Nykyinen maailmanlaajuinen taloustilanne on vakava. Suomessa vienti ei vedä. Ei mene enää kauaakaan kun myös kotimainen elintarvikeketju ajautuu syviin vaikeuksiin.
Tällä hetkellä olemme huolissamme viennistä riippuvaisista teollisuuden aloista, mutta on varmaa, että siinä vaiheessa, kun kotitalouksien kukkaroja alkaa tyhjätä, myös elintarvikkeissa aletaan säästää. Näin varmasti tapahtuu jo.
Suomalaisen elintarvikeketjun tärkein asia on se, että ostamme suomalaisia elintarvikkeita. Se on myös terveydellemme parasta. Kysymys kuuluukin; miten saamme kotimaisen ruoantuotannon turvattua kilpailukykyisenä tulevaisuudessa?
Euroopan Unioni ei tuo paljoakaan helpotusta maatalouden kannattavuuteen. Näköpiirissä on, että EU:n maataloudelle suunnatut tuet alkavat vähitellen pienetä ja häviävät kokonaan. Tiedän, että oma Alde-ryhmänikin tätä ajaa, mutta me keskustalaiset taistelemme.
On tärkeää, että niin kauan kuin se suinkin on mahdollista, Suomi säilyttää cap-, lfa- ja ympäristötukensa, joista osan EU on kustantanut jäsenmaksuvaroistamme.
Maataloustukikeskustelussa usein jää kertomatta mihin tuet käytetään ja mikä on yksittäisen tilan kannattavuus.
Tuet ovat tukea kuluttajalle eli tukea sille, että suomalainen voisi syödä lähellä tuotettua ruokaa maksamatta siitä enempää kuin ulkomailla tuotetusta ruoasta.
Meitä keskustalaisia usein haukutaan siitä, että me tuemme maaseudun ihmisten asioita. Se ei ole pelkästään sitä, vaan me myös tuemme sitä, että ihminen kaupungissa voisi ostaa puhdasta, mahdollisimman eläinystävällistä ruokaa ja inhimilliseen hintaan. Kyllä se maha pitää saada tyydytettyä jokapaikassa.
Eu:n budjetista puolet on maataloustukia. On harmillista, että tästä asiasta keskustellaan tälläkin blogisivustolla niin vähän. Todellisuudessa se on eurovaalien tärkein asia ja kaikista merkityksellinen myös Suomen kannalta.
Maataloustuet ovat merkittävä osa maatilayrityksen liikevaihtoa, sillä maataloustuotteiden hinnoilla kyetään kattamaan hädin tuskin maatilayrityksen muuttuvat kustannukset. Suomessa viljelijöidentuotot myydyistä maataloustuotteista ovat vain vajaa 1,8 mrd. euroa. Jos tästä vähennetään kustannukset, noin 2,7 mrd. euroa, kattamattomia kustannuksia jäisi 0,9 mrd. euroa eikä viljelijälle lainkaan palkkaa. Toisin sanoen, kukaan ei valmistaisi elintarvikkeita Suomessa, jos vuorostaan hintoja ei nostettaisi. Sitten pakon sanelemana söisimme ulkolaista ruokaa.
Tuet eivät jää viljelijän taskuun, vaan niillä hankitaan viljelyssä ja karjanhoidossa tarvittavia koneita, energiaa ja muita hyödykkeitä, maksetaan lainojen korkoja ja vakuutusmaksuja sekä kuoletetaan investointeja.
Tuet ovat myös korvausta maatalouden ympäristönhoidosta koituneista kustannuksista ja tulon menetyksistä. Tuilla korvataan pohjoisesta sijainnistamme aiheutuvaa kilpailuhaittaa Euroopan satoisampiin alueisiin verrattuna.
Kotimainen elintarvikeketju työllistää merkittävästi. Maataloustukien ansiosta kotimaisessa elintarvikeketjussa on noin 300 000 työpaikkaa.
