Pupujussi

Oletko tavannut susia luonnossa? Ja minkälaisia tunteita "suden-katse" herättää?
Ystäväni Nahani kirja, voisi olla mielenkiintoinen luettava, jos ei ennestään tuttu.

Tutkiessani noituutta, törmäsin ihmissusitarinoihin. Yksi kuulemani juttu kertoi miehestä, joka joutui keskellä korpea tappeluun suden suden kanssa, joka sitten muutti muotoaan.

Onhan noita stooreja, mutta mielenkiintoiseksi jutun teki se että ajoitettuani jutun syntyajan ja verrattuani sitä tuon paikkakunnan tilastoihin, löysin syy-yhteyden: tarina ihmissudesta ajoittui historiallisesta samaan aikaan kun kuolintilastojen mukaan pikku paikkakunnalla oli kuollut samana talvena 13 ihmistä suden tappamana! Siis paikkakunnalla, jossa susi ei ollut tappanut yhtään ihmistä aikaisemmin!

Kyseessä oli vesikauhuinen susi, jonka pelkkä puraisu sairastutti ja lopulta tappoi ihmisen. Historiatietojen mukaan tuo susi mm. tunkeutui ovesta sisään erääseen taloon ja tappoi talon emännän, tyttären ja rengin. Tuota sutta varten palkattiin sitten ryhmä sudenpyytäjiä, jotka aloittivat ajojahdin pedon nujertamiseksi. Mutta saalistaan he eivät koskaan tavoittaneet. Susi yksinkertaisesti katosi. Niin alkoi tarina paikkakunnan yliluonnolliset taidot omaavasta pedosta...

Seuraavaksi olisikin mielenkiintoista selvittää millaiset ovat vesikauhun oireet.

Suden katse on hieno!!! Se on äärimmäisen läpitunkeva, mutta lämmin - ennenkaikkea utelias. Siinä on myös jotain inhimillistä viisautta, jollaista ei tavoita koiran tyhmästä toljotuksesta. Susi on kyllä yksi suosikeistani.

Varislinnut taas ovat jotenkin aina liikkeellä siellä missä minäkin. Nillä on aina kauheasti asiaa ja ne ovat humoristisia tyyppejä. Mutta maagisin niistä on korppi. Korppi näyttää voimapaikat.

Ilves kirjoitti:

Oletko tavannut susia luonnossa? Ja minkälaisia tunteita "suden-katse" herättää?
Ystäväni Nahani kirja, voisi olla mielenkiintoinen luettava, jos ei ennestään tuttu.

En ole tavannut sutta vapaana luonnossa, mutta jollakin oudolla tavalla tiedän että susi on se eläin joita parhaiten ymmärrän... Toisaalta toteemieläimeni voisi olla käärme mutta susi luo voimakkaammat tuntemukset. En oikeastaan kyllä edes tiedä miten tuo toteemieläin määritellään tai mitä ominaisuuksia niillä on mutta intuitiivisesti ajatellen susi ja käärme tulevat ensin mieleen.

Pol

Rödfinne kirjoitti:

Tutkiessani noituutta, törmäsin ihmissusitarinoihin. Yksi kuulemani juttu kertoi miehestä, joka joutui keskellä korpea tappeluun suden suden kanssa, joka sitten muutti muotoaan.

Onhan noita stooreja, mutta mielenkiintoiseksi jutun teki se että ajoitettuani jutun syntyajan ja verrattuani sitä tuon paikkakunnan tilastoihin, löysin syy-yhteyden: tarina ihmissudesta ajoittui historiallisesta samaan aikaan kun kuolintilastojen mukaan pikku paikkakunnalla oli kuollut samana talvena 13 ihmistä suden tappamana! Siis paikkakunnalla, jossa susi ei ollut tappanut yhtään ihmistä aikaisemmin!

Kyseessä oli vesikauhuinen susi, jonka pelkkä puraisu sairastutti ja lopulta tappoi ihmisen. Historiatietojen mukaan tuo susi mm. tunkeutui ovesta sisään erääseen taloon ja tappoi talon emännän, tyttären ja rengin. Tuota sutta varten palkattiin sitten ryhmä sudenpyytäjiä, jotka aloittivat ajojahdin pedon nujertamiseksi. Mutta saalistaan he eivät koskaan tavoittaneet. Susi yksinkertaisesti katosi. Niin alkoi tarina paikkakunnan yliluonnolliset taidot omaavasta pedosta...

