Muun muassa ilmestyskirjaseminaarin ynnä monia muita kursseja läpikäyneenä muistelen, että Adventtikirkon jonkin opetuksen mukaan antikristuksessa sana "anti" ei tarkoita sitä, mitä siitä ensimmäiseksi useimmille tulee mieleen. Ensimmäisenähän sitä olettaisi, että etuliitteellä "anti" tarkoitetaan vastakohtaa. Kristus oli hyvä, mikä ilmeni teoissa ja sanoissa, antikristus vastaavasti perimmäinen paha. On siis ilmeistä, että antikristus olisi helppo havaita - hän ei pystyisi pettämään ketään. Hän olisi äärimmäisen paha ja epäystävällinen.
Toisaalta Jeesus mainitsi, että tämä antikristus pettää "jos mahdollista valitutkin". Paavali kuvailee laittomuuden ihmistä, vääryyden ihmistä, joka korottaa itsensä Jumalan yläpuolelle ja kuinka hän pystyy pettämään monia tehden ihmeitä ja tunnustekoja. Niinpä opin, että liite "anti" tarkoittaa myös eräänlaista "sijaista", joka korvaa alkuperäisen. Näin vähitellen johdateltiin ajatuksia ja antikristukseksi havaittiin uskonpuhdistajien tapaan paavi eli "Jumalan Pojan sijainen maan päällä". Tähän lisättiin tuntomerkki, muuttaa ajan ja lain. Siinäpä selvä viittaus sapatin muuttamisesta sunnuntaiksi! Tähän vielä päälle uskovien vainot, niin kuva alkaa tulla todella selkeäksi ja loogiseksi. Minä uskoin jok'ikisen sanan. Se tuntui niin loogiselta ja oikealta. Saarnasin tätä ystävilleni ja vanhemmillenikin. Mutta ei tämä vielä tähän päättynyt.
On tärkeää, että ihminen tunnistaa oikean Jumalan seurakunnan maan päällä. Miksi? No tietenkin siksi, että (2.tess.2:10-12) "Hänen vääryytensä pettää ne, jotka joutuvat kadotukseen, koska he eivät ole rakastaneet totuutta, joka olisi pelastanut heidät. Siksi Jumala lähettää rajun eksytyksen, jotta he uskoisivat valheeseen, ja niin saavat tuomionsa kaikki ne, jotka eivät ole uskoneet totuuteen vaan ovat valinneet vääryyden.". Sama suomeksi: "Jos menet väärään seurakuntaan ja hyväksyt heidän oppinsa, joudut kadotukseen".
Maailma on täynnä erilaisia seurakuntia. Siksi pitääkin opetella oikean seurakunnan tuntomerkit, jotta erottaisi oikean väärennöksestä. Ei ole järkeä opetella tuntemaan tuhatta väärennöstä - jos tunnet sen ainoan oikean, tunnistat myös kaikki väärennökset. Tämä tuntui loogiselta.
Mikä sitten on tuntomerkki - miten tunnistan oikean seurakunnan väärästä? He ovat "uskollisia Jumalan käskyille ja Jeesuksen todistukselle" (Ilm.12:17). Jeesuksen todistukselle? Raamatun vanhemman käännöksen mukaan tätä kaavaa oli helppo seurata. Jeesuksen todistus oli "profetian henki". Uudemmassa käännöksessä sanotaan hiukan miedommin, että "Jeesuksen todistajissa on profetoimisen Henki" (Ilm. 19:10). Adventtikirkon mukaan profetian henki ilmeni Ellen G. Whitessa, tuttavallisemmin EGW:ssä, jonka siis väitettiin saaneen näkyjä ja viestejä Jumalalta ja kirjoittaneen tuhansia sivuja tekstejä näistä näyistä ja viesteistä, jonka väitettiin tehneen tunnustekoja, jotka poistivat viimeisetkin epäilykset. Jos jossain muussa seurakunnassa kerrotaan tapahtuneen jonkinlaisen ihmeen, sitä pidetään paholaisen työnä, sillä hehän eivät pidä sapattia, vaan ovat "laittomia".
Keskustelua - oikein periadventistiseen sapattikoulutyyliin!
Millaisia tunteita tuo ylläoleva herättää?
Ja ennen kaikkea - mikä tässä nyt sitten meni hassusti? Tuo esityshän on looginen ja raamatullinen?
Voin kertoa, että uskovaiset ystäväni olivat ihmeissään ja voimattomia. He tiesivät, että jotain on pielessä, mutta eivät kuitenkaan osanneet syystä tai toisesta vastata kuin tunteella. Olin prosessissa jo aika pitkällä ja minulle oli opetettu suuria ja kattavia kokonaisuuksia lähtien Mooseksen kirjoista ja päätyen Ilmestyskirjaan. Tässä olisi kaivattu enemmän sanoja, logiikkaa ja Raamattua - ei yksittäisiä jakeita ja sohaisuja. Sama tilanne on lähes jokaisen adventistin kohdalla. He tietävät tietävänsä paljon ja se, mitä he tietävät on aukottomalta tuntuva raamatullinen jakeiden virta. "Vastustajalla" on vaikeaa, koska maali on niin laaja. Ja kuitenkin yksinkertainen.
Toisaalta Jeesus mainitsi, että tämä antikristus pettää "jos mahdollista valitutkin". Paavali kuvailee laittomuuden ihmistä, vääryyden ihmistä, joka korottaa itsensä Jumalan yläpuolelle ja kuinka hän pystyy pettämään monia tehden ihmeitä ja tunnustekoja. Niinpä opin, että liite "anti" tarkoittaa myös eräänlaista "sijaista", joka korvaa alkuperäisen. Näin vähitellen johdateltiin ajatuksia ja antikristukseksi havaittiin uskonpuhdistajien tapaan paavi eli "Jumalan Pojan sijainen maan päällä". Tähän lisättiin tuntomerkki, muuttaa ajan ja lain. Siinäpä selvä viittaus sapatin muuttamisesta sunnuntaiksi! Tähän vielä päälle uskovien vainot, niin kuva alkaa tulla todella selkeäksi ja loogiseksi. Minä uskoin jok'ikisen sanan. Se tuntui niin loogiselta ja oikealta. Saarnasin tätä ystävilleni ja vanhemmillenikin. Mutta ei tämä vielä tähän päättynyt.
