Katso www.jarmonieminen.fi/historia/
VT, dosentti ja tunnettu historioitsija Martrti Häikiö panee osaltaan Ylikankan satuilut järjestykseen.
Kannttaa luke aja miettiä.
Ja Ylikankaan opetuslapset: ei muuta kuin Häikiön parjaaminen käyntiin! Koettakaa keksiä jotain uutta. Mestari itse on lähes kaiken solvaammissanaston jo käyttänyt.
Ylikankaan viimeisin sepustus puolestaan löytyy Kanavasta 1/2009.Arvattavasti se on tuorein blogi terästettynä.
VT, dosentti ja tunnettu historioitsija Martrti Häikiö panee osaltaan Ylikankan satuilut järjestykseen.
Kannttaa luke aja miettiä.
Ja Ylikankaan opetuslapset: ei muuta kuin Häikiön parjaaminen käyntiin! Koettakaa keksiä jotain uutta. Mestari itse on lähes kaiken solvaammissanaston jo käyttänyt.
Ylikankaan viimeisin sepustus puolestaan löytyy Kanavasta 1/2009.Arvattavasti se on tuorein blogi terästettynä.
Vastaukset 80
Vanhimmat
Kannttaa lukea ja MIETTIÄ niitä Ylikankaankin teesejä vähän eikä tuomita niitä jostain automaatista.
tutkimista tässä on harrastettu. Ylikangas yksinkertaisesti yrittää väärentää kesän 1944 sotahistoriaa. Epäiletkö Häikiön pätevyyttä? Luitko edews arviota? Ihailtavaa on tuo usko valehteluun, kun se vastaa omaa ennakkoasennetta.
Jos osaisit valehdella, valehtelisit itse. Nyt joudut kopioimaan kaiken Niemisen sivuilta. Säälittävä pelle olet.
Asialliset sivut asialliselta kirjoittajalta. Niitä on mielyttävä lukea. Ei tarvitse törmätä chitti-tulvaan. Toisin kun täällä usein.
kuin shittiä? Hän kaivelee viikossa pari hassua paperia ja ellei löydä niin keksii niitä itse. Sitten se yrittää keksiä niihin sopivia teorioitaan uusoikeistolaismaistereiden ja -tohtoreiden avulla. Vain rajaton mielikuvitus on rajana niissä tarinoissa.
Kun kykenet väitteeseen, niin kerro mikä kirjoituksista on chittiä tai keksittyä. Sama ressukka, et tiedä mitä kirjoitat. Kerro myös miten uusoikeistolaisuus ilmenee arvon tiedemiesten ja maisterien kirjoituksissa. Jos, et tähänkään pysty, niin olet oikeasti säälittävä tapaus, jonka hengissäpitämiseen tarvitaan oikeita ihmisiä.
Otapas vähän selvää tutkijoiden ja "tutkijoiden" taustoista ja kysele sitten. Jos yleistietoutesi on noin huonoa, taidat olla itse säälittävyyden huippu.
Kyllä emeritus on kehitellyt vuonna 2007 julkaisemansa kesän -44 teloitustarinat omasta päästään, siis muut kuin OT Lindstedtin tarkistamat. Pelkkää shittiä on koko kirja "Romahtaako rintama". Senhän ovat oikeat tutkijat todenneet. Kirjan "Teloitettu totuus" tekijöiden lisäksi mm. tohtorit Jokisipilä, Uola ja Häikiö.
Ylikankaan takana on vain ryhmä kusetettuja opetuslapsia. Ainoatakaan tutkijaa ei siihen porukkan löydy.Vastapuolella on päteviä tutkijoita pilvin pimein.
Molotovko se täällä jälleen valehtelee ja hysteeriseen tapaansa kimittää? Millä perusteella väität, että emeritus professori Ylikangas on keksinyt kesän -44 teloituksiin liittyvät tutkimukset? Onko väittämällesi olemassa perusteluja vai valehtelitko taas kerran?
Ketkä ovat näitä väittämiäsi oikeita tutkijoita? Millä perusteella kutsut heitä "oikeiksi tutkijoiksi"? Kuka muu heidät on kvalifioinut oikeiksi tutkijoiksi kuin sinä? Millä perusteella he muka ovat päteviä tutkijoita ja Ylikangas ei tätä ole?
kykene nimeämään ainoatakaan väittämistään ylimääräisestä lähes kahdesta sadasta teloitetusta, niin ainakin minun kaltaista maalikkoa kovasti epäilyttää. Eli mikä häntä estää julkistamasta teloitettujen nimet ja joukko-osastot. Loppuisi ainakin tuo joutavanpäiväinen juupas eipäs väittely.
niin tietenkään nimiä ei ole. Ylikankaan 250 tarkoittaa missä tahansa Suomessa jatkosodan aikana ammuttuja sotilaita, tosin mukana on myös siviiliejä. Siis missä tahansa ammuttuja. Kulomaa ja Lindstedt ovat väitöskirjoissaan tutkineet rintamalla ammuttuja. Jo lähtökohdassa on valtava ero. Tosin tämän palstan lukijat, kuten ei mediakaan ole tätä tajunnut tai halunnut ymmmärtää.
Toiseksi, Ylikankaalla ei voi olla nimiä, kun niitä ei ole. Hänen arvionsa perustuu todennäköisyyslaskentaan, joka perustuu absurdiin otantamenetelmään ja kuulopuheisiin liitettynä ihan oikeisiin teloituksiin.
Ylikangas sanoo, että trloituksia voisi olla niin paljon, mutta niitä voisi olla moninkertaisesti enemmänkin. Siis tulos ei perustu mihinkään. Se on vedetty hatusta.
Millä perusteella väität Ylikankaan tutkimusten otannan absurdiksi ja ymmärrätköhän aivan täsmälleen mitä sellaisella sanalla tarkoitetaan, jossa on sekä b että d? Onko sinulla todisteita siitä, että Ylikankaan käsitys teloituksista on paikkansapitämätön?
Oletko tutustunut Lindstedtin väitöskirjan tutkimusrajaukseen? Ymmärrätkö maallikkona ylipäänsä yhtään mitään oikeushistoriasta, joka on moninverroin tasokkaampaa johonkin deskriptiiviseen sotahistorioitsemiseksi kutsuttavaan pelleilyyn verrattuna?
Oletkohan nyt aivan varma edes siitä, että sinä, Kulomaa ja Lindstedt olette niin erinomaisia, että KAIKKI muut eivät voi ymmärtää teidän tieteellisiä johtopäätöksiänne?
Ylikankaan sepustuksiin ensin ja jatka sitten jankutustasi. Ylikankaan tarinoiden höpötys on todistettu moneen kertaan. Etkö osaa lukea?
Taas pelkkää solvausta. Ei sanaakaan itse asiasta, ei argumentointia, vain herjaa. Mistä kummasta tämä Ylikankaan solvaaminen johtuu? Kirjoittaako hän kipeistä aiheista joista ei oppineiden sopisi kirjoitella? Vai mistä on kysymys?
kirjasta "Teloitettu totuus", kuten Häikiökin esittää. Turha sitä on toistaa. Lukekaa sieltä.
Ylikankaan turinat kumotaan myös Niemisen sivustojen autenttisilla asiakirjoilla. Lukekaa sieltä.
Niemisen sivustoilta löytyy tohtorien Häikiö, Jokisipilä ja Uola arviot. Mitä niitä toistamaan.
Tuoreessa Kanavassa Ylikangas puolestaan toistaa kaikki vanhat väitteensä yrittäessään
mitätöidä "vastakirjan". Lukekaa sieltä.