Seuraavaksi olisikin mielenkiintoista selvittää millaiset ovat vesikauhun oireet.

Suden katse on hieno!!! Se on äärimmäisen läpitunkeva, mutta lämmin - ennenkaikkea utelias. Siinä on myös jotain inhimillistä viisautta, jollaista ei tavoita koiran tyhmästä toljotuksesta. Susi on kyllä yksi suosikeistani.

Varislinnut taas ovat jotenkin aina liikkeellä siellä missä minäkin. Nillä on aina kauheasti asiaa ja ne ovat humoristisia tyyppejä. Mutta maagisin niistä on korppi. Korppi näyttää voimapaikat.

Lue lisää

Siis on totta mitä sanoit sudesta, olen kylläkin tavannut vain häkkisusia.. Mutta susi on kuin minä, omassa mielessään viihtyvä ja rauhallinen eläin joka on kuitenkin äärimmäisen utelias ja joskus jopa tyhmänrohkea. Sillä on luontainen vietti pyrkiä johtamaan. Vaikka sudet ovat laumaeläimiä koen että ne silti ovat erakkosieluja, ne vain ovat niin viisaita että ovat kokeneet laumaelämisen helpommaksi tavaksi selviytyä. Mutta on kyllä olemassa yksinäisiäkin susia.

Sattuisiko sinulla olemaan mitään tiiliskiven kokoista teosta tiedossa noista ihmissusista. Olen aina ollut niistä kiinnostunut, kuten vampyyreistäkin... Lukenutkin olen aika paljon niistä mutta mappini kaipaisivat lisää tietoa...

Pol

Polgara kirjoitti:

Siis on totta mitä sanoit sudesta, olen kylläkin tavannut vain häkkisusia.. Mutta susi on kuin minä, omassa mielessään viihtyvä ja rauhallinen eläin joka on kuitenkin äärimmäisen utelias ja joskus jopa tyhmänrohkea. Sillä on luontainen vietti pyrkiä johtamaan. Vaikka sudet ovat laumaeläimiä koen että ne silti ovat erakkosieluja, ne vain ovat niin viisaita että ovat kokeneet laumaelämisen helpommaksi tavaksi selviytyä. Mutta on kyllä olemassa yksinäisiäkin susia.

Sattuisiko sinulla olemaan mitään tiiliskiven kokoista teosta tiedossa noista ihmissusista. Olen aina ollut niistä kiinnostunut, kuten vampyyreistäkin... Lukenutkin olen aika paljon niistä mutta mappini kaipaisivat lisää tietoa...

Pol

Lue lisää

...kunhan saan häntäni piiloon ja veren maun suustani.

Tässä yksi linkki (todennäköisesti sinulle jo tuttu):

http://www.tunturisusi.com/ihmissusi.html

Ihmissusiaiheesta on kirjoitettu jopa suomalainen väitöskirja. Minulla on siitä tiedot jossain ja laitan heti kohta sinulle jahka löydän...

Rödfinne kirjoitti:

Tutkiessani noituutta, törmäsin ihmissusitarinoihin. Yksi kuulemani juttu kertoi miehestä, joka joutui keskellä korpea tappeluun suden suden kanssa, joka sitten muutti muotoaan.

Onhan noita stooreja, mutta mielenkiintoiseksi jutun teki se että ajoitettuani jutun syntyajan ja verrattuani sitä tuon paikkakunnan tilastoihin, löysin syy-yhteyden: tarina ihmissudesta ajoittui historiallisesta samaan aikaan kun kuolintilastojen mukaan pikku paikkakunnalla oli kuollut samana talvena 13 ihmistä suden tappamana! Siis paikkakunnalla, jossa susi ei ollut tappanut yhtään ihmistä aikaisemmin!

Kyseessä oli vesikauhuinen susi, jonka pelkkä puraisu sairastutti ja lopulta tappoi ihmisen. Historiatietojen mukaan tuo susi mm. tunkeutui ovesta sisään erääseen taloon ja tappoi talon emännän, tyttären ja rengin. Tuota sutta varten palkattiin sitten ryhmä sudenpyytäjiä, jotka aloittivat ajojahdin pedon nujertamiseksi. Mutta saalistaan he eivät koskaan tavoittaneet. Susi yksinkertaisesti katosi. Niin alkoi tarina paikkakunnan yliluonnolliset taidot omaavasta pedosta...