On tärkeää, että ihminen tunnistaa oikean Jumalan seurakunnan maan päällä. Miksi? No tietenkin siksi, että (2.tess.2:10-12) "Hänen vääryytensä pettää ne, jotka joutuvat kadotukseen, koska he eivät ole rakastaneet totuutta, joka olisi pelastanut heidät. Siksi Jumala lähettää rajun eksytyksen, jotta he uskoisivat valheeseen, ja niin saavat tuomionsa kaikki ne, jotka eivät ole uskoneet totuuteen vaan ovat valinneet vääryyden.". Sama suomeksi: "Jos menet väärään seurakuntaan ja hyväksyt heidän oppinsa, joudut kadotukseen".
Maailma on täynnä erilaisia seurakuntia. Siksi pitääkin opetella oikean seurakunnan tuntomerkit, jotta erottaisi oikean väärennöksestä. Ei ole järkeä opetella tuntemaan tuhatta väärennöstä - jos tunnet sen ainoan oikean, tunnistat myös kaikki väärennökset. Tämä tuntui loogiselta.
Mikä sitten on tuntomerkki - miten tunnistan oikean seurakunnan väärästä? He ovat "uskollisia Jumalan käskyille ja Jeesuksen todistukselle" (Ilm.12:17). Jeesuksen todistukselle? Raamatun vanhemman käännöksen mukaan tätä kaavaa oli helppo seurata. Jeesuksen todistus oli "profetian henki". Uudemmassa käännöksessä sanotaan hiukan miedommin, että "Jeesuksen todistajissa on profetoimisen Henki" (Ilm. 19:10). Adventtikirkon mukaan profetian henki ilmeni Ellen G. Whitessa, tuttavallisemmin EGW:ssä, jonka siis väitettiin saaneen näkyjä ja viestejä Jumalalta ja kirjoittaneen tuhansia sivuja tekstejä näistä näyistä ja viesteistä, jonka väitettiin tehneen tunnustekoja, jotka poistivat viimeisetkin epäilykset. Jos jossain muussa seurakunnassa kerrotaan tapahtuneen jonkinlaisen ihmeen, sitä pidetään paholaisen työnä, sillä hehän eivät pidä sapattia, vaan ovat "laittomia".
Keskustelua - oikein periadventistiseen sapattikoulutyyliin!
Millaisia tunteita tuo ylläoleva herättää?
Ja ennen kaikkea - mikä tässä nyt sitten meni hassusti? Tuo esityshän on looginen ja raamatullinen?
Voin kertoa, että uskovaiset ystäväni olivat ihmeissään ja voimattomia. He tiesivät, että jotain on pielessä, mutta eivät kuitenkaan osanneet syystä tai toisesta vastata kuin tunteella. Olin prosessissa jo aika pitkällä ja minulle oli opetettu suuria ja kattavia kokonaisuuksia lähtien Mooseksen kirjoista ja päätyen Ilmestyskirjaan. Tässä olisi kaivattu enemmän sanoja, logiikkaa ja Raamattua - ei yksittäisiä jakeita ja sohaisuja. Sama tilanne on lähes jokaisen adventistin kohdalla. He tietävät tietävänsä paljon ja se, mitä he tietävät on aukottomalta tuntuva raamatullinen jakeiden virta. "Vastustajalla" on vaikeaa, koska maali on niin laaja. Ja kuitenkin yksinkertainen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
RE:Oikea seurakunta?
yhä jäsen 21.2.2009 klo 10.28
-"oikea seurakunta" koostuu kaikista kulloisenkin paikkakunnan tunnustavista Jeesukseen Kristukseen uskovista kristityistä, ilman mitään seurakuntanimikettä, joilla on siis Kristuksen todistus. He ovat ns. uloskutsuttuja.
Ja kaikki edellämainitut uskovat kuuluvat siihen universaaliseen seurakuntaan, jos temmataan pois täältä aikojen lopulla.
Uskottomat ovat sitten ulkopuolella, vaikka kuuluisivatkin nimellisesti johonkin ns. seurakuntaan, esim evlut.
Luterilainen seurakuntahan on siitä, hyvä, että pysyy kirkon jäsenenä, vaikka ryyppää, päivät ja yöt, köhii punainen LM, suussa, ja jokatoinen sanan on v...ttu, per...e, saat..a, jne.
...miksi ei sitten voisi olla kirkon jäsen pitäessään sapattia, ja vaeltaessaan muuten totuudessa ja vanhurskaudessa...tuskin sitä tarvitsee pelät että erotetaan seurakunnan yhteydestä, jos joku tekee Jumalan tahdon, kun 80% ?. tekee belsebuulin tahtoa!
>"oikea seurakunta" koostuu kaikista kulloisenkin paikkakunnan tunnustavista Jeesukseen Kristukseen uskovista kristityistä, ilman mitään seurakuntanimikettä, joilla on siis Kristuksen todistus. He ovat ns. uloskutsuttuja.
No niin, tässä on yksi lähtökohta. Kuinka vakuutat ihmisen, joka on pyöritelty loogiselta näyttävillä jaeketjuilla tunnistamaan "oikea seurakunta"? Adventistitkin ovat Jeesukseen Kristukseen uskovia kristittyjä - tai näin ainakin väitetään. Onko siis aivan sama, vaikka tällainen ihminen liittyisikin Adventtikirkkoon? Sanotko ystävällesi, että tämän saama opetus on oikeaa?
Onko riittävää, että sanovat tutkivansa Raamattua ja sitä todella luetaan? He kertovat Kristuksesta ja uskosta Häneen. Ja kuuliaisuudesta, että usko on enemmän kuin uskoa todeksi, usko on tehdä, niin kuin kristus käski. Mitä teet?
Luterilaisessa seurakunnasssa kuvailemasi tilannehan johtuu siitä, että kirkkoon kuulutaan jo lapsesta lähtien. Ihmisten ei pidä erikseen liittyä siihen. Jäsenyys on "automatisoitu" ja on siis helpompaa pysyä jäsenenä kuin erota.
Tarkoitatko, että Jumalan tahdon tekemistä on mm. "sapatin pitäminen?"
on syntiä, eli Jumalan lain rikkomista, ja sinä tiedät sen, etkä minua siitä varoita, niin kun minä noudatan sapattia , ja teen sitä mikä on syntiä, niin jos minä kuolen synneissäni, niin minun vereni vaaditaan sinun kädestäsi!!
Näin se sitten menisi!
>jos sapatin pitäminen on syntiä...
Tarkoitatko, että kaikki sellainen on syntiä, jota ei ole pakko tehdä?
Lepopäivä on hyvä asia, kuka sitä mitenkin haluaa viettää, mutta se kuuluu hieman samaan kategoriaan kuin ruoka. Syömistä ei pidä pitää uskontona ja pelastukseen liittyvänä asiana. Lepopäivää ei pidä pitää myöskään uskontona siten kuin sitä monesti pidetään. Lain noudattamisen ei pidä olla uskontoa sillä tavalla kuin moni sapatin suhteen tekee ja silti lain mukaan eläminen on hyvä asia.
