Olen huomannut sellaisen asian että tuolla tavallisessa elämässä ainakin ja jonkin verran täälläkin uskovaiset ovat paljon herkempiä reagoimaan tunteellisesti kun heidän kanssaan väittelee asioista...
Luulen tämän johtuvan siitä että ainakin minulle ja kaikille muille ateisteille jotka tunnen ateismi on loogisen ajattelun ja järkeilyn tulos.
Uskovaisille uskominen on pohjimmiltaan tunteisiin vetoava vastaus jolla harvoin on mitään loogista kehitysketjua. He voivat järkeillä ajatuksiaan, mutta mielestäni uskominen on melko suora vastaus tunteellisiin kysmyksiin.
Keskusteluissa ja väittelyissä joissa vastakkain ovat ateismi/ateisti ja uskonto/uskovainen tämä on helppo huomata. Ateistit vetoavat logiikkaan ja todistettaviin asioihin joskus tuntellisestikin, mutta he eivät vetoa toisen tunteisiin pohjimmaisena perusteluna.
Uskovaisten kanssa asia on vastakkainen. He vetoavat tunteisiin ilman että he kaipaisivat mitään todisteita tai logiikkaa.
Tästä mielestäni johtuu se että väittelyn kehittyessä (tuntemani) ateistit pystyvät käsittelemään vastaväitteet loogisesti koska ne haastavat hänen järkensä.
Uskovaisia kohti annetut vastaväitteet kyseenalaistavat heidän tunnepohjalle rakennetut uskonsa joten heidän reaktionsa ovat usein tunteellisia ja helpommin vihastuvia.
Olenko täällä joku muu joka on huomannut samanlaista asiaa?
Että tälläistä tällä kertaa...
Luulen tämän johtuvan siitä että ainakin minulle ja kaikille muille ateisteille jotka tunnen ateismi on loogisen ajattelun ja järkeilyn tulos.
Uskovaisille uskominen on pohjimmiltaan tunteisiin vetoava vastaus jolla harvoin on mitään loogista kehitysketjua. He voivat järkeillä ajatuksiaan, mutta mielestäni uskominen on melko suora vastaus tunteellisiin kysmyksiin.
Keskusteluissa ja väittelyissä joissa vastakkain ovat ateismi/ateisti ja uskonto/uskovainen tämä on helppo huomata. Ateistit vetoavat logiikkaan ja todistettaviin asioihin joskus tuntellisestikin, mutta he eivät vetoa toisen tunteisiin pohjimmaisena perusteluna.
Uskovaisten kanssa asia on vastakkainen. He vetoavat tunteisiin ilman että he kaipaisivat mitään todisteita tai logiikkaa.
Tästä mielestäni johtuu se että väittelyn kehittyessä (tuntemani) ateistit pystyvät käsittelemään vastaväitteet loogisesti koska ne haastavat hänen järkensä.
Uskovaisia kohti annetut vastaväitteet kyseenalaistavat heidän tunnepohjalle rakennetut uskonsa joten heidän reaktionsa ovat usein tunteellisia ja helpommin vihastuvia.
Olenko täällä joku muu joka on huomannut samanlaista asiaa?
Että tälläistä tällä kertaa...
Vastaukset 37
Vanhimmat
Hihuilla hissi kulkee ja jumittuu kakkoseen, siitä tunnelataus.
Mikään ei ole niin loogista kuin uskonasiat.
Kuuleppas veli Pitsburg - saankos lisätä - aamen - loppukaneetiksi viisaaseen ja sisältörikkaaseen sanomaasi?
