Ateismi on melko vahva kannanotto. Isoista asioista on kysymys silloin kun on kyse Jumalasta.
Olisiko palstan ateisteilla kanttia sanoa työpaikan kahvitauolla että: "minä en usko Jumalaan!"
Vai tulisiko mieleen että mitähän nuo muut mahtavat ajatella jos noin sanon?
Työpaikoilla voi monesti keskustelu mennä vaikka uskontoon.
Olisiko palstan ateisteilla kanttia sanoa työpaikan kahvitauolla että: "minä en usko Jumalaan!"
Vai tulisiko mieleen että mitähän nuo muut mahtavat ajatella jos noin sanon?
Työpaikoilla voi monesti keskustelu mennä vaikka uskontoon.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Ei ateismi ole mikään vitun kannanotto. Uskotko vihreään runkkaavaan norsuun? Ai et vai? No aika vitun kova kannanotto on se sitten.
Lainaus: "Olisiko palstan ateisteilla kanttia sanoa työpaikan kahvitauolla että: "minä en usko Jumalaan!"
Olisi ja on ollut. Miksi hemmetissä ei sellaista muka voisi sanoa?
Ei oikeastaan vähempää voisi kiinnostaa mitä siitä muut ajattelevat. Kenties sinäkin uskot vain koska et kehtaa myöntää ettet usko?
vaan jumalharhattomuutta.
Kyllä jehovat ja hellarit lutkut yms katoavat nopeasti paikalta kun aletaan juttua vääntämään. Mitä väliä sillä on mitä ne ajattelee?
Keskiverto suomalainen vaikka ei ole uskovainen saattaa kyllä uskoa että on jonkinlainen "korkeampi voima" tuolla jossakin.
Mikä oli kommenttisi pointti?
Kommentoin sitä kun kirjoittaja sanoi että jehovat ja kumppanit häipyvät äkkiä kun alkaa juttua vääntämään.
Miten kommenttisi liittyi jehovien ja kumppanien häipymiseen?
keskiverto suomalainen on ihan niin typerä kuin Gaussin käyrän perusteella voi olettaakin.
No siten että ei sitä tarvi olla jehova tai muu "lahkolainen" jos uskoo että on olemassa jonkinlainen jumala "tuolla jossain".
Juu, ei niin... Jopa ulospäin täysin fiksunoloiset ihmiset ovat seonneet jumalaan.
Usein selviää, että nämä tyypit eivät ole ajatelleet juurikaan koko asiaa. Elämänkatsomus on hakusessa. MUTTA KUOLEMANPELKO KALVAA JO MIELTÄ ja jotain pitäis löytyä. Sitten kun joku läheinen kuolee alkaa "ajatustyö" ja kun ikää on jo liikaa joustavaan ajattelluun, napataan hyllystä se helpoin ratkaisu. Tuo tavallisin "jumala-taivas" -tarjous. Ohoh, ja tuli sitten vähän parempi olo - ei pelota enää niin paljon oma kuolema ;-)
että onko sinun mielestäsi väkeväkin kannanotto jos sanoo ääneen työpaikan kahvihuoneessa, että minä en usko, että tepsi voittaa jokerit. Vai mitä ne nyt on.
"Olisiko palstan ateisteilla kanttia sanoa työpaikan kahvitauolla että: "minä en usko Jumalaan!"
Asia voidaan muotoilla seuraavalla tavalla loogisesti:
S uskoo, että ei-p
S ei usko, että P
Jälkimmäinen on loogisesti pätevä muotoilu ateismista, joka ilmenee uskon puutteena. Ylempi on muotoilu ateismista, jossa muodostaan kielteinen uskomus Jumalan olemassaoloon. Siis, ateismissa ei ole välttämättä kyse uskosta.