Gal.5:13-14 Teidät on kutsuttu vapauteen, veljet. Mutta älkää tämän vapauden varjolla päästäkö itsekästä luontoanne valloilleen, vaan rakastakaa ja palvelkaa toisianne. Lain kaikki käskyt on pidetty, kun tätä yhtä noudatetaan: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi."
Rakkaus ei vahingoita ketään.
>>> Näin vähitellen johdateltiin ajatuksia ja antikristukseksi havaittiin uskonpuhdistajien tapaan paavi eli "Jumalan Pojan sijainen maan päällä". Tähän lisättiin tuntomerkki, muuttaa ajan ja lain. Siinäpä selvä viittaus sapatin muuttamisesta sunnuntaiksi!>>>>
Itselleni oli aikoinaan kauhea tilanne huomata, että asia ei ole näin musta-valkoinen. Ystäväni antoi minulle Lutherin elämästä kertovan kirjan ja luin sitä, koska adventisteilla Luther on arvostettu henkilö. Sitten eräässä kohdassa hänen kirjeitään tuli vastaan tällainen kohta:
Luther kirjoitti kirjeessään paavi Leo X:lle: ”Kaikkeinpyhin Isä, kumarrun Pyhyytenne jalkojen eteen ja tarjoan itseni, koko olemukseni ja kaiken, mitä minulla on… Tunnustan äänesi Kristuksen ääneksi.” (Kirje paavi Leo X:lle, 30.5.1518).
Minä olin että "mitä ihmettä!". Luther vihasi Paavia ja piti tätä antikristuksena. Mitä se nyt tuollaista kirjoittaa...tunnustan äänesi Kristuksen ääneksi.
Sitten hitaasti aloin huomaamaan myös harmaan eri sävyjä ja ajattelemaan asioita historialliskriittisesti, mikä on siis adventistille kirosana joka suhteessa.
Sitten lainasin Lutheria lisää mm laki ja evankeliumi ja ihmetys oli suuri, koska lähes kaikki asiat olin oppinut aivan toisin. Epäilin hetken, että eivät nämä ole Lutherin ajatuksia, mutta ei auttanut itku markkinoilla: alkoi tulla olo, että minua on huijattu.
Ja sitten tämä sunnuntaista meuhkaaminen: tosiasioihin perustuva historiantutkimus on osoittanut, että Paavi ei sunnuntain palveluksia saanut aikaan, vaan varhaiskristityt olivat sunnuntain itse ottaneet jo n. 100jKr jne.
Alkoi paljastua valhetta valheen perään ja kysyin, että miksi asiat kerrotaan toisin, kuin ne oikeasti ovat. Miksi uskotellaan esim Lutherista niin mustavalkoista kuvaa ja miksi meuhkataan sunnuntaista, koska historiallinen totuus on muuta.
>>> He tietävät tietävänsä paljon ja se, mitä he tietävät on aukottomalta tuntuva raamatullinen jakeiden virta. "Vastustajalla" on vaikeaa, koska maali on niin laaja. Ja kuitenkin yksinkertainen. >>>
Juuri näin. Adventistien oppi on todellakin aukoton omalla oudolla tavallaan. Siksi olen useita kertoja sanonut, että opillisella vänkäämisellä adventistin uskoa ei horjuteta. Jos adventisti lukee kokonaan vaikkapa Galatalaiskirjeen, niin se on hänelle hepreaa suurimmaksi osaksi, koska hän ei ole sitä koskaan kokonaan lukenut ja koska se sotii vastaan koko opillista järjestelmää, johon hän uskoo.
Adventistit uskovat, että heillä on täysin aukoton oppijärjestelmä ja jos vänkäät asiasta hänen kanssaan, hän haluaa tilalle täysin aukottoman järjestelmän.
Aivan kuten olemme täälläkin monta kertaa lukeneet: jos isket simppelin kohdan adventistille, nin hän sanoo, että ei toimi, koska tuo täytyy ottaa vertauskuvallisesti. Tai, että katsopa tätä jaetta: tämä kumoaa sinun jakeesi.
Sitten otat seuraavan kohdan, joka omasta mielestäsi romuttaa koko adventismin. Adventisti vastaa vain, että tuo kohta täytyy lukea kirjaimellisesti ja se tarkoittakin ihan muuta hänen mielestään kuin itse olit ajatellut jne...
Raamatusta on selitetty kaikki epäkohdat pois todella oudolla tavalla ja kuten Timo Flink hyvin sanoi: Desmond Ford sai potkut adventtikirkosta, koska hän alkoi lukea Raamattua historialliskriittisesti, kuten sitä ilman muuta täytyisi lukea. Historiallisten tosiasioiden valossa. Mutta se ei käy.
Hyvänä esimerkkinä on Juudaksen kuolema. Raamattu tarjoaa siitä kaksi täysin poikkevaa näkemystä ja se on esim. adventisteille tiukka paikka, koska sitä on hyvin vaikea selittää muuten kuin lukemalla Raamattua historialliskriittisesti.
Apostolien teoissa Juudas ”suistui alas ja pakahtui keskeltä, niin että kaikki hänen sisälmyksensä valuivat ulos” ja Matteuksen evankeliumissa ”hän viskasi hopearahat temppeliin, lähti sieltä, meni pois ja hirttäytyi.
Tämä on aika kimurannti tilanne, joten adventisti selittää sen loogisesti esimerkiksi näin: Juudas hirttäytyi ja sen jälkeen suistui alas. Tämä olisi voinut tapahtua esimerkiksi köyden katkettua. Koska muuten Raamattu ei pysy inspiroituna Jumalan sanana. Oletellaan asioita Raamattuun, jotta saadaan epäkohdat pois.
Tai Aatamin kohtalo:
1. Moos. 2:16-17 "Ja Herra Jumala käski ihmistä sanoen: ... hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman."
Ja kun vertaat sitä tähän:
1. Moos. 3:17-24 "Ja Aatamille hän sanoi: Koska ... söit puusta, josta minä kielsin ... niin kirottu olkoon maa sinun tähtesi. Vaivaa nähden sinun pitää elättämän itseäsi siitä koko elinaikasi ... Niin Herra Jumala ajoi hänet pois Eedenin paratiisista viljelemään maata, josta hän oli otettu."
1. Moos. 5:5 ilmoittaa Aatamin eläneen karkoituksen jälkeen 930-vuotiaaksi. Eli eipä kuollutkaan heti omenan jälkeen, kuten Jumala häntä yhdessä kohdassa uhkasi.