Seuraavaksi olisikin mielenkiintoista selvittää millaiset ovat vesikauhun oireet.

Suden katse on hieno!!! Se on äärimmäisen läpitunkeva, mutta lämmin - ennenkaikkea utelias. Siinä on myös jotain inhimillistä viisautta, jollaista ei tavoita koiran tyhmästä toljotuksesta. Susi on kyllä yksi suosikeistani.

Varislinnut taas ovat jotenkin aina liikkeellä siellä missä minäkin. Nillä on aina kauheasti asiaa ja ne ovat humoristisia tyyppejä. Mutta maagisin niistä on korppi. Korppi näyttää voimapaikat.

Lue lisää

Minulla on ollut aliona kakarana niin, varis kuin harakkakin. Harakka on fiksumpi. Korppi oli eräällä tutulla pojalla, ja se oli erittäin "viisas".
Luonnonkuvausta harrastaneena tiedän, että korppia on vaikea jymäyttää. Jos tavallista tirpuusta hämää pois lähtiällä, niin riittää yksi, korpille pitää olla pitkälti toistakymmentä!
Osaan matkia korpin ääntä kelvollisesti, sutta ehkä vielä paremmin...
Suden suhteen ei pääse kokeilemaan, muuta kuin eläintarhassa. Ja se oli kyllä hieno kokemus.
Sain osakseni erittäin suurta luottamusta... Piti vain "etäytyä", kun muitakin ihmisiä alkoi saapua.
Joillakin pystykorvaisilla "alku" koiraroduilla voi tavoittaa aavistuksen "suden-katseesta".

Ilves kirjoitti:

Minulla on ollut aliona kakarana niin, varis kuin harakkakin. Harakka on fiksumpi. Korppi oli eräällä tutulla pojalla, ja se oli erittäin "viisas".
Luonnonkuvausta harrastaneena tiedän, että korppia on vaikea jymäyttää. Jos tavallista tirpuusta hämää pois lähtiällä, niin riittää yksi, korpille pitää olla pitkälti toistakymmentä!
Osaan matkia korpin ääntä kelvollisesti, sutta ehkä vielä paremmin...
Suden suhteen ei pääse kokeilemaan, muuta kuin eläintarhassa. Ja se oli kyllä hieno kokemus.
Sain osakseni erittäin suurta luottamusta... Piti vain "etäytyä", kun muitakin ihmisiä alkoi saapua.
Joillakin pystykorvaisilla "alku" koiraroduilla voi tavoittaa aavistuksen "suden-katseesta".

Lue lisää

Meillä on talo täynnä liskoja, enkä muistanut niitä edes mainita! Ovat niin kavereita ettei niitä lue enää edes eläimiksi...

Paras kamuni on australialainen parta-agama, jonka kanssa voi käydä pitkiä rupattelutuokioita. Matelijoissa on jotain villiä ja alkukantaista voimaa, joka vetoaa suoraan alitajuntaan.

No, joo. Kyse oli kai villeistä yksilöistä. Kaverillani oli kanssa aliovaris. Se oppi sanomaan isäntänsä nimen "Kauko" ja se tuli poikaa vastaan koulun pihalle joka iltapäivä. Ja me muut oltiin kateellisia kuin mitkä!

Kun Kaukon varis sitten välitunnilla pani tuhannen pillun päreiks yhden motoristikundin Yamahan satulan niin sen koommin ei varista koulun pihalla nähty....

Rödfinne kirjoitti:

Meillä on talo täynnä liskoja, enkä muistanut niitä edes mainita! Ovat niin kavereita ettei niitä lue enää edes eläimiksi...

Paras kamuni on australialainen parta-agama, jonka kanssa voi käydä pitkiä rupattelutuokioita. Matelijoissa on jotain villiä ja alkukantaista voimaa, joka vetoaa suoraan alitajuntaan.

