Se kertoo valehtelun ja siihen uskomisen globalisoitumisesta erinomaisin esimerkein. Sijoittajat todellakin ovat kuin lammaslauma, joka juoksee jyrkänteen reunan ylitse vain siksi, että se juoksee siihen suuntaan. :)
http://www.taloussanomat.fi/ajatukset/2009/02/19/lehtimiehelle-valehteleminen-on-ammatti/20094497/145?rss=uusimmat-uutinen
/* Kolumni
Lehtimiehelle valehteleminen on ammatti
Lehtimiehille valehdellaan ehkä enemmän kuin minkään muun ammattikunnan edustajille. Lehtimiesten puijaamista opiskellaan yliopistoissa ja korkeakouluissa ja alalla valmistutaan maistereiksi ja tohtoreiksi.
Markku Saksa, Washington
19.2.2009 07:02
Ajoin muutama päivä sitten ghanalaisen taksimiehen kyydissä Washingtonista kohti Baltimoren lentokenttää kuuden maissa aamulla. Taksimies pohti jyrisevällä äänellään, miksi lehdistö, taloustutkijat, yliopistot ja think tankit olivat hiljaa eivätkä sanonet mitään. Juuri heidän olisi pitänyt nähdä tulossa oleva konkurssi.
Siinä vaiheessa päätin olla kertomatta missä hommissa minä olen.
Pian lentokentän tuhannet valot alkoivat näkyä sinisessä aamussa. Annoin Ghanan miehelle kunnon juomarahat. Kun hyvästelin hänet, hän kertoi lähtevänsä parin vuoden sisällä takaisin Ghanaan 35 Amerikan vuoden jälkeen.
Hän oli hankkinut vaimonsa kanssa sieltä talon eläkepäiviä varten. Amerikassa he olivat asuneet onneksi vuokralla ja pitäneet säästönsä pankissa eikä pörssissä.
Kun kone nousi taivaalle ja lähti kohti etelää Georgian osavaltiota, mietin olisiko minun pitänyt kertoa hänelle, että lehtimiesten narraamiseksi, huiputtamiseksi ja jymäyttämiseksi on perustettu kokonainen teollisuus, johon satsataan enemmän rahaa kuin oikean tiedon levittämiseen.
Vaikka lehtimiehen työ on usein vaikeaa, se ei tienkään poista velvollisuutta paljastaa yhteiskunnasta propagandaa, humpuukia ja valheita samalla tavalla kuin lääkäri etsii ihmisistä tauteja.
Tieteellinen tutkimus
on paras sumutuskeino
Suuria kansainvälisiä kokouksia järjestetään sellaisen propagandan levittämiseksi, jotka on naamioitu tutkimustuloksiksi ja uutisiksi. Tiedonvälitys on muuttamassa luonnettaan. Se lähestyy kampanjointia ja muodostaa kansanliikkeitä.
Kun George W. Bush hyökkäsi Irakiin tuhoamaan Saddam Husseinin joukkotuhoaseita, jokseenkin koko maailma uskoi, että sieltä löytyy joukkotuhoaseita. Ruotsalainen Hans Blix, jonka kansainvälinen joukkotuhoaseiden etsintäryhmä sai kiertää kuukausimääriä vapaasti missä tahansa Irakissa, vakuutti että aseita ei ole. Hänelle naurettiin hyväuskoisena hölmönä.
Propagandaa tehtiin ennen karkeammin ja lapsellisemmin. Lehtimiehiä juotettiin, syötettiin ja kutsuttiin matkoille, mutta nyt keinot ovat sofistikoidumpia. Rahamaailma on tunkeutunut rahapulasta kärsiviin yliopistoihin teettämään mielensä mukaista taloustutkimusta.
Voiko propagandan levittäjällä olla parempaa asetta kuin tieteellinen tutkimus? Viime vuosina todistettiin tieteellisesti moneen kertaan, että talous toimii parhaiten, kun se saa luoda vaurautta ilman säätelyä.
Mitä nämä tutkijat nyt sanovat, kun talous romahti juuri säätelyn puutteeseen? En tiedä, koska heistä ei kuulu enää mitään.
New York Timesin Paul Krugmanilla oli hyvä oivallus tiistaina, kun hän vertasi amerikkalaista taloutta vuoden 2000 jälkeen Bernie Madoffin pyramidihuijaukseen.
Vuosikymmenen ajan amerikkalaisille on uskoteltu, että talous pyörii ennen näkemättömällä voimalla. Tuotanto vain kasvaa, asuntojen hinnat nousevat, raha on halpaa ja sitä saa vain käymällä hakemassa pankista.
Kansakuntana amerikkalaisille kävi samalla tavalla kuin Madoffin asiakaspiirille, joka luuli rikastuvansa päivä päivältä. Eräänä aamuna paljastui, että kaikki olikin huijausta ja asiakkaiden miljardit olivat haihtuneet kuin ilmaan.