Tässähän on kauhea ristiriita ja jos tämä todellakin on Jumalan inspiroimaa, niin kuinka tällainen moka on päässyt tapahtumaan? No se selitetään niin, että Jumala puhuu vertauskuvallisesti. Kuolemalla kuoleminen ei tietenkään tarkoita sitä miten se luonnollisesti olisi ymmärrettävä, vaan se oli vertauskuvallista.
Mutta kuka kummaa päättää, että milloin ollaan vertauskuvallisia ja milloin joka sana tarkoittaa itseään? Kysyn vain.
selityksiä kuullut,mitä tuossa kerrot.
Kaikikissa kohti olet itse käsittänyt väärin.
Olen ollut melkein kolmekymmentä vuotta seurakunnan jäsen,enkä ole noin uskonut.
Eli se on sinun oma käsityksesi
Oletkohan oikea henkilö arvostelemaan adventistien raamatun lukemista?
Lue itse esim galatalaiskirje siellä on sinulle paljon hyviä ohjeita.
Minä voin kertoa osaltani,
kun olin etsimässä seurakuntaa,
en tuntenut ketään jolta olisin voinut kysyä,
koska jokaisella oli omat näkemyksensä,
ja jokaisesta oli se seurakunta oikeassa,
jossa itse oli.Jouduin ja halusin löytää pelkästään raamatusta neuvot.
Galatalaiskirjekkin tuli tutuksi,
erikoisesti minua puhutteli ensimmäisen luvun jakeet 1-14 jakeet,
koska ystävät yrittivät antaa omia neuvojaan oman näkemyksensä mukaan.
Halusin mennä kuitenkin vain sitä tietä,minkä omatuntoni sanoi oikeaksi,ja uskoin ja rukoilin Jeesuksen johdatusta.
Jouduin valitsemaan seurakuntani sillä perusteella mitä raamatusta löytyi,KOSKA SE ON AINOA ILMOITUS Jumalan tahdosta.
En voinut tapella vastaan,koska olin jo saanut syntini anteeksi ja olin kokenut uudesti syntymisen,
silloin olin luvannut myös että haluan
kaikessa missä ymmärrän, seuratA JUMALAN TAHTOA.
Sunnuntain pyhyydestä en löytänyt raamatusta yhtään kohtaa,
vaikka tutkin ja etsin kaikki kohdat mitä siellä siitä puhutaan,
samoin kaste asia,
missään ei todisteta ,
että siellä olisi kastettu ketään ilman omaa henkilökohtaista uskoa ja suun tunnustusta
jos näin olisi niin Jeesus olisi varmasti ottanut lapsen esimerkisi
kasteelle menoon.
Paikkakunnallani oli vain yksi ainoa seurakunta,
jossa noudatettiin myös näitä
raamatun opetuksia ja siksi minusta tuli adventisti,
en tuntenut yhtäkään adventistiä,
ja oli melkoinen kynnys mennä sinne Jumalan palvelukseen.
Uskon kuitenkin,
etä kaikissa kristillisissä seurakunnissa on Jumalan lapsia ,
jokainen heistä palvelee Häntä ymmärryksensä mukaan,
tärkeää siinä onkin se onko antanut elämänsä kokonaan Jumalan johtoon
ja haluaako elää hänen tahtonsa mukaan.
Vai luuleeko pärjäävänsä
sillä että ottaa vain sen
mikä itsestä tuntuu mukavalta.Täydellistä ja täysin virheetöntä seurakuntaa ei tule olemaan koskaan maan päällä,koska seurakunta muodostuu meistä vajavaisista ihmisistä,
Lopulta on vain yksi seurakunta,taivaassa
joka muodostuu kaikista Jumalan lapsista,
rotuun sukupuoleen tai seurakuntaan katsomatta.
Ainoa ehto on se että olet armahdettu Jeesuksen ristin kuoleman perusteella.
Luulen että
ihmispelko on suurin este uskoon tulemiselle.
>>> Galatalaiskirjekkin tuli tutuksi,
erikoisesti minua puhutteli ensimmäisen luvun jakeet 1-14 jakeet, >>>>
No kuinka sinua puhuttelevat Gal 2: 15-21 (Vain usko Kristukseen tekee vanhurskaaksi)
15 Me olemme syntyperältämme juutalaisia, emme syntisiä pakanoita.
16 Kun kuitenkin tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi tekemällä lain vaatimia tekoja vaan uskomalla Jeesukseen Kristukseen, olemme mekin uskoneet Jeesukseen Kristukseen, jotta tulisimme vanhurskaiksi häneen uskomalla emmekä tekemällä lain vaatimia tekoja. Eihän kukaan ihminen tule vanhurskaaksi tekemällä mitä laki vaatii.
17 Mutta jos meidätkin, jotka tahdomme tulla vanhurskaiksi Kristuksessa, havaitaan syntisiksi, onko Kristus siis synnin palveluksessa? Ei toki! 18 Vasta jos alan uudelleen rakentaa sitä minkä olen hajottanut, osoitan olevani lainrikkoja.
19 Lain vaikutuksesta minä kuolin, mutta kuolin vapaaksi laista elääkseni Jumalalle. Minut on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu.
20 Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Sen elämän, jota tässä ruumiissani vielä elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani.
21 Minä en tee tyhjäksi Jumalan armoa; jos näet vanhurskaus saadaan lakia noudattamalla, silloin Kristus on kuollut turhaan.
No tässä tulemme siihen ongemaan, että adventismi on selittänyt pois nämä "laki on kuollut" ja "lakia noudattamalla" vääristämällä Mooseksen lain tulkinnan.
Mutta kun me tulkitsemme lain kuten se on annettu: on yksi suuri lakikokoelma, jonka yhtenä pienenä osana on 10 käskyä, niin nämä galatalaiskirjeen jakeet saavat ihan uuden merkityksen.
Mutta se merkitys on adventtiopin mukaan elävälle täyttä hepreaa.
Ja kun muu ei auta, vetäistään ässä hihasta, eli Ilm 14:12.
Tästä nyt tuli tällainen hehtaarivastaus, mutta kai tuolla palvelimella tilaa on...
> Jouduin valitsemaan seurakuntani sillä perusteella mitä raamatusta löytyi,
> KOSKA SE ON AINOA ILMOITUS Jumalan tahdosta.
Mikä on Jumalan tahto? Ehkä yksi vastaus voisi olla "jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän". Mutta kun tämä ei riitä, jotakin konkreettisempaakin voisi olla. Omaa jokapäiväistä elämää varten voisi olla hyvä ohje "Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille". Tai sitten "Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne". Pietarin ohje "pyhittäkää Herra Kristus sydämessänne ja olkaa aina valmiit antamaan vastaus jokaiselle, joka kysyy, mihin teidän toivonne perustuu".