Totuus ei muuksi muutu ja siksi Ylikangas toistaa vanhat teesinsä, joita ei kaiken maailman Niemiset onnistu vääristelemään valehtelemalla miksikään.
Jos nyt kertoisit. Tiedätkä edes kuka Nieminen on. Kun, etä tiedä niin kirjoita googleen Jarmo Nieminen, niin siitä se lähtee. Jää tuo luulottelu vähemmälle.
armeijaa niistä rikoksista, jotka Ylikangas paljasti. Nieminen on uskollinen työnantajalleen ja valehtelee sen minkä pystyy ja niistä asioista joista se ei keksi mitään valehdeltavaa niin se sanoo että ette pysty todistamaan.
Se murskaa selkeän tieteellisesti Ylikankaan keksimät teoriat ja valheet ynnä vääristelyt. Ylikangas pystyy vain roikkumaan kymmenien tutkijoiden virheellisiksi toteamissa väitteissä. Yksikään sotaveteraani ei esimerkiksi hyväksy niitä.
Ovatko tohtorit Jokisipilä, Uola ja Häikiö vääristelijöitä? Entä Manninen, Lindstedt ja Kulomaa?
Osoita yksikin asia, jonka Nieminen on vääristellyt!
Mitkähän rikokset Ylikangas on paljastanut? Lue Niemisen sivustojen autenttiset asiakirjat. Yksin ne todistavat Ylikankaan valehtelijaksi ja väärentäjäksi.
Lue "Teloitettu totuus" ja vertaa sen faktoja Ylikankaan höpötyksiin. Kerro, mitä jää jäljelle.
Esittäkää viimeinkin todisteita "armeijan rikoksista". Väitteen esittäjän tulisi kyetä tuomaan todisteet. Ylikankaan höpinät on kumottu perusteellisesti.
Osoita yksikin Niemisen vale!
Julkisuuslain mukaan syyllistyt herjoillasi kunnianloukkaukseen.
Laitoksen virassa olevaa johtajaa valehtelusta. Uskallatko tulla esiin omalla nimelläsi. Syytös on erittäin vakava ja menee kyllä rikoksen puolelle.
Osoita tässä odotellessa yksikin Niemisen vale.Ylikankaan valeet on paljastettu kirjassa "Teloitettu totuus". Perehdy siihen ja vertaa Ylikankaan kirjaan "Romahtaako rintama", niin tiedät edes jotain.
Teillä Ylikankaaseen uskovilla on vain valheelliset syytökset jäljellä. Roikkuuhan itse emerituskin niissä sitkeästi. Mikseivät siis vielä häntäkin tietämättömämmät opetuslapset.Ei teitä taida paria kolmea enempää enää ollakaan. Ei valheet uppoa täysijärkisiin ihmisiin.
Et näytä ymmärtävän niiden eroa.
Luuletko, että sitä arvioidaan rikosoikeudellisesti jotenkin toisin? Niin pitkällä ei vielä sentään olla, vaikka sinä ja sinunlaisesi niin epäilemättä toivottekin.
Yritähän vielä keksiä missä laissa ihan oikeasti on säädökset kunnianloukkauksesta. Tutustu vähän tunnusmerkistöön siinä samalla jos ylipäänsä oikeaa lukua ja pykälää löydät. Sinunlaisia pellejä ei täällä kovin montaa pyöri.
Sinulle kaikki emeritus professori Ylikankaan kirjoittama on pötyä ja kaikki harrastelija Niemisen tuhertelema totta. Lähdekritiikistä et ymmärrä edes sitä vähää, että osaisit tavata sanan. Missä, kenen toimesta ja millä perusteella Ylikankaan tutkimukset on kumottu perusteellisesti? Perusteellisuutta on osoitettu vain vastaväitteiden tekemisessä. Siitä on pitkä matka tutkimusten kumoamiseen ainakin sellaisissa piireissä, joissa oikeasti ymmärretään jotain tieteen tekemisestä.
Kertoisitko, että kuka esittää faktoja ja kuka väitteitä, niin pystyisi ottamaan kantaa asiasta.
joihin nojaten "Teloitettu totuus" kumoaa kaikki Ylikankaan väitteet. Niiden takana ei ole faktoja.Ylikangas on keksinyt juttunsa omasta päästään.
Teloitettu totuus puolestaan on selkeästi tieteellinen tutkimus, joka pysyy tosiasioissa.
Ylikankaan suohon ja "Teloitetun totuuden" erinomaiseksi tutkimukseksi. Kerro, mikä Ylikankaan sotahistoriallinen tutkimus on saanut tunnustusta pätevänä tieteellisenä työnä. Niitä taas on vastakirjan tohtoreilla yllin kyllin väitöstasoa myöten. Ja päteviä ovat muutkin tekijät omilla aloillaan.
Pelkästään Ylikankaan "Romahtaako rintama" sisältää enemmän virheitä kuin Sotahistorian laitoksen koko tuotanto 50 vuoden ajalta.
Mistä muuten voisi johtua, että viime sotia koskevissa tuhansissa tutkimuksissa ei ole löydetty vihiäkään Ylikankaan väittämistä teloituksista? Esitä yksikin todiste, jolla hän osoittaa väittensä tosiksi. Ne on kaikki kumottu moneen kertaan.
Eivätkö siis esimerkiksi tohtorit Häikiö, Uola ja Jokisiplä ymmärrä mitään tieteen tekemisestä?
selkeästi. Ylikangas on valehdellut useaan kertaan mm. Asevelvollisuuslain sisällöstä, Lindstedtin väitöskirjasta, Erkki Partasen muistelmista jne. Myös väite ruotsalaisten Ylikankaan tulkintaa tukevasta tutkimuksesta on osoitettu valheeksi. Mitä vielä pitäisi todistaa?
Naurettavaa on tuo lapsenusko Ylikankaan selviin valheisiin. Viime aikoina hän on lisäksi alkanut yhä useammin muuttelemaan aiempia jutttujaan.
Niemisen sivustojen asiakirjoista ovat väärennöksiä tai ne asiat, joissa Nieminen on jossain yhteydessä valehdellut. Et pysty muuhun kuin solvauksiin, mutta jos pystyisit, et Ylikangasta kannattaisikaan.
Ketkä ovat nämä tieteelliseen tutkimustyöhön pätevät tutkijat, jotka ovat Teloitettu totuus -kirjassa osoittaneet emeritus professori Ylikankaan tutkimustulokset paikkansapitämättömiksi? Mihin perustat väitteesi heidän pätevyydestään? Missä kohdin kirjaa he todistavat yksiselitteisesti olevansa oikeassa ja Ylikankaan olevan väärässä? Sinä esität täällä lapsellisia väitteitä, joita et näköjään tosipaikan tullen kykene perustelemaan.
Missä on todistettu oikeaksi Ylikankaan nimenomaan valehdelleen useaan kertaan mm. Asevelvollisuuslain sisällöstä, Lindstedtin väitöskirjasta, Erkki Partasen muistelmista jne? Kuka tällaisia todisteita on esittänyt ja millä perusteella? Mihin lähteisiin nämä todisteet perustuvat?
1. "Teloitettu totuus" kumoaa KAIKKI Ylikankaan väitteet?
2. Ylikankaan tutkimustulosten takana ei ole faktoja?
3. Ylikangas on keksinyt juttunsa omasta päästään?
4. Teloitettu totuus on tieteellinen tutkimus, joka pysyy tosiasioissa sen sijaan, että se vääristelisi historiantutkimusta joko valikoimalla tai jopa väärentämällä dokumentaatiota?
