Tyhmyys

Aika ja perse kuluu kun kaiken lukee. Olkaa hyvä.

   
Aviisi kysyy suuria kysymyksiä, osa 4
Miten minusta tuli niin tyhmä?

”Tyhmä on murheeksi siittäjällensä, ja houkan isä on iloa vailla.” Raamatun Sananlaskut on pullollaan varoituksia tyhmyyden kiroista, eikä tyhmyys muutenkaan näytä olevan erikoisen toivottu ominaisuus. Tyhmyyden siemen piilee jokaisessa, ja on varmaan tyhmää kysyä, mitä on tyhmyys.

Ranskalaisen Martin Pagen teos Kuinka minusta tuli tyhmä (Like 2003) kertoo 25-vuotiaasta Antoinesta, joka kärsii ylenpalttisesta älykkyydestään ja päättää ryhtyä tyhmäksi. Antoine suivaantuu maailman typeryyteen ja pinnallisuuteen, eikä maailmakaan tunnu Antoinen kirjaviisautta arvostavan – kauniita naisia kun ei kirjaston kuihduttamilla hauiksilla hurmata.

Tie tollouteen on valitettavasti kivetty monenmoisilla vaikeuksilla. Ensin Antoine päättää turruttaa itsensä alkoholilla. Kun tämä ei epätavallisen yliherkkyyden vuoksi onnistu, Antoine haluaa tehdä itsemurhan.

Lopulta käy ilmi, ettei itsemurha ole ratkaisu. Itsensä tyhmentäminen näyttää soveliaalta, kun ei oikein tahdo elää muttei kuollakaan. Tyhmänä voi olla onnellinen, koska tyhmää ihmistä maailman järjettömyys ei piinaa alati.

Äärianalyyttisen Antoinen mielestä älykkyys on evoluution harha-askel. Kun kaikki metsästäjä- ja keräilijäkakarat eivät avuttomuuksissaan oppineet pyydystämään villieläimiä, nämä kuluttivat aikansa ajatteluun. Niin sai alkunsa kulttuuri. Antoine uskoo vakaasti, että ilman vaillinaisten lasten älyllistä haihattelua tulisimme edelleen toimeen ilman Prozacia, kondomia ja DVD Dolby Digitalia.

Antoinen tavoittelema tyhmyys osoittautuu kuitenkin asiaksi, joka on helpoiten määriteltävissä sen kautta, mitä se ei ole. Kai siksi tyhmyyden määritelmää pitää kysellä älyllisiltä auktoriteeteilta.
Tyhmä ei opi

”Älykäskin voi olla tyhmä”, huomauttaa Suomen Mensan toimistonhoitaja Heikki Harjunmaa.

Harjunmaan mielestä tyhmyys on viisauden vastakohta. Viisaaksi taas tulee iän ja kokemuksen myötä. Nuori ihminen on siten potentiaalisemmin tyhmä kuin vanha.

Viisaus taas ei riipu älykkyydestä, eikä älykkyys välttämättä ohjaa tietynlaiselle uralle. Mensalaisten ammattijakauma on kirjava: joukossa on niin lääkäreitä, insinöörejä kuin kissanulkoiluttajiakin.

”Mensalaisten joukossa on paljon niin kutsuttuja luusereita, jotka ovat olleet koulussa alisuoriutujia. Tasapäistävä koulutus ei motivoi hyvin älykästä ihmistä. Jos ei ole opittu tekemään töitä koulussa, ei opita elämässäkään”, Harjunmaa sanoo.

Mensan tapaamisissa voidaan esimerkiksi keskustella, juoda kaljaa tai käydä piknikillä.

”Toiminnan tärkein anti on se, että saa keskustella samalla tasolla olevien ihmisten kanssa. Mensalaisilla on monesti vaikeuksia tulla oikein ymmärretyksi.”

Harjunmaan mielestä tyhmyys on sitä, ettei opi kokemastaan. Mensan vaatima älykkyys taas on nimenomaan kykyä ratkaista uusia ongelmia. Tyhmyys ei siis poikkeuksetta seuloudu Mensan ulkopuolelle, ja jos tyhmä pääsee Mensaan, pääsee varmaan yliopistoonkin.
Voiko tyhmä sivistyä?

”Parhaassa tapauksessa koulutus varmaan ehkäisee tyhmyyttä. Ei välttämättä”, sanoo tiedotusopin professori Risto Kunelius.

Valintakokeessa voidaan ehkä mitata yliopistoon pyrkivien soveltuvuutta ja motivaatiota mutta ei karsia tyhmyyttä.

”Tyhmyys on hengettömyyttä, suvaitsemattomuutta ja empatian puutetta. Sen vastakohta voisi olla esimerkiksi sivistys, tosin siitäkin on niin useita määritelmiä”, Kunelius huokaa.

Kuneliuksen mielestä on täysin mahdollista, että yliopistomaailmaan etsiytyy tyhmiä ihmisiä. Hän ei tosin keksi esimerkkiä tyhmyristä, joka olisi edennyt tiedemaailmassa ilman sosiaalisia vuorovaikutustaitoja.