Oletkos ikinä ajatellut minkätakia työpaikkoihin jossa vastuun kanto on suuri ei ole ikinä otettu uskovaisia????
siis asiahan on silleen että ammateissa lääkärit,lentäjät,upseerit,mekaanikot,asentajat,ammattikuljettajat ovat useimmiten Ateisteja.
Ei uskovaisille voi antaa vastuullisia töitä sillä he uskovat että kaikki on Jumalan käsissä!!!
Uskovaiset ovat suurinpiirtein varastomiehiä,kirjailioita,teologeja,kirkon työntekijöitä,siivoojia,kirjakauppiaita,taksikuskeja,filosoofeja,pappeja,piispoja, yms.
eli ei mitään ammatteja mistä vaaditaan vastuuta! sillä uskovaisia ei voi luottaa!!
Eikös ne helluntalaisetkin ovat kovia bisness miehiä kun riistävät heikompia???
Uskovaiset ovat yksinkertaista sakkia!
katsokaa vaikka Päivi Räsästätai Sarah Palinia, kummatkin uskovaisten valitsemia heikkotahtoisia fundamentalisteja!!!
Meidän työpaikalla tulee jutusteltua useinkin asiasta, kun enemmistö on samanmielisiä... Jotenkin se on vain käynyt ilmi pienistä vihjeistä keskustelujen seassa. Eipähän sitä suoraan tule tokaistua kenekään naamaan, ei siksi että minä häpeäisin ateismiani, vaan siksi että kunnioitan työtovereitani ja heidän uskonnovapauttaan, ja lisäksi tietty joudun olemaan heidän kanssaan päivittäin tekemisissä. En tahdo ehdoin tahdoin loukata kenenkään tunteita, joten jos en ole varma siitä mitä mieltä joku asiasta on, en sitten puhu siitä. Mutta niiden kanssa, joiden tiedän olevan ateisteja, asioista tulee toisinaan juteltua. Suosittelemme toisillemme kirjallisuutta tai dokumenttiohjelmia aiheeseen liittyen.
Minulla ei ole tapana tuputtaa näkemyksiäni muille ja vaatia kaikkia olemaan samaa mieltä kanssani, eikä minulla ole mitään tarvetta käännyttää kaikkia ihmisiä ympärilläni ateisteiksi, joten minusta on luonnollista että en tee ateismista isoa numeroa työpaikalla tai missään muuallakaan. Kyllä tähän maahan eri näkemyksiä mahtuu, ja minä tulen toimeen sellaistenkin ihmisten kanssa joilla on erilainen näkemys.
Itsekkin jo unohdin!
yhteistä kaikilla hihhuleilla on että he pakenevat aina omalta aloitteeltaan!
Ateismi ei välttämättä ole kannanotto. Miten jumala tms mitä ei ole olemassa voi olla iso asia?
Pyöritän omaa yritystä joten sanon kahvitauolla juuri sen mitä haluan. Jos joku ei sanomiseni kanssa tule toimeen, ovi löytyy, exit.
Sosiaalisena ihmisenä suodatan sanomisiani, suosittelen ajattelua sinullekkin. Jos kohdille osuu niin ateismikin käy keskustelun aiheesta kuten uskokin, vaan lasittuneita jeesustelijoita en katsele enkä kuuntele kun eivät hekään sitä tee.
Monesti työpaikoilla keskustellaan tärkeistä asioista, ei uskosta.
Vaikken varsinaisesti haluakaan itseäni paketoitavan ateismilokeroon, niin silti ihmetyttää, miten tämä sinun isolla alkukirjaimella kirjoittamasi jumala on muka iso asia?
Ei jumaluuksiin uskomattomilla ihmisillä ole mitään pelkotiloja sitä kohtaan, että julkisesti sanoo, ettei usko mielikuvituskavereihin aikuisena.
Jos elämä on niin vitun köyhää, että sitä peilaa muiden ajatusten kautta, niin silloin toki on ihan sama vaikka julistaisikin uskovansa keijuihin tai tonttuihin tai joulupukkiin tai jumalaan.
