Harmittaa suuresti se, että juutalaisuuteen kääntyminen on tehty niin hankalaksi. Olen pyöritellyt ko. ajatusta mielessäni jo yhteensä noin neljä-viisi vuotta ja uskaltauduin ottamaan yhteyttä tarkemmin tuossa noin pari vuotta sitten. Kääntymisprosessin aloittaminen on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty, sillä sen aloittaminen onnistuu vain usean vuoden välein ja aloittamisenkin jälkeen siinä menee noin kolmiseen vuotta ilmeisesti.
Olisin juuri siinä iässä, että olisi hienoa tavata ns. elämänkumppanikin ja tämä asia hieman haittaa/hidastaa sitä, sillä en voi edes toivoa itselleni juutalaista kumppania, sillä en ole itse juutalainen ja tavallaan on jopa väärin toivoa sellaista itselleen tässä vaiheessa. Toisaalta olisi jo iällisesti tavallaan sopiva aika mennä naimisiin ja perustaa perhe ja elää juutalaista perhekeskeistä elämää. Tuntuu, että olen jonkinlaisessa pattitilanteessa (shakkitermejä käyttäen), sillä tavallaan en voi oikein tehdä muuta kuin odottaa juuri nyt.
Kuulostaa sentimentaaliselta hölynpölyltä ehkä, mutta koen, että minulla on tavallaan "juutalainen sielu" ja että mulla on ollut se itsessäni aivan lapsesta lähtien...ikään kuin kaipaan takaisin oikeille juurilleni.
No tähän mennessä se on ollut sapattien juhlistamista/pyhittämistä goyimeille sopivaan kevyempään tapaan sekä juhlien kunnioittamista ja juhlistamista sekä lukemista, lukemista ja lukemista. Sinänsä lukeminen on kivaa ja inspiroivaa, mutta juuri arki ja se, että saa oikeasti toteuttaa mitsvoja, olisi tärkeätä. Olisi myös erittäin innostavaa saada olla osa yhteisöä ja joko samassa tilanteessa olevien kanssa vaihtaa ajatuksia jne. Nyt se on vian mahdotonta mulle... :( Olisiko hyviä neuvoja?
Olisin juuri siinä iässä, että olisi hienoa tavata ns. elämänkumppanikin ja tämä asia hieman haittaa/hidastaa sitä, sillä en voi edes toivoa itselleni juutalaista kumppania, sillä en ole itse juutalainen ja tavallaan on jopa väärin toivoa sellaista itselleen tässä vaiheessa. Toisaalta olisi jo iällisesti tavallaan sopiva aika mennä naimisiin ja perustaa perhe ja elää juutalaista perhekeskeistä elämää. Tuntuu, että olen jonkinlaisessa pattitilanteessa (shakkitermejä käyttäen), sillä tavallaan en voi oikein tehdä muuta kuin odottaa juuri nyt.
Kuulostaa sentimentaaliselta hölynpölyltä ehkä, mutta koen, että minulla on tavallaan "juutalainen sielu" ja että mulla on ollut se itsessäni aivan lapsesta lähtien...ikään kuin kaipaan takaisin oikeille juurilleni.
No tähän mennessä se on ollut sapattien juhlistamista/pyhittämistä goyimeille sopivaan kevyempään tapaan sekä juhlien kunnioittamista ja juhlistamista sekä lukemista, lukemista ja lukemista. Sinänsä lukeminen on kivaa ja inspiroivaa, mutta juuri arki ja se, että saa oikeasti toteuttaa mitsvoja, olisi tärkeätä. Olisi myös erittäin innostavaa saada olla osa yhteisöä ja joko samassa tilanteessa olevien kanssa vaihtaa ajatuksia jne. Nyt se on vian mahdotonta mulle... :( Olisiko hyviä neuvoja?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ei kannata täällä netissä kysyä mitään kovin vakavaa ihmisiltä.Varsinkaan niin henkilökohtaisesta aiheesta kuin oma usko.Kaikenlaiset hullut vastailee...
ei sinun kääntymisesä mitään kursseja tarvitse,minäkin käännyin juutalaisuuteen ihan tuosta vain,en tosin ole kovin uskonnollinen juutalainen.
Sanot vain olevasi juutalainen niin silloin olet,yksinkertaista.
>>>Suomessa on uskonnovapaus
Nimetön ei sinun kääntymisesä mitään kursseja tarvitse,minäkin käännyin juutalaisuuteen ihan tuosta vain,en tosin ole kovin uskonnollinen juutalainen.
Sanot vain olevasi juutalainen niin silloin olet,yksinkertaista.
sellainen ympärileikkaamaton, joka kynsin hampain taistelee vielä lakiakin vastaan.
tuntui tehneen uskonnonvapaudestakin varsin omalaatuisia tulkintoja.