Uusi Testamentti on täynnä vihjeitä siitä, mihin voisimme elämässä pyrkiä ja kuinka heijastaa edes jollakin tavalla Kristuksen rakkautta toisille.
>En voinut tapella vastaan,koska olin jo saanut syntini anteeksi ja olin kokenut
>uudesti syntymisen, silloin olin luvannut myös että haluan kaikessa missä ymmärrän,
>seurata JUMALAN TAHTOA.
Ennen omaa uskoontuloani ihmettelin ja kyselin, miten ihminen voi tulla uskoon, mitä siinä oikein tapahtuu. Jälkeenpäin pidin sitä ihmeenä omalla kohdallani. Elämään alkoi tulla vauhtia, etten sanoisi! Olin saanut opetusta kasteesta - se oli Ilmestyskirjaseminaarissa yksi eniten minua puhuttelevista tunneista. Siinä taidettiin puhua mm. siitä, jos olisi olemassa "uudelleen alkamisen maa". Tämä kielikuva jäi erityisesti mieleeni. Muutama päivä uskoontulokokemuksen jälkeen minulle tuli voimakas halu mennä kasteelle.
Uskoontuloni tapahtui, kun olin yksin - tietenkin ihmettelemässä, miten se tapahtuu! Kun en keksinyt, pyysin Jumalaa avuksi... ja sillä hetkellä elämäni muuttui. Olen (omasta mielestäni) jossain määrin enemmän järki- kuin tunneihminen. Mutta kokemukseni ei perustunut minkäänlaisten tosiasioiden punnitsemiseen. Se vain tapahtui.
Kasteen jälkeen liityin samassa hötäkässä Adventtikirkkoon. Kastetodistuksen kohtia käytiin läpi, mutta enpä niitä paljoa pohtinut, sillä olin koko ajan etsinyt, miten voisin tulla uskoon. Kun se tapahtui, en kyllä aivan heti alkanut liikaa pohdiskelemaan asioita, jotka tuntuivat sivuseikoilta. Luotin ihmisiin, jotka olivat minulle Raamattua opettaneet, en ollut missään vaiheessa muuttanut puolestaan hiukan epäilevää suhtautumistani EGW:hen, josta ihmettelin itsekseni, että miten ne nyt niin kovasti tuosta "vouhottavat". Minuun teki vaikutuksen se, että kaikki tuntui perustuvan Raamattuun. Nämä ihmiset olivat ja ovat vieläkin minun ymmärrykseni mukaan vilpittömiä kristittyjä.
>Sunnuntain pyhyydestä en löytänyt raamatusta yhtään kohtaa,
>vaikka tutkin ja etsin kaikki kohdat mitä siellä siitä puhutaan,
Kuinka ylipäätään keksit alkaa pohtia sitä, mikä päivä on oikea lepopäivä? Minä opin tämän Ilmestyskirjaseminaarissa ja se oli minulle helppo omaksua. Ja niin minusta tuli "sapatinpitäjä", tosin se riitti, että en tehnyt töitä sapattisin. Heitin ne kokonaan pois mielestäni. Jossain vaiheessa huomasin, että on olemassa ammattikuntia, jotka työskentelevät sapattisin. Mutta minun lepopäiväni oli pitkään lauantai enkä ollut siitä valmis joustamaan. Tiedän ihmisiä, jotka saivat potkut joustamattomuutensa takia. Itse en olisi ehkä potkuja ottanut. Mutta kuvittele: sinut yritetään pakottaa tekemään sellainen asia, joka vie sinut kadotukseen, melkein kuin Pietari, joka kielsi Jeesuksen! Useimmat uskovaiset kieltäytyisivät, jos heitä pakotettaisiin tekemään esimerkiksi murha. Murha on ennen muuta rikos toista ihmistä vastaan, mutta lepopäiväkäskyn rikkominen on kuin joutuisi kieltämään Jumalan. Siksipä joku voi tehdä vaikka aviorikoksenkin, mutta ei ole valmis tinkimään sapatista. Käskyt eivät tunnukaan samanarvoisilta. Rike ihmistä vastaan tuntuu pienemmälle kuin rike Jumalaa vastaan.
Tavallaan on merkillistä, että kuulee saarnoja ja elää siinä ajatuksessa, että Jeesuksen kuolema ristillä oli se, mikä pelastaa. Ja silti on olemassa asioita, joista pitää tiukasti kiinni ajatellen, että tästä asiasta luopuminen on sama kuin hylkäisi Jeesuksen. Jollain tavalla samaa kuin ajatus, että pilkkaisi Pyhää Henkeä. Asia, jota ei voi saada anteeksi. Niinpä ihminen tuntee elävänsä yksin armosta, Jeesus on kaikki, mikä riittää, mutta samaan aikaan toisaalta käytännössä näyttää siltä, että Jeesus ei sittenkään riitä. Jollakin tavalla on tullut se käsitys, että Jeesus = sapatti = lauantai. Jos hylkäät Jeesuksen tai hylkäät sapatin, niin se on sama asia!? Opettajilla on suuri vastuu!
No tuo tuossa valoittaa toivottavasti jollakin tapaa sitä mielenmaisemaa, jossa ainakin itse elin adventistista elämää, tosin en kovin ankarasti, koska makkarakin maistui. Minua aina epäilytti EGW, koska aina hänen lauseitaan tungettiin kaikkialle. Omaksi kunnianhimoiseksi päämääräkseni otin olla käyttämättä hänen kirjoituksiaan lainkaan.
Kuulin adventismin kriisistä, tunsin työstään erotetun pastorin. Kuulin yhtä ja toista, mikä jäi itämään mieleeni. Löysin tietoa, jota ei vielä kauemman aikaa sitten ollut mitenkään saatavissa, koska ei ollut internettiä. Epäilyni EGW:tä kohtaan kasvoi. Kaiken aikaa ajattelin, että vaikka sanoutuisin täydellisesti irti EGW:stä, en luopuisi sapatista. Tutkivalla tuomiollahan en koskaan mitään käytännön merkitystä ymmärtänyt olevan. Selitys, jolla joku selvisi jostakin pettymyksestä. Terve ihminen olisi luopunut kyseisestä selityksestä nopeasti.
Tämän vuosineljänneksen Raamatuntutkiskelujen aiheet pakottivat minut tutkimaan asioita vielä entistä enemmän. Sain täydemmän kuvan ihmisestä, joka alkoikin tuntua huijarilta, organisaatiosta, jota hän pyöritti tyrannin ottein. Olin aiemmin usein sanonut, että hän ei ehkä ollut todellakaan mikään profeetta, mihin asemaan häntä ollaan nostamassa vastoin hänen omia sanojaan, vaan pikemminkin herttainen uskovainen ihminen, joka halusi auttaa muita.