Miten se on loogista että uskovaiset uskovat kirjaan joka on kirjoitettu 2000vuotta sitten ja uudelleen kirjoitettu 500luvulla sekä muutettu ja sensuroitu vuosienvarrella jatkuvasti???
ei se raamattu mitä sinä luet muistuta yhtään sitä alkuperäsitä!
minä olen sentään päässyt lukemaan vanhempia käännöksiä ja tiedän ihan varmasti että jos sinä lukisit niitä niin tokaisit että WTF-mitä paskaa tämä on??
sillä lukemasi raamattukäännös on modernisoitu sopimaan paremmin tätä päivää kun vanhempi käännös jossa puhutaan mm"metsäpeikoista,jeesuksen vaimosta ja lapsista,jeesuksen siskoista,yms."
Miten uskominen mihinkään ilman hyviä perusteita on loogista?
Jos joku uskovainen ei usko/luota evoluutioon, se johtuu suurimmaksi osaksi tietämättömyydestä. Jos uskovaiset lukisivat kaikki todisteet evoluutiosta mitä on olemassa heidän olisi mahdotonta kieltää sen teorian luotettavuus.
Miksi sitten on niin että monet ateistit ovat lukeneet raamatun joka on ainoa kosketeltava "todiste" kristinuskosta, he eivät ole tulleet uskovaisiksi? Se on samaa tekstiä mitä uskovaiset lukevat, mutta meihin se ei vaikuta tunteellsisesti, vaan voimme järkeämme käyttämällä huomata sen epäloogisuuden.
Jos mielestäsi uskonasiat ovat loogisia niin vastaisitko seuraavaan?
Miksi kristinuskossa jumala on pahempi tappaja kuin paholainen? Ja miksi tämä olisi "aikojen alusta" vaalinut ja ohjannut yhtä kansaa auttaen heitä teurastamaan naapureitansa ja vihollisiaan ja huolimatta heidän vahvasta uskostaan päättänyt muuttaa koko systeemiä ja pistää jeesukseen maailmaan ilman että tämä täytti edes itse kertomiaan ennustuksia juutalaisten pyhästä kirjasta? Tehden näin oman "valitun" kansansa mahdottomaksi olla uskossaan vahva ja luotettava ja saada pelastus. Missä se logiikka siinä on?
Se on se uskovaisten "MuTu" logiikka mikä johtaa heidän ajatuksia! he olisivat varmaan hyviäkin ja tunteellisia kansalaisia mutta valitettavasti heidät on aivopesty pienenä joten siltä tasolta he ovat "pilattua tavaraa"
mutta on olemassa hyviäkin uskovaisia, semmoisia jotka eivät tuputa uskoansa toisille ja oikeasti auttavatkin kanssaihmisiä! mutta he yleensä eivät käy kirkossa eivätkä edes kuulu kirkkoon ja tue "pakkokääntämistä" vaan omivat ihan hyvän moraalin ja elämänasenteen, mutta he ovat harvassa! :(
reagoida, koska aivotutkimuksen mukaan logikka ja tunne-elämä sijaitsevat eri paikoissa aivoissa. Mutta joillakin ihmisillä nämä alueet eivät ole niin selvästi erillään, että sekoittumista tapahtuu. Siellä sitten tapahtuu tämä joko vahva tai heikko inhibitio, josta olen tällä palstalla vaahdonnut monesti.
Heikko inhibitio altistaa uskonnolliselle ajattelulle, koska henkilön alitajunta tunkee valveajattelun päälle.
(Pröööööööööööööööt..........puuuuh....) saharaan!
aika huonosti BeachBöög oikeasti keskustelee!
RE:Tunteet vastaan logiikka...
boxerblock 15.2.2009 klo 11.37
Mielenkiintoinen kysymys, onko järjettömyys tunne vai onko se vain järjenpuutetta. Hulluna olit sitä mieltä, että ei ole tunne.
Kait sitten niin, jos sinä kerran niin sanot. Ehkä a-järkisyys on aivan normaalin oloinen tila, jos on elänyt sen kanssa pienen ikänsä:D
Jos vaikka otetaan esimerkiksi kuolema ja mitä sen jälkeen uskomme tapahtuvan.