Mielikuvitusrahaa kymmenen
maapallon tuotannon verran
Madoff lähetti hyviä uutisia asiakkailleen siitä, kuinka sijoitusten arvo vain nousee, ja samalla tavalla amerikkalaiset saivat hienoja raportteja pankeilta ja sijoitusrahastoilta, että heidän asuntojensa arvo nousee ja eläkkeet kukoistavat pörssissä.
Madoffin miljardit olivat mielikuvitusrahaa, mutta kriisissä oleva amerikkalainen rahoitusjärjestelmä perustuu myös suurelta osin mielikuvitusrahalle.
Historioitsija Niall Ferguson kirjoittaa maailman taloushistoriasta kertovassa uudessa kirjassaan The Ascent of Money, mielenkiintoisia lukuja. Koko maailman tuotannon arvo oli 47 biljoonaa dollaria vuonna 2006 , mutta rahoitusnerojen kehittämien derivaattien eli johdannaisten arvo oli 470 biljoonaa. Fergusonin kirja ilmestyy kohta suomeksi Terra Gognitalta.
Pankkiavaruudessa leijuu siis kymmenen Telluksen kaltaista maapalloa. Suuri joukko ihmisiä kuvittelee omistavansa niiden vaurauden. Heillä on siitä paperit.
Koko amerikkalaisen talouskriisin ytimessä on kysymys siitä, kuinka pankit ja muut rahoituslaitokset saadaan puhdistetuksi näistä arvottomista papereista, joita kutsutaan yleisnimellä myrkky. Roskapankki voidaan perustaa, mutta kysymys on myrkyn hinnoittelusta. Siitä ei voida maksaa edes kymmenettä osaa nimellisestä arvosta, koska siihen menisi koko maailman vuosituotannon arvo.
Näihin lukuihin verrattuna presidentti Barack Obaman biljoonan dollarin elvytyspaketti on herneen kokoinen kuumailmapallon rinnalla eikä sillä voi ostaa kovin paljon pauketta. Silti biljoona dollaria on valtava summa.
Muuan amerikkalainen kansanedustaja kuvaili, että vaikka olisimme tuhlanneet joka ikisenä päivänä Jeesuksen syntymästä lähtien miljoona dollaria, emme olisi vielä lähelläkään biljoonaa. */
http://www.taloussanomat.fi/ajatukset/2009/02/19/lehtimiehelle-valehteleminen-on-ammatti/20094497/145?rss=uusimmat-uutinen
/* Kolumni
Lehtimiehelle valehteleminen on ammatti
Lehtimiehille valehdellaan ehkä enemmän kuin minkään muun ammattikunnan edustajille. Lehtimiesten puijaamista opiskellaan yliopistoissa ja korkeakouluissa ja alalla valmistutaan maistereiksi ja tohtoreiksi.
Markku Saksa, Washington
19.2.2009 07:02
Ajoin muutama päivä sitten ghanalaisen taksimiehen kyydissä Washingtonista kohti Baltimoren lentokenttää kuuden maissa aamulla. Taksimies pohti jyrisevällä äänellään, miksi lehdistö, taloustutkijat, yliopistot ja think tankit olivat hiljaa eivätkä sanonet mitään. Juuri heidän olisi pitänyt nähdä tulossa oleva konkurssi.
Siinä vaiheessa päätin olla kertomatta missä hommissa minä olen.
Pian lentokentän tuhannet valot alkoivat näkyä sinisessä aamussa. Annoin Ghanan miehelle kunnon juomarahat. Kun hyvästelin hänet, hän kertoi lähtevänsä parin vuoden sisällä takaisin Ghanaan 35 Amerikan vuoden jälkeen.
Hän oli hankkinut vaimonsa kanssa sieltä talon eläkepäiviä varten. Amerikassa he olivat asuneet onneksi vuokralla ja pitäneet säästönsä pankissa eikä pörssissä.
Kun kone nousi taivaalle ja lähti kohti etelää Georgian osavaltiota, mietin olisiko minun pitänyt kertoa hänelle, että lehtimiesten narraamiseksi, huiputtamiseksi ja jymäyttämiseksi on perustettu kokonainen teollisuus, johon satsataan enemmän rahaa kuin oikean tiedon levittämiseen.
Vaikka lehtimiehen työ on usein vaikeaa, se ei tienkään poista velvollisuutta paljastaa yhteiskunnasta propagandaa, humpuukia ja valheita samalla tavalla kuin lääkäri etsii ihmisistä tauteja.
Tieteellinen tutkimus
on paras sumutuskeino
Suuria kansainvälisiä kokouksia järjestetään sellaisen propagandan levittämiseksi, jotka on naamioitu tutkimustuloksiksi ja uutisiksi. Tiedonvälitys on muuttamassa luonnettaan. Se lähestyy kampanjointia ja muodostaa kansanliikkeitä.
