Minusta olisi ihanaa uskoa tuohon mitä minulle(kin) kakarana vuosikaudet tolkutettiin. Olisi ihanaa elää huolettomana, tyyliin sama se mitä nyt tapahtuu, paratiisi tulee kumminkin.. Vaan ongelma on siinä, että en PYSTY uskomaan! Näen niin selvästi kaiken sen mädännäisyyden mitä uskonnossa vallitsee.
Yksi mikä häiritsee valtavan paljon, on juuri tämä paljon puhuttu erotettujen kohtelu. Totuushan on että jos erotettuja ei kartettaisi, jos heitä kohdeltaisiin kuin ihmistä kuuluu kohdella, järjestön yhteydestä lähtisi porukkaa varmaan 50% ainakin. Mutta koska moni pelkää hylätyksi tulemista, jäävät he uskontoon mukaan. (Minäkin olin tällainen 'roikkuja' vuosia, kunnes tajusin että tulen hulluksi ellen tee jotain..)
Toinen mikä häiritsee on tämä tarkka systeemi siitä kenen kanssa saa olla tekemisissä. Minusta jokainen aikuinen ihminen saa itse valita seuransa, kuului siihen sitten samoin uskovia tai ei. Mutta pahinta on mielestäni tässä se miten JT-lapset kärsivät! Itse asuin lapsuuteni seudulla jossa ei ollut muita JT- nuoria. Koska koulukavereiden seura oli kiellettyä, olin erittäin yksinäinen. Syytän osittain tätä siitä että vanhempana teininä tein mitä tahansa kuuluakseni joukkoon, ja tein erittäin vääriä valintoja, vain miellyttääkseni uusia ystäviäni, kun olin niin innoissani siitä että minulla oli ystäviä.
Kolmanneksi tuossa uskonnossa häiritsee se että jumalasta puhutaan suurena rakkautena.. Kun katselee miten askeettista ja kurinalaista elämää JT:t viettävät, peläten jatkuvasti etteivät riko sääntöjä, tulee mieleen että MIKSI jumala vaatii tällasta? Jos minä olisin jumala, en tekisi pikkutarkkoja sääntöjä ihmisten elämää vaikeuttamaan. Tuntuu että heidän jumalansa on pilkunviiljaaja, joka vaatii uskomattoman paljon (miettikää nyt kaikkia uhrien määriä vanhassa testamentissa..MIKSI IHMEESSÄ JUMALA SELLAISTA VAATII??)
Neljänneksi minua häiritsee että JT:t väittävät että rakkaus on heidän keskuudessaaan. En ole julmempaa sakkia ennen tavannut. Kyttäävät ja narauttelevat toisiaan.. Loppujen lopuksi vain jos olet tienraivaaja sinua arvostetaan. Miksi ihmeessä pitää olla tällaisia ihme tienraivaaja-nimityksiä, eikö riitä että joku vaan päättää tehdä sen 70 tuntia vai mitä se nykyään on, kenttää kuukaudessa? Sehän vasta aitoa olisi, jos ei kukaan siitä sen suuremmin tietäisi, etkä mitään etuja siitä saisi. SILLOIN se kenttätyö olisi aitoa, nythän monet viehättyvät vaan siitä huomiosta mitä tienraivaajana saavat ja se kenttätyö tulee vähän niinkuin kakkosena..
No tässä perjantaiaamun ajatuksia vuosia sitten eronneelta.
Yksi mikä häiritsee valtavan paljon, on juuri tämä paljon puhuttu erotettujen kohtelu. Totuushan on että jos erotettuja ei kartettaisi, jos heitä kohdeltaisiin kuin ihmistä kuuluu kohdella, järjestön yhteydestä lähtisi porukkaa varmaan 50% ainakin. Mutta koska moni pelkää hylätyksi tulemista, jäävät he uskontoon mukaan. (Minäkin olin tällainen 'roikkuja' vuosia, kunnes tajusin että tulen hulluksi ellen tee jotain..)
