Selasin äsken läpi muutamia otsikkoja ihan rutiinilla ja kummastelin taas keskustelun luonnetta. Aihe, ateismi ja uskonnot, ovat mielenkiintoinen ja kiehtova aihe josta voisi keskustella syvemminkin. Valitettavasti keskustelut ovat lähinnä moittivaan sävyyn heitettyjä herjoja puolin ja toisin. Itsekin joskus tullut heitettyä lyhyitä kommentteja jotka eivät millään voisi olla kovin vakuuttavia jos toisella on vastakkainen lähtökohta. Suurin osa on lähinnä päivittelyä luomisoppin uskoutuvien harhaisuudesta ja samojen uhkauksia helvetillä ja yhteiskunnan moraalin rappeutumisesta. Kyllä tämän portaalin muutkin foorumit saavat osansa trollauksesta, mutta täällä sitä näyttäisi olevan suhteessa enemmän. Miksi olemme niin estyneitä puhumaan uskonnosta vaikka aihe näyttää kiinnostavan varsin paljon ja laajalti? Voiko siitä keskustella loukkaamatta toisiaan?
Tämä oireilu voi olla merkki jostain muutoksesta ja pikkuhiljaa foorumeilla käydyt väännöt on pulppuamassa painettunkin julkisuuteen. Ei siinä mitään, käyhän suuri osa vaikeista aiheista läpi saman prosessin. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Kasvammeko kivuttomasti eroon tietunlaisesta uskonnollisuudesta? Tuleeko uskonto takaisin uudessa muodossa?
Tämä oireilu voi olla merkki jostain muutoksesta ja pikkuhiljaa foorumeilla käydyt väännöt on pulppuamassa painettunkin julkisuuteen. Ei siinä mitään, käyhän suuri osa vaikeista aiheista läpi saman prosessin. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Kasvammeko kivuttomasti eroon tietunlaisesta uskonnollisuudesta? Tuleeko uskonto takaisin uudessa muodossa?
Vastaukset 9
Vanhimmat
on, että uskontoja tai uskontojen kaltaisia aatteita tulee aina olemaan. Ei ihmisen henkinen kehitys ole johtanut meitä oikeastaan mihinkään suuntaan. Mielestäni uskonnollisuudelle pitäisi hakea selitystä neurologiasta tai psykologiasta, tai molemmista. Toiset ovat vain uskonnollisia ja kun otetaan huomioon todettu seikka, että taipumus fanaattisuuteen on lisäksi jossain määrin periytyvää, olisi paikallaan, että joku pätevä tieteentekijä perehtyisi uskonnollisuuden syihin. Tätä kai dosentti Marjaana Lindeman yritti tehdä selittäessään asiaa heikolla ja vahvalla inhibiolla, mutta tuskin se kokonaan asiaa selittää.
Tämä on ateismipalsta... Minkä ihmeen takia täällä pitäisi keskutella uskonnosta?
>>>>>Keskustella uskonnosta?
UskonnotonLähimmäinen Tämä on ateismipalsta... Minkä ihmeen takia täällä pitäisi keskutella uskonnosta?
Ja mitäköhän asiaa pitäis tuntea?
Palsta kärsii runsaudesta. Aiheita vilisee sellaista tahtia että mihinkään ei ehdi keskittymään oikein kunnolla. Yhden päivän keskustelut ovat kakkossivulla jo seuraavana päivänä, ja toisin kuin sanomalehdissä, kakkossivu ei ole mikään kunniapaikka, vaan hautausmaa. Joskus oli aika kun tälle palstalle saattoi tulla yksi uusi aloitusviesti päivässä, mutta siihen aikaan kun itse aloin palstalla keskustelemaan, se oli jo melkoista vilinää silloin, ja nyt se on vain mennyt pahemmaksi ja pahemmaksi. Valtaosa keskustelunaloituksista on täysin joutavaa paskaa.
Palstan ongelmana on moderoimattomuus, ketjujen poistosabotaasi ja se että tänne tulee niin paljon täysin asiatonta hälinää. Olisi kiva, jos olisi joku mesta missä voisi ihan oikeasti jutella asioista, mutta täällä se ei oikein toimi.