Tajusin olevani osa kulttia, joka jähmeänä ja muuttumattomana organisaationa täysin palkein elää edesmenneen EGW:n elämää todeksi. Mutta minähän halusin olla osa Kristuksen ruumista, en EGW:n! Seurakunta, jota pidin ainoana oikeana seurakuntana, joskin varmaan muutkin uskovat pelastuvat, mutta jotenkin huonommin ja vähäarvoisemmin - tämä seurakunta alkoi tuntua eksytykseltä, taitavasti kudotulta rakennelmalta, joka "pettää, jos mahdollista valitutkin". Siis antikristilliseltä seurakunnalta.
Kun silmäni avautuivat, huomasin, miten yksinkertainen on evankeliumi! Ja mikä on Jumalan seurakunta? Helsingissä se on Helsingin alueen uskovaiset kristityt. Se ei ole mikään näkyvä järjestö. Tosin nämä näkyvät yhteenliittymät tekevät paljon hyvää työtä, joka on yksittäiselle ihmiselle melkein mahdottomuus.
Entä sitten sapatti? Sapatti sellaisena kuin se adventtikirkossa mielletään oli merkki liitosta, jonka Jumala teki Mooseksen kanssa: "Pitäkää kunniassa sapatti ja määräykset, jotka olen siitä antanut, sillä sapatti on sukupolvesta toiseen oleva merkkinä liitosta, jonka minä olen teidän kanssanne tehnyt. Siitä muistatte, että minä, Herra, olen erottanut teidät omaksi kansakseni". Israelilaiset eivät kyenneet tuota liittoa pitämään. Mutta Jeesus kykeni siihen - silti häntäkin syytettiin sapatin rikkomisesta. Ja Jeesuksesta alkoi uusi liitto, johon meidät on kutsuttu. Sen merkkinä ei enää ole sapatti, vaan ehtoollinen. Jos sapattia pidät, se on hieno asia, jos et pidä, niin se ei kuitenkaan merkitse samaa kuin Jumalan tai Jeesuksen tai pelastuksen hylkääminen. Ja se ei tarkoita myöskään synnissä rypemistä, syntisiä olemme muutenkin. Sen sijaan: Gal.5:13-14 Teidät on kutsuttu vapauteen, veljet. Mutta älkää tämän vapauden varjolla päästäkö itsekästä luontoanne valloilleen, vaan rakastakaa ja palvelkaa toisianne. Lain kaikki käskyt on pidetty, kun tätä yhtä noudatetaan: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi."
Ensinnäkin Jumala kirjoitti oman lakinsa 2 Moos. 24: 12
Ja Mooses kirjoitti Mooseksen lain 5 Moos 31: 9
Jumala kirjoitti kivitauluihin 5 Moos. 10:14,
ja Mooses puolestaan kirjaan 5 Moos. 31:24 kts. 2 Aikak. 35: 12
Mooseksen lain kautta tehtiin pyhäkköpalvelus seremoniat, joiden esikuvien mukaisesti synnit tuli sovitetuksi, sitä kutsuttiin Mooseksen laiksi Mal 4: 4
toista, kiveen kirjoitettua lakia kutsuttiin Jumalan laiksi Ps 1: 2 Ps 119:1
Ihminen tulee vanhurskaaksi uskosta Kristukseen, eli oikeamieliseksi, siksi, koska lain kiraimet, joista laki on kokoonpantu, eivät ole eläviä, eikä varas, huorin tehnyt, väärän todistuksen antaja jne, voi neuvotella syntiensä anteeksi antamisesta lain kanssa, vaan elävän henkilön, Jeeesuksen kanssa!
Mitä hyötyä saat siitä, jos toistat laille, anan anteeksi, anna anteeksi, en tee tuota uudelleen!?
Jos me uskoisimme, että tulisimme oikeamielisiksi, siksi koska laissa lukee, ÄLä, Älä!, niin mitäs virkaa Kristuksella ja hänen uhrillaan meille olisi?
Synnin palveluksessa on sellainen ihminen, joka tahallaan rikkoo lakia!
" Syntiä en olisi tullut tuntemaan, ellei laki olisi sanonut " Älä varasta"! Paavali
Jeesus ei ole synnin palvelija, eikä myöskään kukaan niistä, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat!
Ne eivät varastele, tee huorin, eivät hirnu lähimmäisensä vaimon perään, eivät kantele kourassaan jeesus kuvia jne.
Jeesus ei tehnyt yhtäkään syntiä, mutta hän mitätöi ristillä niiden synnit, jotka uskovat häneen, eivätkä enää elä synnille, vaan Kristukselle.
Jos olet Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, niin kuinka voit tehdä syntiä, kun kädet ja jalat on naulattu?
Eihän ihminen muutoin tarvitsisi Kristusta, jos hän ei olisi syntinen, eli lain rikkoja,....juuri syntimmehän ne ajavat meidät Kristuksen luo, koskapa laki ei vastaa mitään synnin suruusi!
Jeesuksen luo tulo varmistaa sen, ettemme enää elä synnissä, koskapa itsessämme emme voi mitään tehdä!!
Mutta Jeesuksessa voimme elää synnitöntä elämää,...illan tullen ei kenenkään tarvitse lähteä esim, varastelemaan.
Mooseksen laki tehtiin ristillä mitättömäksi Kol 2:14
Sitä lakia ei tehty täydelliseksi Heb 7:9
Kristus poisti sen ristillä Ef 2:15
Jeesus pani pisteen uhrijärjestelmälle, ettei kukaan meistä enää uhraisi eläimiä syntinsä takia Kol 2: 14-17
Mutta jumalan laki se on edelleen, pyhä, oikea ja hyvä Room 7: 12
Ja usko Kristukseen vahvistaa tämän lain Room: 3:31
Meidän on otettava vastaan Jeesuksen lähettämä Pyhä Henki, sen jälkeen me ymmärrämme , että Jumalan laki on hengellinen, ei lihallinen Room 7: 14
" Autuaat ne jotka pitävät Jumalan käskyt, että heillä olisi valta syödä elämänpuusta ja he pääsisivät porteista sisälle kaupunkiin" Ilm 22: 14
"Muista " Ilman minua te ette voi mitään tehdä" Jeesus
Kirjoituksen tiivistelmä.
Sapatti oli kahle, ei siunaus.
Ehtoollinen, saa syödä ja juoda syntinsä anteeksi, koska Jumalan tahdon merkitys on saanut uuden ulottuvuuden.