”Tyhmyys on sitä, ettei ymmärrä kuin omia ajatuksiaan”, Kunelius sanoo.

Tieteen kiemurat alkavat olla niin erikoistuneita, että oman erityisalueen selittäminen maallikolle ei aina käy käden käänteessä. Onko tutkija tyhmä, jos hän ei kykene kääntämään tutkimusaihettaan selkokielelle?

”Tieteen erikoistumisessa ei ehkä piile tyhmyyspotentiaalia, mutta ymmärryksen jakaminen ei aina ole helppoa.”

Tyhmäksi ryhtyvän Antoinen mielestä joukkoviestimet, tv-visailut ja jalkapallo-ottelut ovat olemuksellisesti tyhmiä. Professori Kunelius on painokkaasti eri mieltä.

”Eihän esimerkiksi koko televisio ole tyhmä. Monesti mediassa on kyse siitä, että tehdään asioita ymmärrettäviksi. Ei kai se ole tyhmää.”
Tyhmyys ei ole syntiä

Pastori, toimittaja Jaakko Heinimäki määrittelee tyhmän ihmiseksi, joka ei ymmärrä omaa parastaan.

”Tyhmyys on lyhytnäköisyyttä, kärsimättömyyttä ja itsekkyyttä. Tyhmyys ei silti ole syntiä. Synnit saa anteeksi, mutta tyhmyydestä joutuu vastaamaan.”

Heinimäen mielestä tyhmyys on ennen kaikkea asenne, henkistä laiskuutta.

”Omaa tyhmyyttään vastaan voi julistaa sodan. Toisten tyhmyyttä vastaan sotiminen on tyhmää. Malka ensin pois omasta silmästä.”

Erasmus Rotterdamilaisen satiiri Tyhmyyden ylistys 1500-luvulta on maailmankirjallisuuden klassisimpia tyhmyyskuvauksia. Kirjan naispuolinen päähenkilö Tyhmyys pitää monologia, jossa arvostellaan niin kirkkoa, valtiota kuin erinäisiä ammattiryhmiäkin. Tyhmyyttä ovat ruokkineet Juopumus ja Tietämättömyys. Hoviin kuuluvat muun muassa Työnkaihtaja, Huonomuistisuus ja Ylellisyys.

Erasmuksen Tyhmyys arvostaa kovasti lapsia ja vanhuksia, koska heissä tyhmyys ilmenee puhtaimmillaan. Siis niitä ryhmiä, joita Jeesus ylistää esimerkiksi Vuorisaarnassa.

Hengessään köyhien autuaaksi julistaminen ei Heinimäen mukaan tarkoita tyhmyyden ylistystä:

”Sydämen yksinkertaisuus ja lapsenomaisuus ei ole tyhmyyttä”, Heinimäki tokaisee.

”Erasmuksen kirjan nimi on sitä paitsi käännetty väärin. Alunperin kyse on hulluudesta ja hulluttelusta hulluttelun vuoksi, ei siis tyhmyydestä älyllisen laiskuuden mielessä.”
Tyhmyys voi koitua tuhoksi

”Viisas pelkää ja karttaa pahaa, mutta tyhmä on huoleton ja suruton”, sanotaan Sananlaskuissa.

Jokseenkin makaaberia Darwin-palkintoa jaetaan tyhmille ihmisille, jotka ovat parantaneet ihmiskunnan perimää poistamalla siitä omansa.

Huolettomuus ja suruttomuus voivat johtaa erittäin noloon, tapaturmaiseen kuolemaan. Mehiläisenpistoilta voi ehkä suojautua köyttämällä muovipussin tiukasti päähänsä, mutta pussiin kannattaa pistää hengitysreiät.

Markku Ojanen, Tampereen yliopiston psykologian professori, ei halua pitää tyhmyyttä sairautena, joka tulisi poistaa tai parantaa.

”Tyhmyysgeeni on kammottava ajatus. Tyhmyyttä pitäisi käsitellä ihmissuhdekysymyksenä.”

Myös Ojasen mukaan tyhmyys on ongelmanratkaisukyvyn ja empatian puutetta. Hoidon tarvetta tyhmyyteen ei yleensä ole, ellei sitten jonkinlaisella empatiakurssilla oppisi kohentamaan taitojaan.

”Tyhmyys on arkikielinen sana ja leimautunut haukkumanimeksi. Sitä ei käytetä psykologian parissa.”

Tyhmyydestä puhutaankin kiertoilmaisuin, älykkyyden tai lahjakkuuden puutteena – olisi väärin kutsua heikkolahjaista tai kehitysvammaista tyhmäksi.
”Tyhmyys on monesti tilannetekijöiden summa. Tietysti joku voi olla alttiimpi tyhmään käytökseen kuin joku toinen.”

Toisaalta Ojanen muistuttaa, ettei ole mukavaa sanoa ”sinulla taitaa olla taipumusta tyhmyyteen”.

”Meillä kaikilla on tapana toimia tyhmästi.”

Lotta Tuohino

http://www.uta.fi/lehdet/aviisi/0903/0903tyhmyys.html