No, joo. Kyse oli kai villeistä yksilöistä. Kaverillani oli kanssa aliovaris. Se oppi sanomaan isäntänsä nimen "Kauko" ja se tuli poikaa vastaan koulun pihalle joka iltapäivä. Ja me muut oltiin kateellisia kuin mitkä!

Kun Kaukon varis sitten välitunnilla pani tuhannen pillun päreiks yhden motoristikundin Yamahan satulan niin sen koommin ei varista koulun pihalla nähty....

Lue lisää

On se kyllä ku et mulle oo liskoistas kertonu.. Minä rakastan matelijoita... Käärmylit ja liskot on ykkösiä.. Parta agama ja viljis on pikkusista suosikkeja.. Kobra on kerran ollu mun kaulassa mutta en isoihin käärmyleihin liiemmin ole tutustunut..

Kerro lisää...

Pol

Polgara kirjoitti:

On se kyllä ku et mulle oo liskoistas kertonu.. Minä rakastan matelijoita... Käärmylit ja liskot on ykkösiä.. Parta agama ja viljis on pikkusista suosikkeja.. Kobra on kerran ollu mun kaulassa mutta en isoihin käärmyleihin liiemmin ole tutustunut..

Kerro lisää...

Pol

Lue lisää

Uskovainen kaverini ei suostu tulemaan meille enää kylään koska pelkää ja inhoaa liskoja. Ei varsinkaan sen jälkeen kun kerroin että Partsu juoksenteleepi meillä vapaana tämän tästä... ;-D

Mitäpä noista kertomaan. Partsu on luottavainen ja utelias veijari, joka pää pystyssä tärkeen näkösenä tiirailee maisemia kun pääsee matkustelemaan tuossa käsivarrella. Partsu on koko perheen kamu. Tytär olis halunnu kanssa viljakäärmeen, mutta se ajatus ei mennyt enää äidiltä läpi.

Yhdessä terraariossamme hyppii lauma anoliksia. Se on aika suurikokoinen teraario ja sisustimme sen hyvin luonnollisen näköiseksi viidakoksi. En tiedä kumman ääressä meillä pidetään pitempiä tuijottelutuokioita, television vaiko tuon anolis-terraarion.

Noitana anoleista oppii hyvin paljon. Niiden saalistustekniikka on jo sinällään symbolinen. Seuraamalla niitä oppii hyvin paljon myös ihmisten sosiaalisen elämän koukeroista.

Inho matelijoita kohtaan on mielenkiintoinen ilmiö. Mistä sellainen tulee? Ainakaan se mielestäni EI ole mitään myötäsyntyistä, koska tyttäreni ollessa pieni, sen oli sirkuksessa käydessämme pakko päästä halaamaan pythonia...

Matelijoihin yhdistetään usein alitajuiset seksuaaliset traumat. Käärme oli se paratiisin synnintuoja ja Raamattu varoittelee lisäksi alhaisista olennoista...

Ihmiselläkin on ns. matelijanaivot. Matelijat ovat henkinen linkki menneisyyteen - ehkä totuuteen - jonka Raamattu ja kristinusko haluavat meiltä ehdottomasti kieltää. Mitähän siellä oikein piilotellaan ja miksi?

Noidat yhdistetään aina matelijoihin. Ja kissaan. Kissahan ei nöyristele vaan on oman tiensä kulkija. Matelijat taas... Ne ovat mielestäni jotenkin enemmän osa luontoa kuin esimerkiksi nisäkkäät. Matelijoitten tavoin noita pyrkii toimimaan osana luonnon "alkuvoimia" kuten uskovainen kaverini tokaisi. Sanomattakin on selvää että nuo voimat ovat hänen näkökulmastaan jotain äärimmäisen tuomittavaa. Miksiköhän?

Rödfinne kirjoitti:

Uskovainen kaverini ei suostu tulemaan meille enää kylään koska pelkää ja inhoaa liskoja. Ei varsinkaan sen jälkeen kun kerroin että Partsu juoksenteleepi meillä vapaana tämän tästä... ;-D

Mitäpä noista kertomaan. Partsu on luottavainen ja utelias veijari, joka pää pystyssä tärkeen näkösenä tiirailee maisemia kun pääsee matkustelemaan tuossa käsivarrella. Partsu on koko perheen kamu. Tytär olis halunnu kanssa viljakäärmeen, mutta se ajatus ei mennyt enää äidiltä läpi.