Toinen mikä häiritsee on tämä tarkka systeemi siitä kenen kanssa saa olla tekemisissä. Minusta jokainen aikuinen ihminen saa itse valita seuransa, kuului siihen sitten samoin uskovia tai ei. Mutta pahinta on mielestäni tässä se miten JT-lapset kärsivät! Itse asuin lapsuuteni seudulla jossa ei ollut muita JT- nuoria. Koska koulukavereiden seura oli kiellettyä, olin erittäin yksinäinen. Syytän osittain tätä siitä että vanhempana teininä tein mitä tahansa kuuluakseni joukkoon, ja tein erittäin vääriä valintoja, vain miellyttääkseni uusia ystäviäni, kun olin niin innoissani siitä että minulla oli ystäviä.
Kolmanneksi tuossa uskonnossa häiritsee se että jumalasta puhutaan suurena rakkautena.. Kun katselee miten askeettista ja kurinalaista elämää JT:t viettävät, peläten jatkuvasti etteivät riko sääntöjä, tulee mieleen että MIKSI jumala vaatii tällasta? Jos minä olisin jumala, en tekisi pikkutarkkoja sääntöjä ihmisten elämää vaikeuttamaan. Tuntuu että heidän jumalansa on pilkunviiljaaja, joka vaatii uskomattoman paljon (miettikää nyt kaikkia uhrien määriä vanhassa testamentissa..MIKSI IHMEESSÄ JUMALA SELLAISTA VAATII??)
Neljänneksi minua häiritsee että JT:t väittävät että rakkaus on heidän keskuudessaaan. En ole julmempaa sakkia ennen tavannut. Kyttäävät ja narauttelevat toisiaan.. Loppujen lopuksi vain jos olet tienraivaaja sinua arvostetaan. Miksi ihmeessä pitää olla tällaisia ihme tienraivaaja-nimityksiä, eikö riitä että joku vaan päättää tehdä sen 70 tuntia vai mitä se nykyään on, kenttää kuukaudessa? Sehän vasta aitoa olisi, jos ei kukaan siitä sen suuremmin tietäisi, etkä mitään etuja siitä saisi. SILLOIN se kenttätyö olisi aitoa, nythän monet viehättyvät vaan siitä huomiosta mitä tienraivaajana saavat ja se kenttätyö tulee vähän niinkuin kakkosena..
No tässä perjantaiaamun ajatuksia vuosia sitten eronneelta.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Asiaa ja vain asiaa.
Tähän aloitukseen ei auta kommentoida: "Älä katso ihmiseen", sillä ihmis-luonteen ominais-piirteet korostuu kussakin ryhmässä sen koostumuksen mukaan, eli mitä ankarempi ja jyrkempi on uskonto, sen sadistisempi sen luonnut porukka.
Samanlaisia tunteita olen itsekin käynyt läpi.
En enää halua salata henkilöllisyyttäni. Uskon mitä uskon ja toimin uskoni mukaan. Jos uskoni on ristiriidassa jonkin järjestön kanssa, niin se järjestö ei ole minua varten.
Itse en kuitenkaan aio erota, koska minulle on yhdentekevää kuulunko vaikka "Lepakkolaivueeseen", sillä ei minulla ole nyt merkitystä, mutta jos jollekin on ja se häiritsee hänen omaatuntoa, niin tehköön hän omantuntonsa mukaan.
Minä haluan toimia oman omantunnon mukaan, koska luotan siihen oppaana.
Niin kauan kuin rakkaus johdattaa omaatuntoani, niin voin kulkea luottavaisesti omaa tietäni. Minne se vie, jää nähtäväksi.
Ja nyt voin sanoa, että pelottaa, sillä tämä oli suuri askel minulle, enkä tiedä mihin se johtaa, mutta uskon, että parempaan suuntaan, jos vaan yritän pysyä rakkauden tiellä totuuteen nojaten ja valhetta välttäen.
Ei tarvitse pelätä, esimerkkejä sinua ennen on lukemattomia ja tuolla perusteella, johon perustat päätöksesi, ne ovat olleet lopulta sisäistä rauhaa ja onnellisuutta tuovia.
usko on sinun ja jumalasi välinen asia.
