Kouluaikana kun katselin välitunnilla virsikirjaa
joukko oppilaita hyökkäsi kimppuuni ja alkoivat
revitä tukasta, muutama mustelmakin taisi tulla
sekä takkini hieman repeytyi.
joukko oppilaita hyökkäsi kimppuuni ja alkoivat
revitä tukasta, muutama mustelmakin taisi tulla
sekä takkini hieman repeytyi.
Vastaukset 7
Vanhimmat
yhtä kiusaajaa siihen loppu kiusaaminen..
Et hyväksynyt kaikkea mitä toisille lapsille opetettiin. He kokivat ettet hyväksy heitä. Nuole haavasi ja ole kuin normaalit muut oppilaat.
Jos ajatellaan minua "jästipäätä" olisihan noita kertoja ollut, ja itse ne saikin -50 luvulla nuolla. enkä muista kuin kerran, oli alkamassa yhteinen tunti opettaja kysyi minulta olisiko jotain menoja, muistin heti että on isotseurat, pamautin tulemaan on isotseurat saataisko viimeinen tunti vapaaksi.
kaikki sai se oli hienoo .
Tunnustaa mitenkään kuuluvani "uskovaiseen kotiin". Puolin ja toisin me oppilaana kiusattiin toisiamme vain mistä vähänkin aihetta saimme.
Vuosikymmeniä vierähtäessä eteenpäin kun minä itse sain uudensyntymän armon ja elävän uskon niin siitä kertominen ja kanssapuheissa esille tuomani ymmärrys raamatun kirjoituksista ei ole kaikkien mieleen sillä toiset eivät tule tervehtimään on jopa kiristelty hampaita minua kohdatessa, hyvin läheiset ihmiset ovat lakanneet kanssakäymisen ja eivät siis halua olla missään tekemisissä vaikka itse olen välillä yrittänyt yhteyttä, ja kaikki tämä tapahtuu jo varttuneiden ihmisten keskuudessa.
Käsiksi minuun ei ole kukaan käynyt vaikka tuntemuksia on ollut siihensuuntaan, sillä on rukoushuoneella vanha mies kehoittanut minua painumaan työpaikalleni hyppäämään pöydän päälle ja saarnaamaan epäuskoisille eikä heille kanssapuheissa ja työpaikallenikin on tultu ehdottamaan taipumaan yhteisen ymmärryksen alle.
Kaikki vain on johtunut siitä kun olen vastannut vuorollani tutkittavaan raamatun kohtaan sillä ymmärryksellä mitä minulle on annettu ja siitä on asia ruvennut kiinnostamaan koska tällaisten kokemusten jälkeen sunnuntaina kun luetaan LLL:n pitämä saarna on LLL vahvistanut sen mitä muutama päivä sitten minun suuni kautta on esille tullut ja niin olen ymmärtänyt LLL:n saarnoista et hän on minun uskon veli, sillä meillä on sama oppi.
Olin kerran myös kristityssä kodissa kylässä kun tuli voimakas tarve puhua kristillisistä asioista niin jossain välissä yksi perheen emäntä joka oli siellä myös kylässä käski minua pitämään suuni kiinni, no tähän perheen isäntä tokaisi et Raattamaakin on noin sanonut ja lähti kirjaa etsimään ja kohta lukikin aivan samaa mitä minun suuni kautta oli hetki esille tullut, oli mukava kuulla sillä sama henki minussa kuin Raattamassa vaikutti.
Kerran rukoushuoneen pihalla minulta tultiin kysymään jotain hengellistä asiaa johon vastasin ymmärykselläni, niin minut vietiin sisälle ja kysyjä luki kirjasta Lutherin aikanaan puhuneen samasta asiasta samoilla sanoilla, näistä kokemuksista olen vahvistunut kun Herra Jeesus opettaa et ette te ole jotka puhuvat vaan minun isäni henki joka on teissä, tätä kutsutaan myös eläväksi uskoksi ja joilla ei tätä henkeä ole he nousevat vastustamaan aivan kuin on edesmenneinäkin aikoina tapahtunut sillä vaino tulee vanhurskauden tähden.