Minä olen sillä kannalla että kuoleman jälkeen tajuntani vain sammuu eikä minulla ole tietoisuutta sen jälkeen. Tämä on minun mielestäni loogista koska enhän ollut elossakaan ennen siittämistäni enkä ollut tietoinen siitäkään. Tieto tästä ei aiheuta minulle mitään syvällisiä tunnereaktioita. Ainoa asia joka sellaisia teettää on kuolintavan miettiminen. Tuskallinen, tuskaton, nopea, hidas ja niin edelleen. Mutta tämäkin on järkevää ajattelua, koska sellainen ainakin osittain valmistaa mieltä eri mahdollisuuksiin jolloin niitä ehkä voi käsitellä silloin paremmin.
Sinun tapauksessasi luulen että sinä uskot ikuiseen elämään jumalan valtakunnassa ja loistossa. Uskot pääseväsi nauttimaan loputtomasta jumalan rakkaudesta ja seurasta jossain niin mahtavan upeassa paikassa että ei sitä pysty edes sanoin kuvaamaan. Pystytkö suoralla naamalla väittämään että tämän tulevaisuuden ajatteleminen ei täytä sinua ilolla?
Ja sanoit että usko ei tunteista kiinni. En suoranaisesti tarkoittanutkaan että usko olisi päivästä toiseen vaihtelevista tunteista kiinni vaan että uskomasi asiat antavat sinulle illuusion että sinulla on vastaus tunnepohjaisiin kysymyksiin.
Jos mietit jeesuksen väitettyä uhrausta puolestasi, eikö sekin aiheuta sinulle tunnereaktion. Vai käsitteletkö loogisesti sen että kaikkivaltias jumala teki mielivaltaisen päätöksen rankaista ihmisiä mielivaltaisista rikkomuksista, joihin ainoa ratkaisu oli uhrata näiden ihmisten takia 33% itsestään kolmeksi päiväksi aivan mielivaltaisista syistä?
Jos mietit helvetin kauhuja ja kanssaihmistesi kohtaloa jotka joutuvat kärsimään siellä ikuisesti, eikö sekin aiheuta sinulle tunnereaktion?
Sinun on turha väittää etteivätkö sinun uskosi pohjalla ole tunteita herättäviä asioita ja etteivät näennäiset vastaukset joita uskosi antaa ole tunnepohjalle perustuvia.
Minulla ei ole mitään vastaavia reaktioita kun mietin maailmankaikkeuden ja elämän naturalistisia selityksiä. Ne ovat käytännössä asioita joiden tapahtumisesta ole vastuussa ja jotka eivät tunnepohjalla anna minulle mitään syvällisiä vastauksia. Ne antavat vain loogisia ja järkeviä selityksiä näkemiini asioihin.
Vaivaudutko vastaamaan?
>>>>Mielenkiintoinen kysymys, onko järjettömyys tunne vai onko se vain järjenpuutetta. Hulluna olit sitä mieltä, että ei ole tunne.
Kait sitten niin, jos sinä kerran niin sanot. Ehkä a-järkisyys on aivan normaalin oloinen tila, jos on elänyt sen kanssa pienen ikänsä:D
Koetetaan:
-kuoleman jälkeen ei tajunta sammu, sen ovat niin monet kokeneet. Tunnen kaksi tapausta, serkkuni ja ateistiystäväni, joka kokemuksensa jälkeen ei enää ole ateisti.
-uskon ikuiseen elämään ja toki se tuo iloa jokaiselle uskovalle.
-tunne ja usko, eri asiat, kuten sanoin. Ne tulee olla erillään, koska tunteet sotkee monesti asian.
-Jeesuksen uhri aiheutta syvän kunnioituksen. Jeesuksen uhri ei perustu mielivaltaisuuteen.
-ihmisten kadotukseen joutuminen toki on kamalaa, hätähän se on normaali reaktio. Juuri sen vuoksi julistetaan evankeliumia. Ja kuten olen sanonut, tunteet seuraavat kyllä uskoa jossain vaiheessa, mutta usko ei perustu tunteisiin.