Ei Täällä "Keskustella"
Täällä vain saarnataan Oman ja Ainoan totuuden puolesta. Puolin ja toisin
Tosiaan uskontoja pitäisi tutkia psykologian ja neurologian työkaluin, mutta myös biologian ja historian. Yhden osa-alueen näkökanta voi vaikuttaa triviaalilta mutta yhdessä syntyy aika hyvä kuva. Daniel Dennettin Lumous Murtuu antaa yhden varsin hyvin perustellun näkökulman varsin käytännönläheisin esimerkein. Onneksi aihe herättää suuria tunteita, sillä sen luulisi takaavan tutkimusta myös meillä Suomessa.
"Tämä on ateismipalsta... Minkä ihmeen takia täällä pitäisi keskutella uskonnosta?"
Siinnäpä se. Ateismi ei tarjoa dogmeja joiden ympärillä voisi keskustella. Voi tietyllä tavalla sanoa ateismin olevan täysin sisällötön itsessään. Voisi sanoa ateismin olevan olemassa vain suhteessa uskontoihin, onhan ateismi vain jumaluskon puutetta. Miksi sitten on niin pakko tehdä muille selväksi ettei usko mihinkään jumalaan? Perusteltu kysymys, siis mikäli todella on kiinnostunut kuulemaan miksi, eikä vain halua vaijentaa. Voisin spekuloida syistä tähän, mutten voi muiden osalta puhua. Niin kuin totesin, niin ateismissa ei ole dogmeja eikä sääntöjä eikä samasta syystä mitään velvoitetta "julistaa" jumaluskonpuutetettaan. Onko ateisteja vain ne jotka sen avoimesti sanovat, vai kaikki jotka eivät julista uskovansa johonkin jumalaan? Onko ateismi enemmän hyväksyttävää jos sitä ei kerro muille? Onko kaikille parempi jos uskottomat pysyvät vaiti, vai peräti jos kaikki tekevät niin? Miettiiköhän uskonnon kyseenalaistajien lausunnoista kiivastuvat mistä se kumpuaa? Näkevätkö he sen vastaavanlaisena "julistuksena" kuin oman ja muiden uskontojen käännyttäjät, ja siksi kokevat sen uhkaavana? Onko se sitä samaa?
On selvää ettei uskonto jolta puuttuu itsesuojelu- ja leviämismekanismi ei selviäisi kauaa. Leviämismekanismia vahvistuu myös jos uskonto antaa joitakin hyötyjä isännälleen suhteessa muihin. Suolistomme bakteerit ovat esimerkiksi välttämättömiä ja varsin hyödyllisiä. Onko vatsabakteeri meille hyödyksi vain hyvää hyvyyttään vai onko se hyödyksi koska se on meille hyödyksi? Päteekö sama uskontoon?
"-koska juuri muuta keskusteltavaa ei näytä ateisteilla olevan. ;D
Hyvin usein meiltä kysytään asioita (kristin) uskosta.
Useimmiten vielä väitteet asiasta ovat todella asiantuntemattomia."
Kyllä, ateisti voi usein tietää jostakin uskonnosta vähemmän kuin kyseisen uskonnon edustaja. Se on tuskin miään uusi juttu. Toisaalta moni ateisti on erittäin kiinnostunut ja otta selvää eri uskonnoista ja tutkii niiden mekanismeja. Pidän itse erittäin mielenkiintoisina tosiuskovaisten vilpittömiä lausuntoja miltä uskossa oleminen tuntuu ja missä tilanteissa se auttaa. Harvoin olen kuullut että uskonnollinen haluaisi kuulla avoimin mielin miltä ilmiö näyttää ulkoapäin. Uskon saattaminen tarkastelun kohteeksi koetaan erittäin vastenmieliseksi, myös vaikka kohteena olisi uskonto yleisesti.
Viimeksi mainittu on toisaalta varsin ymmärrettävää. Ateisti/uskonnoton ei ymmärrä miten olennaiselta osalta uskonto tuntuu uskonnollisen sisimmässä. Kuulee usein sanottavan ettei sitä koskaan ymmärrä jos ei sitä ole kokenut. Ovatko uskosta luopuneet etulyöntiasemassa? Saavatko he puhua asiasta?
Miten toimitaan perheissä jossa osa ei tunnusta uskoa ja toiset elävät sitä täysin. Usko voi motivoida merkillisiin tekoihin, usein suureen yleishyötyyn. Joskus on mielelle hyödyllistä syrjäyttää tosiasioita kerätessään voimia jaksaakseen, joskus taas tosiasioiden kiistäminen saa surullisia tai hupaisia piirteitä. Usko voi jopa olla voimakkaampi kuin rakkaus omiin lapsiin tai oma henki. Ketä ei tällainen ilmiö kiinnostaisi?
