitsee vaan... Itsellä kun voi olla varsinainen tukki siellä.
"Kunhan Raamatun Totuutta ei suvaita." Oletteko huomanneet?
Kaikkea muuta tulisi suvaita, kunhan ei vaan suvaita sitä tosiasiaa, että ihminen joutuu kadotukseen ilman Jeesusta.
Tuohon asiaan liittyvä suvaitsemattomuus johtaa ihmisiä edelleen helvettiin.
Olkaa siis suvaitsevaisia kaikkea Totuutta kohtaan. Ottakaa selville, mikä on totta.
Älä ole suvaitsematon asialle, josta et vielä tiedä; mikä on kokemuspiirisi ulkopuolella.
Kenenkään ei pidä suvaita ihmisten kärsimyksiä ajassa ja ikuisuudessa.
Esim. homot ja lesbot kärsivät koko elämänsä poikkeavuudestaan kun tuo asia jo suvaitaan, eikä näin ollen yritetäkään auttaa ihmistä terveyteen, normaaliin ihmisen käytökseen.
Sana 'SUVAITSEVAINEN' ei sisällä mitään uskontotermiä sisällään, joten siitä aiheesta on turha nipottaa, joten jättäkäämme adjektiivit ihminen sanan edestä pois.
Sana 'SUVAITSEVAINEN' ei erottele sukupuolista suuntautumista, joten se tarkoittaa suvaitsevaisuutta kaikkia ihmisiä kohtaan.
Ehkä parempi sanoa: SIEDÄMMEKÖ ME IHMISET TOISIAMME?
ja siinäpä onkin itsetutkiskelun paikka, kuka minä olen ja mitä minä sanon ja mitä minä teen ja miksi? (vastaus: hölmöjäkö puhun).
Suvaita == sietää{
//ei tartte kuin hyväksyä..
}
ateistit murhasivat 1900-luvulla noin 100-miljoonaa siviiliä
Ja kristittyjen tekemä saldo kautta aikain? Taitaa olla myös aikamoinen määrä! Ei ole kristityt jääneet siinä asiassa toiseksi: kyllä kristinusko on tehnyt vallanpitäjien ja kirkon 'päiden' johdolla listinyt kansalaisiaan ja vieraitaan oikein perusteellisesti.
Nyt on ollut eri hissanmaikka. Mihin viittaat?
Näytät tietävän mihin tässä vitataan. Ketkä ovat ne ateistit, jotka tämän joukkomurhan ovat suorittaneet?
, huusivat natsijohtajat yhteen ääneen, kun juutalaisia alettiin mestaamaan! Ja juutalaiset suvaitsivat tämän, sillä ovat edelleen kovassa yhteistyössä saksalaisen liike-elämän kanssa.
Merd-, totesi de Sade miltei loppuun asti, kun hänet teloitettiin ja tätä nykyä hänen teoksiensa myötä on kehittynyt jopa ismi, termi, kirosana ja vitsilläkin heiteltävä lempinimi. Suvaitsemme sen nyt.
"Löysin tieni Intiaan", hihkaisi Colon Cristobal (Kristoffer Kolumbus), törmättyään Uuteen mantereeseen ja siitä lähtien originaalit asukkaat on ajettu reservaatteihin ja ahdinkoon!Sen he sietävät ja me muut suvaitsemme.
Sopu sijaa antaa - se on suvaitsevaisuutta.
Se on toteamus, että olemme kaikki omanlaisiamme, myös erilaisia näin ollen. Ilman täydellisyyttä ei ole täydellistä tavallisuuttakaan, jolloin olemme kaikki epätäydellisiä suuntaan tai toiseen, oikeaan tai väärään, oikeaan tai vasempaan.
Uskontojen mukaan olemme saaneet alkumme joko Kaaoksesta, Aatusta ja Evaliisasta, maan magmasta etc. Evoluution mukaan ajattomuuden jälkeen alkueläin ameeboista happipitoisten merien kautta maalle rantautuneista madoista isoihin suomumöllyköihin, lohikäärmeisiin, ihmissusiin ja lopulta parin hassun apinan kautta nykyisen mukaisiksi immeisiksi.
Tarinoita on siis monia, mutta kulku on sama: lähtökohta, reitti, nykyinen pysäkki. Olemme siis loppujen lopuksi samaa sukua. Ja, kuten kaikki tiedämme, syntymäänsä ei kukaan saa etukäteen päättää - se on otettava vastaan siinä missä perheensä ja koko sukunsa.