5. Teloitettu totuus on kysymyksenasettelultaan ylipäänsä mielekäs, sillä sen peruslähtökohtahan on oikeudellisesti vain se, että mitään ei voida ainakaan heidän mielestään näyttää toteen?
Manninen, Kulomaa ja Lindstedt, minkä luulisi jo noinkin alkeellisin tiedoin varustetun opetuslapsen tietävän.Kuten mm. tohtorit Häikiö, Uola ja Jokisipilä todistavat, HE OVAT SELKEIN FAKTOIN MURSKANNEET KAIKKI YLIKANKAAN VALHEELLISET VÄITTÄMÄT. HÄNEN JUTUISSAAN EI MIKÄÄN PIDÄ PAIKKAANSA. VERTAILE IHMEESSÄ YLIKANKAAN KIRJA JA "TELOITETTU TOTUUS", NIIN TIEDÄT EDES ALUSTAVASTI, MISTÄ INTTELET.
Manninen, Lindstedt ja Kulomaa ovat nimenomaan sotahistorian ja oikeushistorian ( Lindstedt) tutkijoita. Ylikankaan tutkimukset supistuvat lähinnä vuoden 1734 naimakaareen. Sillä ei viime sotien tutkijaksi pätevöidy.
ovat "Teloitettu totuus" tutkimuksessa.Tuo inttäminen täydellisen tietämättömyyden varassa menee jo huvittavaksi.
Katso myös Niemisen sivustat. Siellä on kopiot alkuperäisitä asiakirjoista. Nekin todistavat suoraan Ylikankaan väittämät hölynpölyksi. Siihen ei tarvita edes tutkimusta.Jopa tuollainen lähes lukutaidoton voisi tavailla niitä ja saada hieman perustietoa käsiteltäväsät aiheesta.
että Ylikankaan väittämät on faktoin kumottu Teloitetussa totuudessa, eikä Ylikangas ole kyennyt esittämään mitään faktoja tarinoidensa tueksi.
Häikiö päättää arvionsa:" Teloitettu totuus ei ole mikään pamfletti, vaan kuuden tekijän tutkimus, joka paneutuu vakavasti sotahistoriamme ikävimpiin kuuluvaan ilmiöön eli omien ampumiseen".
Edelleen kysyn, miksei Ylikankaan puolesta esitetä mitään argumentointia, vaan yritetään vain solvata asiasta selkeät faktat esittäneitä tutkijoita. Ylikankaalta ne todisteet puuttuvat.
kun sellaisia argumentteja ei ole, joilla häntä voisi tukea. Äsh, todistelin kuin Heikki: kun mitään ei ole niin sitä täytyy olla.
Joten se on "niin totta kuin totta voi olla vain totta".
... Häikiö ja Niäminen, sotahistorian
suurimmat tollot!
Ylikankaan kootut valheet? Mikset kumoa Niemisen sivustojen autenttisia asiakirjoja tai Häikiön kritiikkiä? Entä Jokisipilä ja Uola?
Esitä ihmeessä viimeinkin faktoja Ylikankaan valheiden perusteiksi. Ne on kaikki kumottu moneen kertaan.
Etkö pysty muuta kuin haukkumaan? Tiedätkö, ei pysty Yliakangaskaan! Se on paras todiste Ylikankaan ja hänen onnettomien kannattajiensa juttujen perättömyydestä.
Olet sama paskanpuhuja, joka Niemistä on halveerannut näillä sivuilla parin vuoden verran. Mutta tiedätkö, edes kuka on Häikiö?
Millä todistat, että Niemisen lähteet on autenttisia? Kuka tahansa mielikuvituksella varustettu voi kirjoitella sivuilleen vaikka minkälaista soopaa.
ja hän on tunnettu rehellisyydestään. Väitteen esittäjä ei tunne sättimäänsä henkilöä. Se toki antaa perusteet muodostaa mielikuvan sättijän arvostelukyvyttömyydestä.
materiaalia, joita aiemmin on mm. näillä palstoilla väitetty tuhotuiksi. Hän on kaivanut arkistoista näitä asiakirjoja. Hyvä niin. Sivujen kautta pääsee syvemmälle väittelyn taustoihin.
Tuntuu siltä, että Ylikankaan tekosien puolustelijoilla ei minkäänlaisia taustatietoja asiasta. Samalla myös vaikuttaa, että he eivät myöskään ole lukeneet ao. teoksia olllenkaan.
Niemisen sivustojen asiakirjat entisessä sota-arkistossa. Ne ovat suoria kopioita sieltä. Osoita yksikin väärennykseksi. Lisäksi osa on julkaistu eri yhteyksissä aiemmin.
Te Ylikankaan opetuslapset olette pahemman kerran eksyksissä. Suuri Mestarinne on kusettanut teitä viimeisen päälle. Vankinkaan usko ei valitettavasti korvaa tietoa. Omat on hautajaisenne.
Jos ei kykene julkaisemaan muuta kuin sivuillaan pari paperia, jotka on irroitettu laajemmasta asiayhteydestä, ja joiden autenttisuuden toteaminenkin on kyseenalaista, kannattaisi varmaan jättää homma oikeiden tutkijoiden työksi.
Sinä Niemisen oma partiopojan palleroinen olet jo niin kusetettu, että nestevajaudessasi ja hysteriassasi uskot kaiken, mitä sotatieteen laitos suoltaa luettavaksesi. Omahan on häpeäsi.
Siis hän laatii kontekstin saatuan sopivan häntä tukevan paperin tai muistelon. Siis saatuan sopivan, muut hän hylkää.
Mitä Niemisen papereihin tulee, niin on ilmiselvää, että et ole niitä lukenut, tai jos olet, niin et ymmärtänyt lukemaasi.
Lisäksi, jostain syystä olet kiinnostunut nestevajauksista, ihmisen pyöreistä muodoista ja eritteistä. Outo mies.
asiakirjoja Ylikankaan tarjoilemista väärentelyistä, niin oma syysi. Ymmärrät kyllä Mestarin menneen kertakaikkiaan metsään, mutta eihän sitä voi myöntää. Eihän myönnä Mestarikaan, vaikka vaikuttaa jo pahasti mökkihöperöltä monin verroin terävämpien ja pätevämpien tutkijoiden rinnalla.
Sitä se upseriviha ja katkeruus kesän -44 torjuntataisteluiden onnistumisesta teettää. Mutta koeta kestää.Mestari työstää jo uutta humpuukia ensi syksyksi. Silloin teille kusetetuille koittaa uusi ilonpäivä. Sitkeyttä vain!
väität kykeneväsi erottamaan autenttiset asiakirjat huijauksesta. Olet näillä sivuilla lukuisia kertoja jäänyt kiinni siitä, että valehtelet omasta koulutuksestasi, joten kerrohan minkä fantastisen tarinan olet nyt kehittänyt väitteesi tueksi? Viimeksihän se oli lisensiaattitason oppiarvo ja lukuisia tutkimuksia. Eiköhän nyt jo ole vähintään väitöskirja jo tekeillä.
Sinä, joka väität Niemistä väärentäjäksi, syyllistyt julkisuuslain mukaan vähintäin herjaukseen. Osin rikoksesi täyttää kunnianloukkauksen tunnusmerkistön.
Niemisen julkaisemat asiakirjat ovat kaikki lähdeviitteistettyjä. Käyttäen kyseistä avoimuutta (ei kuten jotkut, jotka salaavat lähteensä) hän oikeasti asettaa lähteensä kaikkien tutkittavaksi. Menettely osoitta Niemisen rehellisyyden. Sinä olet todellakin eksyksissä.
