Hyvä elämä

ennen lamaa. Harrastuksia ja tekemistä riittää.

Hyvään elämään en itse tarvitse paljoa. Sanotaan että jo asunnon, ruoat ja muut kulut maksaa ja jää 100 euroa kuussa harrastuksiin ja vaatteisiin niin ihan kiva. Nii ja silleen et vois telkkarin tai tietskarin uusia jos sellainen hajoaa. Nykyään, kun perheessämme sekä minä että vaimo työelämän ulkopuolella, tämä taso ei kuitenkaan toteudu.

Toisaalta ihmiset on yksilöllisiä. Yhdelle hyvä ei ole sitä toiselle ja päin vastoin. Näinpä esimerkiksi yhden elämä saattaa olla perinkin koti- ja perhekeskeistä nyhjöttämistä, toisen taas jatkuvaa seurustelua, menemistä ja töhöttämistä. En usko, että on mitään yksiselitteistä kriteeriä, jolla yksi elämän muunnelma voitaisiin sano toista paremmaksi - jos kohta ilmeisen epäonnistuneitakin elämiä on.

Tunnen eläneeni hyvää elämää tosiaan. Lapsuus oli tosi vaikea, mutta siitä kun selvis, olin entistä vahvempi tähän aikuiselämään. Osaan arvostaa elämän pieniäkin ihmeitä ja vastoinkäymiset kuuluvat varmaan kaikkien elämään tavalla tai toisella. Se on vaan hyväksyttävä. Niilläkin varmasti kasvattava vaikutus loppujen lopuksi.

Hyvä elämäni koostuu lähinnä perheestäni, rakkaasta miehestäni, terveistä ja ihanista lapsistani. Rauhallisesta arjesta ja elämästä yleensäkin. Ei tarvita mitään mullistavaa. Toki toivon että sais itse pitää terveytensä mahdollisimman pitkään muiden perheenjäsenteni ohella. Terveys on kuitenkin oleellinen asia. Jos sairaus kuitenkin yllättää, toivon voivani pystyä elämään sen tosiasian kanssa silti.

Perusasioista se hyvä elämä syntyy: terveydestä, läheisistä, ja kiinnostavasta puuhasta. Ja kyllä sen eteen vähän töitäkin tekee.