Yhdessä terraariossamme hyppii lauma anoliksia. Se on aika suurikokoinen teraario ja sisustimme sen hyvin luonnollisen näköiseksi viidakoksi. En tiedä kumman ääressä meillä pidetään pitempiä tuijottelutuokioita, television vaiko tuon anolis-terraarion.

Noitana anoleista oppii hyvin paljon. Niiden saalistustekniikka on jo sinällään symbolinen. Seuraamalla niitä oppii hyvin paljon myös ihmisten sosiaalisen elämän koukeroista.

Inho matelijoita kohtaan on mielenkiintoinen ilmiö. Mistä sellainen tulee? Ainakaan se mielestäni EI ole mitään myötäsyntyistä, koska tyttäreni ollessa pieni, sen oli sirkuksessa käydessämme pakko päästä halaamaan pythonia...

Matelijoihin yhdistetään usein alitajuiset seksuaaliset traumat. Käärme oli se paratiisin synnintuoja ja Raamattu varoittelee lisäksi alhaisista olennoista...

Ihmiselläkin on ns. matelijanaivot. Matelijat ovat henkinen linkki menneisyyteen - ehkä totuuteen - jonka Raamattu ja kristinusko haluavat meiltä ehdottomasti kieltää. Mitähän siellä oikein piilotellaan ja miksi?

Noidat yhdistetään aina matelijoihin. Ja kissaan. Kissahan ei nöyristele vaan on oman tiensä kulkija. Matelijat taas... Ne ovat mielestäni jotenkin enemmän osa luontoa kuin esimerkiksi nisäkkäät. Matelijoitten tavoin noita pyrkii toimimaan osana luonnon "alkuvoimia" kuten uskovainen kaverini tokaisi. Sanomattakin on selvää että nuo voimat ovat hänen näkökulmastaan jotain äärimmäisen tuomittavaa. Miksiköhän?

Lue lisää

Jo polven korkuusesta olen joka kevät käynyt tsekkaamassa, jokos ne kyyt ovat nousseet kevätaurinkoon paistattelemaan. Vaikka tietää mitä hakee, silti vähän säpsähtää, kun ensimäisen löytää. Mistäköhän moinen johtuu? Kristillisestä kasvatuksestako, kenties.

Hyönteiset ovat taas oma lukunsa, varsinkin kun jonkin mitättömän näköisen ötökän saa suurennettua valkokankaalle metrin kokoluokkaan, esiin tulee melkoisia hirviöitä.
Oma suosikki on ristihämähäkki. Keräilin niitä pentuna tikkuaskeihin ja eräs tyttö taas keräsi tikkuaskin kansia...

Ilves kirjoitti:

Jo polven korkuusesta olen joka kevät käynyt tsekkaamassa, jokos ne kyyt ovat nousseet kevätaurinkoon paistattelemaan. Vaikka tietää mitä hakee, silti vähän säpsähtää, kun ensimäisen löytää. Mistäköhän moinen johtuu? Kristillisestä kasvatuksestako, kenties.

Hyönteiset ovat taas oma lukunsa, varsinkin kun jonkin mitättömän näköisen ötökän saa suurennettua valkokankaalle metrin kokoluokkaan, esiin tulee melkoisia hirviöitä.
Oma suosikki on ristihämähäkki. Keräilin niitä pentuna tikkuaskeihin ja eräs tyttö taas keräsi tikkuaskin kansia...

Lue lisää

minä koen yhteyttä kurkien kanssa. asun kurkien muuttoreitin varrella ja joka kevät ja syksy kunto kohenee kummasti, kun pitää perimmäiselle pellolle kävellä katsomaan kun ne syö. päämuuton kohdalla saattaa mennä tuhansia lintuja yli. minulla on todella vahva tunne, että minun tulisi oppia niiltä jotain, en vain vielä tiedä mitä. ehkä se tulee tässä ajan myötä.

joka kevät odotan niitä etelästä päin, ja itku kurkussa juoksen pihamaalle, kun ensimmäinen huuto kuuluu. syksyisin sama juttu. paitsi, että sillon pitää hyvästellä...