Ja sitten omiin ajatuksiini tästä.
Jos Jumalan tahto on Kristuksessa meille siunaukseksi, voisinko uskovana ajatella, että menettää merkitys kilvoittelu, menen vain syömään syntini ehtoollisella anteeksi?
Jos on oppinut tuntemaan totuutta, en nyt puhu adventismin nimissä, vaan Sanan nimissä, voisinko sitten luopua siunauksesta?
Jumalan tahto on siunaus, koska se varjeleva merkitys on sydämeen piirretty ja Pyhä Henki voi siinä muistuttaa jos henki ei saa kuljettaa Siunauksen tuomassa varjeluksessa.
Ei sapattiin tarvitse Elleniä tuoda, eihän Apostolinen seurakunta joka koostuu helluntalaisista, ole Ellenadventisteja tahi muuta vastaavat.
Mitäpä mieltä olet siitä?
>Sapatti oli kahle, ei siunaus.
Minä en näe sitä kahleena, se oli Mooseksen ynnä kansan Jumalan kanssa tekemän liiton merkki, aivan samalla tavalla kuin ympärileikkaus oli Abrahamin kanssa tehdyn liiton merkki. (2.Moos. 31:13) "sillä sapatti on sukupolvesta toiseen oleva merkkinä liitosta, jonka minä olen teidän kanssanne tehnyt. Siitä muistatte, että minä, Herra, olen erottanut teidät omaksi kansakseni."
>Ehtoollinen, saa syödä ja juoda syntinsä anteeksi, koska Jumalan tahdon merkitys
>on saanut uuden ulottuvuuden.
Ei kait syömällä tai juomalla syntejä anteeksi saa? (1.Kor.11:25) "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni. Niin usein kuin siitä juotte, tehkää se minun muistokseni."
> Jos Jumalan tahto on Kristuksessa meille siunaukseksi, voisinko uskovana
> ajatella, että menettää merkitys kilvoittelu, menen vain syömään syntini
> ehtoollisella anteeksi?
Vaikeutenahan on se, mitä pidetään Jumalan tahtona. Ihmiset niin mielellään pitävät Jumalan tahtona omaa tahtoaan tai seurakunnan pastorin tai muun johtajan, esimerkiksi alkuaikojen Adventtikirkossa (tuntuu siltä että myös nykyään) EGW:n tahtoa. Ja syömisellä ei ole mitään tekemistä syntien anteeksisaamisen kanssa. "Tehkää se minun muistokseni". Ehtoollinen ei ole mikään uhrilahja tai hyvitys rikoksesta tai maksu jostakin. Jeesuksen kautta pelastus on lahja. Et voi maksaa siitä kerrassaan mitään, vaikka kuinka haluaisit!
Jos ihminen ajattelee niin, että voinhan minä kaikenlaisia rikkeitä tehdä - pahaa toisille - koska saan nuo rikkeet kuitenkin anteeksi, niin silloin kyllä herää epäilys siitä, minkälaisen muutoksen ihminen on kokenut. Kilvoittelu, joka saa "kilpailijan" tuntemaan itsensä paremmaksi jossain mielessä, ei ole varmaan sitä kilvoittelua, jota tarkoitetaan.
> Jos on oppinut tuntemaan totuutta, en nyt puhu adventismin nimissä,
> vaan Sanan nimissä, voisinko sitten luopua siunauksesta?
Mitä pidät oppimanasi totuutena ja mitä siunausta sinulle on tuosta totuudesta (tuntuu siltä, että yhdistät nuo toisiinsa)? Mahdollistahan on, että pitää jotakin asiaa "totuutena" ja kuvittelee saavansa jonkin erityisen siunauksen siitä. Jollekin "totuutta" on siinä, että omena päivässä pitää lääkärin loitolla. Ja siunaus on terveys. Toinen saa omenasta vatsanväänteitä... Tässä elämässä asiat, jotka aluksi tuntuvat siunauksilta, voivatkin olla lopulta "kirouksia". Ja se, mitä pidämme "kirouksena", voikin lopulta osoittautua pidemmällä aikavälillä siunaukseksi.
> Ei sapattiin tarvitse Elleniä tuoda, eihän Apostolinen seurakunta joka koostuu
> helluntalaisista, ole Ellenadventisteja tahi muuta vastaavat.
Apostolinen seurakunta? Eihän sellaista ole. Apostolien aika meni jo kauan aikaa sitten!
Ei sapattiin todellakaan tarvita Elleniä. Kristinuskon kannalta ajatellen ei sapattiakaan tarvita. Silti säännöllinen elämänrytmi lepopäivineen on siunaus. Ja sen lepopäivän ei tarvitse olla edes lauantai tai sunnuntai. Lepopäivää voi pitää ja siihen ympätä vaikka mitä rituaaleja, vaikka olisi ateisti. Ja vaikutukset olisivat ihmisen kannalta hyvät. "Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille".
"Tai Aatamin kohtalo:
1. Moos. 2:16-17 "Ja Herra Jumala käski ihmistä sanoen: ... hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman."
Ja kun vertaat sitä tähän:
1. Moos. 3:17-24 "Ja Aatamille hän sanoi: Koska ... söit puusta, josta minä kielsin ... niin kirottu olkoon maa sinun tähtesi. Vaivaa nähden sinun pitää elättämän itseäsi siitä koko elinaikasi ... Niin Herra Jumala ajoi hänet pois Eedenin paratiisista viljelemään maata, josta hän oli otettu."
1. Moos. 5:5 ilmoittaa Aatamin eläneen karkoituksen jälkeen 930-vuotiaaksi. Eli eipä kuollutkaan heti omenan jälkeen, kuten Jumala häntä yhdessä kohdassa uhkasi. "
Aatami olisi elänyt ikuisesti, mutta koska hän söi kielletystä puusta, hän menetti ikuisen elämän ja joutui kokemaan kuoleman.
"Mutta kun me tulkitsemme lain kuten se on annettu: on yksi suuri lakikokoelma, jonka yhtenä pienenä osana on 10 käskyä, niin nämä galatalaiskirjeen jakeet saavat ihan uuden merkityksen".
On olemassa vanhaliitto ennen Kristusta ja uusi liitto Kristuksessa:
Jumala kirjoitti 10 käskyä laintauluhin ja vanhan liiton ehdot kirjoitettiin lainkirjaan, joka tunnetaan myös nimeltä Mooseksen laki.
Matt.19:17: (Jeesus sanoi:) "Jos tahdot päästä elämään sisälle, pidä KÄSKYT."
Jer.31:33: (Jumala sanoi profeettansa kautta:) " Minä laitan LAKINI heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä;..."
