Olen 25-vuotias ja tyttöystäviä on ollut elämän aikana 3. Tosin kaikki kestäneet 1-3 vuotta kukin.
En osaa tuntea mitään.
Mikään nainen ei saa minua syttymään, nk. "saada hulluksi". Olen hetero ,sen tiedän.
Aina parisuhteessa minua vaadittiin "hellyteen" ja tunteiden ilmaisuun. Vittu mitä paskaa.
Ei sitä itselleen voi mitään, jos on ontto sisältä.
Kaikkien ihmisten olisi hyvä elää ilman rakkautta minusta.Ts.Elää ilman kipinää
En osaa tuntea mitään.
Mikään nainen ei saa minua syttymään, nk. "saada hulluksi". Olen hetero ,sen tiedän.
Aina parisuhteessa minua vaadittiin "hellyteen" ja tunteiden ilmaisuun. Vittu mitä paskaa.
Ei sitä itselleen voi mitään, jos on ontto sisältä.
Kaikkien ihmisten olisi hyvä elää ilman rakkautta minusta.Ts.Elää ilman kipinää
Vastaukset 7
Vanhimmat
On varmaan helppo elämä sulla.
Oot mennyt ehkä maailman kovuuteen mukaan, koittanut pärjätä kenties. Ajatukset töissä. Välittäminen tulee sisältäpäin, se on tärkein, miksi yrität liian kovalla volyymilla saada väkisin tunnetta. :) Lepertääkö naiset liikaa ensin.
On sulla sielu.
Eka keskustelun aloitus ja tällainen aihe,heh.
Itsesääliä varmaan sitten. Ja mitä exiin tulee (Terkkuja kotiin ja puutarhaan) olin heidän kanssaan vain siksi, koska he olivat tuolloin kiinnostavia enkä tahtonut olla mikään "naapurin antero",kilttejäkin kun olivat. Niin ja seksi on tietysti aina the thing.
Mutta: eikun eteenpäin.
kuolleita kaikkia kohtaan.. Oon vaan tällänen kylmä akka,jota toinen koittaa väkisin rakastaa..
Minäkin lienen "kylmä akka". Koska en ole parisuhteessa, se ei ole ongelma - päinvastoin! Olen nykytilaani tyytyväinen, koska aikaisemmin tunteita oli ehkä liikaakin ja enimmäkseen ne jäivät vaille vastakaikua. Seurauksena oli melkoista kärsimysnäytelmää. Nyt ei ole rakkauden hekumaa, mutta ei myöskään kaipausta tai sydänsuruja. Tasapainotila tuntuu hyvin tervehdyttävältä niin, että suorastaa kartan miesväkeä, kuten ihmisiä ylipäätään. Jonkun mielestä tämä olisi ehkä masennusta tai pakenemista, mutta itse koen olevani ok.
Yleisesti ottaen näyttää olevan niin, että helposti ja usein ihastuvat ihmiset kokevat rakkauden lievempänä, kivana juttuna. He myös selviävät suhteen päättyessä vähemmin "vammoin". Harvoin rakastuvat taas ottavat asian niin vakavasti, että toipumiseen menee kohtuuttoman pitkä aika. Itselleni rakkaus ei sovi lainkaan!
Moni on varmaan havainnut myös lääkkeiden vaikutuksen tunne-elämään: huiput leikkautuvat pois niin iloista kuin suruista. Itselläni on kokemusta vain unilääkkeistä. Masennuslääkkeitä käyttävä kaveri kertoo myös, että tasaista on elämä.
Vai ei Romeon osa ole langennut osallesi.Katsoppa
vähän historiaa ja suuria rakkaustarinoita vaikka
dokumenteissa niin alat aavistaa mikä on homman ni-
mi.Sitten kun tuntuu ettei sydän mahdu rintaan on
Nisse-pojukin päässyt asiasta jyvälle.Rakkautta et
voi hallita,se hallitsee sinua!
jos vaatimalla vaaditaan hellyyteen ja rakkauteen, se pitää tulla itsestä jos on tullakseen. Ehkä sitten jos on joku yhteinen harrastus tai joku muu missä toisen kanssa tekee asioita yhdessä, ehkä siinä tulee syvempää tunnetta, en tiedä kunhan pohdiskelen.