-tunteet eivät anna syvällisiä vastausksia, olen samaa mieltä.
Ainakin yritin vastata.
"-kuoleman jälkeen ei tajunta sammu, sen ovat niin monet kokeneet. Tunnen kaksi tapausta, serkkuni ja ateistiystäväni, joka kokemuksensa jälkeen ei enää ole ateisti."
Eli siis ystäväsi ja kaikki jotka ovat kertoneet näistä asioista ovat elossa?! Joten mitä he ovat kertomaan mitään kuolemasta. Jos he ovat saaneet elintoimintonsa takaisin heidän aivonsa eivät ole olleet täysin kuolleita. Heidän aivoissaan on ollut vielä toimintaa joka on aivojen yhtenevän rakenteen takia eri ihmisillä samankaltainen. Tästä johtuu havainnot kirkkaista valoista ja muista. Ne ovat hapenpuutteessa olevien aivojen harhatoimintoja.
"-uskon ikuiseen elämään ja toki se tuo iloa jokaiselle uskovalle."
Ja tämä ikuinen elämähän on se perimmäinen eri uskontojen kauppaama idea. Ja se on tunteellinen perustelu.
"-tunne ja usko, eri asiat, kuten sanoin. Ne tulee olla erillään, koska tunteet sotkee monesti asian."
Ja juuri kun olet myöntänyt että tunnet uskontosi perimmäisestä perustelua kohtaan ilon tunnetta. Milläköhän tavalla olet erotellut tunteet ja uskon?
"-Jeesuksen uhri aiheutta syvän kunnioituksen. Jeesuksen uhri ei perustu mielivaltaisuuteen."
Kertoisitko sitten minulle miksi kaikkivaltiaan jumalolennin pitäisi uhrata itsestään 33% pitkän viikonlopun ajaksi että saisi poistettua ihmisiltä synnin? Eipä hänen tarvinnut raamatun mukaan ketään uhrata langettaessa sen synnin ihmisten niskaan...
Etkö sinä yhtään pysty sisäistämään kuinka outo ja epälooginen tuo koko uskontosi perusta on?
"-ihmisten kadotukseen joutuminen toki on kamalaa, hätähän se on normaali reaktio. Juuri sen vuoksi julistetaan evankeliumia. Ja kuten olen sanonut, tunteet seuraavat kyllä uskoa jossain vaiheessa, mutta usko ei perustu tunteisiin."
Jos pystyt tässä nyt järjellisesti ja loogisesti perustelemaan miksi uskot näihin asioihin mihin uskot niin silloin uskosi ei perustu tunteisiin. Jos et pysty tekemään sitä silloin uskosi perustuu tunteisiin ja täten kaikki sitä seuraavat teot kuten evankeliumin julistaminen perustuvat tunteille. Ja jos tutkii esimerkiksi kristinuskon dogmia, oppeja ja perusteluja kokonaisuuksina, niin ne ovat itsessäänkin tunteisiin perustuvia.
"-tunteet eivät anna syvällisiä vastausksia, olen samaa mieltä."
Mutta jos luet esimerkiksi raamattua ja tunnet silloin onnellisuutta, niin yhdistät helposti onnentunteen raamatun viestiin jolloin helposti voit luulla saaneesi syvällisiä vastauksia...
tunnustaa veikanneensa väärää hevosta, vaikka todisteet olisivat ylitsevuotavat. Kuten esim. tässä surullisen kuuluisassa WinCapita-jutussa, jossa uskovia vietiin kuin litran mittaa.
Tässä on välillä omakin moraali koetuksella: Jos jotkut ovat kertakaikkiaan noin kovapäisiä, niin onko niiden silmään pissiminen nyt sitten niin kovin väärin?
Toistaiseksi olen vastannut kysymykseeni, että onhan se. Mutta ei voi mitään, että tolkuton hölmöys on alkanut ärsyttää vähän liikaa.