Lähdeviittauksia kirjoittelee jopa itse sepittämiinsä kirjoituksiin kuka tahansa. Oletko kenties käynyt tutkimassa, että lähdeviittaukset pitävät paikkansa?
Vahvistahan vielä ymmärsinkö oikein, että väität juuri MINUN syyllistyneen johonkin rikokseen? Riippumatta siitä, että et näytä löytävän edes oikeata säädöstä mielikuvituksestasi, suosittelen ottamaan selvää siitä, mitä seurauksia vastauksellasi saattaa olla.
Tämä onkin puuttunut keinovalkoimastasi.
ainakin väittäessäsi Niemisen sivustojen asiakirjoja väärennetyiksi. Todista väitteesi edes yhden osalta.
Ihailemasi Molotov-Ylikangas se juuri tehtailee paikkaansa pitämättömiä väitteitä. Ne eivät toistamalla muutu tosiksi.
Ohto -poikako armeijan masinisti?
“Armeijan masinoima teos”?
http://www.jarmonieminen.fi/historia/?p=702
>>>Teoksessa lisäksi mukana olleen professorin ja dosentin hän leimaa käytännössä armeijan juoksupojiksi eli tutkijoina epäitsenäisiksi käskyläisiksi sillä perusteella, että he ovat Maanpuolustuskorkeakoulun sotahistorian laitoksen palveluksessa.
Väite on raju, sillä professori Ohto Manninen on maamme tunnetuin sotahistorioitsija, joka on aiemmin toiminut Tampereen yliopiston Suomen historian professorina.Ohto Heikki Sulevi Manninen (s. 24. syyskuuta 1943 Helsinki)[1] on filosofian tohtori ja historiantutkija, joka on perehtynyt erityisesti Suomen vaiheisiin toisessa maailmansodassa. Manninen on sotahistorian professori Maanpuolustuskorkeakoulussa.
Joku menee väittämään, että armeija ampui omiaan ja armeijan palkkalistoilla olevat hyökkäävät tämän väittäjän kimppuun porukalla. Mistäköhän tosiaan moinen rynnäkkö johtuukaan...
väitteen esittäjä valehtelee? Suomalaiset eivät pidä valehtelijoista. Montako tohtoria ja muuta tutkijaa on Ylikankaan takana tällä hetkellä?
Ovatko tohtorit Jokisipilä, Häikiö, Uola ja Lindstedt ynnä maisteri Nurminen armeijan palkoissa? En tiennytkään.
Missähän he mahtavat palvella ja miksi Jokipilä on edelleen vain alikersantti? Luulisi vakinaisen miesten ylenevän edes muutaman pykälän.
Keisarillisen Yliopiston Korkeiden Oppineiden ja Sivistyneiden tutkijoiden tieteellistä keskustelukieltä!
Erityisesti jäin professori Häikiön kirjoituksessa miettimään Ylikankaan ylimielisyyttä. Että tyrmäsi kirjan tulokset lukematta kirjaa. Pidän Ylikankaan toimintaa outona tiedemieheksi.
Yliakangas on pelkkä sensaation tavoittelija ja historian väärentäjä, jolla on pakkomieli olla aina oikeassa. Mikään tutkija hän ei ole, ei varsinkaan sotahistoriassa.Sen voi jokainen tarkistaa vaikka tuoreesta Kanvasta. Ylikangas toistaa siellä samat höpinät, joita on jauhanut pari vuotta.Mitään ei opi, eikä mitään ymmärrä.
Tämä viimeisinkin petos on luontevaa jatkoa kokoomuslaisten merkonomistiselle talousajattelulle ja eriarvoisuuden takuumiehiksi ryhmittyneelle armeijalle. Kokoomus kurjistaa kansan elinolot, liehittelee suuryrityksiä, historia väärennetään maksumiehiksi tarjoutuneiden yritysten taloudellisella tuella puoskaroidulla kvasitutkimuksella ja armeija toimii omalta osaltaankin aktiivisesti yrittämällä valehdella omasta menneisyydestään ja puolustella kuolemantuomioita, jotka nekin yritetään mahdollisimman nopeasti palauttaa osaksi sosiaalipolitiikkaa. Tässä näemme ja haistamme jälleen yhden uusoikeistolaisen pöräyksen.
Kerro miten armeija luo eriarvoisuutta? Paitsi, että sivarit ei käy inttiä.
Toinen juttu, kerro mikä yritys on tukenut historian väärentämistä?
Entä miten armeija valhtelee aktiivisesti menneisyydestään?
Olet aika ressukka. Et tiedä mistä puhut.
Analyysisi oikoo hieman toiminnan rahoituksen osalta mutkia mutta johtopäätöksesi on epäilemättä oikea. Kyllähän nuo merkit ovat olleet ilmassa jo kauan. Kokoomus alkaa näyttämään väriään oikein ministerien suulla mm. solvaamalla julkisesti oppositiota ja vasemmistopuolueiden jäseniä ja vaatimalla työntekijöitä riisuutumaan töistä lähtiessään. Enää ei tarvitse pelätä kansanvallan nousua varsinkin kun järjestelmän takaa oikeistolaisittain profiloituva puolustusvoimat tarvittaessa Naton avulla.
Nyt on kirjoittaja erehtynyt kvasitutkimuksen tekijästä. Tai sitten hän tarkoitta Heikki Yikangasta. Tieteellisistä metodeista välittämätön, objeltiiviton tutkimus on kvasia. Sitä on Romahtaako rintama ja sen jälkeinen lobbaiskampanjana kansalaisten mielien kalastamiseksi.
Objektiivittymyyden katoamisesta on esimerkkinä esimerkiksi professori Ylikankaan retoriikka
- "käyttäen minun tutkijankunniaani siivousrättinä"
- "lopettaa murhaavalla tappoiskulla sodan varjopuolien kaivelu"
- "Suomalaisen historiantutkimuksen maine siinä koki vaikeasti korjattavan vahingon"
- "jäimme taas kerran sinivalkoisen hämärän maaksi"
Ylkangas on tekemäsää historiatieteestä kvasitiedettä. Hänen tarkoituksenaan on kerätä mainetta ja mammonaa haukkumalla muita. Historian tuktimus on joutumassa oikeasti kaupallisuuden alttarille Ylikankaan mellastuksessa.
Kun laskettelee oikein puhdasta valhetta m. Ylikangas, niin saa aina toisten yhtä tyhmien kiitokset.
Ylikangas jatkaa valheitaan uusimmassa Kanavassa.Eiköhän siihenkin tule "kuusikon" vastine jo seuraavassa numerossa.Kanavan lukijakuntaan ei Ylikankaan höpötykset muutenkaan hevin uppoa. Emeritus on itse ripustanut pallon jalkaansa. Sen kanssa ei pitkään räpiköidä edes matalassa vedessä.
Ripusta sinä naru kaulaasi ja ota ratkaiseva askel. Siinä olisi yksi paskanpuhuja maailmassa vähemmän.
Historian väärentäjät ja suoranaiset valehtelijat ovat näitä uusoikeistolaisia, joita Ylikankaan paljastukset kammottavat. Niiden kumoamiseksi on otettu käyttöön kaikki petoksen ja huijauksen keinot. Heille valekin on vain muunnettua totuutta. Median huomio on kuitenkin edelleen totuudessa ja sekös huijareita kismittää. Sen vuoksi he yrittävät metelöidä täällä.
Todellinen historiain väärentäjä on äärivasemmistolainen doesennti Johan Bäckman. Ylikangas on häneen verrattuna oppipoika.
