Ovellani on käynyt muutamaan otteeseen kaksi nuorta jt-naista. Valitaanko seksikkäät ja kauniit naiset tarkoituksella ovityöhön, että sanoma menisi tehokkaammin perille?
Pitäisikö minun pyytää naiset sisälle ja keskustella vaikka seksistä?;)
Pitäisikö minun pyytää naiset sisälle ja keskustella vaikka seksistä?;)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kokemuksesta voin sanoa, että Jehovan todistajissa on paljon kauniita naisia, jotka pukeutuvat yleisesti ottaen aistikkaasti, ainakin konventeissa, joka onkin nuorelle naiselle itsensä esittelyn paikka, mitä tulee suhteessa nuoriin uroksiin.
Se mitä olen ihastellut kauniissa nuorissa naisissa, kuten aikanaan vaimossani, joka mielestäni on vieläkin erittäin kaunis ja vielä vajaa nelikymppisenä häneltä kysyttiin Alkossa papereita...niin asiaan. Niin, olen ihastellut sitä, että niin moni nuori nainen on vielä neitsyt, kun he astuvat avioliittoon. Se on minusta kaunista.
Jotenkin se tuntuu niin viattoman kauniilta, kun kaksi nuorta yhtyvät ensimmäistä kertaa ja lupautuvat toisilleen. Se on side, jota on vaikea murtaa.
On vain valitettavaa, että seksivalistus on käytännössä huonosti toteutettu ja silloin, kun itse olin nuori, ei ollut käytössä nettiä, josta olisi voinut hankkia tietoa. Koska olin niin kovasti vakaumuksessani, niin en myöskään halunnut nähdä pornoa, sun muita asiaan liittyviä juttuja ja näin ollen seksielämä ei oikein tahtonut luistaa toivotulla tavalla.
No jotenkin sitä on oppinut, kun perheeseen kuuluu kolme ihanaa tytärtä, tosin isästä ei voi olla koskaan varma, mutta uskoisin vakaasti kaikkien kolmen olevani minusta lähtöisin.
On sääli, että hyvät käyttäytymismallit, joita JT:ssä opetetaan, opetetaan tavalla, joka perustuu pakkoon (Jumalaan vedoten), eikä rakkauteen, johon sen pitäisi perustua.
Elämäntapana JT on hyvä, jos sen todellinen perusta olisi todellinen rakkaus, mutta tällä hetkellä tuntuu vahvasti siltä, että todellinen pohja on Jumala persoonan korostaminen vaatijana.
Jehova on VT:n mukaan mustasukkainen vaativa Jumala ja sellainen jumaluus tuntuu kovin pelottavalta ja mielellään sen näkisi vain historiana, jota ei kannata toistaa, koska elämme aikaa, jolloin tuollainen jumalkäsitys ei sovi, eikä kuulu.
Jeesus puhui paljon rakkaudesta. Hänen opetuslapsensa Johannes, jota Jeesus erityisesti rakasti sanoi, että Jumala on rakkaus. Muistaakseni vanhimmissa kreikkalaisten kirjoitusten käsikirjoituksissa ei mainita edes sanaa Jehova, vaikka Jeesuksen nimen heprealainen merkitys taitaa olla "Jehovassa on pelastus", tai jotain sinnepäin.
Jehova nimi merkitsee suurinpiirtein: Hän saattaa tulemaan joksikin, tai minä olen se mikä minä olen. Ts. Jumala voi muuntautua miksi tahansa tilanteen mukaan.
Kuitenkin Hän on sama Jumala edelleen, muuntuu hän miksi tahansa, koska Rakkaus on hänen todellinen luontonsa ja Rakkaus ei tarvitse persoonaa tuekseen, eikä sitä ole syytä korostaakaan, sillä Rakkauden takia me toimimme ja elämme. Rakkaus ohjaa kaikkeutta.
Jos haluamme Rakkauteen liittää ajatuksissamme persoonan, sen voi tietysti tehdä, jos se helpottaa, mutta minulle riittää, että elän Rakkaudessa, joka vallitsee meissä kaikissa, mikäli annamme sen tulla esiin.
Taustamme vain usein on tehnyt sellaisen ulkokuoren, että rakkauden osoittaminen toiselle on aika haasteellista.