Vaikuttaisi siltä, että suomalaisten älykkyys on viime vuosikymmeninä ollut laskussa, vaikka ravintotietämys ja koulutusmahdollisuudet ovat parantuneet.
Olen pannut merkille saman asian.
Isompi ongelma minusta on kuitenkin se, että uskon asioista keskustellessa uskovan kanssa, häneltä loppuu oikeat argumentit heti parin lauseen jälkeen ja sitten mennään henkilöön kohdistuvaan hyökkäykseen.
Tavallisimpia kohtaamiani argumentteja ovat:
1. Kapinoit vain kotikasvatustasi ja vanhempiasi vastaan. Sen vuoksi, et hyväksy totuutta.
2. Et pysty kommentoimaan asiaa, koska sinulta puuttuu uskon tuoma kyky tulkita asioita oikein. Ilman uskoa asiat näkyvät vääristyneinä.
3. Olet vain joutunut väärien uskovien piiriin ja se on antanut sinulle virheellisen käsityksen uskosta. Et ole sen vuoksi pätevä kommentoimaan näitä asioita.
Tässä vain muutamia mainitakseni. Oletteko kohdanneet samaa?
Työskentelen erään helluntailaisen kanssa joka suoltaa suustaan melko tiheöön tuollaisia typeryyksiä.
Jos kiinnostaa niin yritä löytää kirjoittamani HELLUNTAILAISEN SUUSTA-ketjut. Osia taitaa olla 5.
Tässä pari jotka löysin:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000012&posting=22000000039541453
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000012&posting=22000000039640211
Enpä todellakaan kadehdi sinua noilta osin.
Niin, tuon samanhan voisi myös ilmaista sanomalla että vastakkain ovat järki ja tyhmyys.
Koska uskova ei kykene loogiseen ja kriittiseen ajatteluun, hänen älynsä ei yksikertaisesti riitä sellaiseen, niin hän ratkaisee asiat tunnepohjalta. Mutta nolla plus nolla on silti edelleen nolla, vaikka uskova fiilisteleekin, että pitäisi olla enemmän...
mielestäni tämä lausumasi: ””Luulen tämän johtuvan siitä että ainakin minulle ja kaikille muille ateisteille jotka tunnen ateismi on loogisen ajattelun ja järkeilyn tulos.””
kuvaileekin aika osuvasti ateistia, sillä pelkkään järkeen ja loogiseen ajattelutapaan tukeutuva mieli (ilman tunteita), luo ihmisestä pelkän järkeilijän. Järkeilijän, joka pitää tunteita omaavaa ihmistä heikkona ja halveksittavana. Minun mielestäni ainakin minä ja monet muut hihhulit, jotka tunnen, ovat erittäin tasapainoisia. Syystä, että he nimenomaan uskaltavat näyttää tunteensa, kadottamatta kuitenkaan järkeään.
Ja jotenkin minun mielestäni, pelkkään järkeen tukeutuminen, saattaa olla osasyy siihen, että minun mieleeni palautuu aina uudelleen sanonta (en muista kuka näin on lausunut): ”Tavanomaiset joukot sitovat vastustajan aloilleen ja erikoisjoukot iskevät sivustaan ja selustaan.”
"Syystä, että he nimenomaan uskaltavat näyttää tunteensa, kadottamatta kuitenkaan järkeään. "
On aika hankala kadottaa jotain, mitä ei alunperinkään ole. Sinä olet aika hyvä esimerkki siitä. Sinä jatkat samojen huuhaaväitteiden tekemistä vaikka sinulle on lukemattomia kertoja näytetty, miten olet väärässä.
Täältä voi jokainen halutessaan käydä lukemassa näiden "fiksujen ja tasapainoisten" hihhulien kirjoituksia:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000218&subcat=911
Tunteen paloa löytyy kyllä, mutta ei järjen hiventäkään suurennuslasillakaan. Suurin osa vaikuttaa olevan labiileja, aivan kuten todettiin siinä tutkimuksessa, jossa tutkittiin näitä "ihmeparantumisen" kokeneita ihmisiä.