Tuon selkeämmin ei voi enää häviötään tunnustaa.Kun ei ole tietoa, voi onneksi haukuilla lohduttaa itseään.Ylikankaan osoittautuminen valehtelijaksi näkyy olevan kova paikka viimeisille uskoville.
Ylikangas on esitellyt vuonna 2007 keksimänsä teloitustarinat ja yrittänyt sijoittaa ne vuoteen 1944. Pieleen meni ja emeritus on munanut itsensä tutkijana lopullisesti.Miesparka uskoi Huhtinimen huhuun ja yrittää nyt epätoivoisesti pitää sen jatkokappaletta hengissä.
Onneksi mediakin alkaa ymmärtää Ylikankaan huijariksi.Pitkään hän sitäkin pompotti.
heränneen ymmärryksensä vai valehtelitko taas tästäkin asiasta?
vähemmän faktat. Siksi Ylikangas saa hulluimmillekin väitteilleen julkisuutta. Lue Pasi Jaakkosen teksti kirjassa "Teloitettu totuus", niin näet, miten jallitettava valtamedia on. Rehellisiäkin julkaisuja on. Niistä saat kuvan lukemalla Niemisen sivustoille koottua kritiikkiä.
Viime Kanavassa on Ylikankaan tavanomainen vääristely. Ehkä seuraavassa numerossa julkaistaan totuus siitäkin asiasta.
totuuden asiassa jääneen vaille ansaitsemaansa huomiota ja Ylikankaan saaneen median huomion vaikka esittää "hulluja väitteitä"? Mihin perustat tämän höpinäsi? Oletko vain Pasi Jaakkosen näkemysten varassa?
Jaakkosen katkera kirjoitus on juuri paljastavin osa Teloitettu totuus -tekeleessä ja madaltaa sen tieteellistä tasoa entisestäänkin. Siitä näkee kuuluisa sokea Reettakin, että koko kirjoitelma keskittyi pelkästään ampumaan alas Ylikankaan tutkimukset, ei suinkaan esittämään totuutta kapiaisten rikoksista reserviläisiä vastaan. Hyvä kysymys kuuluukin, miksi?
Tutkija tehtävänä on osoittaa se, mihin hänen tutkimustuloksensa perustuvat. Toistaiseksi ei tieteentekemisessä tunneta metodia, jossa toinen väittää mitä väittää, ja muiden tehtävä on todistaa se oikeaksi tai vääräksi.
mutta kerroitpahan edes oman metodisi. Sinähän tänne kirjoitat typeryyksiäsi ja ruikutat toisia todistamaan löpinäsi vääriksi.
Ylikankaan kvasitutkimus on saanut median huomion. Totuus ei ole uutinen, ei ainakaan sensaatio.
Pasi Jaakkonen on hienosti selvittänyt median suhtautumisen. Mm. HS antoi sen jälkeen tilaa Markku Jokisipilän Ylikangas-kritiikille, vaikka oli aiemmin ollut rähmällään Ylikankaan edessä.
Totuus kesän -44 tapahtumista on esitetty tieteellisestä tasostaan kiitosta saaneessa teoksessa "Teloitettu totuus". Jospa uskaltaisit lukea sen ja vertailla tutkimustuloksia Ylikankaan mielettömiin väitteisiin? Katso myös Niemisen sivustojen alkuperäisiä asiakirjoja. Vai eikö ymmärrys ja uskallus riitä?
Mistähän johtuu, ettei Ylikangas eikä kukaan hänen tukijansa pysty esittämään todisteita ainoastakaan "rikoksesta". Faktat kesän -44 tapahtumista on käsitelty jo Lindstedtin ja Kulomaan väitöskirjoissa."Teloitettu totuus" toistaa niiden ydinkohdat nimenomaan kumoten faktoin KAIKKI Ylikankaan järjettömät väitteet ja suoranaiset valheet.
Kerro myös, miksi tuhannet aiemmat tutkimukset eivät ole tienneet mitään näistä Ylikankaan ilmoittamista teloituksista? Olisiko niin, että arvon herra keksaisi ne kesällä 2007 Huhtiniemen huhun innoittamana? Sen on ainakin Pasi Jaakkonen kiistatta osoittanut Huhtiniemi-kirjassaan.
Hänen ammatti on historiantutkimus.
Tuntuu oleva skismaa jo ennestänkin...
http://www.helsinki.fi/~hylikang/
Martti Häikiö ja talvisodan rauha
On tervehdittävä ilolla sitä, että talvisodan aikaisista Suomen johdon valinnoista jaksetaan edelleen keskustella. Keskustelua ei totisesti liiemmin harrasteta. Vaikeneminen on paljon tavallisempaa - jollei sitten löydy niin 'hyvää vihollista', että kritikoiminen koetaan turvalliseksi. Silloinkaan tosin ensisijaisena tavoitteena ei ole keskustelu lähteiden pohjalta vaan oman paikan ottaminen rivissä ja sen manifestoiminen ulospäin.
Kirjassaan "Historia ja väärät profeetat" - kuvaava nimi - dosentti Martti Häikiö tekee juuri näin. Hän on löytänyt joukon sopivia kohteita mutta koettaa vaimentaa etukäteen näiden vastakritiikkiä kehumalla asianomaisia "eturivin" historiantutkijoiksi". Minun osaltani hän on valinnut jonkin verran kyseenalaisemman keinon, vaikka tavoite on toki sama. Hän syyttää minua liian kärjekkäistä vastineista, mutta ei näe samaa moitittavuutta polemiikin aloittaneiden sävyssä - ehkä siksi, että ylilyönneissä kiistatta häviän vastapelureilleni. Yleensähän vastine asettuu samalle tasolle kuin sen aihekin. Silti toki myönnän, että minunkin olisi monasti ollut viisainta vastata niin kuin kunnon sotamies Shvejk vastasi luutnantille, joka nimitteli häntä naudaksi: "Olen nöyrimmästi nauta Teidän jalosukuisuutenne," sanoi Shvejk.
Kritikoidessaan tulkintaani Häikiö ei kunnioita tutkimuksellisen keskustelun perusperiaatteita. Kriitikolla on oltava a) uusia lähteitä tai b) hänen on annettava toinen selitys niille lähdetiedoille, joihin vastustettava tulkinta nojaa, ja c) hänen on ennen muuta otettava lähtökohdakseen tuorein niistä kirjoituksista, joissa kohteena oleva selitys on rakenneltu. Näistä pelisäännöistä ei Häikiö piittaa. Hänellä ei ole uusia lähteitä eikä hän edes mainitse niitä lähdetietoja, jotka ovat tulkintani perusta. Häikiön olisi kannattanut seurata omaa ohjettaan, jonka hän antaa omassa suhteellisen jyrkkäsävyisessä hänen Nokia-historiaansa koskevassa vastineessani Kauppalehdessä 22.10. Siinä Häikiö sanoo näin:
"Koko tekstissäni on yksityiskohtaiset lähdeviitteet, joten joka muuta väittää, on velvollinen osoittamaan lähteeni riittämättömiksi ja dokumentoimaan omat väitteensä paremmin."
Kaiken lisäksi Häikiö ei puhu sanaakaan uusimmasta ja laajimmasta (108 sivua), perusteellisin lähdeviittein varustetusta artikkelistani "Suomi ja Saksa talvisodasta välirauhaan". Artikkeli sisältyy vuonna 2001 julkaistuun teokseeni "Tulkintani talvisodasta" (WSOY). Kirja on edelleen kirjakaupoissa saatavana.
