ole kehoitus, eikä lupaus vääryyden tekemiseen, meillä ei ole oikeutta vääryyteen millään perusteilla.
Jumalan armo Kristuksessa on vapautumista synnin ja saatanan orjuudesta, tekemään sitä, mikä on oikein ja rakkaudellista lähimäistämme ja Jumalaa kohtaan, sen uskon voimalla, minkä Kristus meissä vaikuttaa Pyhän Henkensä kautta.
Se ei ole lakihenkisyyttä, vaan Jumalalle odollista elämää.
Paavali sanoi että meidän tulee kilvotella ja pyrkiä kaikilla uskon aseilla taistelen kohti lopullista "VOITTO palkintoa", joka on iankaikkinen elämä Kristuksessa.
Jumalan armo Kristuksessa on vapautumista synnin ja saatanan orjuudesta, tekemään sitä, mikä on oikein ja rakkaudellista lähimäistämme ja Jumalaa kohtaan, sen uskon voimalla, minkä Kristus meissä vaikuttaa Pyhän Henkensä kautta.
Se ei ole lakihenkisyyttä, vaan Jumalalle odollista elämää.
Paavali sanoi että meidän tulee kilvotella ja pyrkiä kaikilla uskon aseilla taistelen kohti lopullista "VOITTO palkintoa", joka on iankaikkinen elämä Kristuksessa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Se ei ole lakihenkisyyttä, vaan Jumalalle odollista elämää.
------
Mutta, on hyvä ymmärtää ja muistaa.Jeesukseen uskominen ja seuraaminen on vapaaehtoista ja tämä tulee näkyä myös ihmissuhteissa.
Esim. En voi hulluina päivinäkään alkaa vaatimaan vaimoltani itseeni nähden alamaisuutta tai sitä Jumalan tahtoa, joka on aviovaimelle Jumala aivoitellut.
"Vaimot, olkaa omille miehillenne alamaisetm niin kuin Herralle".
Siis tuon jakeen sisältämä opetus liittyy vaimoni tahtoon seurata Jeesusta,- ei minun tahtooni.
Samoin.
"Miehet ,rakastaka vaimojanne, niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä sen edestä."
Samoin vaimoni ei voi vaatia minulta tätä, vaan tämäö liittyy haluanko seurata Jeesusta."Joka tahtoo minu perässäni kulkea jne..."
Samoin uskovien välisissä pohdinnoissa toisen ihmisen painostaminen tms, on väärin ja vastoin Jumalan aivoituksia.Siis Jeesuksen seuraaminen liittyy ihmisen omaan uskoon ja ymmärrykseen.
Siis ainut tie on ohjata toista ihmistä ymmärrystä laajentaen opetuksen avulla.
Kun ihminen saa Jumalan armosta uudesti syntyä, niin ihminen ei välttämättä huomaa ollenkaan itse sitä muutosta, mitä hänessä ulkoisesti tapahtuu. Toisista kyllä.
Jos ihminen huomaisi sen oman säteilynsä, niin hän pian voisi alkaa ihailla itseään ja silloin Herran säteily häviäisi. Sillä Jumala ei anna kunniaansa ihmisille.
Jumalan kirkkaus on niin valtava, että siihen ihmiseen, joka on Pyhässä Hengessä, se painaa aina leimansa.
Sellaisen ihmisen olemus puhuu
Jumalan rakkaudesta, -sanoittakin-.
Sillä se joka on lähellä Jumalaa Pyhässä Hengessä, säteilee Jumalallista iloa ja rauhaa.
Se kirkkaus ei johdu ihmisen omasta hyvyydestä, eikä ole hänen ansiotaan, vaan se tulee Kristuksesta, siitä sisäisestä olemuksesta, joka on ARMAHDETTU.
Hän ei halua riidellä eikä räyhätä, vaan antaa ilolla anteeksi ja osaa myöskin pyytää anteeksi siltä, jota tietää loukanneensa.
Näin toimii Jumalan armossa elävä ihminen.
Hänen ei TARVITSE SANOA olevansa uskossa, eikä ylistää itseään, sillä ARMO
näkyy ja TUNTUU KAIKESSA.
Näin minä näen sellaiset ihmiset, jotka ovat todella uudestisyntyneet.
Enkä tässä tarkoita mitenkään itseäni.