Suvussa ja sovussa ollaan suvaitsevaisia.
kuin oman kokemukseni pohjalta sen,että itse olen suvaitsevainen kaikkia näkemyksiä kohtaan(jotka on jotenkin tervehenkisiä :) ).Minulle se tarkoittaa sitä,että otan myös huomioon,että oma tietoni asioista on vajavaista(ainoa,mitä en voi sietää on se,kun joku väittää ettei hänen ole).Minusta on erittäin järkevää vertailla erilaisia tapoja ymmärtää asioita.Ja jos joku ei siihen ole halukas ilman kaiken aidon kuuntelemisen ja ymmärtämisen tukahduttavia ennakkoluuloja,voi miettiä-ihan syyllä-,minkä pohjan päällä hänen oma uskonsa lepää...
No, sanotaan nyt vaikka, että jos olisin
Suomen tyranni ja minulla olisi vapaa tahto, niin kaikki suomalaiset uskoisivat Jumalaan
ja kunnioittaisivat ja palvelisivat Häntä.
Samoin heidän olisi parasta elää Vuorisaarnan mukaan. Ja täällä me elelisimme rajojemme sisällä vuosikymmenen
ja toisenkin rauhassa ja työteliäisyydessä. Sitten tulisi joku toinen tyranni jatkamaan.
Nyt elämme demokratiassa ja jokainen saa periaatteessa suht koht vapaasti kiittäää Jumalaa tai halveksia häntä, pelata kasinoa
ja hasardia asuntokaupoissa, kunnes kupla
taas kerran puhkeaa ja joku ( yleensä muu)
maksaa viulut.
Ja jos oikein huonosti käy ja viimeiset maksumiehet muuten vain yhteiskunnalle vihaiset peesaajat katkeroituvat ja väsyvät, alkavat kapinoida osaansa,
niin aina on Veli Venäläinen, joka
kyllä ilomielin kävelee länteen päin ahdistettuja auttamaan. Muutaman vuoden
kahinan jälkeen presidentin vaimo pyytää TV:ssä kansaa rukoilemaan Jumalalta apua.
Kupla on taas nollattu ja sitten lähdetäänkin
uudelle ylpeyden ja ahneuden kierrokselle.
Ja kuitenkin: Jumala on kaikkivaltias, Hän voisi
pakottaa meidät kaikki kuuliaisiksi itselleen.
Ja silti Hän rakkaudessaan odottaa, että me
itse tajuaisimme Hänen rakkautensa ja ottaisimme sen vastaan elämämme voimaksi ja iloksi, maamme ja sen asukkaiden suojaksi.
Se on mielestäni äärimmäistä suvaitsevaisuutta.
Lisää tuollaisia kommentteja...
Suvaitsevaisuus rajautunee asioihin, jotka eivät loukkaa suvaitsijan oikeuksia tai yleistä moraalia (niin notkuva pohja kuin se onkin). Näissä puitteissa on ihan hyvä suvaita kaikenlaista.
Eli suvaita täytyy esimerkiksi:
- aseharrastajia
- homoja
- järkyttävän näköisiä vaatteita
- kaiken maailman höpöuskontoja (niin kauan kuin eivät ole vaaraksi kelleen)
- sekalaisia idealisteja ja "-istejä"
- naapurin jaarittelevaa ämmää
- oikeaksi osoitettua matemaattista kaavaa
- tieteellisiä todisteita
Mikään näistä ei ole muilta pois (ainakaan millään oikeudenmukaisuuden mittareilla).
Suvaita ei tarvitse esimerkiksi:
- rikollisia ja rikollisuutta
- kultteja
- lasten silpomista (uskonnonkaan nimissä, menee yleisen moraalin puolelle)
- epäonnistunutta maahanmuuttopolitiikkaa
- pihassa lapsille isottelevaa naapurin jätkää
- näennäistieteellistä höpötystä mukamas tieteen nimissä
- valheita
Mielestäni suvaitsevaisuus ei voi tarkoittaa muuta, tai muuten kyse onkin kokonaan muusta: teeskentelystä, välinpitämättömyydestä, silmien sulkemisesta tms.
Onko paheksuminen suvaitsevaisuuden vastakohta? Silkka paheksuminen ei voine kohdistua kuin johonkin toisarvoiseen seikkaan. Toki rikollisuutta paheksutaan, mutta sen lisäksi siitä rangaistaan mahdollisuuksien mukaan. Jonkun pöytätapojen tai pukeutumisen paheksumisella taas ei juuri merkitystä ole. Hitler oli muutes kuulemma sika pöydässä.
Mun viissenttiseni tähän.
Mutta mun pointtini oli, että suvaitseminen tarkoittaa, että sietää ja ehkä hyväksyy olemassaolon ja kuittaa sillä...
Se, että käsittää jonkun asian ja joko jättää sen omaan arvoonsa tai antaa sille oman arvonsa on käänteisesti suvaitsevaisuuden kanssaynteensopivaa...