Niinpä ei ole ihme, että Häikiön kritiikki latistuu pelkiksi väittämiksi, joita ryydittää rannaton jossittelu ja muunlainen jälkiviisaus. Sellaisena hänen puheenvuoronsa ei ansaitsisi vastinetta lainkaan. Kyseessä on pamfletti, journalistiseksi luokiteltava julkaisu. Kun Häikiö kuitenkin vetoaa yhteen tutkimukseenkin (Lasse Laaksonen, Todellisuus ja harhat, 1999) ja kun hän toteaa, että minun johtopäätöksiäni "eivät käytettävissä olevat lähteet tue", katson aiheelliseksi kommentoida näin kotisivuni puitteissa hänen kritiikkiään. Teen sen mahdollisimman tiivistetysti.
Häikiö väittää, että Ranskan ja Englannin tarjoamaa länsiapua todellisuudessa usein kyselyin ja tiedusteluin pyydettiin, vaikka virallista avunpyyntöä ei koskaan esitettykään. Väite on perätön. Häikiö sekoittaa sotilaallisen ja materiaalisen avun. Länsivallat asettivat sotilaallisen apunsa ensimmäiseksi ja nimenomaiseksi ehdoksi sen, että Suomi apua virallisesti pyytäisi Kansainliiton 16. artiklaan vedoten. Ilman sitä ne eivät katsoneet voivansa käyttää väkivaltaa kauttakulusta kieltäytyviä Norjaa ja Ruotsia vastaan, pyynnön jälkeen kyllä. (Tämän Saksankin lehdet myönsivät.) Suomi oli pyytänyt KL:n jäsenmailta vain materiaalista apua, ei sotilaallista. Saksalle annettiin tästä erityinen vakuutus (UM:n sähke Wuorimaalle 14.12.1939). Siinä korostetaan, ettei materiaalisen avun pyytäminen ollut "pienimmälläkään tavalla Saksanvastainen" vaan Suomi pyrki edelleen "jatkavan hyvien suhteiden ylläpitoa Saksaan." Ohje loppuu lauseeseen: "Annamme suuren arvon Saksan hyväntahtoiselle suhteutumiselle meihin."
Yhtä väärässä Häikiö on painottaessaan, että (sotilaallisesta) avunpyynnöstä luopuminen johtui kestämättömästä rintamatilanteesta. Todellisuudessa länsivallat esittivät tarjouksensa epävirallisesti jo tammikuussa 1940 (jolloin hallitus otti siihen kantaa) ja virallisesti 5.2.1940 eli siinä vaiheessa, jossa rintamatilanne oli suorastaan hyvä. Osaksi juuri vahvan rintamatilanteen vuoksi Suomi reagoi tarjoukseen nuivasti. Ensi sijassa piti koettaa selviytyä omin voimin, sitten turvautumalla Ruotsin apuun. Vasta jos nämä keinot pettäisivät, voitaisiin hyväksyä sotilaallinen länsiapu.
Torjumisen syynä ei ollut avun merkityksettömyys. Radiopuheessaan 13.3.1940 ulkoministeri Väinö Tanner totesi sotilasjohdon perehtyneen lännen tarjoukseen tarkoin ja havainneen sen "kaikin puolin tehokkaaksi". Lausunto on yhdistettävissä Tannerin hallituksessa 25.2. esittämään toteamukseen, jonka mukaan länsivaltojen suunnittelema Bakun öljykenttien pommitus "panisi Venäjän polvilleen". Kimmo Rentola toteaa tästä uhasta (Kallis toveri Stalin, 2002, s. 75; vrt. G.Gorodetsky, Die grosse Täuschung, 1999, s. 38-41):
"Britannialla ja Ranskalla oli kyky iskeä erittäin vaarallisesti Turkin avulla ja ilmankin sitä pommittamalla Syyriasta ja Irakista käsin Bakun öljykenttiä, joilta oli peräisin 90 prosenttia Neuvostoliiton tuottamasta kerosiinista ja 96 prosenttia bensiinistä. Se oli kuolettava uhka."
Sitä paitsi länsivaltain lentokoneita olisi saatu ilmateitse Suomeen muutamassa päivässä tuhoamaan venäläisten ruuhkautuneita huolto- ja sotilaskolonnia Kannaksella. Lyhyesti sanoen apu arvioitiin tehokkaaksi, mutta silti se torjuttiin.
Tämä päätelmä ei muuksi muutu vetoamalla Lasse Laaksosen em. väitöskirjaan. Kirja käsittelee sodan lopun rintamatilannetta ja on todella monin osin ansiokas tutkimus. Koska siinä on rajattu poliittinen kenttä tarkastelun ulkopuolelle, Laaksonen ei noteeraa lainkaan sitä, että Mannerheim vielä 8.3. ehdotti Tannerille länsiavun pyytämistä ja että Mannerheim sekä 29.2. että 9.3. henkilökohtaisesti painostaen pakotti - poliittisen johdon toivomusta noudattaen - komentajansa vaatimaan välitöntä rauhaa. Joissakin kohdin tutkimuksellinen ote Laaksosella horjuu niiltäkin osin, jotka hän valinnut analyysinsä kohteeksi. Laaksonen leimaa rintamatilannetta sodan viimeisinä päivinä koskevat hiukankin valoisat ja myönteiset raportit "jälkijättöisiksi", "kaunistelluiksi", "tarkoitushakuisiksi" tai "subjektiivisiksi" ja moittii niitä jopa siitäkin, että ne eivät "perustu empiiriseen tutkimukseen." A.F. Airon ja Kustaa Tapolan hän katsoo optimistisissa lausunnoissaan syyllistyneen "selvään vääristelyyn". Miksi nämä vastuunalaiset korkeat upseerit olisivat sen tehneet, jää avoimeksi. Itse Laaksonen sortuu ilmeiseen jossitteluun arvioidessaan, että rintamat olisivat murtuneet viikossa parissa, joka tapauksessa ennen kelirikkoa.
Mutta olipa rintamatilanne sodan lopussa toivoton tai ei, se ei ratkaise kysymystä, miksi sotilaallinen länsiapu torjuttiin. Apu torjuttiin, kuten sanottu, jo rintamatilanteen ollessa hyvä ja torjuttiin Tannerin (ei minun niin kuin Häikiö esittää) usein toistamin sanoin siksi, että apu oli riittämätöntä ja myöhästyvää ja että se olisi vienyt Suomen länsivaltain rinnalla suursotaan ja pitänyt siellä sodan epävarmaan loppuun saakka. Jos pelko joutumisesta mukaan suursotaan olisi ollut todellinen syy, se olisi estänyt avun pyytämisen myös siinä tapauksessa, että Norja ja Ruotsi olisivat suostuneet kauttakulkuun, josta kieltäytyminen esitettiin sodan päätyttyä keskeisten päättäjien suulla avunpyynnöstä luopumisen syyksi.
Sitä paitsi yhtymistä suursotaan ei kaihdettu kesällä 1941.