Siis niitä "parantuneita", joita ei sitten satojen tutkittujen joukosta löytynytkään yhtään ainoaa. Löytyi ainoastaan häiriintyneitä ja tasapainottomia persoonallisuuksia, joille oli ominaista pelokkuus, heikko itsetunto ja vahva auktoriteettiusko. Harhaisuus ja kyky erottaa todelliset asiat epätodellisista kuuluivat tietenkin itsestäänselvästi kuvaan.
Tuossa lopussa piti tietenkin lukea "Harhaisuus ja KYVYTTÖMYYS erottaa todelliset asiat epätodellisista kuuluivat tietenkin itsestäänselvästi kuvaan."
Tässä tulee itsekin harhaiseksi ja kyvyttömäksi kirjoittaa oikein, kun joutuu lukemaan tuollaisia juttuja...
Minkä asian suhteen olen väärässä? Ja mitä minulle on näytetty? Ja meinaatko, ettei minulla ole järkeen perustuvaa päättelykykyä?
mistä puhut, koska käänsit asian aivan toisaalle. Kyseessä onkin nyt ateistin itsetuntemus. Enkä minä tällä areenalla halua uskotella olevani heikompi.
Minä en tunne sinua kuin näiden kirjoitusten perusteella, mutta niiden pohjalta saa ikävä kyllä kuvan, että järkeen perustuva päättelykyky puuttuu. Voi olla, että sitä on, mutta tänne palstalle se ei näy.
Esimerkiksi edellinen kommenttisi:"kuvaileekin aika osuvasti ateistia, sillä pelkkään järkeen ja loogiseen ajattelutapaan tukeutuva mieli (ilman tunteita), luo ihmisestä pelkän järkeilijän. Järkeilijän, joka pitää tunteita omaavaa ihmistä heikkona ja halveksittavana." on kovin outo. Missä aloittaja sanoi, että ateisti pitää tunteita omaavaa henkilöä heikkona ja halveksittavana? Sinä sen sanoit, eikä sitä voi mitenkään johtaa aloittajan tekstistä.
Ei ole muiden syy, jos sinä et ymmärrä ajatusta, että haluaa perustaa maailmankatsomuksensa tiedon eikä uskon varaan. Minä ainakin haluan tehdä niin. Ja jos sinä luulet, että olen tunteeton ihminen niin et voisi olla enempää väärässä. Välillä tunteita on ihan harmiksi asti.
"Minkä asian suhteen olen väärässä?"
Evoluutio, tähtitiede, biologia, historia, ateismi, jne...
"Ja mitä minulle on näytetty?"
Olen itsekin monta kertaa linkittänyt sinulle luotettavia lähteitä joista olisit voinut oppia noista asioista joista sinulla on puutteelliset tiedot.
"Ja meinaatko, ettei minulla ole järkeen perustuvaa päättelykykyä?"
Kaikilla ihmisillä on sellainen jossain määrin. Mutta aloitustekstissä minä puhuin vaan siitä että uskovaiset eivät käytä loogista vaan tunnepohjaista ajattelu uskonasioissa.
Eli siis: Minusta tuntuu hyvältä kun ajattelen ikuisen elämän mahdollisuutta, joten uskon siihen.
Eivät näin: Iänkaikkisuus, ikuisuus, rakkaalla lapsella on monta nimeä.
Mutta ikuisuus on käsitteenä jokin sellainen jolla ei ole alkua tai loppua. Esimerkiksi teidän uskonne jumala on käsitteenä ikuinen. Ja jos ikuisuus olisi joskus alkanut, se ei olisi ikuinen. Siis kuolemanne jälkeinen elämä ei voi olla ikuista. Joten koko uskovaisten ajatusmaailma ikuisesta elämästä on virheellinen.
