Satanan riemuvoitto

Raamatun mukaan kuolema kohtaa ihmistä kolmessa merkityksessä, kuten elämäkin saatiin kolmessa merkityksessä:

1. hengellinen kuolema - ero Jumalasta elämän aikana

2. ruumiillinen kuolema - ero ruumiista elämän päätteeksi

3. "toinen kuolema" - ero Jumalasta ikuisuudessa

Kuolema ei siis missään kohden merkitse tyhjiin häviämistä, vaan eroa. Tarkastelemme kutakin kolmea kohtaa erikseen:

1. Hengellinen kuolema

Aadamille ja EevalIe tapahtui ensimmäiseksi hengellinen kuolemalankeemuksen jälkeen paratiisissa. He eivät "sinä päivänä" nimittäin kuolleet fyysisesti eikä heidän sielullinen elämänsäkään kuollut, vaan he joutuivat eroon Jumalasta eli kuolivat hengellisesti. Juuri tätä Ef. 2:1 selventää: ’Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet synteihinne ja rikoksiinne’'Hengellinen kuolema tapahtuu meille jokaiselle varhaisemmassa henkilökohtaisessa historiassamme, lapsuudessamme. syntien tähden (Room. 7:9,10). Ihmiset elävät luonnollista elämäänsä hengellisen kuoleman tilassa. Se on kaikkien osana (Ef. 2:1-3). Kuoleman tila ei kuitenkaan missään kohden merkitse tiedotonta ja tajutonta tilaa. Synteihinsä ja rikoksiinsa kuollut ihminen "vaeltaa tämän maailman menon mukaan’ (Ef. 2:2). Raamattu puhuu myös ihmisistä, jotka ovat ’kahdesti kuolleita’ (Juud. j. 12) tarkoittaen hengellisen elämänsä uudelleen kadottaneita ihmisiä, jotka kuitenkin edelleenkin "vaahtoavat omia häpeitään". Jumalasta pois kääntyneet enkelit, pimeyden riivaajahengetkin, ovat kuoleman henkivaltoja, eivätkä missään tekemisissä elämän kanssa, mutta silti ne tuhoavat kaikkea elämää ja ovat täysin tietoisia ja aktiivisia henkiä, jotka eivät katoa (osa niistä on vapaana, Ef. 6:12, osa vangittuina, Juud. j. 6). Hengellisen kuoleman tila jatkuu ihmiselläkin ikuisuudessa tietoisena ja tajuisena tilana, johon palataan tuonnempana.


2. Ruumiillinen kuolema

Tämä (samoin kuin sairastumiseksi ja vanhenemiseksi kutsuttu fyysisen elimistömme rappeutuminenkaan) ei ole alkuperäinen luonnonlaki tai biologinen välttämättömyys, vaan ruumiillinen kuolema on Jumalan määräyksestä synnin tähden tullut rangaistus koko ihmiskunnan sekä luomakunnan osaksi. (Room. 5:12; 6:23; Hebr 9:27). Ruumiillinen kuolema merkitsee hengen ja sielun väliaikaista eroaruumiista, joka rappeutuu ja maatuu maaksi. Sielu ja henki jatkavat tietoista olemassaoloaan joko tuonelassa tai paratiisissa (jota kutsutaan myös kolmanneksi taivaaksi) riippuen siitä, onko kyse uskovasta vai jumalattomasta.


3. ’Toinen kuolema’

koskee vain niitä, jotka eivät ole uudestisyntyneet ennen ruumiillista kuolemaansa. He kuolevat siis ilman yhteyttä Jumalaan, elämän Lähteeseen. Toinen kuolema merkitsee ikuista kadotusta, helvettiä, johon jumalaton tuomitaan. Tuomio ei tapahdu kuitenkaan heti kuoleman jälkeen vaan sielu viettää aikansa tuomiopäivään saakka tietoisessa tilassa tuonelassa. Tätä ruumiillisen kuoleman ja ylösnousemuksen välistä ajanjaksoa kutsutaankin välitilaksi väliaikaisuutensa tähden. Esimerkiksi rikas mies joutui tuonelaan välittömästi kuolemansa jälkeen. Jeesuksen mukaan hän "nosti silmänsä tuonelassa, vaivoissa ollessaan’ (Luuk. 16:23). Välitilassa vietetyn jakson päätteeksi jumalaton herätetään ruumiillisesti kuolleista ja tuomitaan henkiruumiillisessa olotilassa lopulliseen tilaansa: "Kuolema ja tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan. Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi." (Ilm. 20.13,14). Se on "iankaikkinen kadotus Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta" (2 Tess 1:9), ei siis tyhjiin häviäminen vaan ikuinen ero Jumalasta.

Jumalalla on kuitenkin kaikkea kuolemaa ja kadotusta varten suurenmoinen LUNASTUSRATKAISU: Hän antoi Poikansa meidän tähtemme, ettei yksikään joka Häneen uskoo, hukkuisi, vaan meillä olisi iankaikkinen elämä Jumalan yhteydessä (Joh. 5:24; 11:25) uudessa kirkkauden maailmassa (Ilm. 21:5-7).