Todellinen syy sotilaallisen länsiavun torjumiseen oli todistettavasti toinen. Kun talvisota vastoin odotuksia syttyi, muistettiin Saksan marsalkka Hermann Göringin ennen sotaa antamat salaiset viestit, joiden mukaan Suomen pitäisi sodan välttääkseen suostua Neuvostoliiton asettamiin ehtoihin. Aikanaan Suomi saisi kaiken korkoineen takaisin. Pääministeri Risto Ryti viittasi Göringin varoitteluihin hallituksen istunnossa 4.12.1939 ja lähetti vähän myöhemmin entisen presidentin P.E. Svinhufvudin ja entisen pääministerin T.M. Kivimäen Berliiniin. Miesten tehtävänä oli saada Saksasta aseita tai maa rauhan välittäjäksi tai peräti suostumaan interventioon Suomen hyväksi. Hankkeeseen kiinnitettiin hallituksessa ja sen luotetussa lähipiirissä suuria toiveita, mutta kumpikaan läheteistä ei päässyt yhdenkään merkittävän saksalaisen puheille. Saksa pelkäsi, että Moskova leimaisi sen epäluotettavaksi sopimuskumppaniksi, minkä seurauksena uhka kahden rintaman sodasta kasvaisi, se uhka, joka elokuun 1939 Ribbentrop-sopimuksella oli estetty. Siitä "jäänkylmä" virallinen politiikka Suomea kohtaan.
Tilanne muuttui vasta, kun Summa 12.3. 1940 murtui ja pakotti Suomen armeijan luopumaan Mannerheim-linjasta. Tanner totesi (hallitus 15.2.), että yksin ei enää pärjätä, että Ruotsi ei anna tehokasta apua ja että näin ollen "ei ollut muuta keinoa kuin antaa asiain mennä länsivaltojen haluamaan suuntaan". Lausunto oli tarkoituksella näin epämääräinen, koska Tanner välittömästi sen jälkeen johdatteli Saksan lähettilään uskomaan, että Suomi ei tekisi rauhaa vaan pyytäisi lännen apua. Lähettiläs Vipert von Blücher raportoi asiasta huolestuneena sähkeitse Berliiniin 17 ja 20.2. sekä vielä 22.2. varoitellen samalla, että operaatio koituisi Saksalle suureksi vahingoksi, koska Norja ja Ruotsi tuskin tekisivät länsijoukoille vastarintaa ja koska Itämeren jäätymisen vuoksi vastatoimet jäisivät tehottomiksi.
Berliinissä pelästyttiin toden teolla. Nyt avautuivat ovet myös T.M. Kivimäelle. Ulkoasiainministeriön kansliapäällikkö Franz Weizsäcker otti Kivimäen vastaan 19.2. ja sai tältä Suomen johdon viestin, jonka mukaan vallitseva tilanne pakotti Suomen ottamaan apua sieltä, mistä se sitä saisi. (Suomen Saksan-lähettiläs A.A.Wuorimaa esitti saman asemapaikallaan Ruotsin lähettiläälle.) Ilmoitus lisäsi saksalaisten hermostumista, Avunpyynnön seurauksena Saksa oli vaarassa menettää niin Ruotsin malmin kuin Bakun öljynkin. (Tämä länsivaltojen tarkoitus Suomessa hyvin tiedettiin.) Kenraali Nikolaus von Falkenhorst komennettiin kiireesti "Suomen tuntijana" Reiniltä sähkeellä 20.2. päämajaan Hitlerin puheille. Päivä tätä tapaamista myöhemmin eli 22.2. paljastuivat Hitlerin ja Falkenhorstin neuvottelujen tulokset. Göring kutsui Kivimäen luokseen ja kehotti Suomea tekemään rauhan ehdoista välittämättä, koska "lyhyen ajan kuluttua lähdemme sotaan Venäjää vastaan", jolloin "Suomi saa kaiken korkoineen takaisin".
Tiedot näistä lausumista perustuvat osaksi muistelmiin, osaksi hallituksen pöytäkirjamerkintöihin, mutta niiden täytyy pitää paikkansa ennakoitua Saksan-Neuvostoliiton sotaa myöten. Tämän osoittaa hallituksen reagointi niihin, mikä tässä on ratkaisevaa - ei se, missä tarkoituksessa viesti Suomeen toimitettiin. Heti kun Kivimäen viesti (24.2.) pää- ja ulkoministerille tuli, hallitus kutsuttiin (25.2.) koolle ja Ryti ja Tanner ryhtyivät hartiavoimin ajamaan rauhaa läpi. He torjuivat vain ehtoihin liitetyn avunantosopimuksen, koska Tannerin mukaan "se sitoisi meitä kovasti, jonkin ajan perästä kenties sotaan Saksaa vastaan." Ryti jätti sanan 'kenties' pois. Hän lausui:
" Olen samaa mieltä kuin ministeri Tanner, että avunantosopimus on ehtojen vaarallisin kohta. Se johtaisi meidät sotaan Saksaa vastaan, sillä sen ja Neuvostoliiton välinen ystävyys ei ole kestävä. Täytyy koettaa hoitaa asioita siten, että saadaan mobilisoiduksi kaikki diplomaattiset ja sotilaalliset voimat avuksemme." "Kaikilla diplomaattisilla ja sotilaallisilla voimilla" Rytin täytyi tarkoittaa Saksaa. Jatkossa Ryti näet ilmaisi kantansa yksiselitteisemmin. Hän sanoi:
"Ehdotan, että ulkoministeri heti, vielä tänään, lentää Tukholmaan ja ottaa suoran yhteyden Staliniin. Hänelle olisi huomautettava, että meille epäedullinen väkivaltarauha ei saattaisi tulla pysyväksi, koska olisi pelättävää, että Suomi yrittäisi käyttää ensimmäistä soveliasta tilaisuutta, jolloin Venäjä on vaikeuksissa, saadakseen aikaan muutoksen siihen."
Rytiä ei voi ymmärtää siten, että hän otaksui länsivaltain tuottavan Venäjälle ahdingon, sillä siinä tapauksessa hänen olisi täytynyt kannattaa länsivaltain sotavoimien välitöntä kutsumista avuksi. Sitä hän ei tehnyt; hän oli sodan alusta saakka penseä länsivaltain tarjoukseen nähden mutta innokas painostamaan Saksaa, jonka upseeripiireistä saamanaan vaikutelmana A. A. Wuorimaa oli vähän aikaisemmin raportoinut Tannerille näin (Rytin kokoelma, kansio 20):
"Saksalais-venäläinen sopimus on vain olosuhteiden pakosta syntynyt sopimus, jolla ei ole kestävää luonnetta, vaan vapauduttuaan voitokkaasti lännestä, tulee Saksa kääntymään itää vastaan ja järjestämään olot siellä uudelleen."
Yksinään Wuorimaa viesti oli jokseenkin merkityksetön, Göringin sanomaan yhdistettynä sen paino kasvoi. Joka tapauksessa Rytin epäluottamuksesta Ruotsin ja länsivaltain apuun todistaa hänen kannanottonsa 29.2. Ryti sanoi:
"Vaikka saisimme apua Ruotsista ja vaikka länsivaltojen apu pääsisi perille, eivät ne edes yhdessä riittäisi samaan aikaan ratkaisua meidän eduksemme. Emme pystyisi valtaamaan takaisin Kannasta."
Tässä valossa eli ainakin Rytin ja Tannerin katsannossa vain Saksa, joka suunnitteli sotaa Neuvostoliittoa vastaan, saattoi antaa Karjalan Suomelle takaisin. Varovaisena tunnetun Rytin rohkeat kannanotot voi ymmärtää vain juuri tulleen Göringin viestin pohjalta. Rytiä inspiroi äkisti kasvanut luottamus Suomen selviytymiseen. Tältä pohjalta selittyy sekin, että Tanner sai tehtäväkseen Ruotsin painostamisen. "Ruotsi on pantava seinää vasten", uhosi Ryti tavalla, joka ei ollut ollut hänelle sitä ennen ominainen. Mahtavan Saksan kädenojennus, jota oli kuukausia tavoiteltu, tuntui pelastavan maan kuilun partaalta. Välttämättömyys salata ilmoitus, jotta se ei vuotaisi venäläisten tietoon, pakotti Rytin ja Tannerin ilmaisemaan Göringin viestin kuin omina pohdintoinaan tai joka tapauksessa ilman selvitystä sen lähteestä. Viestin salaamista venäläisiltä oli Göring helposti ymmärrettävistä syistä ankarasti teroittanut. Juuri se, että Tanner ja Ryti salasivat lähteensä, osoittaa heidän ottaneen viestin vakavasti. Muuten he olisivat tietojensa alkuperän hallitukselle paljastaneet, niin kuin paljastettiin ne kirjeet, jotka Göring lähetti ennen talvisotaa.