Mutta jos annetaan anteeksi tämä erittäin suuri looginen virheellisyys, niin ikuisen elämän houkuttavuus ei ole sekään kovinkaan loogista.
Seuraavat lauseet menevät ihan hypoteesi pohjalle, mutta menköön.
Jos kuoltuasi olet sitten taivaassa ja sinulla on ymmärrys ajankulusta, en voisi kauheampaa kokemusta keksiäkään. Sanotaan että ehkä ensimmäiset tuhat vuotta menee hyvin, okei, entäs seuraavat miljoona vuotta? Tai seuraava miljardi vuotta? Tai seuraava triljoona vuotta? Ja kuitenkin jäljellä oleva aika ei tulisi koskaan loppumaan. Ja vaikka käyskentely sen jumalannne kanssa olisi kuinka mahtavaa, niin liian pitkä aika mitä tahansa menettää tarkoituksensa.
Jos taas taivaassa sinulla ei olisi käsitystä ajankulusta silloin ikuisuus menettää merkityksenä. Se voisi yhtä hyvin olla vuosi tai päivä siinä tapauksessa.
Kuinka tahansa koko "ikuisuus" taivaassa-käsitettä ajatteleekaan, niin se ei ole loogista tai edes haluttavaa.
Vastaus?
"sillä pelkkään järkeen ja loogiseen ajattelutapaan tukeutuva mieli (ilman tunteita), luo ihmisestä pelkän järkeilijän. Järkeilijän, joka pitää tunteita omaavaa ihmistä heikkona ja halveksittavana."
Olen huomannut että kärjistät mielelläsi asioita äärimmäisyyksiin asti. Jos joku käyttää järkeä ja logiikkaa tärkeitä asioista päätettäessä ei se takoita että ihmisellä ei olisi tunteita. Se tarkoittaa vain että esimerkiksi juuri tässä tapauksessa ateistit eivät vaan tee päätöstä jumalaan uskomisesta tunteillaan.
"Ja jotenkin minun mielestäni, pelkkään järkeen tukeutuminen..."
Minun mielestäni se että sinä aina maalailet äärimmäisyyksiä kaikista asioista näkemättä niitten välissä olevia realisitisia vaihtoehtoja on älyllisesti epärehellistä. Se on looginen virheellisyys nimeltään valheellinen vastakkain asettelu...
Maailma ei ole musta-valkoinen...
"Minkä asian suhteen olen väärässä? Ja mitä minulle on näytetty?"
Katso lukemattomia aikaisempia ketjuja, jotka olet aloittanut. Turhaa sinulle ei ole annettu lempinimeä jänkkävajakki.
"Ja meinaatko, ettei minulla ole järkeen perustuvaa päättelykykyä?"
Ainakin se on hyvin heikko.
pelkistyi vain tämän ketjun aloitukseen. Ja lausut: ””Se tarkoittaa vain että esimerkiksi juuri tässä tapauksessa ateistit eivät vaan tee päätöstä jumalaan uskomisesta tunteillaan.””
Ei minunkaan jumaluskoni perustu pelkkään tunteeseeni tai herkkyyteeni. Kumpikaan edellä mainitusta ei poissulje järkeilyäni. Mutta sitten, mikä on se ihannetila, tila jossa järki ja tunne näyttelevät yhtä suurta roolia? Mielestäni se on viisautta, elämisen viisautta.
Eli en voi mitään, jos olet saanut minusta äärimmäisyyttä edustavan kuvan. Mutta joskus tai useimmiten siinä on syynä tämä ateistin valtava halu peitota kaikki jutut siihen järkiperäisyytensä. Ja vaikka joku ateisti jossain toisaalla teilasikin sanan ’nöyryys’, niin eikös se ole yksi tärkeimmistä elämisen taidoista? Ja tässä kohtaa en tarkoita nöyryydellä alistumista.
en voi muuta lausua kuin että huono minun on itseäni puolustaa, ja toisaalta onko minulla siihen edes tarvetta?