Että en usko jumalaan. Ei minua ateismi hävetä, niinkuin sinua uskovaisuus.
sä oikein asut. Ei täälläpäin kukaan usko jumalaan.
Mistä tiedät etteivät he usko Jumalaan?
Koska he ovat järkevämpiä kuin sinä.
ja heistä kukaan ei usko jumalaan, tiedän koska asiasta on keskusteltu. Usein asia vaatii vain avauksen, ja kaveri helpottuneena myöntää että ei hänkään usko jumalaan. Kuka selväjärkinen edes pystyisi?
Miksi kysymys olisi isosta asiasta? Mielestäni kysymys on vain, valehteleeko ihminen itselleen vai ei, hyvin yksinkertainen kysymys. Jos ihminen valitsee valehtelun tien, hän valitsee jumalan, jos taas rehellisyyden, hän valitsee ateismin ja myöntää, ettei kaikkiin avoimiin kysymyksiin vielä tiedetä vastausta.
"Olisiko palstan ateisteilla kanttia sanoa työpaikan kahvitauolla että: "minä en usko Jumalaan!"
Pullan tarjoajille on tulut sanottua, että ennemmin otan selkäsaunan, kuin tungen suuhuni noita teidän pullia. Uskonnon tarjoajille sama kaava. Jos kukaan ei kajoa minun virkistystaukoni rauhaan, niin onhan minulla ihan varmasti parempaakin viihdettä, kuin jonkun työkaverin uskonasiat.
Olen monesti kertonut työtovereilleni näkemykseni, eikä siinä ole mitään kummallista. Suurin osa työtovereistani on myöskin ateisteja, kuten he itse ovat taas minulle kertoneet.
Minusta ei olisi mikään kumma sanoa, etten usko jumaliin. Olen sanonut sen monasti ja tulen varmaan sanomaan sen monta kertaa. Sehän on kuin toteaisi, että juon mustaa kahvia. Ei siinä sen kummenpaa. Se on varmaan vain iso juttu tosi uskovan päässä.
Minä en häpeä olla ateisti.
Voin kertoa sen kenelle tahansa, joka kysyy.
Häpeätkö itse uskoasi?
ruveta hihhuloimaan asiasta, julistaa ateismiaan joka päivä kahvitauon aluksi huutaen "OLEN ATEISTI", siltä varalta että joku on ehtinyt unohtamaan sen. sitäpaitsi en pidä kahvitaukoja, koska en juo kahvia.
jos joku kysyy, ilmoitan kyllä että olen ateisti(vaikka joku jkoh toisin väittääkin).
"minä en usko jumalaan!", työkaverini kysyisivät "mihin vitun jumalaan et tällä kertaa usko", joten olisi järkevämpää sanoa "olen ateisti". Kaikki työpaikalla tosin tietävät sen jo, joten sitä olisi turha toitottaa.
Ja sitä mukaa kun sinunkaltaistesi lapset alkavat tajuta, me tulemme voittamaan.
HAH!
http://outcampaign.org/
Nyt loppu leikki, Pittis. Onko sinun uskosi riittävän vahva?
Uskonko jumalaan? en
Uskonko yksisarvisiin? en
Uskonko kentaureihin? en
Entä lohikäärmeisiin? en
Miksi? Miksi uskoisin kun minulla ei ole minkäänlaista kokemusta mistään edellisistä.
En ole nähnyt niitä, en ole puhunut niille, ne eivät ole ottaneet minuun yhteyttä, en edes tiennyt moisten olemassaolosta ennen kouluikää ja uskonnonopetusta.
En voi usko mihinkään, mistä minulla ei ole minkäänlaista kokemusta.
Muutenhan voisin usko mihin tahansa, mitä mieleen juolahtaa.
Tulisi potkut
Meidän duunissa helppoa: kukaan ei kuulu kirkkoon.
Sinun duunipaikassasi siitä kai tapettaisiin.