Näistä hallituksen kokouksissa esitetyistä lausumista voidaan nähdäkseni vetää vain yksi johtopäätös. Oli tehtävä rauha - rauha Saksan ja Neuvostoliiton välirikon varalta - ja tehtävä ehdoista välittämättä siinä tarkoituksessa, että kyettäisiin hankkimaan menetetyt alueet takaisin. Armeija oli säästettävä tätä varten. Tämän johtopäätöksen varmistaa Rytin repliikki (28.2.):
"Parempi säilyttää armeija taistelukykyisenä ja maa hävitykseltä, niin että edullisten tapahtumien sattuessa olemme siinä kunnossa, että itsekin merkitsemme jotakin. Parempi alkaa maan jälleenvaltaus Viipurista kuin Torniosta". Tätäkään lausumaa ei voida mitenkään tulkita niin, että länsivallat järjestäisivät nuo "edulliset tapahtumat". Jos niin olisi ajateltu, apua olisi pitänyt pyytää heti, kun länsivallat sitä tarjosivat. Joka tapauksessa näiden lähdetietojen valossa Häikiön kanta, jonka mukaan "Saksaan nojaavaa revanssisuunnitelmaa ei talvisodan rauhaan johtaneista pohdinnoista löydy", osoittaa joko perehtymättömyyttä kyseisiin lähteisiin tai sitten sellaista ennakkoasennetta, jota ei voi tutkimuksellisin keinoin murtaa.
Olen edellä monin kohdin siteerannut suoria lausumia hallituksen kokousten pöytäkirjamuistiinpanoista. Kuvaavaa on, että Jukka Tarkka ei ole löytänyt (HS 23.10.) näistä samoista muistiinpanoista, ei edes rivien välistä, vihjettäkään suuntaan, joka tukisi tulkintaani. Pidän toteamusta lyhyesti sanoen käsittämättömänä. On mielestäni mahdotonta - tutkimuksellisessa analyysissä - tulkita Rytin lausuntoja Neuvostoliiton ja Saksan tulevasta välirikosta, Venäjän joutumisesta vaikeuksiin ja länsivaltain ja Ruotsin kyvyttömyydestä tuoda Karjala takaisin muutoin kuin siten, että tarkoituksena oli valloittaa menetetyt alueet takaisin Saksan ja Neuvostoliiton välisen tulevan sodan yhteydessä. Siis rauha - välirauha niin kuin Ryti ilmoitti 29.2. - uuden sodan varalta. Tämä ratkaisu edellytti uskoa Saksan voittoon ja Englannin et Ranskan tappioon, jota - siis länsivaltain tappiota - muun muassa useissa Tannerin lausunnoissa vain hiukan peitellysti enteiltiin.
Länsivaltain avuntarjous torjuttiin viime kädessä siksi, että se olisi vienyt Suomen väärään leiriin, häviäjien leiriin. Se oli tietysti otaksumaa, laskelmointia, tulevaisuuden ennakointia, mutta Suomen vastuullinen johto ei voinut tehdä eteen tulevia valintojaan ottamatta kantaa tuohon itsessään ratkaisevaan kysymykseen, siihen nimittäin, kumpi taisteleva puoli voittaisi sodan. Niin tekivät hallituksessa myös länsiavun vastaanottamista puolustavat ministerit (Hannula, Niukkanen ym.). Heidän lähtökohtanaan oli istunnoissa selkeästi julkituotu usko siihen, että länsivallat tulisivat sodan voittamaan ja sanelemaan rauhanehdot myös pienille maille.
Suomi seurasi johdonmukaisesti valitsemaansa linjaa rauhanteon jälkeenkin. Uuteen 27.3. 1940 nimitettyyn hallitukseen tuli ulkoministeriksi Rolf Witting, saksaa äidinkielenään puhuva professori. Kokouksessa Berliinissä 28.3. suomalaiset tiedustelivat saksalaisilta, kenelle he voisivat myydä selluloosansa ja saivat vastaukseksi, että Englantiin, koska Saksa ei sellua tarvinnut. Ilman Saksan lupaa ei siis katsottu voitavan kääntyä Englannin puoleen. Sensuuria tiukennettiin 1.4.1940, jotta saataisiin talvisodan poliittisiin ratkaisuihin liittyvä keskustelu ja niihin kohdistuva kritiikki estetyksi. Ryti teki päätöksen T.J. Kivimäen vaihtamisesta lähettilääksi Berliiniin liian saksalaisvastaisena pidetyn Wuorimaan tilalle. Myöhemmin, joulukuussa 1940, kenraali Paavo Talvela kiitteli Göringiä neuvosta, jonka tämä oli antanut talvisodan aikana ja jota Suomi oli noudattanut.
Siinä pähkinänkuoressa tapahtumain kulku. Yksityiskohtaisempi dokumentoitu esitys on löydettävissä Häikiön ohittamasta kirjastani "Tulkintani talvisodasta".
Häikiön puheenvuoro on jälleen kerran itsessään murheellinen osoitus suomalaisen historiantutkimuksen "suomettumisesta", ei tosin juuri sellaisesta suomettumisesta kuin U.K.Kekkosen aikaan. Talvisodan aiheellisesti ylistelty yksimielisyys on tutkimukselle suunnattomaksi vahingoksi ulotettu koskemaan myös aihetta käsittelevää historiantutkimusta. Silloisten poliittisten päättäjien heti sodan jälkeen antamisista selityksistä tekemisilleen ja tekemättä jättämisilleen on pidetty ja pidetään yhä kouristuksenomaisesti kiinni. Lojaliteettijulistukset korvaavat asiakirjoista ponnistavat tutkimukselliset analyysit. Kriittinen lähteisiin nojaava ote koetaan - tai leimataan - herkästi veteraanien saavutusten vähättelyksi ja sodanaikaisten päättäjien mustamaalaamiseksi. Tuntuu kuin useat tutkijat seuraisivat edelleen orjallisesti päämajan propagandaosaston 13.3.1940 laatimaa ohjetta, jossa hallitus antoi oman, Häikiön näkemystä täsmälleen vastaavan tulkintansa ratkaisuistaan ja jonka valistusupseerien piti sopivaksi katsomallaan tavalla välittää kotiutettavalle miehistölle. Ohjeen loppu kuului näin:
"Sotilaat tuntevat kurin välttämättömyyden. Kuri, itsehillintä ja vaikeneminen ovat nyt ensiluokkaisen tärkeitä, koska muussa tapauksessa tuotettaisiin maalle suuria vaaroja. Kaikki ajatukset ja teot on keskitettävä maan jälleenrakennustyöhön ja puolustusvalmiutemme edelleen kehittämiseen."
Suurin osa tämän propagandaohjeen kuulijoista, talvisodan sankareista, on jo kuollut, mutta heitä rintamalta kotiin saatellut ohje elää ja voi hyvin.
Heikki Ylikangas