Siksi sanat "samat vaiheet teillä on" tarkoittavat täyttä totta ja vaikka sukupolvet vaihtuvat Jumalan-sana on pysyvä ja kaikilla joissa Jumalan henki on, saavat kokea vastustuksen epäuskoisten taholta, sillä ei ole mitään uutta alla auringon.
Se muuttuuko vaino vielä veriseksi, Jumala yksin tietää ja jos näin tapahtuu niin hän myös omansa vahvistaa sillä siinä usko kalleimmaksi löydetään kun Jumalan omat antavat henkensäkin opin puolesta ja vainoojia ovat nämä "niinsanotut kristityt" joissa ei ole valittujen lasten henkeä...näin on ennenkin tapahtunut ja saattaa vastakin tapahtua, siksi golgatan tapahtumia kannattaa katsella aina uudestaan ja uudestaan, sillä siellä nämä kaikki tulevat esille ihmisten katseltavaksi, eli kenen uskon veljiä olivat nämä jotka vaativat Jeesuksen ristiinnaulitsemista, sillä heidän veljiä nämä vainoojat ovat tänäkin aikana.
Vaino alkaa Jumalan huoneesta. Jos sanotaan että EL on Jumalan seurakunta, pitää vainon alkaa sieltä. Se on jo alkanutkin ja vainoojina ovat monet niistä, jotka tahtovat kutistaa Kristuksen ruumiin esikoislestadiolaisuuden kokoiseksi.
Muistelen vanhaa saarnaajaa, jota lapset seurojen jälkeen kahvihuoneessa tulivat nauramaan matkan päästä: "hullu se on!".
en tiedä kenenkään oikeista ymmärryksistä sanoa mitään, mutta asiat pitäisi aina asettaa vaihtoopöydälle ja Raamatun rinnalle. Monet kerrat on nähty, ettei joku Lutherin tai Lestaatiuksen ymmärrys olekaan se, mitä jompikumpi itse on tarkoittanut. Lukija usein tulkitsee omien luulojensa kautta.
Lapsissa heijastuu vanhempien asenne. Minun lapsuudenkodissani kaikkia saarnaajia kunnioitettiin ja heitä kutsuttiin meille kylään. Meille lapsille ei olisi tullut mieleenkään sanoa jostakusta saarnaajasta, että "hullu se on", vaikka joku saarnaaja olisi meistä lapsista vähän erikoisempi ollutkin.
Lapset, jotka näin puhuvat ja käyttäytyvät, ovat häpeäksi kodilleen ja kasvattajilleen, uskovaisia tai eivät.
Minä kouluaikoinani, en ollut mikään erityinen uskovainen, kun en tajunnut uskonasioista yhtään mitään.
Ei ollut tarvetta olla erilainen kun muut, vakaumukseltani tai käytökseltäni.
Työ on työ ja koulu on koulu.
Pyhitä lepopäiväsi sanoo Raamattu.
Ei siinä mitään pahaa kai ole jos tutkii uskon kirjoja koulun väliaikoina.
Mielestäni ei ole kuitenkaan mitään mieltä esiintyä erityisenä uskovaisena kouluissa tai työpaikoilla sillä niinä aikoina on sitoutunut olemaan siellä missä on.
Eriasia on tietenkin, jos seuraava tunti koskee uskoa.
Jotkut näkee työpaikoillaankin tärkeäksi ilmaista uskonsa.
Työnantaja ei kuitenkaan maksa siitä mitään, eikä työhönotto haastattelussa varmaan ole ilmottautunut uskonnolliseksi julistajaksi.
Haluan siis sanoa, että olemme ihan normaaleita ihmisiä, ihmisiä ihmisten keskellä.
Emme ole pyhimyksiä tai eriarvoisia.
Jumalalle on kaikki luodut arvokkaita ja kutsuu kutakin vuorollaan. Se ei ole meidän tehtävä.
Jos puhe tulee uskosta, niin silloin voi tietenkin sanoa vakaumuksensa ja se siitä.
Elämä jatkuu taas.
Pahoinpitelyt eivät kuitenkaan kuulu ihmisarvoiseen elämään ja niistä tulisi tehdä ilmoitus lainvalvojalle, eli tässä tapauksessa koulun henkilökunnalle.
Myös on mahdollista tehdä rikosilmoitus poliisille.