On tosiasia, että miehet eivät niin helposti pysy lahkossa kuin naiset ja kun naiset muodostavat enemmistön ja heitä painostetaan olemaan aloittamatta seurustelusuhdetta lahkon ulkopuolisiin, niin lahkossa sittenkin suurempi ilmiö on yksinäisiksi jääneet vanhenevat naiset.
ymmärrettävsäti jää miehelle mieleen, kun oven avatessaan tapaa naisia kaksittain, kauniitä vielä. Tasan ei käy onnen lahjat, toisen ovella käy jo ikääntyneitä naisia, joilla julistamisen äänensävykään ei enää omaa vähintäkään miellyttävyyttä, omaan katkeruuteen liittyen tulee ihan luonnollisella tavalla esiin lahkon käsitys huonossa jamassa olevasta maailmasta ja odotettavissa olevasta lopusta.
Jotkut jt-naisen kanssa aviossa olleet ovat sanoneet toisaalta, että pahin kohtalo olisi siihen avioon erehtyminen. vaimon perhe-elämä tapahtuu lahkon suuntaan, miehelle käyttäydytään värvättävän riistan tavoin, ja tämän epäonnistuessa tulee erilaisia vastenmielisiä piirteitä eteen, liitto rupeaa paljastumaan erehdykseksi.
Toisaalta vaimon kohtalo voi olla kova lahkon puolella, siellä sisaret ja veljet sanovat että on hänen viakseen luettava että miehestä ei ole tullut jt:aa.
Voi sanoa, että meillä vaimon kanssa on par'aikaa kriisi, jonka perusta on Jehovan todistajuus.
Omalla kohdallani on käynyt niin, että olen vihdoinkin oivaltamassa, mitä todellinen elämä on. Olen ollut hyvin käyttäytyvä, hieman karkea, mutta hyvää tarkoittava, marjonetti-nukke. Muut ovat vedelleet narusta ja itse on yrittänyt esittää kovin luonnollisesti käyttäytyvää olentoa, joka kuitenkin on ollut vain Pinoccio.
Nyt, kun vihdoinkin olen löytänyt itseni ja yritän jatkaa sillä tiellä, niin suhde vaimooni on hetkellisesti (toivon siis niin), sanoisinko kylmä.
Tiedän, että totuus tekee joskus kipeää, mutta en osannut aavistaa, että se tekee näin kipeää tilannetta. Uskonto (käytännössä muutama Brooklynin pappa) on tullut vaimon ja minun väliini. Se on ikävä tunne.
Uskon kuitenkin, että jos vaimo joutuu valintatilanteen eteen, niin hän valitsee minut noiden pappojen sijasta. En ole kuitenkaan varma, mutta luonnollisesti toivon sitä. Aika näyttää.
On todella karmeaa, että uskonto voi aikaansaada jotakin tällaista. Kloonattuja "hyvyyskoneita", jotka tekevät sitä, mitä käsketään.
Niinkuin moneen kertaan on tullut esiin, että nämä käskyt piilotetaan 'vapaaehtoisuuden' verhon taakse, mutta käytännössä on niin, että Brooklynistä annetaan määräykset ja niitä noudatetaan parhaan kyvyn mukaan.
Mieleen astuu väkisin se, että jos Saatana (persoona) on olemassa, niin mikä olisikaan parempi tapa pettää ihmisiä, kuin saada ihmiset tekemään oikeita asioita, perustuen pelkoon, menettämisen pelkoon, sen sijaan, että toiminta perustuisi rakkauteen.
Rakkaus on ainoa oikea motiivi hyvän tekemiseen ja silloin sillä on suuri arvo.
Jos perimmiltään motiivina on pelko menettämisestä, niin silloin herää kysymys, onko todellista pyyteetöntä rakkautta olemassakaan ihmisen elämässä.
Minä uskon, että on olemassa todellista rakkautta, koska olen tunnistavani sen itsessäni kaiken inhimillisen roinan seassa. Jos minussa on todellista pyyteetöntä rakkautta, niin se jo itsessään vastaa kysymykseen: Hallitseeko maailmaa rakkaus vai pelko?
Minä uskon, että maailmaa hallitsee rakkaus, vaikka se tällä hetkellä onkin pelon vallassa.
Sanassa sanotaan: "Rakkaus karkoittaa pelon." Odotan tämän ajan täyttymistä, enkä usko, että se aika on kaukana. Kysymys on vain siitä, kuinka annamme rakkauden vaikuttaa itseemme?
Jokainen pyyteetön rakkauden teko on askel oikeaan suuntaan. Pienikin teko on askel ja kun näitä askeleita on runsaasti ja ne kertaantuu, niin hyvä tulee.
Olen kokenut henkilökohtaisen Harmagedonin ja sitä edeltävän suuren ahdistuksen, nyt on aika avata "paratiisin" portit.
Tervetuloa matkalle mukaan kohti "Luvattua maata", maata, jossa rakkaus vallitsee.
Mutta muista :) . Askel kerrallaan, niin hyvä tulee.