Järkeni mukaan vastaus on: Ei.
"Ei minunkaan jumaluskoni perustu pelkkään tunteeseeni tai herkkyyteeni. Kumpikaan edellä mainitusta ei poissulje järkeilyäni."
Voisitko sitten antaa ne järkiperäiset syyt uskoa jumalan olemassaoloon? Ja miksi vielä erityisesti tähän kristinuskon jumalaan?
"Mutta joskus tai useimmiten siinä on syynä tämä ateistin valtava halu peitota kaikki jutut siihen järkiperäisyytensä."
Kun puhutaan niistä asioista mistä täälläkin palstalla on useimmiten puhetta, jumalan olemassaolo, maailmankaikkeuden perimmäinen "luonne", maailman historia ja tasaarvo, niin missä kohtaa niitten käsittelyssä ei olisi asiallista käyttää järkeilyä?
"Uskovaisille uskominen on pohjimmiltaan tunteisiin vetoava vastaus jolla harvoin on mitään loogista kehitysketjua. He voivat järkeillä ajatuksiaan, mutta mielestäni uskominen on melko suora vastaus tunteellisiin kysmyksiin."
Olen erimieltä, koska ateistit reakoivat mielestäni erittäin tunteenomaisesti ajatukseen ikuisesta kadotuksesta, ahdistusta ja pelkoa havaitsen ateisteissa. Lisäksi monissa saamissani vastauksissa vaikuttaa olevan tunteet aika pinnassa, mikä näyttää estävän asiallisen keskustelun.
"Olen erimieltä, koska ateistit reakoivat mielestäni erittäin tunteenomaisesti ajatukseen ikuisesta kadotuksesta, ahdistusta ja pelkoa havaitsen ateisteissa."
Ainakin tällä palstalla olen havainnut sen että ateistit reagoivat vahvasti niihin iänikuisiin aloituksiin ikuisesta kadotetuksesta. Laskepa huviksesi montako kertaa viikossa täällä palstalla joku uskovainen jankuttaa noita asioita ateisteille. Tunteelliset, usein vihaiselta vaikuttavat vastaukset johtuvat kyllästymisestä, ei ahdistuksesta tai pelosta.
"Lisäksi monissa saamissani vastauksissa vaikuttaa olevan tunteet aika pinnassa, mikä näyttää estävän asiallisen keskustelun."
Ja enkös minä kirjoittanut että ateistit voivat vastata tunteikkaasti loogisista asioista?
Uskovaiset vastaavat tunteikkaasti ilman logiikkaa järjettömistä asioista...
Voisiko kuitenkin olla pikemminkin niin, että nämä tunteet ovat omiasi joita sitten projisoit ateisteihin. Asia, johon ei usko, ei oikein voi aiheuttaa pelkoa ja ahdistusta. Se kyllä voi aiheuttaa noita tunteita, jos niitä itse pitää totena ja pelkaa kadotusta. Varsinkin kun huomaa, että joku voi elää onnellisesti ilman tuollaisia rasitteita elämässä. Panee varmaan miettimään, että onkohan varmasti itse tehnyt oikean ratkaisun.
"Voisiko kuitenkin olla pikemminkin niin, että nämä tunteet ovat omiasi joita sitten projisoit ateisteihin."
Ei voi, koska itse en tunne ahdistusta tai pelkoa.
"Asia, johon ei usko, ei oikein voi aiheuttaa pelkoa ja ahdistusta."
Jos asia on noin, on joku muu syy, mikä aiheuttaa sen negatiivisuuden, mikä ateisteja näyttää vaivaavan.
"Se kyllä voi aiheuttaa noita tunteita, jos... ...pelkaa kadotusta."
Epäilemättä, pelko voi aiheuttaa ikäviä tunteita.
Jos lähtökohta on se, että Jumalaa ei voi todistaa ja on kyse uskosta, niin miten uskovainen sitä loogisesti voisi teidän mielestä todistaa?