Kun George W. Bush hyökkäsi Irakiin tuhoamaan Saddam Husseinin joukkotuhoaseita, jokseenkin koko maailma uskoi, että sieltä löytyy joukkotuhoaseita. Ruotsalainen Hans Blix, jonka kansainvälinen joukkotuhoaseiden etsintäryhmä sai kiertää kuukausimääriä vapaasti missä tahansa Irakissa, vakuutti että aseita ei ole. Hänelle naurettiin hyväuskoisena hölmönä.
Propagandaa tehtiin ennen karkeammin ja lapsellisemmin. Lehtimiehiä juotettiin, syötettiin ja kutsuttiin matkoille, mutta nyt keinot ovat sofistikoidumpia. Rahamaailma on tunkeutunut rahapulasta kärsiviin yliopistoihin teettämään mielensä mukaista taloustutkimusta.
Voiko propagandan levittäjällä olla parempaa asetta kuin tieteellinen tutkimus? Viime vuosina todistettiin tieteellisesti moneen kertaan, että talous toimii parhaiten, kun se saa luoda vaurautta ilman säätelyä.
Mitä nämä tutkijat nyt sanovat, kun talous romahti juuri säätelyn puutteeseen? En tiedä, koska heistä ei kuulu enää mitään.
New York Timesin Paul Krugmanilla oli hyvä oivallus tiistaina, kun hän vertasi amerikkalaista taloutta vuoden 2000 jälkeen Bernie Madoffin pyramidihuijaukseen.
Vuosikymmenen ajan amerikkalaisille on uskoteltu, että talous pyörii ennen näkemättömällä voimalla. Tuotanto vain kasvaa, asuntojen hinnat nousevat, raha on halpaa ja sitä saa vain käymällä hakemassa pankista.
Kansakuntana amerikkalaisille kävi samalla tavalla kuin Madoffin asiakaspiirille, joka luuli rikastuvansa päivä päivältä. Eräänä aamuna paljastui, että kaikki olikin huijausta ja asiakkaiden miljardit olivat haihtuneet kuin ilmaan.
Mielikuvitusrahaa kymmenen
maapallon tuotannon verran
Madoff lähetti hyviä uutisia asiakkailleen siitä, kuinka sijoitusten arvo vain nousee, ja samalla tavalla amerikkalaiset saivat hienoja raportteja pankeilta ja sijoitusrahastoilta, että heidän asuntojensa arvo nousee ja eläkkeet kukoistavat pörssissä.
Madoffin miljardit olivat mielikuvitusrahaa, mutta kriisissä oleva amerikkalainen rahoitusjärjestelmä perustuu myös suurelta osin mielikuvitusrahalle.
Historioitsija Niall Ferguson kirjoittaa maailman taloushistoriasta kertovassa uudessa kirjassaan The Ascent of Money, mielenkiintoisia lukuja. Koko maailman tuotannon arvo oli 47 biljoonaa dollaria vuonna 2006 , mutta rahoitusnerojen kehittämien derivaattien eli johdannaisten arvo oli 470 biljoonaa. Fergusonin kirja ilmestyy kohta suomeksi Terra Gognitalta.
Pankkiavaruudessa leijuu siis kymmenen Telluksen kaltaista maapalloa. Suuri joukko ihmisiä kuvittelee omistavansa niiden vaurauden. Heillä on siitä paperit.
Koko amerikkalaisen talouskriisin ytimessä on kysymys siitä, kuinka pankit ja muut rahoituslaitokset saadaan puhdistetuksi näistä arvottomista papereista, joita kutsutaan yleisnimellä myrkky. Roskapankki voidaan perustaa, mutta kysymys on myrkyn hinnoittelusta. Siitä ei voida maksaa edes kymmenettä osaa nimellisestä arvosta, koska siihen menisi koko maailman vuosituotannon arvo.
Näihin lukuihin verrattuna presidentti Barack Obaman biljoonan dollarin elvytyspaketti on herneen kokoinen kuumailmapallon rinnalla eikä sillä voi ostaa kovin paljon pauketta. Silti biljoona dollaria on valtava summa.
Muuan amerikkalainen kansanedustaja kuvaili, että vaikka olisimme tuhlanneet joka ikisenä päivänä Jeesuksen syntymästä lähtien miljoona dollaria, emme olisi vielä lähelläkään biljoonaa. */
Vastaukset 2
Vanhimmat
tietoa.
http://www.zeitgeistmovie.com/add_finnish.htm
> Tässä lisää tietoa.
> http://www.zeitgeistmovie.com/add_finnish.htm
Tuo tieto näyttää olevan sensuroitua: "The connection has timed out"