Erot?

fundamentalismissa on kysymys aina samasta asiasta, olkoon se sitten uskontoa tai puoluepolitiikkaa. Mutta ei minun näkemykseni mukaan demokratiassa oikein helposti pääse syntymään sellaista liikettä, joka koettiin esimerkiksi -60 ja -70-luvun kommunistessa liikkeessä. Se oli fanatismia, jos mikä. Kyllä sen ajan taistolaiset olivat uskovaisten kaltasia yhteen asiaan ja liikkeeseen uskovia fundamentalisteja.

"Miten mielestänne eroaa hierarkinen hellari-hihhulijärjestelmä despootteineen puoluepoliittisesta järjestelmästä johtajineen?"

- Monellakin tapaa. Riippuu varmaan myös puolueesta, tai sen johtohenkilöistä. Monissa hihhuliporukoissa on jumalasta seuraavat äijät sanomassa mitä saa ja mitä ei saa tehdä, eikä sitä saa kyseenalaistaa. Puolueissa puheenjohtajat valitaan. Surullisena esimerkkinä Jutta Urpilainen. Mutta tuskin hän toista kautta totuuksiaan risti kaulassa julistaa.

"Molemmat uskovat asiaansa tietysti, toinen satuhahmoihin ja toinen johonkin asiaan tai tavoitteeseen. Pahimmillaan molempiin."

- Tavoitteisiin on hyvä uskoa, miksi muuten edes tekisi mitään poliittista?

"Molemmat ovat tekemässä silti mielestään hyvää ajamansa asian suhteen."

- Kyllä varmaan, enimmäkseen ehkä.

"Peustavanlaatuinen ajava voima on kuitenkin molemmissa itsensä (dspootin) esilletuominen ja korottaminen asemaan, jossa harva alainen lähtee kyseenalaistamaan mitään."

- Nyt sekosin. Väitätkö noin sekä uskonnollisista järjestöistä, että poliittisista puolueista?

"Joten.
Miksi puoleen nimissä tehtävä asia/tavoite olisi siis sen hyväksyttävämpää, kuin mielikuvitusolento-uskonnon nimissä tehtävä?"

- Riippuu tietysti siitä, mikä puolue on kysymyksessä:)

in both cases--The eyes are open, the mouth moves, but Mr Brain has long since departed.

Ei ole olemassa mitään selkeää rajaa puoluejärjestelmän ja hihhulijärjestelmän välillä. Molemmat saatavat olla pohjimmiltaan diktatuureja. Tämä on hyvin huomattavissa monista kommunistisista maista, kuten Pohjois-Korea, joissa johtaja on korotettu jumalan asemaan.

Tosin demokraattisessa puoluejärjestelmässä tällaisen henkilön johtoon pääseminen on melko epätodennäköistä, mutta ei mahdotonta. Yleensä tällainen henkilö on hyvin karismaattinen johtaja, joka saa suuret massat puolelleen. Tässä on selkeä yhtymäkohta hellareiden hihhulijärjestelmään, jonka johtajat ovat käsittääkseni yleensä todella karismaattisia.

Jos puhutaan kuitenkin toimivasta demokraattisesta puoluejärjestelmästä, niin erot löytyvät ainakin siitä, että asioista päätetään äänestämällä, eikä yksittäisellä johtajalla ole loppujenlopuksi kovinkaan suurta valtaa. Voidaanhan hihujärjestelmässäkin näin toimia, mutta siellä on ilmeisesti paljon suurempi todennäköisyys sille, että johtoon siirtyy karismaattinen diktaattori.

Yleensä johdon asettamat tavoitteet ovat parempia, mikäli tavoitteiden päättämiseen on osallistunut suurempi joukko ihmisiä, joihin tällöin yleensä kuuluu eri alojen asiantuntijoita. Diktaattori ei voi olla joka alan asiantuntija, joten hänen asettamat tavoitteet menevät suuremmalla todennäköisyydellä vikaan. Tällöin suuremman joukon asettamien tavoitteiden seuraaminen pitäisi olla myös kaikille turvallisempaa ja siten myös hyväksyttävämpää kuin diktaattorin päähänpistojen seuraaminen.

Lisäksi diktatuuri johtaa yleensä valtapeliin, jossa valtaa tavoittelevat henkilöt eivät välitä toimiensa seurauksista vaan haluavat pelkästään valtaa. Tämä on epätodennäköisempää demokraattisessa järjestelmässä, koska laajemmalle jakautunut valta ei ole niin tavoittelemisen arvoinen yksilölle.

Kukaan puolue tai poliitikko ei saa sellaista yksinmääräämisvaltaa kuin kirkko eli uskonto saa.

Mikään puolue ei pysty hallitsemaan kokonaista kansaa/suurempaa yhteisöä (useampia valtioita) niinkuin uskonto tuhansia vuosia.Tässä muutamia eroja,varmasti löytyy paljon muitakin.