Pääsyvaatimukset kommunistiksi

opetti rikkaalle kakaralle: mene ja myy kaiken mitä sinulla on. anna ne köyhille ja seuraa minua.

koskapa kommunistit eivät voi järjestää leivän jako paikkoja, niin eivät he uskottavasti raaski luopua omaisuudestaan. eivät ehkä vaadi sinunkaan omaisuutta jakoon

opettele dokmit ja muut asiaan kuuluvat rituaalit. juu olet sitten heidän kaltainen.

Erkki Koskenniemi


Ahneus

Synti on vakava asia. Siitä on syytä varoittaa kaikkia ihmisiä ja erityisesti kristittyjä. Muutamat synnit ovat kristillisessä julistuksessa perinteisesti usein tulilinjalla. Kummallista kyllä muutamia syntejä mainitaan huomattavasti muita harvemmin. Niitä voi myös kristillisissä piireissä harjoittaa kutakuinkin huoletta pelkäämättä saavansa nuhteita. Tässä kirjoitussarjassa tarkastellaan muutamia syntejä, jotka perinteemme sallii, mutta Raamattu kieltää.



OMAISUUTEEN KIINTYMINEN

Jumala pitää huolen omistaan

Uskomme Jumalaan, joka on luonut kaiken näkyvän ja näkymättömän. Kristitty kiittää Jumalaansa sekä iankaikkisista että ajallisista lahjoista. Ajallisiin lahjoihin kuuluu se, että Herramme pitää huolen meistä jokaisena päivänämme. Tähän huolenpitoon kuuluu myös luottamus siihen, että Jumala antaa meille meidän jokapäiväisen leipämme.

Jeesus kehottaa omiaan luottamaan Jumalan huolenpitoon ja ottamaan esikuvakseen taivaan linnut ja niityn kukat. Kummatkaan eivät kanna huolta tulevaisuudestaan, mutta Jumala ruokkii linnut ja vaatettaa kukat upeammin kuin upporikas kuningas Salomokaan kykeni itsensä pukemaan. Murehtiminen ei auta ihmistä eteenpäin metriäkään. Suri hän tulevaisuuttaan vaikka kuinka, elämä ei sillä pitene sekuntiakaan.

Hyvinvointi, yltäkylläisyys ja rikkaus eivät ole sinänsä synti. Päin vastoin ne ovat Jumalan suuri lahja, jolla hän saattaa siunata omiaan. Näin hän siunasi esim. patriarkkoja, Jobia ja myös monia ensimmäisiä kristittyjä. Heidän kodeistaan tuli tärkeitä kristinuskon keskuksia.



Taivastie kapenee

Rikkaus on siis Jumalan ajallinen lahja, josta kristitty kiittää Jumalaa. Siihen liittyy kuitenkin suuria vaaroja. Raamatun valossa on selvää, että rikkaan taivastie on kapeampi kuin köyhän.

Aivan liian vähälle huomiolle on meidän keskellämme jäänyt kertomus rikkaasta(nuoresta) miehestä, joka tuli kysymään Jeesukselta taivaan tietä. Keskustelu sujui suuren innostuksen vallassa siihen saakka, kunnes Jeesus antoi miehelle yksiselitteisen ohjeen: "Jos tahdot olla täydellinen, niin mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille. Silloin sinulla on aarre taivaassa. Tule sitten ja seuraa minua" (Matt. 19:21). Silloin miehelle maistui maantie paremmin kuin Jeesuksen seura. Jeesuksen tapaukseen liittyvä opetus on meille hyvin ajankohtainen: Kameli menee ennemmin neulansilmästä kuin rikas sisälle Jumalan valtakuntaan.

Vastaanvanlaisia kertomuksia on Uudessa testamentissa useita. Eräs mies iloitsi hyvästä sadosta ja laskeskeli elämänsä olevan turvattu moneksi vuodeksi eteenpäin - kunnes joutui seuraavana yönä lähtemään tästä elämästä Herransa eteen tuomiolle (Luuk. 12:16-21). Rikas mies piti Lasarusta tyhjän arvoisena aina siihen saakka, että tajusi olevansa itse tuomittu (Luuk. 16:19-31). Köyhyys ei sinänsä ketään pelasta, mutta Jumalan suurista ajallisista lahjoista tulee helposti este Jumalan valtakuntaan pääsemiselle. Miksi? On varmaan syytä katsoa, mitä Uusi testamentti sanoo ahneudesta.



Säälimätöntä puhetta

Puhuessaan ahneudesta Raamattu ei säästä sanoja. Ahneus on niitä syntejä, jotka asuvat ihmisen sydämessä ja sieltä vapaaksi päästessään saastuttavat ihmisen (Mark. 7:22). Rahan himo on kaiken pahan alku ja juuri (1. Tim. 6:10), joka tuottaa uusia ja uusia rikkaruohoja Jumalan puutarhaan. Ahneus on epäjumalanpalvelusta (Ef. 5:5) eikä yksikään ahne tule koskaan perimään Jumalan valtakuntaa (1. Kor. 6:10).

