mitä Jarmo Lehto kirjoittaa. Terveellistä tekstiä.
Lukekaa
kuorolaiset Analogista
151019
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
vuonna, en muista Analogin numeroa, Oli aivan mielettömän kaunis kirjoitus Jarmolta. Pianissimon sävyistä...? tai jotain sinne päin.
Mutta kuorolle tarkoitetun kirjoituksen kautta peilattiin tärkeitä ja meille kaikille syvällisiä asioita. En tiennytkään että kanttori osaa kirjoittaa, hmmmm....
Löytyykö ko. artikkeli netistä? Jos niin mistä?
http://www.junes.fi/analogi/
sivut 33 - 34:
Seurakuntatyön arkea
KANTTORIN SILMIN
Lue niin et luule.
täältä
http://www.junes.fi/analogi/pdf08/1-2008.pdf
sivut 14-16.
tuo kirjoitus vaikutti. Mukana palanen hänen aiemmin Analogiin kirjoittamastaan jutusta ja toinen leksijäisjuhlan puheesta. Epäselväksi jäi, mihin hän milläkin osiollaan viittasi.
Uskaltautuminen vuorovaikutukseen kuorolaisten ja seurakunnan kanssa on yksi varsin tärkeä osa-alue, jos mielii onnistua työssään.
Kuoron voi kokea riitaisaksi yhteisöksi, mikäli ei uskalla kommunikoida ja silloin oleellinen informaatio saattaa jäädä saamatta - jopa korvautua vailla todellisuuspohjaa olevilla ajatusrakennelmilla.
Toki jokaisen ihmisen elämässä saattaa olla aikoja, jolloin voimavarat tai uskallus eivät vain riitä.
Tämänkaltaisessa tilanteessa myös yksinäisyyden tunteet voivat olla voimakkaita. Näin missä tahansa roolissa, missä tahansa yhteisössä.
Onnea matkaan vain kuoronjohtajalle oman olemuksensa ja vomavarojensa etsimisessä.
Eiköhän se kantava ajatus ja mielenrauha sieltä joskus löydy.
mielestäni kuvaa osuvasti (2000-luvun alkupuoliskon) Uspenskin kuoron muutosvaiheita R. Poreksen jälkeen?
Läheltä seurannut
tähän Tampereen rengasmatkaan!
mielenterveysosio kirjoituksessa näyttäisi sopivan myös tampereen kuoroon, ainakin näiden tämän palstan kirjoutuksien perusteella...
kun kuoronjohtaja on despootti, tuulella käyvä viiri, pärstäkertoimeen luottava..
Koskaan ei tiedä mistä suunnasta tuulee. Ja miten tuulee. Vanhoja (ei siis iältään vanhoja vaan useita vuosia kuorossa olleita) laulajia kohdellaan miten sattuu.
Mitä tehdään kun psykologis-pedagoginen silmä puuttuu kanttorilta täysin - puhumattakaan musiikillisesta ammattitaidosta?
ja palaavat sitten Helsinkiin tai menevät Turkuun! Sitten saadaan taas kunnollisia, hommansa hoitavia ja kuoroonsa paneutuvia hyviä puolenvuoden sijaisia! Kunnes tulee taas joku huippukanttori hermolomalle... vähäksi aikaa... ja pistää hommat taas sekaisin...
"vähäksi aikaa... ja pistää hommat taas sekaisin..."
Vai pisti se Jarmo Tampereen kuoroasiat sekaisin?
Toisaalta:
Aika on myös suhteellinen käsite.
Mikä on riittävä aika toimia kanttorina seurakunnassa?
fyysisesti ja etenkin henkisesti LÄSNÄ! Ei tainnut JL paljonkaan ihan oikeasti oleskella Tampereella, kun samaan aikaan teki töitä myös Uspenskin kuoron kanssa Hesassa, kuuluu kerrotun...
1,5 v! Melko lyhyt aika! PT ei ollut ihan oikeasti juurikaan pitempää aikaa, nippanappa pari vuotta. Molemmat teki töitä koko ajan toisen etusijalla olevan kuoron kanssa!
ei ole mahdollista että saisimme kanttorimme helsinkiin.
Joten on otettava lusikka kauniiseen käteen ja kestettävä tuuliviiri-diktaattori.
Tai puhuttava suu puhtaaksi.
teksti on hyvä ja se on avannut erittäin hyvää keskustelua ja pohdintoja (vaikka lehti ei vielä ole edes ilmestynyt)ainakin lähipiirissäni.
Tällaista olisi tarvittu jo vuosia sitten...