Olen sitä mieltä, että nyt kun näköpiirissä on myös haasteita elintarvikealalla eikä EU:sta enää parannuksia ole maataloustukiin luvassa, on Suomen nostettava roimasti omia kansallisia tukia maataloudelle. Maataloudesta on tehtävä prioriteetti nro 1. Meidän on tehtävä tämä yhtenä elvytyshankkeista, sillä työttömyys tulee muuten iskemään myös elintarveketjuun.
Äskeisten lisäksi me EU-aktiivit ja maatalousverkostot omaavat poliitikot pidämme huolen siitä, että yhteinen etumme otetaan huomioon tulevaisuuden maatalouspolitiikassa Suomessa ja EU:ssa. Jälkimmäisessä vaikuttaminen asioihin on haastavaa, mutta parempi on, että sielläkin on meitä jotka puhuvat asian puolesta, kuin ettei olisi ketään.
Tällä hetkellä olemme huolissamme viennistä riippuvaisista teollisuuden aloista, mutta on varmaa, että siinä vaiheessa, kun kotitalouksien kukkaroja alkaa tyhjätä, myös elintarvikkeissa aletaan säästää. Näin varmasti tapahtuu jo.
Suomalaisen elintarvikeketjun tärkein asia on se, että ostamme suomalaisia elintarvikkeita. Se on myös terveydellemme parasta. Kysymys kuuluukin; miten saamme kotimaisen ruoantuotannon turvattua kilpailukykyisenä tulevaisuudessa?
Euroopan Unioni ei tuo paljoakaan helpotusta maatalouden kannattavuuteen. Näköpiirissä on, että EU:n maataloudelle suunnatut tuet alkavat vähitellen pienetä ja häviävät kokonaan. Tiedän, että oma Alde-ryhmänikin tätä ajaa, mutta me keskustalaiset taistelemme.
On tärkeää, että niin kauan kuin se suinkin on mahdollista, Suomi säilyttää cap-, lfa- ja ympäristötukensa, joista osan EU on kustantanut jäsenmaksuvaroistamme.
Maataloustukikeskustelussa usein jää kertomatta mihin tuet käytetään ja mikä on yksittäisen tilan kannattavuus.
Tuet ovat tukea kuluttajalle eli tukea sille, että suomalainen voisi syödä lähellä tuotettua ruokaa maksamatta siitä enempää kuin ulkomailla tuotetusta ruoasta.
Meitä keskustalaisia usein haukutaan siitä, että me tuemme maaseudun ihmisten asioita. Se ei ole pelkästään sitä, vaan me myös tuemme sitä, että ihminen kaupungissa voisi ostaa puhdasta, mahdollisimman eläinystävällistä ruokaa ja inhimilliseen hintaan. Kyllä se maha pitää saada tyydytettyä jokapaikassa.
Eu:n budjetista puolet on maataloustukia. On harmillista, että tästä asiasta keskustellaan tälläkin blogisivustolla niin vähän. Todellisuudessa se on eurovaalien tärkein asia ja kaikista merkityksellinen myös Suomen kannalta.
Maataloustuet ovat merkittävä osa maatilayrityksen liikevaihtoa, sillä maataloustuotteiden hinnoilla kyetään kattamaan hädin tuskin maatilayrityksen muuttuvat kustannukset. Suomessa viljelijöidentuotot myydyistä maataloustuotteista ovat vain vajaa 1,8 mrd. euroa. Jos tästä vähennetään kustannukset, noin 2,7 mrd. euroa, kattamattomia kustannuksia jäisi 0,9 mrd. euroa eikä viljelijälle lainkaan palkkaa. Toisin sanoen, kukaan ei valmistaisi elintarvikkeita Suomessa, jos vuorostaan hintoja ei nostettaisi. Sitten pakon sanelemana söisimme ulkolaista ruokaa.
Tuet eivät jää viljelijän taskuun, vaan niillä hankitaan viljelyssä ja karjanhoidossa tarvittavia koneita, energiaa ja muita hyödykkeitä, maksetaan lainojen korkoja ja vakuutusmaksuja sekä kuoletetaan investointeja.