Niin minustakin. Uskon rakkauteen ja se riittää minulle. Muut saavat minun puolesta uskoa mihin haluavat, mutta suosittelisin omaa uskoani malliksi...tuputtamaan en kyllä rupea. Jokainen tehköön niinkuin parhaaksi näkee ja sehän on jo rakkautta sekin :).
Kiitos pohdinnoistasi. :) Paljon samankaltaisia ajatuksi oli minullakin aikoinaan kun niitä näin jäljestäpäin muistelen.
On mahdotonta uskoa jehovantodistajien oppiin, kun siihen on usko mennyt. Itse olen tullut siihen tulokseen näin jälkeenpäin, että en oikeastaan uskonut siihen koskaan, vaan se oli minulle lapsena opetettua ja lapsellahan ei vielä ole kykyä kyseenalaistaa sitä, mitä aikuiset hänelle opettavat. Monet ihmiset uskovat lapsena omimiinsa "totuuksiin" koko ikänsä, olkoon ne sitten uskonnollisia tai muuten vain määrittelevät, mitenkä päin tämä elämä olisi parhaiten elettävä.
Monet jt-lapset kärsivät siitä, että heidät eristetään uskonnon nimissä koska "maailmallisten", siis tavallisten lasten seura ei ole "sopivaa". Näin monilta jää se tärkeä sopeutuminen ja sosiaalisten valmiuksien oppiminen puolitiehen. Jehovantodistajien keskuudessahan kaikki ovat samaa mieltä (ainakin päällepäin) ja jos joku on eri mieltä, niin oppii kyllä jo varhain pitämään ne mölyt mahassaan ja elämään kaksoiselämää. Tässä ei kuitenkaan ole jehovantodistajalapset yksin, monissa muissa uskonsuunnissa on lapsilla samoja kasvukipuja.
Jehovantodistajien "Jumala" on tarkoituksellisesti niuhottaja, Vartiotorni-seura on tehnyt "Jumalansa" omia tarpeitaan vastaavaksi. Olen silti varma, että jos lähemmin tutkittaisiin eri yksilöiden jumalkäsitystä, niin varmasti sieltä löytyisi koko joukko eriluonteisia "Jehovia". Esimerkiksi voisi ottaa tämän erotettuihin suhtautumisen. Joidenkin mielestä erotettujen, varsinkin lähiomaisten, kanssa voi hyvinkin olla väleissä, kun taas jonkun toisten "Jehova" oitis tykkäisi kyttyrää moisesta seuranpidosta. Sen mukaan sitten kohdellaan "rakkaudellisesti" kanssaihmisiä. Jokaisella on oma omituinen käsityksensä siitä, hyväksyykö "Jumala" heidän valintansa, vaiko ei.
Ihmisen jumalasuhteesta löytyy hiukan lisää pohdintoja täältä: http://jumalasuomi.tripod.com/jumalasuhde.htm
Minulle itselleni tuli lopulta liian suuri sisäinen ristiriita ex-jumalani kanssa siitä, oliko moraalisesti ja eettisesti oikein tappaa toisinajattelevat ihmiset paratiisin tieltä pois. En mitenkään voinut sisimmässäni hyväksyä sellaista ratkaisua yhteiskunnan perustaksi. Jos jehovantodistajien oppia tarkastelee poliittisena ideologiana, mikä se oikeastaan onkin, tulevat sen todelliset kasvot hyvin selvänä esille ja herää kysymys, - kuinka saatoinkaan olla niin sokea?
Valitettavasti minun on oltava samaa mieltä. Ainut kaunis muisto on, kun sain vaimon Jehovan todistajien joukosta.
suoraan et ny vuodatat ihan turhaa näitä tunteitas. JT on rentoa sakkia,ei kaikki, mut mitä he omalle persoonallisuudelle voidaan.Ei yhtään enenpää arvosteta tienraivaajaa ku julistajaa,se on sulla omas pääs kuvitelma,jokainen tekee juttuja olosuhteiden mukaan.