1John 5:3: Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen KÄSKYNSÄ. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat;
1Tim.1:5: Mutta käskyn päämäärä on rakkaus, joka tulee puhtaasta sydämestä ja hyvästä omastatunnosta ja vilpittömästä uskosta.
Ilm.14:12: Tässä on pyhien kärsivällisyys, niiden, jotka pitävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon. (Ilm.14:1_20, Ilm.15:1_4)
Jumalan kymmenen käskyä,jotka Jumala puhui ja kirjoitti:
2Moos.20:1_18 ( 5Moos.5:1_22, 5Moos.4:1_40)
Ja Jumala puhui kaikki nämä sanat ja sanoi:
Ensimmäinen käsky:
"Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka vein sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä.Älä pidä muita jumalia minun rinnallani.
Toinen käsky:
Älä tee itsellesi jumalankuvaa äläkä mitään kuvaa,
älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla. Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat; mutta teen laupeuden tuhansille, jotka minua rakastavat ja pitävät minun käskyni.
Kolmas käsky:
Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi, nimeä,
sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka Hänen nimensä turhaan lausuu. (2Tim.2:19)
Neljäs käsky:
Muista pyhittää lepopäivä. Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi; mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti; silloin älä mitään askaretta toimita, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi tai juhtasi älköönkä muukalaisesi, joka sinun porteissasi on.
Sillä kuutena päivänä Herra (Jumala) teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä Hän lepäsi; sen tähden Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen. (Pyhittäminen tarkoittaa erottamista maailman käytöstä Jumalan käyttöön.)
Viides käsky:
Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että kauan eläisit siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa.
Kuudes käsky: Älä tapa.
Seitsemäs käsky: Älä tee huorin.
Kahdeksas käsky: Älä varasta.
Yhdeksäs käsky: Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi.
Kymmenes käsky: Älä himoitse lähimmäisesi huonetta. Älä himoitse lähimmäisesi vaimoa äläkä hänen palvelijaansa, palvelijatartaan, härkäänsä, aasiansa äläkä mitään, mikä on lähimmäisesi omaa."
2Moos.20:18
Ja kaikki kansa havaitsi jylinän, tulen leimaukset, pasuunan äänen ja vuoren suitsuamisen; ja kun he sen havaitsivat, vapisivat he ja pysyivät taaempana.
2Moos.32:16
Ja TAULUT olivat Jumalan tekemät, ja kirjoitus oli Jumalan kirjoitusta, joka oli TAULUIHIN kaiverrettu.
JUMALA KIRJOITTI KÄSKYT LAINTAULUIHIN, JOTKA LAITETTIIN ARKIN SISÄLLE
Mutta sillä aikaa kun Mooses (hepreaksi lausuttuna Moshee) oli ollut vuorella Jumalan edessä, israelilaiset tekivät Aaronin kanssa kultaisen vasikan jumalakseen. Se oli kauhistus Jumalalle, ja hän uhkasi hukuttaa koko kansan, mutta Mooseksesta Hän lupasi tehdä suuren kansan. Mooses rukoili Jumalalta armahdusta kansalle. Jumala armahti ja kirjoitti uudelleen käskyt lainTAULUIHIN, jotka Mooses Jumalan ohjeen mukaan teki. Mooseshan oli kiivastuksissaan murskannut ensimmäiset Jumalan tekemät TAULUT. LainTAULUT laitettiin arkin SISÄLLE:
5Moos.10:1_5
1. "Silloin Herra (Jumala) sanoi minulle: 'Veistä itsellesi kaksi kivitaulua, entisten kaltaista, ja nouse vuorelle minun tyköni; tee myös itsellesi puusta arkki.
2. Minä kirjoitan niihin tauluihin ne sanat, jotka olivat entisissä tauluissa, niissä, jotka sinä murskasit; pane ne arkkiin.'
3. Niin minä tein arkin akasiapuusta ja veistin kaksi kivitaulua, entisten kaltaista. Ja minä nousin vuorelle, kädessäni ne kaksi TAULUA.
4. Ja Hän kirjoitti TAULUIHIN saman, minkä edellisellä kerralla, ne kymmenen sanaa, jotka Herra (Jumala) oli puhunut teille vuorelta, tulen keskeltä, seurakunnan kokouspäivänä. Ja Herra antoi ne minulle.
5. Sitten minä käännyin ja astuin alas vuorelta ja panin TAULUT tekemääni ARKKIIN, niin kuin Herra oli minua käskenyt, ja siinä ne ovat.
Mutta kansa rikkoi liiton ehdot ja oli tuhoutua sen vuoksi. Jumala kuuli Mooseksen rukoukset ja armahti heitä liiton kautta, joka solmittiin Mooseksen ja kansan välille.
Tätä liittoa kutsumme vanhaksi liitoksi ja liiton ehtoja kutsutaan Mooseksen laiksi.
(2Moos.32_34, 5Moos.27_29_31, Hes.20, (Room.7, Gal.2_6, Hebr.1_13)
Mooseksen laki laitettiin arkin sivulle TODISTUKSEKSI HEITÄ VASTAAN.
5Moos.31:24_26
24. Ja kun Mooses oli kirjoittanut KIRJAAN tämän lain sanat, alusta loppuun asti,
25. käski hän leeviläisiä, jotka kantoivat Herran liitonarkkia, sanoen:
26. "Ottakaa tämä LAIN KIRJA ja pankaa se Herran, teidän Jumalanne, liitonarkin SIVULLE, olemaan siellä TODISTAJANA SINUA VASTAAN.
Mooseksen laki oli voimassa Uuteen Liittoon asti, sillä Jeesus lunasti meidät Mooseksen lain kirouksista.
Kol.2:13_15
13. Ja teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja lihanne ympärileikkaamattomuuteen, teidät Hän teki eläviksi yhdessä Hänen kanssaan, antaen meille anteeksi kaikki rikokset,
14. ja pyyhki pois SEN KIRJOITUKSEN SÄÄDÖKSINEEN, joka oli meidän VASTUSTAJAMME; sen Hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi puuhun. (5Moos.31:26)
Jeesus ei poistanut 10 käskyä, jotka Jumala oli kirjoittanut, vaan vanhan liiton ehdot, jotka olivat kirjoitettu lain kirjaan.
10 Käskyä ovat edelleen voimassa:
Jeesus tiivisti ne sanoihin:
"Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja koko mielestäsi." Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen yhtä tärkeä on tämä: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." (Mt. 22:37-40.) Tässä yhteydessä Jeesus sanoo: "Näiden kahden käskyn varassa ovat koko laki ja profeetat."
Joka rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistään niin kuin itseään, täyttää koko Jumalan tahdon, kaikki käskyt.