Tuet ovat myös korvausta maatalouden ympäristönhoidosta koituneista kustannuksista ja tulon menetyksistä. Tuilla korvataan pohjoisesta sijainnistamme aiheutuvaa kilpailuhaittaa Euroopan satoisampiin alueisiin verrattuna.
Kotimainen elintarvikeketju työllistää merkittävästi. Maataloustukien ansiosta kotimaisessa elintarvikeketjussa on noin 300 000 työpaikkaa.
Olen sitä mieltä, että nyt kun näköpiirissä on myös haasteita elintarvikealalla eikä EU:sta enää parannuksia ole maataloustukiin luvassa, on Suomen nostettava roimasti omia kansallisia tukia maataloudelle. Maataloudesta on tehtävä prioriteetti nro 1. Meidän on tehtävä tämä yhtenä elvytyshankkeista, sillä työttömyys tulee muuten iskemään myös elintarveketjuun.
Äskeisten lisäksi me EU-aktiivit ja maatalousverkostot omaavat poliitikot pidämme huolen siitä, että yhteinen etumme otetaan huomioon tulevaisuuden maatalouspolitiikassa Suomessa ja EU:ssa. Jälkimmäisessä vaikuttaminen asioihin on haastavaa, mutta parempi on, että sielläkin on meitä jotka puhuvat asian puolesta, kuin ettei olisi ketään.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sieltä se sylttytehdas löytyy ja EU,n Liberaaliryhmästä,nimenomaan niiden tavoitevisiosta.
Jotkut taas yrittää hakea tyypillisesti syitä muualta,eikä hoksata katsoa peiliin.Vieläpä jokin liberaali pyrkii euroopan unioniin häsläämään suomen viimeisetkin edut pois.Tuossa ryhmässä ei kyllä oikeasti suomen asioita edistetä euroopan parlamentissa,se on aivan selvä.
Hyvä että myönsit mitä sopimuksia aikoinaan Esko Aho ja Heikki Haavisto teki suomen siirtymäajan puitteissa.Yhdellä liberaalien eu ehdokkaalla ei ole mitään vaikutusta korjata eu,n maat,-vientitukien lisäystä jälkijättöisesti.
Olisi hyvä, jos Suomen maatalous ensin tulisi omavaraiseksi. Koska osa elintarvikkeistamme on tuontitavaraa, ei voida puhua omavaraisesta maataloudesta nyky-Suomessa.
Nykyään pakkausmerkinnöissä ei saa näkyä kotimaisuusmerkintöjä, joten miten kuluttaja tietää, syökö hän kotimaista vai ulkomaista ruokaa?
EU lopettaa maataloustuet vähitellen kokonaan EU-Suomesta, haluttiin tai ei. Ennen EU-jäsenyyttä saatiin varmemmalla pohjalla omavarainen tuotantoketju pellolta pöytään. Olemme maksaneet kaikki EU-maataloustukemme itse verovaroistamme. EU ei ole maksanut niistä senttiäkään. Olemme nettojäsenmaksajia, joten emme ole saaneet vielä jäsenmaksuamme takaisin.
Vaikka puolet EU:n budjetista on maataloustukia, niin 67% maataloustuista menee Saksaan ja Ranskaan. Muut 25 maata jakavat tämän 33%.
Ei auta, vaikka maataloudesta tehtäisiin prioriteetti nro 1, sillä teollisuusautomaatio vie työpaikat myös elintarvikeketjulta. Pääoman ahneus kasvaa jatkuvasti.
Tottakai oma maatalous meille tärkeää on. Ruualle aina tarvetta, eikä tarvitse mainontaa.
Nyt kun on paha työttömyys, niin maatilojenkin on syytä alkaa työllistämään ihmisiä tilojen ulkopuolelta.
Osuuskunnat on herätettävä uudestaan eloon.