linnuista en muuten niin välitä, mutta kurjet on vienyt mun sydämen. tai ei niiden koskaan ole tarvinnut. kai niillä on ollut se aina...
juuh, kuulosti aivan järkyttävältä... liian pateettista=)

terhen täysikuu kirjoitti:

minä koen yhteyttä kurkien kanssa. asun kurkien muuttoreitin varrella ja joka kevät ja syksy kunto kohenee kummasti, kun pitää perimmäiselle pellolle kävellä katsomaan kun ne syö. päämuuton kohdalla saattaa mennä tuhansia lintuja yli. minulla on todella vahva tunne, että minun tulisi oppia niiltä jotain, en vain vielä tiedä mitä. ehkä se tulee tässä ajan myötä.

joka kevät odotan niitä etelästä päin, ja itku kurkussa juoksen pihamaalle, kun ensimmäinen huuto kuuluu. syksyisin sama juttu. paitsi, että sillon pitää hyvästellä...

linnuista en muuten niin välitä, mutta kurjet on vienyt mun sydämen. tai ei niiden koskaan ole tarvinnut. kai niillä on ollut se aina...
juuh, kuulosti aivan järkyttävältä... liian pateettista=)

Lue lisää

Kurkijoukko on hieno juttu. Ja yksittäisen kurjen huuto keväällä. Syksyllä kun näet kurkijoukon ottavan korkeutta, ja aina vain korkeutta, tiedät, että nyt on todella syksy...
Jää vain "HAIKU".
Viime syksynä minulle Jäi todella ihmeellinen tunne, aivan kuin, olisin katsellut kiikarilla (venäläinen) viimeistä kertaa.
Mutta mitä sillä on väliä.
Västäräkki ei tuu kurjen siivellä, niin kuin vanha-kansa väittää.
Vuonna-84-85 oli kamala kattella kun, kurjet tulivat, ja maa oli täysin lumen peitossa, varpaita varmaan paleli.
"Kurkien-Tanssi" on myös näytävää katseltavaa.

Ilves kirjoitti:

Kurkijoukko on hieno juttu. Ja yksittäisen kurjen huuto keväällä. Syksyllä kun näet kurkijoukon ottavan korkeutta, ja aina vain korkeutta, tiedät, että nyt on todella syksy...
Jää vain "HAIKU".
Viime syksynä minulle Jäi todella ihmeellinen tunne, aivan kuin, olisin katsellut kiikarilla (venäläinen) viimeistä kertaa.
Mutta mitä sillä on väliä.
Västäräkki ei tuu kurjen siivellä, niin kuin vanha-kansa väittää.
Vuonna-84-85 oli kamala kattella kun, kurjet tulivat, ja maa oli täysin lumen peitossa, varpaita varmaan paleli.
"Kurkien-Tanssi" on myös näytävää katseltavaa.

Lue lisää

hauska, et joku on samaa mieltä=). kurjet tuo kevään. ja syksyn. tai ne ainakin herättävät tajuamaan muutoksen.
västäräkki ei tule kurjen siivellä. olet oikeassa. ja pihlaja kantaa myös kahta taakkaa.

terhen täysikuu kirjoitti:

minä koen yhteyttä kurkien kanssa. asun kurkien muuttoreitin varrella ja joka kevät ja syksy kunto kohenee kummasti, kun pitää perimmäiselle pellolle kävellä katsomaan kun ne syö. päämuuton kohdalla saattaa mennä tuhansia lintuja yli. minulla on todella vahva tunne, että minun tulisi oppia niiltä jotain, en vain vielä tiedä mitä. ehkä se tulee tässä ajan myötä.

joka kevät odotan niitä etelästä päin, ja itku kurkussa juoksen pihamaalle, kun ensimmäinen huuto kuuluu. syksyisin sama juttu. paitsi, että sillon pitää hyvästellä...

linnuista en muuten niin välitä, mutta kurjet on vienyt mun sydämen. tai ei niiden koskaan ole tarvinnut. kai niillä on ollut se aina...
juuh, kuulosti aivan järkyttävältä... liian pateettista=)

Lue lisää

Meijä kotijärvi o kuikkajärvi. Joka kesä pesii yksi kuikkaperhe, ties monettako sukupolvea. Se on lintu ikiaikainen.

Järven tummuus, iltaruskossa loistava mänty ja kuikanhuuto...