Juutalainen on kuitenkin henkilö,joka on joko syntynyt juutalaisesta äidistä,tai sitten kääntynyt hyväksyttävästi juutalaisuuteen ja siten liittynyt juut. yhteisöön/seurakuntaan.
Muuta tietä ei ole,eikä tule.
Asiasta kiinnostuneet voivat tietenkin ottaa yhteyttä Helsingin juut.seurakuntaan,josta saa lisätietoja.
Suomessakin toki on joitakin juutalaisuuteen kääntyneitä,mutta prosessi ei ole helppo,nopea,tai yksinkertainen.
Se on kaikkea muuta kuin ´ilmoitusasia´.
päästä juutalaiseksi, et sinäkään ole vieläkään päässyt vaikka kaikkesi annat !!
pyrkinytkään, siitä yksinkertaisesta syystä, että asun liian kaukana Helsingistä ja prosessi on käytännössä vaikea toteuttaa.
En pidä itseäni niin tärkeänä, että minun pitäisi olla leimallisesti jotain.
Kyllä minä voisin liittyä ihan vakaumuksellisesti, mutta jospa sydämen liittyminen riittäisi minun kohdallani, kun en ole puolisoakaan hakemassa, kuten aloittaja.
--sen mahtavan suuren terskan taakse ja kulli tulehtui aina, muta lekuripa keksikin keinon ja nyt on hyvä olla! Ei ole esilnahkaa tiellä enää!)
ei uskonnonvapaus tarkoita sitä että kuka hyvänsä voi itse julistautua minkä hyvänsä uskonnon tai kirkkokunnan jäseneksi.
Suomessa on opiskelun vapauskin: sanot vain olevasi lääkäri,niin silloin olet, yksinkertaista.
>>>>Entäpä
Diana-ad-rem sellainen ympärileikkaamaton, joka kynsin hampain taistelee vielä lakiakin vastaan.
Tiedät tuosta paljon samoin kun tuo joka kertoi aikasemmin kääntymisestä ylempänä tässä!
liikaa iltapäivälehtiä.
"Israelilainen Goel Ratzon asuu yhdessä 32 naisen kanssa Tel Avivissa. Haaretz-lehden mukaan Ratzon on saanut naisten kanssa 89 lasta, jotka kantavat isänsä etunimeä."
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/200902179101666_ul.shtml
himoitsen pääsemään juutalaisryhmän kanssa Gazaan ja ampuaan siellä naisia ja lapsia! Eikö tämä olisikin jaloin muota olla kunnon juutalainen valittu kansalainen!? Tällaistahan on koettu jo!
olla kunnon juutalainen ennen kuin ampuu muutaman
Ihan sympatian vuoksi pakko vastata, kun luin mitä kaikkea sait vastaukseksi. Se eka vastaus linkkeineen päivineen ansaitsisi kyllä jo jonkun vuoden nettiseko-tunnustuksen.
Mutta: eikö sinun tulevana juutalaisena pitäisi hieman uskoa asioiden menevän joka tapauksessa niin kuin tarkoitettu on? Sen kaltainen usko omassa sisimmässä olevaan juutalaisuuteenhan sinut ylipäätään on johdattanut kääntymisprosessiin. Jos sinut on tarkoitettu juutalaiseksi ja olet toteuttamassa kohtaloasi, niin eikö tämän kääntymisprosessin kestonkin pitäisi olla johdatukseesi kuuluva asia?
Tuskin juutalaismiehet sinua hyljeksivät sen vuoksi, että et vielä (!) ole juutalainen. Voittehan solmia siviiliavioliiton ja pitää myöhemmin juutalaiset häät. Vai onko tämä jotekin sopimaton ajatus?
Minusta sinun kannattaisi nyt ottaa vain kaikki irti myös tästä vaiheesta elämässäsi eikä murehtia sitä, että miksi et ole jo seuraavassa vaiheessa.
Kiitoksia viestistäsi; se oikeasti auttoi ja loi luottamusta tulevaisuutta kohtaan. Luin viestisi jo aiemmin, mutten ehtinyt vastaamaan silloin. Jos nyt kävisi niin onnellisesti, että kääntymysprosessi etenisi vähitellen ja tapaisinkin juutalaisen miehen, jonka kanssa päättäisimme mennä naimisiin, niin miten seurakunnat suhtautuvat jo siviilivihityn parin vihkimiseen? (Ehkä ajattelen hieman liian pitkälle, mutta ko. ajatus juolahti heti mieleeni). Voiko juutalaisten häiden yhteydessä pari olla jo vihitty vai pitääkö puolisoiden olla vielä naimattomia virallisesti?
http://askmoses.com/
http://ask.rabbi.com/
Niih. Olisi mielenkiintoista tietää että minkä takia haluat juutalaisen partnerin? Ovatko juutalaiset omasta mielestäsi jotenkin hyviä kumppaneita? :o