Minulle, kuten monelle muullekin ateistille on aika selvää, että uskonto on joko herkkäuskoisten ja johdateltavissa olevien ihmisten juttu. Tai sitten kyseessä on pienestä pitäen suoritetty systemaattinen aivopesu. Lisäksi taustalla oleva organisaatio, eli kirkko tai lahko on olemassa vain johtonsa vallanhimon vuoksi.
Ei siinä ole mitään keskusteltavaa.
Sanoit, että "Usko voi motivoida merkillisiin tekoihin, usein suureen yleishyötyyn." voitko antaa jonkin esimerkin. Ja mieluusti ihan kotimaasta, kiitos ;o)
"Minulle, kuten monelle muullekin ateistille on aika selvää, että uskonto on joko herkkäuskoisten ja johdateltavissa olevien ihmisten juttu. Tai sitten kyseessä on pienestä pitäen suoritetty systemaattinen aivopesu. Lisäksi taustalla oleva organisaatio, eli kirkko tai lahko on olemassa vain johtonsa vallanhimon vuoksi."
Tuo herkkäuskoisuusjuttu on hieman kinkkinen. Voi olla että uskonnolliset ovat keskimäärin herkkäuskoisempia jne. Mutta keskustelun lähtökohtana kyseenalaista jos sitä tarjotaan ainoana selityksenä. Olen kyllä taipuvainen olemaaan kanssasi samaa mieltä välillä. Toisaalta varsinaisten uskonnollisten piirien ulkopuolellakin pyörii paljon yliluonnollisten selitysten perässä juoksijoita josta vaihtoehtolääketieteen suosio kertoo. Haluan vain sanoa etten itse enää näe asiaa ihan niin yksinkertaisena.
"Ei siinä ole mitään keskusteltavaa."
älä huoli, riittää kyllä keskusteltavaa. onneksi!
"Sanoit, että "Usko voi motivoida merkillisiin tekoihin, usein suureen yleishyötyyn." voitko antaa jonkin esimerkin. Ja mieluusti ihan kotimaasta, kiitos ;o)"
Hyvä kysymys johon en pysty antamaan lyhyttä vastausta. Toki jokaiselle tulee mieleen ruokaapu ja ulkomaanapujuttuja jotka tosiasiassa ovat yleishyödyllisiä. Eri asia on sitten se, miten relevanttia osaa varsinainen usko esittää asiassa. Lahjoittavathan ateistitkin (maailman suurimmat filantroopit ovat lähes poikkeuksetta ateisteja: Bill Gates, George Soros, Warren Buffet, Richard Branson jne.). Uskonnolliset miljardöörit lahjoittavat kai uskonkunnille.
Mielenkiintoiseksi tekee sen miksi avustustyö tehdään, niin organisaation kuin yksilön kannalta. Ihminen ilahtuu itse toista auttaessaa, myös pelkästä ajatuksesta toisen auttamisesta. Onko kyse itsekkyydestä perinpohjin, jota uskonto on valjastanut omaksi hyödyksi?
Toinen asia, organisaation kannalta on käsite good will. Laskentatoimen nykysäännöt tuntee käsitteen good will, siis että tietyin ehdoin voidaan taseeseen merkitä varoiksi kuluja joista on (äärettömän) epäsuora hyöty. Tämä siis vuodesta 2005. Kirkot ovat taas oivaltaneet käyttää tätä hyväksi jo kauan. Tämä "pehmeä" markkinointi on usein väkivaltakäännytystä tehokkaampaa. Nälkäänkuoleva on helppo käännyttää uskollisiksi kannattajiksi leivällä eikä se maksa juuri mitään. Onko kyseessä altruistinen epäitsekäs teko?
Nykykirkko on tietoisesti pyrkinyt eroon tällaisesta imagosta ja ihmisetkin usein närkästyvät jos heidän hyviä aikeita kyseenalaistetaan. Vaatii tiettyä kypsyyttä ja kritiikkiä tarkastellakseen omaa altruismia ja sen syvimpiä motiiveja.
Toivottavasti vastasin kysymykseesi...