Raamattu tuntee siis useita Jumalan omia, jotka ovat olleet rikkaita. Sen sijaan yhdestäkään ihmisestä ei mainita kiittäen, että hän on ollut ahne. Ahneus vääristää Jumalan tarkoituksen. Se ottaa Jumalan hyvät lahjat aivan uuteen käyttöön: Se tekee omaisuudesta ihmisen turvan ja pyrkii näin korvaamaan Jumalan, todellisen turvan antajan. Ei Jeesus vahingossa sano: "Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa" (Matt. 6:24). Ihminen etsii turvaa tulevaisuutta varten. Yksi löytää sen luotettavista tulonlähteistä eikä Jumalasta. Toinen löytää sen Jumalan armosta eikä luotettavista tulonlähteistä.



Kuka on rikas?

Harva ihminen sanoo itseään rikkaaksi ja vielä harvempi myöntää ahneutensa. Omistamiseen tottuu ja ahneuden oravanpyörä on salakavala: Meitä houkutellaan huomaamattamme kuluttamaan koko ajan enemmän ja enemmän ja siihen tarvitaan yhä enemmän ja enemmän rahaa. Vauhtisokeuttamme toivottavasti auttavat muutamat Raamatun kohdat.

Jeesuksen pilkkaama rikas mies (Luuk. 12:16-21) oli ilmeisesti tavallinen palestiinalainen maanviljelijä. Hänen tavanomainen vieraansa kylvön ja korjuun välissä oli nälkä - tätä tarkoittaa Raamatun puhe kyynelin kylvämisestä. Nyt hän sai erinomaisen sadon. Siihen luottaen hän iloitsi siitä, että nälkä ei olisi vieraana moneen vuoteen. Meidän näkökulmastamme katsottuna mies oli vähävarainen. Epäilemättä hän olisi meillä oikeutettu toimeentulotukeen.

Jeesuksen kiittämä leski (Luuk. 21:1-4) antoi temppelin uhriarkkuun köyhille muutamia kolikoita, mutta miksi hän näin tehdessään antoi enemmän kuin suuria summia lahjoittaneet rikkaat? Rikkaat antoivat "liiastaan", siis siitä, mitä he eivät tarvinneet jokapäiväiseen elämään. Siitä sietikin antaa, ja antoi vaikka kuinka, lahja ei suureksi kohonnut. Leskivaimo sen sijaan eli itse puutteessa eikä ilmeisesti tiennyt, mitä seuraavana päivänä itse söisi. Sellainen ihminen antaa paljon, sillä hän antaa niukkuudestaan.

Näiden kertomusten äärellä jokainen ymmärtää, että rikkaita on muuallakin kuin Kaliforniassa ja Japanin liikekortteleissa. Me suomalaiset olemme pikku hiljaa, itse sitä ehkä huomaamatta, siirtyneet köyhien kansojen joukosta rikkaiden joukkoon.



Rikkaat ja köyhät

Ehkä kaikkein ankarin rikkaita kohtaan suunnattu UT:n jakso on kirjoitettu Jaakobin kirjeeseen (Jaak. 5:1-11). "Kuulkaa, te rikkaat! Itkekää ja valittakaa kurjuutta, joka tulee osaksenne. Teidän rikkautenne on lahonnut ja teidän vaatteenne ovat koin syömiä ..." Köyhiä kristittyjä neuvotaan odottamaan kärsivällisesti, niin kuin nälkäinen ihminen odottaa pellon reunalla satonsa kypsymistä. Jumalan vanhurskas tuomio tulee kerran. Silloin rikkaat saavat tuomionsa ja Jumalan köyhät lohdutuksensa.

Jaakobin kirjeen kirjoittamisen aikoihin osat olivat selvät. Kristityt luettiin köyhiin ja vainottuihin, rikkaat olivat jumalattomia sortajia. Mitä meille merkitsee se, että meistä suomalaisista kristityistä on pikku hiljaa tullut rikkaita?



Mitä siis pitäisi tehdä?

Meidän maassamme ei ole kokonaan vaiettu ahneuden synnistä. Vastenmielistä on vain nähdä rajaton tekopyhyys: Köyhiä sortavat ja luontoa riistävät rahamiehet ja tehtaiden omistajat ja tilanteen muutos kätkeytyy heidän parannukseensa. Juuri kukaan suostuu myöntämään, että me kaikki ostamme innokkaasti moittimiemme tehtaiden tuotteita ja suljemme kylmästi silmämme hätää kärsiviltä.

Ahneuden synti on tavalliselle suomalaiselle liian voimakas omin voimin vastustettavaksi. Tarvitsemme parempaa apua. Jumalan sanan on avattava silmämme näkemään meidän hätätilamme. Jos muistamme uudelleen, että kaikki aarteet ovat kätkettyinä Kristukseen ja hänen rakkauteensa (Kol. 2:3), voimme ryhtyä uusin voimin taistelemaan ahneuden syntiä vastaan.

Tulee kehittää itsessään puutteitaan. Emootio ja empatia kykyä, sillä ensiksi sinulta kysytään suhteestasi ihmiseen, elämään ja tasa-arvoon. Joten kompastut jo portailla, jos vastaat kuin porvari.

Toiseksi luovu käsitteestä usko, sillä nyt astut tieteen maaailmaan, kauaksi uskonnosta ja uskosta. Hylkää siis jumalat ja muut Ihmisen yliluonnolliset keksinnöt.

Jos et pysty näistä kumpaakaan edellytystä täyttämään, on sinun mahdoton tulla kommunistiksi!